Monien psykiatrien mielestä kaikkien aikuisten ja nuorempienkin pitää harrastaa seksiä jossain muodossa ollakseen terveen kirjoissa! Eikö tämä ole eräänlaista freudilaisuutta! Onhan Sigmund Freud kirjoittanut kuuluisan teoksen nimeltään Seksuaaliteoria, joka on julkaistu suomeksi vuonna 1971.
Iisak asui Lahai-Roin kaivon tienoilla. 1. Moos. 25:11
Iisak asui kaivon luona ja ammensi vetensä elävän ja kaikkinäkevän Jumalan kaivosta. Ihmisen elämän normaali kulku, hänen sielunsa asuinpaikka, on hänen elämänsä todellinen koetinkivi. Oppikaamme elämään elävän Jumalan edessä. Rukoilkaamme Pyhältä Hengeltä, että voisimme tänä päivänä ja kaikkina muinakin päivinä tuntea: ”Herra, sinä tunnet minut”. Olkoon Herra Jumala meille kuin kaivo: virkistävä, lohduttava, horjumaton, ikuiseen elämään kumpuava. Luomakunnan vesiastiat särkyvät ja ehtyvät, mutta Luojan lähde ei milloinkaan kuivu. Onnellinen se, joka asuu tämän kaivon luona ja saa ammentaa siitä runsaasti ja jatkuvasti! Kirkkauden Herra, pidä meidät lähelläsi, ettemme koskaan lähtisi pois, vaan asuisimme elävän Jumalan kaivon luona.
Spurgeon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Jes. 12:3. Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sakarja 13:1
Lopputulos luterilaisesta opista, joka on saatu Raamatusta, on, että pelastava usko Jumalaan on usko hänen Poikaansa, joka eli ja kuoli pelastaakseen syntiset. Tämä tarkoittaa samaa kuin uskoa evankeliumiin, joka kertoo sinulle, mitä Jumala on tehnyt Kristuksen tähden. Se tarkoittaa samaa kuin uskoa syntien anteeksiantamukseen, elämään Kristuksessa ja pelastukseen.
Robert D. Preus (1924-1995), Vanhurskauttaminen ja Rooma, s. 76, Concordia ry, 2014. Alkuteos: Justification and Rome. Edited by Daniel Preus. Concordia Academic Press, Saint Louis, Missouri, USA 1997. Suomennos: Hannu Lehtonen.
Monet uskolle omistetut määritteet osoittavat, että vanhurskauttava usko on olennaisesti luottamusta. Martin Chemnitz huomauttaa siitä, että uskoa kutsutaan toivottujen asioiden todisteeksi (hypostasis), ts. varmaksi odotukseksi. Kielikuvaa käyttäen sitä kutsutaan ”kilveksi” (Ef. 6:16), ”rintahaarniskaksi” (1. Tess. 5:8), ”taisteluksi” (1. Tim. 6:12), ”ankkuriksi” (Hebr. 6:19), ja ”vaivannäöksi” (1. Tess. 1:3). Sitä kutsutaan ”täydeksi varmuudeksi” (Room. 4:21, Hebr. 6:17), ”vakaumukseksi”, ”uskallukseksi”, ”varmaksi luottamukseksi” ja ”varmuudeksi”, mikä on epäilyn täydellinen vastakohta. Usko pitää ”Kristuksen sanan” (Joh. 8:51; 14:23), ”kätkee” sanan (Luuk. 11:28) ja ”vastaanottaa” sanan (Luuk. 18:13; 1. Tim. 1:4). Usko ei koskaan tuomitse, arvostele tai epäile sanaa (Room. 4:20; Ap. t. 10:20; Matt. 8:26).
Robert D. Preus (1924-1995), Vanhurskauttaminen ja Rooma, s. 71, Concordia ry, 2014.
Autuaita ovat rauhantekijät. Matt. 5:9.
Blessed are the peacemakers. Matthew 5:9
Aina. Always.
Käännä kasvosi aurinkoon, silloin et voi nähdä varjoa.
Helen Keller
Kirjoittaja asettaa nähdäkseni vaihtoehdoiksi seksuaalisen hurjastelun ja täydellisen pidättäytymisen. Se on ikäänkuin anoreksian ja bulimian näkeminen ainoiksi tavoiksi suhtautua ravintoon. Kun psykiatrit puhuvat terveestä seksuaalisuudesta, he eivät todellakaan tarkoita kumpaakaan äärimmäisyyttä.
Uskovainen sinkku pyrkii elämään pidättyvyydessä. Kuudennen käskyn rikkominen ei ole oikeaa seksuaalisuutta. Aviopuolisot keskenään voivat tietenkin harrastaa seksiä kuinka paljon tahansa.
Aiemmin täällä mainitsemani psykiatri kyllä kertoi tarvittaessa konsultoivansa erästä pappia.