Sukupuolineutraalia avioliittoa ei voida perustella historiallisesti eikä teologisesti Lutherilla, kirjoittavat Miikka Ruokanen, Antti Raunio ja Juhani Forsberg:
Piispa (emer.) Mikko Heikka ja kirkolliskokoukselle avioliittokäsityksen laajentamista koskevan aloitteen tehneet edustajat esittävät (Kotimaa 16.3.) kannanotostamme (Kotimaa 9.3.) kommentteja, jotka vaativat muutamia jatkohuomautuksia. Kuten aiempi kannanottomme myös nämä huomautukset koskevat kysymystä, miten luterilaisessa teologiassa perustellaan avioliittokäsitystä.
Heikka pyrkii puolustamaan kantaa, jonka mukaan avioliitto instituutiona kuuluu etiikan ja luonnollisen järjen moraalisen harkinnan alueelle. Näemme hänen perusteluissaan ongelmia.
Ensinnäkin luomisen teologia ja etiikka samastuvat oudosti. Heikka kaventaa olennaisella tavalla luomisteologiaa supistamalla sen etiikkaan. Luomisen teologiahan ilmaisee uskomme siihen, miksi mitään on ylipäätään olemassa. Etiikka on tämän perustavan uskon käytännöllinen sovellutus, jonka periaatteet Luoja on kirjoittanut järjelliseen omaantuntoomme ja ilmaissut Raamattuun tallennetuissa käskyissään.
Toiseksi Heikka näyttää olettavan, että moraalinen harkinta eli luonnollinen moraalilaki ja järki ottavat sisältönsä suoraan kulloinkin vallitsevasta moraali-ilmastosta. Esimerkiksi avioliittokysymyksessä nykyinen moraalitaju edellyttää sukupuolineutraalin avioliiton, ja Heikan käsityksen mukaan luterilaiset kirkot oman etiikkansa mukaisesti omaksuvat tämän käsityksen. Tämä tuskin kuitenkaan on luterilaisen teologian alkuperäinen näkemys.
Ihmisen järki ei ole vailla tiettyä sisältöä, joka sanoo jotakin siitä, mikä on luonnollisen järjen mukaista. Lutherin näkemys on juuri se, että avioliitto asetetaan Jumalan luoman inhimillisen elämän jatkamiseksi, ylläpitämiseksi ja suojelemiseksi. Avioliiton tehtävä ulottuu maallisesta fyysis-psyykkisestä ja yhteisöllisestä elämästä aina tulevaan, ikuiseen elämään asti, kuten Luther Genesis-luennoissaan selittää.
Vaikka uskon ja rakkauden ”korien” välillä tulee tehdä distinktio, ne eivät ole irti toisistaan: Rakkauden toteutuminen edellyttää uskoa, joka ottaa vastaan Jumalan lahjoittaman elämän ja tunnustaa sen Jumalalta tulevaksi. Vastaavasti avioliitto, puoliso ja lapset ovat Jumalalta tulevia lahjoja, joiden tunnistaminen ja tunnustaminen sellaisiksi edellyttää uskoa.
Soveltamalla luterilaisia peruserotteluja uskon ja rakkauden sekä Jumalan hengellisen ja maallisen hallinnan välillä on varsin vaikeaa muotoilla vakuuttavaa perustelua sukupuolineutraalille avioliitolle. Sitä ei voida perustella historiallisesti eikä teologisesti Lutherilla.
Kun maallinen valta nyt on tehnyt toisenlaisen ratkaisun erilaisessa historiallisessa ja kulttuurisessa tilanteessa, vetoaminen kirkossa sen puolesta Lutheriin on epähistoriallista. Asianmukaista olisi luopua vetoamasta Lutheriin tässä asiassa.
Kirkolliskokousedustajat toteavat: ”Luomisteologiaan sidottu avioliittoteologia kapeuttaa avaimenreiän tavoin todellisuutta. … Tämä rajoittuminen ei ole älyllisesti eikä eettisesti kestävää. … Luomiskertomusta ei ole syytä lukea kertomukseksi avioliiton asettamisesta.”
Kuitenkin Jeesus tekee juuri näin: hän siteeraa molempia luomiskertomuksia (1. Moos. 1 ja 2) opettaessaan avioliiton perustaa ja sisältöä (Mark. 10:6–9; Matt. 19:4–6). Aivan samalla tavalla ovat teologit ja kirkot argumentoineet vuosisatojen kuluessa. Kirjoittajat tekevät tässä tietoisen irtioton suhteessa Raamatun ja kirkon luomisteologisesti perusteltuun avioliittokäsitykseen.
Kirjoittajat aivan oikein korostavat, että Raamatun luomiskertomukset kuvaavat kaiken elämän syntyä, ei vain ihmisen. ”Luomisopissa ei ole kyse vain ihmiskuvasta vaan koko luomakunnalle annetusta tehtävästä.” Juuri näin. Ja tämän tehtävän ytimessä on Jumalan sana, johon kirjoittajat viittaavat: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää…” (1. Moos. 1:22)
Näin kirjoittajat itsekin puolustavat näkemystä, että koko elollinen luomakunta jakaantuu feminiinisiin ja maskuliinisiin olentoihin, jotka toteuttavat Luojan niille antamaa tehtävää jatkaa elämää. Itse asiassa tämä on vahva lisäargumentti luomisteologisesti ymmärretyn naisen ja miehen välisen liiton puolesta.
Juhani Forsberg, TT, ekumeniikan dos. (emer.)
Antti Raunio, systemaattisen teologian
professori, Itä-Suomen yliopisto
Mikka Ruokanen, dogmatiikan professori, Helsingin yliopisto
Juha Heinilä: ”Mitä käännökseesi tulee, niin siinä ei ole käytetty vanhempia tunnettuja käsikirjoituksia, jota aina uutta käännöstä tehdessä olisi hyvä käyttää.”
Olet selvästi Suomen paras kielitieteilijä, kun tiedät ulkolukemalla, mitä lähteitä on käytetty 🙂
”Mistä olet saanut päähäsi että sanatarkka suomennos on paras? ”
Väite pitää paikkansa niin kauan, kunnes se todistetaan vääräksi. Kyseessä on provokatiivinen haaste. Ei homma etene ilman tekstien keskinäistä vertailua. Jos löytyy virheitä, korjaan mieluusti käännöstäni. Kirkko ei tule tekemään niin omalleen.
”Kääntäjän kuuluu kääntää tekstin ajatus.”
Samaa mieltä. Kirkon kääntäjien tarkoitus on ollut tukea kristikunnan vakiintunutta katolista oppia. Tämä ei onnistu muuten kuin tekemällä väkivaltaa alkuteksteille. Näin kuitenkin on kadotettu apostolien ajatus evankeliumista. Toki käännöstäni on hirmuista lukea kirkon tulkintaan tottuneen, kun olen palauttanut sanojen alkuperäisen merkityksen. Tyrmistys ja tyrmäys on luonnollinen reaktio.
”Kuulisin mielelläni pätevydestäsi Raamatun alkutekstien kääntäjänä.”
Et kuule. Työ puhukoon puolestaan. Sovellan sitä niin itseeni kuin muihin.
Ainoa toiveeni käännökseni suhteen on, että se herättäisi kiinnostusta tutkimaan kirjoituksia. Niihin on kätketty satumaisia rikkauksia, jotka edelleen odottavat löytäjiään.
Kiitän siis huomiosta 🙂
Tapio, vanhimmat alkutekstit tukevat esim. seuraavaa käännöstä:
Sillä kolme on, jotka todistavat:
(1. Joh. 5:7 FB38)
Helppoa on Nestle-Aland Novumia hyväksi käyttäen katsoa mistä teksteistä käännös on mahdollisesti tehty.
Tapio, jatkaisin vielä. Pyhän Raamatun lisäksi Luterilaiset tunnustuskirjat ja jumaluusopin tohtori Martti Lutherin kirjat auttavat meitä pysymään oikeassa Kristuksen kirkon opissa. Kun livetään yhdessä kohdassa, niin sen jälkeen helposti livetään toisessa ja sitten kolmannessa kohdassa ja . . .
Juha: ” Martti Lutherin kirjat auttavat meitä pysymään oikeassa Kristuksen kirkon opissa. ”
Kuten: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf
Joo, kuten Lutherus kirjoittaa kirjassaan ”Über die Juden und ihre Lügen”.
”Helppoa on Nestle-Aland Novumia hyväksi käyttäen katsoa mistä teksteistä käännös on mahdollisesti tehty.”
Se on eräs tulkinta. Vertaaminen siihen on tulkintaa. Asetelma ei muuta mitään eikä todista mitään puolesta tai vastaan, koska olet kuin karkkikaupassa, jossa valitset sen laatikon, jonka variantti sopii omiin päätelmiin.
”Sillä kolme on, jotka todistavat: (1. Joh. 5:7 FB38)”
Kyseessä on minulle rakas jae. Sen kääntämisessä on monta ongelmaa. Koska mikään vaihtoehto ei ollut hyvä, niin muistini mukaan omassani se menee samoin kuin -38 käännöksessä ja textus receptuksessa.
Lukekaa Anne Mikkolan gradu Korintin seurakunnasta. Se avaa tekstitulkintaa 1. Kor. 11:2-16, jota ei pitävästi ole ratkaistu, koska ei pystytä päättelemään, mitä lähestymistapaa apostoli käytti ratkoessaan seurakunnan arkisia ongelmia.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/177327
Käännöksessäni olen huomioinut Mikkolan löydöt ja se on siltä osin huomattava parannus muihin suomennoksiin.
Miten tämä liittyy tasa-arvoiseen avioliittoon? Koska apostolien oppi on yhtä kuin Kristuksen oppi, niin tutkimalla kirjoituksia ilman tunnustuskirjoja ja Lutheria, olen päätynyt eriävään tulkintaan kuin kirkon piispat, jotka taas lukevat kirjoituksia tunnustuskirjojen ja Luther-silmälasien lävitse.
Millaiseen eriävän tulkintaan olet päätynyt.
Tapio, toivottavasti evl-kirkon piispat lukevat Tunnustuskirjoja ja Lutheria, mutta vaikuttaa siltä, että aika lipilaareja koko porukka on. Askel askeleelta poiketaan Luterilaisesta tunnustuksesta. En tiedä tunnistaisiko Luther evl-kirkkoa luterilaiseksi?
Kuten sanoin esimerkiksi, että 1. Joh. 5:7 käännöksesi ei tue viimeisimpiä löydettyjä vanhimpia käsikirjoituksia Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus. Löytyy monta muuta esim. Mark. 9.29, sinulla on käännöksessä rukouksella ja paastolla. Tuo paastolla ei ole käsikirjoituksissa Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus. Jos haluaisit, että käännöksesi on sanatarkka, niin siinä ei olisi lisäystä paastolla. Hyväksyn ko. jakeeseen paastolla noihin aikaisempiin käännöksiin, jolloin näitä 300-luvun käsikirjoituksia ei tunnettu, mutta nyt käännetyissä käännöksissä ei mielestäni saisi olla, jos ollaan sanatarkkoja.
Yksittäiset Sanat löytävät oikean merkityksen kokonaisuuden kautta. Lutherin käännöstä esim. On tutkittu laajasti ja kriittisesti, niiden tarkkuus on ollut korkeaa tasoa. Kuten Pekka totesi, Raamatun ilmoitus on selkeästi luettavissa ja sen tarkoitus on selkeä. Meidän tulisi löytää Raamatusta Evankeliumi ja Kristus, koska vain siten saamme Jumalan voiman sisimpäämme.
Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Jos minulla olisi oma kirjasto ja tuntisin kaikki kirjoitukset ulkoa ja minulla olisi oikea oppi, niin ei se hyödytä minua lainkaan, jollei Kristuksen Henki vaikuta minussa uskon kautta syntyvää Rakkautta.
”Yksittäiset Sanat löytävät oikean merkityksen kokonaisuuden kautta.”
Eivät löydä aina, ja mikä on ’kokonaisuus’ on sekin jo palojlti tulkitua ja päätettyä. Tulkinta kokonaisuudestakin voi olla aivan pielessä, jos se perustuu mahdolisesti väärään lähtöolettamaan eli paradigmaan. Karkeasti: Ilmestysukonnot perustuvat Jumalan ilmestymnisen ihmiselle, mutta mitä
jos ilmestys on sinällään olut tota,muta se mikä on ilmestynyt ei olekaan ollut Jumala vaan jotain, jota on vain luultu Jumalaksi? Jne jne.
Näin käy helposti niille, jotka eivät täytä näitä ”luomisteologisia” normeja:
https://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-kirkon-ovi-meni-kiinni-1.2255220#.WOIc-FzysTM.facebook
Nyt kiireesti säkkejä ja tuhkaa hankkimaan! Adressit kehiin kirkkoherran erottamiseksi! Taitaa mokoma olla vieläpä heteroseksuaali.
Raamattu on syvää ja selkeää ilmoitusta, mutta moni ei ota sitä vastaan, koska synti ja epäusko haraa vastaan. On varmasti paljon tulkinnan varaista ja kirjoituksia on käännetty monelle kielelle, mutta leipä on leipää kaikilla kielillä, vaikka merkit ja ulkoasu muuttuu. Ei Raamattua voi siitä syyttää, että sen ilmoitus on epäselvää, vaan jos ei ymmärrä mitä Jeesus sanoo, niin se kertoo juuri siitä, mistä on kyse.
”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Joh.16:7-11
Kaikki muu kelpaa maailmalle paitsi Kristus. Tuota kannattaa joskus itsekseen miettiä.
Hyvä, että kommenteissa viitataan myös historiaan. Luomiskertomus on kertomus, jolla kuvaillaan järisyttävän syvällisellä tavalla ihmisen olemus ja tehtävä. On hyvä myös todeta, etteivät nykyiset tiedot sukupuolisuudesta kumoa luomiskertomusta. Jos nykypäivän akateemikko kirjoittaisi luomiskertomuksen se toki olisi toisenlainen kuin Raamattumme alussa olevat kertomukset. Akateemikon kertomus tosin vanhenisi tutkimuksen myötä aika pian. Ei tieteen tuloksilta tarvitse ummistaa silmiä eikä käpertyä poteroonsa.