Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on päättänyt lopettaa tulopoliittisten kokonaisratkaisujen tekemisen muuttamalla sääntöjään niin, ettei se enää voi olla itse sellaisen osapuoli. Palkansaajakeskusjärjestöillä ei olisi vastapuolta, jonka kanssa neuvotella ja sopia.
Mielenkiintoinen vastaveto palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, STTK:n ja osan AKAVAa yhdistämiseen tähtäävälle suurliittohankkeelle.
Tietysti voi kysyä, kuinka merkittävästä muutoksesta lopulta on kysymys. EK enempää kuin SAK, STTK ja AKAVA eivät tähän astikaan ole voineet tehdä sopimuksia, jotka sitoisivat niiden jäsenjärjestöjä. TUPO:jen syntyminen on täysin riippunut siitä, suostuvatko jäsenjärjestöt niihin vai ei. Keskusjärjestöt ovat vain suosittelijoita. Vain julkisen alan organisaatiot Valtion työmarkkinalaitos, Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kirkon työmarkkinalaitos ovat voineet tehdä suoraan omaa työmarkkinasektoriansa sitovia TUPOja.
EK:n päätös palautti mieleeni etuoikeutetut oppivuoteni kirkon työmarkkinoita ensimmäisenä vetäneen sopimusjohtaja Jouni Veinion asetoverina. Yksi hänen usein toistamiaan mieliajatuksia oli jo 1970 – ja 1980 –luvulla, että teollisuustyönantajien neuvottelujärjestön STK/TT:n pitäisi lopettaa marisemasta työmarkkinaneuvottelujen tuskallisuutta ja lakkauttaa itsensä. Silloin SAK:lla ja kumppaneilla ei olisi vastaparttia ja niiden asema muuttuisi radikaalisti. Veinio oli aikaansa edellä tässäkin asiassa.
Kirkon keskushallinnon uudistus on työmarkkinatoiminnan osalta sukua EK:n linjaukselle. Kirkon uudistuksessa kirkkohallituksen tavoitteena oli ”selkeyttämisen” nimissä määritellä asiat, jotka eivät kuuluisi neuvottelupöytään eivätkä siten työmarkkinalaitoksen työmarkkina-asioina sovittaviksi, vaan kuuluisivat kirkkohallituksen ratkaistaviksi hallintopäätöksin. Rajaamalla työntekijäosapuolen mahdollisuutta ”paketoida” asioita kokonaisuuksiksi ja käsiteltäväksi yhdessä prosessissa ja yhdessä neuvottelupöydässä ja yhdessä päätöksentekoelimessä, rajataan palkansaajapuolen valtaa. Vallankäytöstä viimekädessä on puhtaasti kysymys niin EK:n linjauksissa kuin kirkkohallituksen kirkon työmarkkina-asiain organisointia koskevissa linjauksissa. Siloisista ja kauniista saatesanoista huolimatta.
EK:n ratkaisu tulee todennäköisesti aiheuttamaan sotkuisen lakkoaallon nykyisten työehtosopimusten umpeuduttua. Yhteiskuntarauhan järkkyminen ei ole liiketoimillekaan eduksi, se pitäisi sentään rikkaidenkin ymmärtää.
Ymmärtääkseni EK;n ratkaisu on yhteneväinen muissa pohjoismaissa olevan palkkakehityksen ja neuvottelujen kaltainen. Jos tämä aiheuttaa lakkoaaltoa niin silloin mennään meillä todella konkurssin pohjalle.
SAK:n pytäisi ymmärtää, että mitä tarnokkaammin ihminen pyrkii menestymään elässään sitä enemmän valtio ottaa veroja Euroopan mittapuunkin mukaan. Tämä katsantokanta siirtää yritysmaailmaa maamme rajojen ulkopuolelle. Siis, ihmisiä ” sakotetaan ” yrittmisestään elämässään.
EK käyttää taloudellista tilannetta hyväkseen ja vie neuvottelut sinne, missä se on vahvempi eli työpaikoille.
Sipilän oikeistohallitus turvaa poliittisen selustan. Sekamelskaa on odotettavissa. Vahvat liitot kuten AKT ovat entistä lakkoherkempiä. Sotkua ei yksinkertaista hallituksen sipilöinti: ensin esitellään nopealla tahdilla aloitteita, joita sitten hitaasti vedetään takaisin.
Oudolta tuntuu tuo, kun jotain on päätetty ja siitä on noussut kova älämölö,
ni se ääni sitten hallituksessa huomioidaan. Olisiko parempi olla kokonaan kuuntelematta oppositiota?
Sanoa vain: ”mikä on päätetty se on päätetty”. Silloin kaikki varmaan olisi tyytyväisiä.
Woody Guthrie: UNION MAID
There once was a union maid, she never was afraid
Of goons and ginks and company finks and the deputy sheriffs who made the raid.
She went to the union hall when a meeting it was called,
And when the Legion boys come ’round
She always stood her ground.
Oh, you can’t scare me, I’m sticking to the union,
I’m sticking to the union, I’m sticking to the union.
Oh, you can’t scare me, I’m sticking to the union,
I’m sticking to the union ’til the day I die.
This union maid was wise to the tricks of company spies,
She couldn’t be fooled by a company stool, she’d always organize the guys.
She always got her way when she struck for better pay.
She’d show her card to the National Guard
And this is what she’d say
You gals who want to be free, just take a tip from me;
Get you a man who’s a union man and join the ladies’ auxiliary.
Married life ain’t hard when you got a union card,
A union man has a happy life when he’s got a union wife.