Näyttää siltä, että loppukin hengellisyydestä häviää kouluista tämän hallituskauden aikana. Katsomus valtaa alan. Kannanotojen mukaan lähetystyön uusi tuote on hajaannuksen ja hämmennyksen tuottaminen lähetyskentillä.
Näyttää siltä, että loppukin hengellisyydestä häviää kouluista tämän hallituskauden aikana. Katsomus valtaa alan. Kannanotojen mukaan lähetystyön uusi tuote on hajaannuksen ja hämmennyksen tuottaminen lähetyskentillä.
Lauri Lahtinen. Ymmärrän pointtisi. Tuo ei kuitenkaan ole ollut meikäläisen koulun uskonnonopetuksen idea enää pitkiin aikoihin. Koulun uskonnonopetukselle voidaan toki antaa tehtäväksi kristillisten arvojen tai uskon (ja yhtä hyvin vaikkapa marxismi-leninismin) välittäminen nuorille. Kristillisen yhtenäiskulttuurin aika Suomessa on kuitenkin ohi.
(Jatkan vielä). Kuten myös ikuisuutta koskevien valintojen materiaalin tarjoaminen. Hyvä katsomusopetus antaa eväitä oman elämän rakennuspuiksi joka tapauksessa.
Jotkut viisaat ovat lausuneet eräiden asioiden yhteydessä: Ei koskaan enää. Meidän tietomäärämme täytyy sisältää kansallissosialismin saavutukset ja kommunismin vankileirien saaristot. Kummassakin on ollut merkittävä kärkihahmo, jonka toiveita on toteutettu antaumuksella. Onkin aiheellista kysyä Miksi Jeesus ei kuulu merkittävien henkilöiden joukkoon, jonka agendaa pitäisi esitellä lapsille? Onko oikein pimittää lapsilta jotain sellaista, joka vaikuttaa sekä ajassa, että iankaikkisuudessa. Jos pienikin epäilys on, että iankaikkisuutta on olemassa, eikö valinnanvapaus koske myös tätä asiaa?
Mutta miksi juuri kristillistä uskoa pitäisi erityisesti opettaa? Kristinusko kun on koulun näkökulmasta vain yksi yliluonnollinen maailmanselitys muiden joukossa.
Kouluissa siitä tulisi välittömästi ongelma, koska kaikkia uskontoja pitäisi kohdella tasa-arvoisesti. Uskontoja on kuitenkin tuhansittain, eikä niiden kaikkien oppeja millään ehtisi kouluissa takoa lasten päihin. Eikä ole mitään järjellistä perustetta sille, että uskonto A kertoisi paremman totuuden kuin uskonnot B, C, D, E, F, ….
Ratkaisukin on päivänselvä: uskonnolliset yhteisöt ja vanhemmat vastaavat oman oppinsa osalta lasten opettamisesta. Tällä alueella kun pätevät ne Trumpin kaudella tunnetuiksi tulleet vaihtoehtoiset faktat;)
Olen kuitenkin surullinen siitä, että kaikki lapset eivät saa valinnanvapautta uskooko vai ei ja mihin uskoo. Ilmeisesti ateisti haluaa opettaa lapsestaan ateistin? Ajattelen vain sitä kysymystä jonka lapset saattavat vanhemmilleen esittää: Sinä tiesit, mutta et puhunut. Tämä ei ole koulutuskysymys vaan ihmisoikeus.
Minusta ihmisoikeus on etenkin lapsenoikeus saada mahdolisimman pitkään ja mileuimmin aina olla kuulematta että hän on niin saastaisena syntynyt että rakastava Jumala heittää hänet palamaan ikuisesti tulisessa helvetissä ellei jne jne.
Miten sen nyt ottaa. En puhu muiden ateistien puolesta, mutta kun asia sinua mietityttää. Olen aina ollut ateisti. Kirkosta erosin vasta keski-ikäisenä. Kaikki lapseni on kastettu ja he kävivät rippikoulun. Tietääkseni yhteenkään ei kristinusko tarttunut.
Oikea valinnanvapaus ei ole sitä, että on vapaa valitsemaan kristinuskon. Vapaus on sitä, että on vapaa valitseman minkä uskonnon tahansa, tai ei uskontoa lainkaan.
”Sinä tiesit, mutta et puhunut.”
Niin tiesin mitä?
Olen Seppo Heinolan kanssa samaa mieltä. Sen sijaan olen iloinen siitä, että olen niin kauan kuin muistan osannut laulun ’Mua Jeesus rakastaa, sen sana ilmoittaa’.
R Korhonen! Minä ajattelen tietysti kristittynä ihmisenä, että Jeesus jonka tunnen, rakastaa kaikkia ihmisiä ja jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus kuulla se ainakin yhden kerran elämässään. Valinta on jokaisen oma. Ei siihen pitäisi kenenkään pakottaa puoleen tai toiseen. Muutokset yhteiskunnassa vain siirtää mahdollisuuden kohdata elävä Jeesus pois ihmisen ulottuvilta lähes. Kuitenkin huomattavasti vaikeuttaen sitä. Se tietysti luo tappiomielialaa uskovien keskuuteen, emme voi, emme pysty , emme jaksa enää niinkuin pitäisi. Minulla on sellainen ajatus, että uskosta on helpompi luopua kuin saada se omakseen. Maailman vaikutus ja vetovoima on viihteineen niin suuri.
”…kuin muistan osannut laulun ’Mua Jeesus rakastaa, sen sana ilmoittaa’.”
Sama Jeesus eniten Ut:ssä tulisella helvetillä uhkailee. (Kari Kuula: ”Helvetin historia”)
Lauri ja Risto. Olen jälleen samaa mieltä Laurin kanssa ja ihmettelen:Miksi juuri Jeesus (ja kristillinen usko) eivät kelpaa suunnannäyttäjiksi? Lauri on aivan oikeassa myös siinä, että liian usein näyttää olevan kyse siitä, että lapsia pitäisi nimenomaan suojella kristinuskolta! Samalla Riston kommentti kiteyttää olennaisen: modernin koulun ja yhteiskunnan näkökulmasta kristinusko on tosiaankin vain yksi monista uskonnollisista järjestelmistä. Samalla peräänkuulutan tarvetta säilyttää korkealaatuinen ja asiallinen uskonnonopetus koulussa. Uskontotietoa tarvitaan!
Ei lapsia tarvitse suojella erityisestsi kristinuskolta. Hyvä olisi, jos pystyttäisiin suojelemaan iskostamiselta yleensä. Kouluisssa tämä onnistuu aika hyvin, mutta valitettavasti ”oman uskonnon” pakkoopiskelu on ruma tahra kilvessä.
Kyllä, uskontotietoa tarvitaan. Mutta tätä ei tarvita: ”tuossapa on kristittyjen ussanryhmä, tuossa muslimien, tuossa hindujen, tuossa skientologien, tuossa Karhun kansan …
Koulu on koulu. Kristillinen koulu on kristillinen koulu, koraanikoulu on koraanikoulu jne. Valistunut vanhempi sijoittaa lapsensa joko oikeaa uskontoa opettavaan kouluun tai sitten vain kouluun. Jos ei ”omaa uskontoa” ole koulussa tarjolla, vanhempi opettaa itse ja saa tukea siihen uskonnolliselta yhteisöltään. Tai ei opeta, kun ei ole kiinnostunut.
Pakko ei ole vapautta, mutta vapaus on. Esimerkiksi aito vapaus valita kouluissa uskonnon tai elämänkatsomustiedon välillä. Nykylainsäädäntö ei tätä vapautta tunnusta.
Vastaavia ’pakkoja’ on paljon. On esimerkiksi ’pakko’ oppia äidinkielenään se, mitä kotona ja ympäristössä puhutaan. Valinnanvapaus merkitsee äärimmilleen vietynä turvattomuutta.
MP, nyt menit vähän ohi. Tässä on ero: kouluissa voi valita vapaasti valinnaisten kielten välillä, mutta ei uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä. Valinnan mahdollisuus on hieman eri tyyppinen kuin siinä, mitä kieltä puhuvaan maahan sattuu syntymään tai saapumaan.
”Oman uskonnon” pakollinen opetus on räikeästi oppilaiden tasa-arvon vastaista. Kaikki voivat vapaasti valita uskonnon opiskelun, mutta vain uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustiedon.
Asia olisi helppo korjata: avataan elämänkatsomustiedon opetus kaikille halukkaille. Tietenkin kirkko on mielissään nykytilasta ja vastustaa muutosta, sillä kyseessä on merkittävä yhteiskunnan tuki ja tulonsiirto. Suomeen ei teokraattinen lainsäädäntö kuitenkaan kuulu, ja ongelma saadaan toivottavasti pian korjattua.
Olen toiveikas. Uskon, että tässäkin asiassa kirkko on jo ampunut omaan jalkaansa. Epäreilu pakottaminen aiheuttaa yhä kasvavaa tyytymättömyyttä, mikä näkyy kiihtyvänä kirkosta eroamisena. Lähivuosina uskontopakko lienee pakko poistaa kouluista.
Tiedän menneeni vähän ohi, mutta en kuitenkaan hirveän paljon. Mitä koulun kielenopetukseen tulee, siellä tehdään ero ensimmäisen kielen – useimmilla äidinkieli – ja toisen tai kolmannen kielen välillä.
Surulliseksi tekee ajatus siitä, että tämä asia olisi vain kirkon ja yhteiskunnan välinen lainsäädäntöasia. Kaikki on ikäänkuin ihmisen käsissä ja päätettävissä. Kuitenkin on kyse ihmisistä joilla kristinuskon mukaan on sielu, joka ei kuole fyysisen ruumiin mukana. On siis puolin ja toisin kyse uskosta! Kumpi linjaus vaatii lujemman uskon? Vaikka kristittynä joskus epäilen, se ei kaada koko elämää raiteiltaan.
Lauri. Kristittynä ajattelen pitkälti samoin kuin sinä. Mielestäni koulun ei pitäisi olla uskontoneutraali tila. Mutta kun koulun opetussuunnitelmia ja oppiaineita ei nyky-yhteiskunnassa voi laatia konservatiivisen kristinuskon käsitysten pohjalta vaan nimenomaan lainsäädäntötyön avulla. Sitten voimme myös kysyä, onko koulun (uskonnon opetuksen) tehtävä yleensäkään tehdä oppilaista kristittyjä. Aikanaan Suomessakin ajateltiin toki toisella tavalla.
Näissä keskusteluissa johdetaan ihmisiä harhaan, jos vedotaan siihen, ettei valtion varoilla evankelioida lapsia opettamalla uskonnon asioita. Ei tietenkään koulun oppitunti ole herätyskokous vaan tiedon laajentaminen käsittämään myös uskonnosta perustietoa. Silloin tunnustetaan se, että ainakin osa kansasta uskoo tuopuoleiseen ja se on niin kova juttu, että jokaiselle pitäisi olla mahdollista tehdä johtopäätöksensä itse.
Uskonnoista on syytä antaa kouluissa opetusta. Mutta kyllä nyt Lauri sinä olet se, joka yrittää johtaa harhaan. Elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille mahdolliseksi ei mitenkään vaikuttaisi uskontojen asemaan. Kirkkojen ja muiden vastaavien asemaan se ehkä vaikuttaisi pitkällä tähtäimellä. Mutta koulun ei kuulukaan olla uskonnollisten ryhmien palvelija.
Tuonpuoleisiin uskomiseen kolu ei saa ottaa kantaa, vaan se on kunkin tavallaan uskovan yksilön/perheen/yhteisön asia. Kouluissa kannattaa opettaa sitä, mikä on kaikille yhteistä. Erottelu omiin uskonnollisiin lokeroihin on paha asia.
Hyvään suuntaan ollaan onneksi menossa, ja lopulta poliitikkojen rohkeus riittää tekemään oikea päätös. Viisaus riittäisi jo nyt, mutta kun ne äänet halutaan varmistaa;)
Elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille mahdolliseksi ei mitenkään vaikuttaisi uskontojen asemaan. Lainaus. Olet oikeassa siinä, että tuomokirkot soittaisivat ehtookelloja niinkuin ennen. Moskeijassa kuuluisi rukoushuuto se on totta, mutta katsomustieto syrjäyttää tiedon uskonnoista ja erityisesti kristinuskosta koululaisten elämän ulkopuolelle. Tästä ei kannata vääntää tämän pitempään nyt jää nähtäväksi kuka harhaanjohti ja ketä. Jos elän kahdeksankymppiseksi, niin silloin noin neljän vuoden perästä olemme viisaampia. Ehkä nyt olen saanut kantani kerrottua.
Elämänkatsomustieto on muodollisesti ei-uskonnollinen oppiaine, joka on luotu vaihtoehdoksi uakonnonopetukselle. Vaikka sen oppisisällöt ovat sinänsä asiallisia, itse oppiaineeseen on piilotettuna uskontokriittinen elementti. Kun itse tentin ET:n opintoja yli 10 vuotta sitten, totesin kirjoihin sisältyvän myös tieteellisen tutkimuksen kannalta kyseenalaisia tulkintoja. Mielestäni kaikille yhteinen uskonto- ja elämänkatsomustieto, mahdollisesti oppilaan oman uskonnon opetuksella täydennettynä, olisi paras vaihtoehto. Kannattaa huomata sekin, että sekä uskonnon että elämänkatsomustiedon opetus synnyttävät helposti monenlaisia intohimoja ja vanhentuneita mielikuvia opettajakunnan ulkopuolella.
”…kuin muistan osannut laulun ’Mua Jeesus rakastaa, sen sana ilmoittaa’.”
Sama Jeesus eniten Ut:ssä tulisella helvetillä uhkailee. (Kari Kuula: ”Helvetin historia”)
Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että hän uhkailisi minua. On surullista, jos sinulle on väitety sellaista, Seppo Heinola.
Joskus tulee mielen sekin, että se voisi olla omatunto, joka puhuu sisimmässä.
Käytin preesens muotoa ilman objektia Martti. Oletko lukenut Kuulan Helvetin historian?. Ellet, suositelen, silmiä avaava teos.
”Käytin preesensmuotoa ilman objektia.” Niinpä. Se on keino lausua epämääräisiä yleistyksiä.