Tällaisen ystävyyden tarpeen määritteli Luther, koska ihmistäkin pitää hoitaa. Jos ihmisellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, Jeesuksen kautta hankittua, niin ei voidakaan hoitaa, kuin vain ihmistä, eli kuorta, jossa Jumalan ihmiseen asettama henki herää eloon vasta vähän ennen helvettiä.
Tällä kärkevällä viestilläni haluan kiinnittää huomioon määrittelyyn, “pitää hoitaa kokonaisuutta”, joka houkuttelee summittaiseen ymmärtämiseen.
Jeesus sanoi “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Matt. 11:28) Näissä Jeesuksen sanoissa on kaikki mitä ihmisen kaikki kolme kerrosta tarvii ja se tulee mahdolliseksi vain “epäinhimillisen” kerroksen kautta, ellei se ole kuolleessa tilassa.
Tähän haluan liittää, “sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:5b)
Ihminen on kokonainen vain Kristuksessa, mikä on Ylhäältä syntyneen olotila. Tätä uudestisyntynyttä osaa ei inhimillinen tiede, psykologinen terapia voi hoitaa. Se voi kuitenkin hoitaa sitä osaa, minkä hyvinvoinnista Lutherkin oli huolestunut. Eli psykoterapeuteille riittää töitä, mutta ei Jumalan Seurakunnassa.
Syy toistuviin huomioihini ihmisen viisauden ja Ylhäältä tulevan viisauden sekoittamiseen johtuu ensikädessä siitä, että Suomen helluntaiherätyksessäkin pidetään psykologiaa jopa edellytyksenä Pyhän Hengen toimivuudelle?? Tämä ‘ymmärrys’ kumpuaa akateemisista perusteluista, eli tittelit TM ja TT ikäänkuin velvoittavat kumoamaan ne alkuperäiset syyt, miksi Suomessa ja koko maailmassa on Tyhjästä syntynyt uskoontulleitten yhteisö, jota helluntalaisuudeksi kutsutaan. Tällä Tyhjästä syntymisellä tarkoitan helluntalaisuuden viimeisintä aaltoa 1900-luvun alussa.
Tämä ‘viimeinen aalto’ alkoi ja levisi vailla nikolaiittain oppia tai juuri siksi, koska itse Jeesus sitä vihaa, vt. Ilm. 2:6.
Antti Hämäläinen. Olen samaa mieltä kanssasi. Pekka Väisänen. Totta kai hyvä kristillinen sielunhoito ottaa huomioon jumalasuhteen ja uskon. Sen huomioi jopa maallinen psykologia ja -terapia yhä useammin. Kaksi näkökulmaa tähän. Ensinnäkin tiedän varsinkin konservatiivisten kristittyjen olevan usein pettyneitä kirkon sielunhoidon asiantuntijoiden ”hengettömyyteen”. Väitteessä on mielestäni
perää, mutta yleistykset ja leimaamiset ovat vaarallisia, jopa vahingollisia. Toiseksi on näet myös niitä, joita juuri ”uskovien porukoissa” on satutettu syvästi. Tuhottu esimerkiksi ihmissuhteita, pakotettu uskonratkaisuihin tai luvattu ihmeparantumisia. He ovat terapian tarpeessa nimenomaan erimuotoisen hengellisen väkivallan vuoksi. Sielunhoitaja ei voi eikä saa painostaa vaan hän lähtee aina asiakkaan ehdoilla. On taitolaji omata itse vankka (herätys)kristillinen vakaumus ja siihen liittyvä huoli ihmisten autuudesta ja samalla kunnioittaa toista.
Ihmettelen, ettei kukaan tähän keskusteluun osallistuneista ole lukenut edes K24 etusivulla olevaa Olli Sepälän tiivistelmää Isto Peltomäen tutkielmasta, joka kait liittyy hänen väitöskirjaansa. Lukekaa myös pitempi kirjoitus Teologia- sivustolta, niinkuin Seppälä tiivistelmässään viitaa.
Mielestäni jo Seppälän lainaus osoittaa, että öljy ja vesi eli Seurakunnan sielunhoito ja sielunhoitoterapia, eivät toisiinsa yhdy muutenkuin jatkuvalla vatkauksella, josta saadaan kasaan uskottavan tuntuinen emulssio. Tämä emulssio on tarjolla mm. Seppo Jokisella ja Tommy Hellstenilä.
Seppälän tiivistelmässä on mahdollisimman oikein, kun hän kirjoittaa kristillisestä sielunhoidosta, mikä voi olla vain sitä mikä ei Raamatun kanssa ole ristiriidassa. Eli, ihminen, uskova, johdatetaan uskovan tukemana lähemmäs Jumalaa, vt. Jaak.5:14-16:
Kutsutaan seurakunnan vanhimmat, jos on sairautta niin voidellaan heidät Ramatun opetuksen mukaan ja Jumala vastaa aina, joskus parantaenkin. Samassa yhteydessä synti, lankeemuskin voidaan tunnustaa ja tehdä siita paranus. Sitten 16. jae alkuperäisellä kielellä ja lähes kaikilla kielillä on kääntänyt sanan ’paraptomia’ vika, virhe, erehdys. Mm. KJV kirjoitta ’faults’.
Ymmärtäisin, että tässä Jaakobibkirjeen kohdassa painotetaan tietoisen synnin, ’hamartia’ ja paraptomia’ erehdyksen, vikojen jms. eron. Jumalan eteen tullaan tunnustaen ennen muuta synti / lankeemus, joka on se varsinainen vika, joka aina on huomioitava. Huomaamatonta syntia, lankeemusta ei ole. Puutteellisuutta ja lihallisen mielemme halua poiketa Jeesus-tieltä, ja Jeesuksen löheisyydestä, tulee uskovan elämää. Siksi on Seurakunnallinen sielunhoito, joka on yhtäkuin Jeesuksen tykö tulemista, ja toisen uskovan rinalla kulkemista. Tällaiseen , se hengelliseen ulottuvuteen ei millään tiedekunnala ole koulutusta.
Nyt ainakin minä olen tässä viitannut vähän syvemmän kriisitilan hoitoon. Sellaisen hoitoon taas useimmilla uskovikla ei ole koulutuysta eikä myöskään kykyä puuttua, vaan tarvitaan ammattiauttajia ja ehkä siraalahoitoakin. Sitten sellaisista pienemmistä ongelmista joissa ystävien tuki ja surakunnallinen sielunhoito auttaa olemme varmasti samaa mieltä. Voimme monin tavoin surakunnassa auttaa ja tukea kaikkia heikkoja ja sehän on varmasti tarkoituskin.
Mutta on todella tyhmää mollata ammattiauttajia ja luulle, etteivätkö tällaiset voisi tarpeen tullen auttaa uskoviakin. Kyllä hyvä psykoterapeutti osaa kunnioittaa toisen uskoa ja nähdä uskon parantavan vaikutuksen hoidettavassaan. Sitten, sellaisen luo, joka mahdollisesti repisi ”potilaan” uskoa, ei tietysti kannata mennä. Eihän useimmat tämän maalmamme ruuatkaan ole ”kosheria” ja silti me uskovat käymme samoissa marketeissa ostoksilla kuin muutkin. Näin on myös kun saamme fyysisen vamman ja menemme ensin tavalliseen sairaalaan, ja vanhemmistoveljien luiokse vasta kun olemme saanneet sellaista apua mitä he eivät osaa ja voi antaa.
Olen lukenut jopa noiden sielunhoitopsykoterapioiden kotisivut. Heidän terapia tavoitteensa ja menetelmänsä . Kaikella kunnialla , he eivät tee varsinaista psykoterapiaa vaan eräänlaista tukiterapia jota kansainvälisesti kutsutaan nimellä counselling. Sillä on pitkät perinteet anglosaksisissa maissa. Sielläkään sitä ei lasketa psykoterapiaksi vaan sillä on oma paikkansa huoltoketjuissa. Se on eräänlaista psykoterapialight toimintaa. Minää vahvistavaa terapiaa jolla todellakin on oma oikeutensa olla olemassa.
Paljastui kotisivujen perusteella että Suomessa toimii neljä eri koulutusta jotka eroavat aika lailla toisistaan vaatimustason suhteen. Pari niistä tuntuu aivan vakaalta ja verraten vaativalta koulutukselta . Pari hieman vaatimattovampaa. He ovat yhteistoiminnassa ja hyväksyvät toinen toisensa koulutuksen jotta oppilaalla on oikeus tituleerata sielunhoitopsykoterapeutiksi. Onneton nimi. Olisi voinut markkinoida counselling- titteliä ja istuttaa se Suomeen.
Kotimaan ja Teologi.fin kirjoitus pitäytyy koulutusten eettiseen arvosteluun. Turhan kriittistä. Sitä vastaan voi protestoida että tämä on ammatin harjoitusta sellaisella otsikolla , että asiakas voi luulla että tässä on kyse oikeasta psykoterapiasta. Näitä ”terapeutteja” tuntuu olevan jo n 150 ja lukumäärä kasvaa.
Kuten jo olen maininnut, niin en ole pystynyt kommentoimaan täältä paikastani, jossa vielä viivyn viiko tai kaksi.
Tässä ketjussa, sen alussa oli vain asia,llisuutta ja aiheeseen puuttumista. Kuitenkin liian pian monen omat kaunat alkoivat sanella ilmaisuja. Niihin en nyt puutu, mutta katselen niitä kauemmin kun olen taas varsinaisissa kotioloissani.
Reijo Mänttäri. Tiedoksesi, että ainakin minä olen nimenoman lukenut tuon artikkelin ja pidän sitä monella tapaa hyvänä 🙂 Tässä blogiketjussa on nyt taas kysymyksessä klassinen ongelma: sielunhoito ja terapia määritellään miten sattuu. Kirkon piirissä tarjolla oleva koulutus nimenomaan nojaa tutkittuun lääketieteellis-psykologiseen tietoon. Tästä seuraa edelleen kriittinen suhtautuminen vaikkapa karismaattissävytteisen sielunhoidon menetelmiin. Järjestön omilla sivuilla olevasta terapeuttilistasta käy näkyy kiinnostava havainto. Osa kirkonkin työntekijöistä on näköjään katsonut kyseisen sielunhoitoterapiakoulutuksen vastaavan kirkon omia virallisia koulutuksia paremmin oman työn käytännön tarpeita ja omia hengellisiä näkemyksiä. Tämä on ihan vastaava ilmiö kuin se, että osa luterilaistenkin seurakuntien johtotehtävissä olevista luottaa enemmän esimerkiksi GLS-konferenssien antiin kuin kirkon omaan johtamiskoulutukseen. Tämä siis havaintona eikä kannanottona puolesta tai vastaan.
Ruotsissa toimii eri kirkkojen epävirallisesti hyväksymä psykoterapia ja sielunhoitokoulutus ST Lukas-säätiön nimellä. Koulutus on sikäläisen sosiaalihallituksen hyväksymä ja sen tarkastuksen alainen.
Olisi hyvä ,jos Suomessa olisi virallisesti valvottu vastaava counselling-tasoinen koulutus sairaalasielunhotajien ja perheasiain neuvottelukeskusten koulutusten lisäksi. Sillälailla koulutetut voisivat toimia seurakunnissa omilla vastaanotoilla saaden peruspalkkansa lisäksi hieman pätevyyslisää. Diakonit ja vastaavat olisivat oivallinen koulutuskohderyhmä.
Markku Hirn. Kiitos hyvistä kommenteista. Tässä(kin) koulutusasiassa Svenska Kyrkan on Suomea edellä.
Pentti. ”Väite, että uskovaa auttaa vain sielunhoito, ei ole totta”.
kerrankin voin olla Martti Pentin kanssa jostain asiasta samaa mieltä. Uskovan sielun solmujen aukaisemisessa tai hänen auttamisessa kriistitilasta eteenpäin voi uskomaton psykoterapeutti hyvin olla avuksi kunhan hänen asenteensa uskoon ja uskoviin on myönteinen. Sitten tietenkään Hengen asioissa tarvitaan hengellisten ihmisten apua ja tukea , mutta mikäänhän ei estä saamasta sellaistakin samaan aikaan kun sielun sekamelskaa järjestellään terapiaistunnoissa . Hyvä psykoterapeutti tietenkin ymmärtää uskon ja uskovien ystävien merkityksen uskoville. Sellaisen psykoterapeutin luokeahan ei kannata kääntyä jolla on negatiivinen asenne uskoon tai seurakuntiin.
Isto Peltomäen tutkimuksen lopputulema on selkeä. Maksettu terapia ei ole sama kuin raamatullinen sielunhoito, jonka kohteena on vain uskova, vaikka kuinka huonossa hapessa. Uskova autetaan takaisin, löhemmäksi ristiäJo viittaamani Jaak.5:13-16 selkeyttää rajankäynnin ulkopuolisten kanssa, koski se tarjottua apua tai haettua apua .
Nyt ei ole kysymys lääketieteen kliinisestä hoidosta niinkuin ei ole psykologiseta terapiastakaan, mikä ei sisällä mitään, mikä ei olisi ollut tiedossa ja käytössä koko ihmiskunnan olemassaolon ajan. Freud on psykoanalyysin luoja, eikä hänenkään mullistavat ideat olleet kuin ihmismielelle tyypillisiä kuvitteluja. Koko psykologia ottaa hallinnan freud-jung linjan luomilla käsitteillä ja sanoilla, joiden hallinta edellyttää psykologista tutkintoa.
Ihminen omassa olossaan on eläimen kaltainen, mutta Saatanan tukemana hänestä tulee eläin , jonka lahjat paholainen ’jalostaa’. – tämä tylytys perustuu Jeesuksen sanaan, ’kukaan ei voi palvella kahta herraa’. Ja ’jokainen seisoo herransa edessä, joka hänet pitää pystyssä’.
Uskomaton ihminen ei hyödy hengellisestä sielunhoidosta, eikä uskomaton psykologi voi hoitaa hengellisesti. Henkinen hoito ei lähennä ketään Kristukseen. Englanniksi ,hengellinen ja henkinen ilmaistaan samalla sanalla ja on johtanut massiivisiin sotkuihin kirkkojen opetuksessa ja kirkkojen ulkopuolisessa asioitten henkeyttämisissä.
Ei ole terapeuttien ammattikunnan mollaamisesta, ainakaan minulla. Se pitäisi tulla selväksi jo alustukseni ensimmäisessä kapaleesa , kun sanoin olevani samaa mieltä Lutherin kanssa että ’ihmistäkin pitää hoitaa’.
Kun ollaan Seurakunnassa koolla, uskovien kesken, niin se on tila, missä saamme olla rukouksin viemässä itsekunkin ahdingon Armonistuimelle. – Voi olla, etä tämä kuulostaa liian hengelliselta, kaanaan kieleltä, mutta jokainen sen ymmärtää, eli ei tarvita psykologista ammattisanastoa selventämään tai tekemään vaikutuksen.
Peltomäen viesti vetää selkeän rajan maksullisen terapian ja hengellisen sielunhoidon välille. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”. Ei Raamatussa mutta raamatullinen. Palkanmaksaja määrittelee mitä ja miten työ tehdään. Markku H:n tavoin voi moni kunnallinen terapeutti kuulla, mitä pahaa helluntalaisuus on saannut aikaan. Samanlaista kerrontaa on parilta muultakin, josta pitäisi päätellä, että helluntaiseurakunnissa edesautetaan sekoamista tai ainakin uskontojen uhreihin liittymistä.
Tiedän miten henkisesti heikkoja kohdellaan helluntalaisissa paikallisseurakunnissa. Hengellistä sielunhoitoa harjoitetaan vain uskoville, oli hän kuin sekopäinen tahansa. Olen itse ollut koko elämäni ajan tukemassa henkisesti vaikeita tapauksia. Samoin isäni vieti paljon aikaa kaikenlaisten outojen kanssa. Vasta muutama vuosi sitten, Suomeen palattuani kohtasin monia ihmisiä seurakunnissamme, jotka kiitivät isäni väsymättömästä mielenkiinnosta heidän koukeroiseen tilanteeseensa. Mm. vankilassa uskoontulleita oli monia isäni yhteydessä. Nyt jo kuollut Kaapo (nimi muutetu), kärsi pitkää vankilatuomiota hyvin iljetävien rikosten vuoksi. Kaapon todistus oli voimakas. Hän kuitenkin muutaman vuoden kulutua sortui samaan syntiin. Suru oli suuri koko seurakunnalla. Tämä lankeemus toistui vielä kerran. Kaapo oli onneton, kun häntä vankilassa kävimme katsomassa. Vaikeaa oli viimeisen vapautuksenkin jälkeen, mutta seurakunta rukoili ja päivä kerallaan alettiin selviytyä. Kaapo oli vanhain kodissa viimeiset vuodet ja sinä aika hän vapautui taipumuksistaan. Hänelle käytiin viemässä ehtoollinen sänkyyn monen vuoden ajan. Kaapon vaiva oli mahdotonta hoitaa, mutta vaivattuna ja lopulta vaivaisena hän tervehti seurakuntaa ikäänkuin taivaasta ja vähän sen jälkeenhän kuoli.
On minulla henkilökohtaisia tapauksia, kuinka oudoista vaivoista, henkis-fyysistä on parannus tapahtunut hetkessä tai paremminkin tilanne normaaliksi on heti alkanut muuttua, kun Jeesuksen tykö ollaan yhdessä menty. Paljon on niitä, joiden kiusalliset taipumukset on pitkään ikäänkuin rukousalttarilla. Tuo alttari on usein ollut ojanpohja tai vastaava, kun olen sieltä kuullut nimeäni kutsuttavan.
On kaksi eri asiaa yrittää hoitaa ihmistä tasapainoiseen tilaan, jotta hän ”selviytyisi” iankaikkiseen kadotukseen kuin kävellä uskovan rinnalla, jolla päästä viiraa., mutta jolla Jumalan Valtakunta on hänessä sisäisesti.
Vaikka pitäisikin paikkansa, että sielunhoito auttaa vain uskovaa, se ei tarkoita, että asia olisi myös toisinpäin. Väite, että uskovaa auttaa vain sielunhoito, ei ole totta.
entti. “Väite, että uskovaa auttaa vain sielunhoito, ei ole totta”. kerrankin voin olla Martti Pentin kanssa jostain asiasta samaa mieltä. Uskovan sielun solmujen aukaisemisessa tai hänen auttamisessa kriistitilasta eteenpäin voi uskomaton psykoterapeutti hyvin olla avuksi kunhan hänen asenteensa uskoon ja uskoviin on myönteinen. Sitten tietenkään Hengen asioissa tarvitaan hengellisten ihmisten apua ja tukea , mutta mikäänhän ei estä saamasta sellaistakin samaan aikaan kun sielun sekamelskaa järjestellään terapiaistunnoissa . Hyvä psykoterapeutti tietenkin ymmärtää uskon ja uskovien ystävien merkityksen uskoville. Sellaisen psykoterapeutin luokeahan ei kannata kääntyä jolla on negatiivinen asenne uskoon tai seurakuntiin.
Reijo ” Psykoterapia = Maksullista ystävyyttä! Yleensä psykoterapia maksaa, mutta monesti kunnalta tai kelalta voi saada maksusitoumuksen ja saada sitä kautta apua ongelmiinsa. Jumala voi autaa sitäkin kautta, ei hänelle mikään ole mahdotonta. Myös kunnan mielenterveyspalvelut voivat olla apu henkisiin sairauksiin, olivat ne sitten traumaperäisiä, fyysisiä joilla on suorayhteys psyykkiseen hyvinvointiin ( Esim kilpirauhasen vajaatoiminta, tai sydänperäiset oireet).
Rippi-isänsä kanssa voi myös käydä läpi omina ongelmiansa, pahaeitansa ja miten taistella niitä vastaan, miten yleensä kilvoittelen kristittynä. Myös oma rukouselämä, kirkossa käynti ja ehtolliseelle osallistuminen auttavat. Kokonaisvaltaisuus auttaa ihmistä parantumaan.
Sami P.,
Sinulla on ilmeinen tarve sanoa jotain, ehkä tähän asiaankin. Kuitenkin vähän vaappuvaa, niinkuin on kaikilla muillakin, jotka suosittelevat ammattiauttajaa niin Jeesus-tieläisille kuin tuhon tiellä kulkeville. Jos nyt vaikka sattuisi, että kunnallinen terapeutti olisikin uskova, vaikka Markku Hirn, niin mihin se johtaisi? Mielestäni vain siihen ihmettelyyn, niinkuin hän on sanonutkin, että ’kyllä on paljon helluntalaisilla taustoillakin heikkoa henkistä hallintaa’.
Viittaan ja viittaat kait sinäkin siihen, mihin Lutherkin viittaamja kehoittaa, eli katoavan, ihmisen hoitoon. Se on paikallaan kun katoamaton henki onkin kuollut, eli ei hoidettavissa. Tämä sopii varmaan tässä ajassa, eikä Jumalakaan ole asiasta edes kiinnostunut, vaikka Hän hoitaa ulkopuolistenkin asiat. Jumala hoitaa ne vain siksi, koska ne eivät Seurakunnalle kuulu. Seurakunta on olemassa vain evankelioidakseen, saarnatakseen kutsua parannukseen.
Rippi-isä-institutio on käsistä karannut malli siitä mihin Sana kehottaa, kuten muunmuassa Jaak. 5:13-16, eli, ’Tunnustakaa toisillenne syntinne, erehdyksenne ja vikanne’.
Esim. lankeemus tuodaan valkeuteen siina laajuudessa kuin se on tapahtunut ja muistaen aina, niin kuin Daavidkin ymmärsi, ps. 51:6, ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt …”. Daavidin lankeemus wi oolut vain hänen ja Jumalan välinen, eli se tuli valoon myös ihmisten tietää, siis lankeemus ja katumus, parannuksen teko.
Mänttäri. ” Seurakunta on olemassa vain evankelioidakseen, saarnatakseen kutsua parannukseen”.
Sinulla on aika jännittävä ajatus seurakunnasta. Etkö todella ajattele, attä seurakunta on olemassa rakentaakseen itseään, ihmisten välisen yhteyden takia ja myös profeetallisen viran täyttäjänä yhteiskunnassa jne. Me uskovat elämme koko ajan tämän maailman keskellä, ja on viisaus olle elämättä maailmasta niinkuin sanonta kuuluu. Sitten, tavalla jolla vetelet näitä maailman ja luomakunnan sekä seurakunnan rajoja minusta on vaara vedät seuraajasi lain alle.
Helluntailaisena minusta kannattaa tällaisissa asioissa koettaa opetella luottamaan Hengen antamaan viisauteen ja voiteluun:”Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta,. Hänen henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta,. Niinkuin hän on teitä opettanut niin pysykää hänessä”, 1 Joh 2:27. Tässä siis luvataan rajojen tutemusta hengen herkkyyden/tuntemuksen kautta.
Uskon siis että näin ei niin helposti ajauduta laia alle.
Minusta siis valtaosa Suomen herätyskristityistä sekä vapaissa suunnissa että kirkon herätysliikkeissä on lain alla eikä elä Hengen vapaudessa ja voimassa.
Reijo on jo toinen kerta kun kirjoitat vastaavasta aihepiiristä. Psykologiaa ei tule demonisoida sen perusteella kuka sitä käyttää, kuka on asiakas tai auttaja. Ihmistä ei voida jakaa joihinkin osiin, niin että maallinen psykiatria hoitaa kuolleita ja kirkko hengellisiä asioita. Jako on teennäinen eikä vastaa koettua todellisuutta.
Rippi toimii edelleen voimakkaasti koska Jeesus sanoo Pietarille, helvetin portit eivät voita kirkkoa. Näin on maailman loppuun asti. Daavidin lankeemus koskettaa aina kokonaisuutta kuten Raamatusta saamme lukea. Emme tietäisi siitä jos siitä ei olisi kerrottu ja se olisi vain Jumalan ja Daavidin välinen asia.
Komppaan Samia. Pienenä täydennyksenä totean, että myös kolmijako henki – sielu – ruumis johtaa kovin helposti tällaisiin ongelmiin. Pitäisi osata nähdä metsä puilta myös Raamatun tulkinnassa ja ihmiskuvassa. Olen huolissani tällaisesta ajattelusta, jossa koko ihmisen kohtaaminen silputaan muutaman tekstiyhteydestä irrotetun raamatunlauseen (väärin)tulkinnan perusteella jumalasuhdetta koskevaksi hengen hoidoksi, psykologiseksi sielun hoidoksi ja ruumista koskevaksi kuntosalitreeniksi tai ravitsemusneuvonnaksi. Olkoonkin, että puhutaan ja käytännössä toimitaankin koko ihmistä ajatellen.
Olen hahmottanut ihmiskuvaani hiukan erilaisella kolmijaolla: luonto, mieli ja henki. Näihin kolmeen olen sijoittanut eri toiminnot näin: luonnolliset tunteet, mielekäs tieto ja henkevä tahto. Kolmion kokonaisuuden yhteys nousee esiin, kun miettii jonkin osan puuttumista tai vinoutumista: luonnoton, mieletön tai hengetön elämä lienee kovin tuskaista. Jumalaa tarvitsemme kaikessa, Hänen johdatuksensa rajoittaminen vain henkiselle alueelle on liian kapea käsitys Hänestä.
Martti Pentti:””Jumalaa tarvitsemme kaikessa, Hänen johdatuksensa rajoittaminen vain henkiselle alueelle on liian kapea käsitys Hänestä.””
Tämä on aivan oikein.
Entä miten tämä Jumalan johdatus/sen puute näkyvät?
Voiko Jumalan johdatuksessa elämä mennä haaksirikkoon eli romahtaa?
Siihen Jeesus vastaa selkeästi:
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”(Matt.7)
Täällä missä minä asun ei ole yhtään luterilaista seurakunta, missä elämyksellisesti koetaan Pyhän Hengen läsnäoloa. Siis Jumala toimii täällä kirkon puitteissa vain ”salatulla tavalla”. Nyt minulle, joka olen tottunut elämään Hengen täyteydessä jos nyt näin sopii sanoa, paras paikka kokea tätä Pyhän Hengen tuntuvaa elämää on Helluntaiseurakunta, Vapaakirkko tai Uskon seurakunta, joista siis täkäläinen Helluntaiseurakunta tässä suhteessa on minusta täällä paras. Tämähän ei ole mikään ongelma ”kirkollisille” ihmisille joilla ei tällaista tarvetta ole.
Nyt tässä ei ole kysysmys jostain hengellisyyden ylikorostuksesta tai sielun kiihotuksesta tms. vaan aivan tasapainoisella ja terveellä tavalla Pyhä Henki on koettavissa Helluntaiseurakunnassa, jossa myös Pyhän hengen lahjat luontevasti toimivat. Juuri tässä ei ole kysymys jonkun asian liikakorostamisesta, vaan seurakunta tällaisenaan on juuri sitä, mitä sen tuleekin olla, elävän Jumalan läsnäolon paikka. Tällaista elävää jumalanapalvelusta kaipaisin krikkoihimmekin, siis että Jumala ei toimisi aina vain ”salatulla tavalla” tai jotenkin muuten ”spekulatiivisesti” vaan oikeasti ilmestyisi uskovilleen. Tämä on minusta täysin mahdollista minkä messun puitteissa tahansa.
Ihmisen jakaminen kolmeen ”osaan” on tietysti yksinkertaistus, mutta minusta on tärkeää ja Raamatun opetuksen mukaista osata tehdä ero Hengen ja sielun välille. Juuri tähänhän Sanan tutkiminenkin meitä ohjaa, vrt Hepr 4:12-13. Hengen ja sielun erottuminen sydämessämme on tärkeä hengellisen kasvun ja kypsymisen hedelmä.
Nyt useimmat kristityt eivät osaa tätä eroa tehdä koska eivät ole sitä käytännössä kokeneet. Kuitenkin tässä asiassa jako Henkeen ja sieluun on olemassa ja on hyvä tiedostaa se. Muuten menee jatkuvasti puurot ja vellit sekaisin kun yrittää arvioida erilaisia uskon elämän kokemuksisa, ilmiöitä ja niiden ”terveyttä”.
”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Luomiskertomus käyttää sanoja ’henki’ ja ’sielu’ vuoden 1933 suomennoksen myukaan näin. Siinä maan tomu saa elämän hengen ja näin syntyvä kokonaisuus on elävä sielu. Vuoden 1992 käännös käytää eri sanoja, jolloin ihmisen kokonaisuus tulee ehkä vieläkin selvemmin esiin: ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Niinpä en katso, että ihminen koostuisi osista – kahdesta tai kolmesta – vaan hänessä on eri puolia.
Pentti. ”Luomiskertomus käyttää sanoja ‘henki’ ja ‘sielu’ vuoden 1933 suomennoksen myukaan näin”.
Hebr 4:12-13 kuvaamaa hengen ja sielun erottelua ei tietysti tule ajatella niin, että ihmisen sisällä olisi joku rajaviiva, jonka toisella puolella on henkeä ja toisella puolella sielua. Kuitenkin henki on henki ja sielu on sielu. Pyhän Hengen täyteys on kokemus, ja jolla ei sellaista kokemusta ole, ei myöskään sitä ymmärrä, eikä vaättämättä edes kaipaa. Pointtini on siis, että tässä suhteessa Jumalalla olisi luterilaisillekin uskoville paljon annettavaa. Olen monta kertaa ollut messuissa, jotka ovat olleet Hengen ilmapiirin täyttämiä, mutta useimmiten kuitenkin sellaisissa, joissa Jumala toimii vain ”salatulla tavalla” mikä siis minua henkilökohtaisesti ei kovasti kiinnosta, vaikka toki hyväksyn senkin. On hienoa, kun Jumala ilmestyy kansansa keskuudessa ja näin ilmaisee itseään, että Hän on elävä Jumala.
En näe Heprealaiskirjeen kohdassa hengen ja sielun erottelua. Kielikuvassa miekka halkaisee sekä sielun että hengen, ei erota niitä toisistaan. Rinnakkaisessa ilmaisussa se viiltää halki niin nivelet kuin luiden ytimetkin. Siinäkään ei ole kysymys mistään erottelusta.
”Kuitenkin henki on henki ja sielu on sielu.” Sielua voinee verrata laitteeseen ja henkeä sitä käyttävään voimaan. ”Sähkö on sähkö ja lamppu on lamppu.”
Pentti. ” Kielikuvassa miekka halkaisee sekä sielun että hengen, ei erota niitä toisistaan”.
Vuoden 1938 käännös on parempi, siis …”Jumalan sana tunkee lävitse, kunne se erottaa sielun ja hengen,…, Hebr 4:12-13. Tässä käännöksessä myös Jumalan valtakunta on vielä sisäisesti meissä, eikä vain keskellämme, kuten uusimmassa ”humanistikäänöksessä”, vrt Luukas 17:22 Edelleen 38 käännös on parempi tässäkin Kol1:27.”…Kristus teissä, kirkkauden toivo”. Kun aikanaan huomasin, miten huonosti 1992 käännös on tehty, ei ole ollut kiire ottaa sitä käyttöön. Olen aina käyttänyt 1938 käännöstä jota humanismi ei vielä ollut näin pilannut.
Pentti. ”Sielua voinee verrata laitteeseen ja henkeä sitä käyttävään voimaan”.
Tämä kullostaa jonkun insinöörin Raamatun selitykseltä.
Mitä sitten tarkoittaisi nivelten erottaminen ytimistä? Mieleeni tulee lähinnä, että nivelet viittaisivat liikkeeseen ja toimintaan, ydin sisäiseen olemukseen; ’insinöörin selityksen’ mukaan siihen, mihin laitetta käytetään ja siihen, mistä se on tehty. Heprealaiskirjeen kohta siis ilmoittaa Jumalan sanan analysoivan ihmisen läpikotaisin niin fyysisen kuin psyykkisenkin olemuksen ja toiminnan suhteen. Tähän ei sisälly mitään jakoa hyödylliseen ja vahingolliseen tai maalliseen ja taivaalliseen. Ihminen on kokonaisuus, jota voi tarkastella eri näkökulmista.
Pentti. ”Tähän ei sisälly mitään jakoa hyödylliseen ja vahingolliseen tai maalliseen ja taivaalliseen. Ihminen on kokonaisuus, jota voi tarkastella eri näkökulmista”.
”Jumalan sana tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen….”. Kyllä tämä asia on aivan selvästi ilmaistu Ramatussa, ja ennenkaikkea se on päivänselvä asia jokaiselle, joka on kokenut sen sisimmässään. Näinhän meistä tulee hengellisiä uskovia. Jos ei ole tätä kokenut, ei tietenkään ymmärrä, mistä on kyse.
”Näinhän meistä tulee hengellisiä uskovia.” Heprealaiskirjeen jakso on suunnattu uskoville. Se ei siis kuvaa uskoontuloa vaan kehottaa kestävyyteen vaelluksella kohti taivaan lepoa. Tähän liittyy tietoisuus siitä, että Jumala tuntee meidät läpikotaisin. ”Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”
Pentti. ” Heprealaiskirjeen jakso on suunnattu uskoville. Se ei siis kuvaa uskoontuloa vaan kehottaa kestävyyteen vaelluksella kohti taivaan lepoa”.
Heprealaiskirje ennenkaikkea kuvaa pappeutta ja meidän mandaattiamme pappeina. Tämä kohta kuvaa uskovan hengellistä kehitystä, mitä syvenevä hengen asioiden kokeminen ja tiedostaminen on. Kun sydämessämme tapahtuu hengen ja sielun erottuminen tulemmuudella tavalla tietoiseksi Pyhän Hengen liikkeistä sisällämme mutta myös jumalanpalveluksissa ja erilaisiss hengellisisissä tilaisuuksissa. Tämä on oikein hieno kokemus ja lisää kompetenssiamme Herramme palveluksessa.
”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ’tänä päivänä’ on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.” En näe tekstissä mitään, mikä kuvaisi ”uskovan hengellistä kehitystä, mitä syvenevä hengen asioiden kokeminen ja tiedostaminen on. Kun sydämessämme tapahtuu hengen ja sielun erottuminen tulemme uudella tavalla tietoiseksi Pyhän Hengen liikkeistä sisällämme mutta myös jumalanpalveluksissa ja erilaisiss hengellisisissä tilaisuuksissa. Tämä on oikein hieno kokemus ja lisää kompetenssiamme Herramme palveluksessa.” Sen sijaan varoitetaan väsymästä ja lankeamasta. Avuksi ei osoiteta mitään kokemuksia tai kompetenssia vaan armoa ja laupeutta: ”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.”
Pentti. ”Avuksi ei osoiteta mitään kokemuksia tai kompetenssia vaan armoa ja laupeutta:”
No yksi kokemus ei sulje pois toista. Kun puhun tästä asiasta puhun siis siitä, mitä tiedän omasta kokemuksesta. Sitten armoahan kaikki on, mitä Herraltamme saamme.
Pentti. ”En näe tekstissä mitään, mikä kuvaisi “uskovan hengellistä kehitystä, mitä syvenevä hengen asioiden kokeminen ja tiedostaminen on”.
Vielä kerran, jotta asia olisi aivan selvä:”Vuoden 1938 käännös on parempi, siis …”Jumalan sana tunkee lävitse, kunne se erottaa sielun ja hengen,…, Hebr 4:12-13.
On kumma, jos et näe mitään kehitystä kuvaavaa, kun tässä selvästi lukee, että ”Jumalan sana toimii , kunnes se erottaa sielun ja hengen”. Silloin han erottelu on tapahtunut, ja myös tämä on minun ja monen muunkin kokemus.
Vai onko niin, että et vain ymmärrä tätä, koska et ole tätä kokenut?
”Heprealaiskirje ennenkaikkea kuvaa pappeutta ja meidän mandaattiamme pappeina.” Heprealaiskirje kuvaa Jeesusta ylipappina Melkisedekin pappeuden mukaan. Mitään muuta pappeusta sen kirjoittaja ei tunne. Yleisen pappeuden ajatus kuuluu 1. Pietarin kirjeen ilmoitukseen.
Pentti. ”Heprealaiskirje kuvaa Jeesusta ylipappina Melkisedekin pappeuden mukaan. Mitään muuta pappeusta sen kirjoittaja ei tunne”.
Minusta taas tässä vaiheessa sinun kannattaisi vähän miettiä,mitä tänne kirjoitat. Oletko lukenut heprealaiskirjeen. Se on lähinnäkirjoitetteu mssiaanisille juutalaisille, ja nimenomaan kuvaa sitä, miten uudenlainen pappiskansa syntyi jeesuksen ristin työn hedelmänä ja seurauksena. Siis miten koko Jumalan kansa sai uudanlaisen mandaatin yleistä pappeutta, etupäässä esirukousta harjoittaessaan.
Lue aluksi vaikkapa Hebr 8:10-11, 9:1-15 ja 10:9-17, 19-25 ja 13:15..
Ajatteletko, että UT:n opetus ei ole yhteneväinen näiltä osin? Tietysti käsitys yleisestä, kuninkaallisesta papistosta täydentyy heprealaiskirjettä tutkimalla. Muista että olen elättänyt itseni yli 30 vuottaa opettamalla uskoville esirukousta. Juuri tämän asian tunnen kuin omat taskuni.
Miten on, ymmärrätkö sinä mitä heprealaiskirje pappaudesta sanoo?
Heprealaiskirje käsittelee juutalaista temppelipappeutta uudesta kristillisestä näkökulmasta. Jeesus suoritti ylimmäisenä pappina täydellisen uhrin ja vanhatestamentillinen uhripappeus menetti näin merkityksensä. Jokaisella on oikeus yhteyteen Jumalan kanssa ilman muita välittäjiä kuin Jeesus. Pidän tätä pikemminkin perusteena erityistä esirukoilijan virkaa vastaan kuin sen puolesta. ”Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon — hänen ruumiinsa — kautta.”
Pentti. ”Jokaisella on oikeus yhteyteen Jumalan kanssa ilman muita välittäjiä kuin Jeesus. Pidän tätä pikemminkin perusteena erityistä esirukoilijan virkaa vastaan kuin sen puolesta”.
Ef 4:11 ei tietenkään ole mainittu mitään esirukoiljan virkaa. Meillä kaikilla on kuitenkinn Hengen virka, vrt 2 Kor 2:7-8.Olemme siis kuninkaallista papistoa, ja kaikki kutsuttu toimimaan esirukoilijana. Tämä on mahdollista koska tie on aukii ”kaikkein pyhimpään” ja voimme lähestyä Jumalaa, Hengen virka siis tekee esirukouksen mahdolliseksi meille kaikille.
Tarkoitit varmaankin 2. Kor. 3:7,8. Aiemmissa jakeissa virka kuvataan näin: ”Te itse olette meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi. Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.”
Pentti. ”Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä”
Aivan 2 Kor 3 luku kuvaa Hengen virkaa. Tämä virka kaikilla uskovilla on, ja se toimii jos siis pitää virastaan vaarin, vrt Room 12:7a.
”Tämä on oikein hieno kokemus ja lisää kompetenssiamme Herramme palveluksessa.” Paavali käsittelee ’kompetenssia’ tuossa Toisen korinttilaiskirjeen jaksossa (jakeet 5 ja 6). Hänen käyttämänsä sana tarkoittaa oikeastaan riittävää ja kelvollista. Sen kummemmasta kyvykkyydestä tai pätevyydestä ei ole kysymys. ”Meidän kykymme on saatu Jumalalta.”