Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.” Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. (1. Piet. 1:22-25)
Miten kovasta ja kivisestä sydämestä voi tulla puhdas sydän?
Mitä tekomme kertoo sydämestämme?
Miten ruumiimme masentaminen esim. jouhipaidalla tai paastoamisella vaikuttaa sydämeemme?
Miten totuus saa sijaa sydämessämme?
Miten ihminen voi tulla Jumalalle otolliseksi vastaanottamaan
pelastuksen?
Kaikki julkaistut blogini:
En ole lukenut kenenkään täällä kirjoittavan asiasta noin selvästi ja rehellisesti, totta tosiaan!
Taas teräviä kysymyksiä Juhalta. Ajattele näin:
Kovankin sydämen voi Jeesus avata rakkaudelle, saastaisekin hän voi puhdistaa.
Tekomme kertovat sydämen tilasta. Kun Kristuksen Henki hallitsee, teemme hyvää, kun oma itsekäs luonto (”liha”) hallitsee, teemme pahaa.
Ruumiin kurittaminen askeesilla ei tuo mitään hyvää (Kol.2:21-23)
Totuus saa sijaa sydämessä sikäli kuin Pyhä Henki sitä valaisee.
Pelastuksesta osallisiksi ja Jumalalle otollisiksi pääsemme uskomalla ja turvautumalla Kristukseen.
Yrjö, kiitos hyvistä vastauksista kysymykseeni. Jeesus puhdistaa meidän sydämemme. Meillä ei ole voimaa rakastaa ketään, ennenkuin olemme tunteneet Jumalan rakkauden. Sydämemme puhtaus näkyy meidän teoissamme. Kuinka kohtelemme puolisojamme, lapsiamme, ystäviämme ja vihollisiamme?
En ymmärrä, mistä tuo askeesi tuli ajatukseen. Jeesus sanoi, että joskus on tilanne, jolloin tarvitaan paastoa ja rukousta.
Jorma, Yrjö vastasi kysymykseen:
Kiitos vast.
Tuo jouhipaita on teoreettinen ja hiukan halventava ilmaus, koska se kuuui keskiajalla erään paavin ja ehkä laajemminkin munkkien katumusharjoituksiin.
En silti ole varma, tuleeko askeesi kokonaan tuomita, jos se kuuluu jollekin kuuliaisuuteen.
Silloinkaan sen ei tule auttaa tiellä pelastukseen, ellei sitten tarkoitus ole ns. vanhan ihmisen masentaminen, kuten paastossa tehdään.
Jos se jollekin on ihanne, mielestäni ei voida sitä tuomita, kunhan vain pidetään vanhurskauttamisoppi kohdallaan.
Tuiolla toisella palstalla viittasin siihen, että Jeesus sanoo kovat sanat avioerosta ja eronneen uudelleen avioitumisesta. Siinäkin tulee yksilön omat tavoitteet hyltyksi, eikä sitä silti sanota epätasa-arvoksi.
Uskon tiellä antaa voimaa vain usko.
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Tänäpänä jotkut käyttävät jouhipaitaa. En tiedä onko Suomessa sen käyttö yleistä. Pointti oli siinä, että voimmeko omalla toiminnallamme puhdistaa sydämemme, jotta Jumala hyväksyisi meidät paremmin? Jotenkin tuntuu siltä, että jos me keskitymme itseämme ”parantamaan”, niin me hylkäämme Jumalan työn. Sillä Jumala muuttaa ja puhdistaa meidät ajallaan ja siihen ei meidän tarvitse mitään lisätä. Jotenkin vain meidän ajatukset ja toiminta alkaa Jumalan tahdon mukaisesti toimimaan, vaikka emme siihen sen enempää kiinnitä huomiota. Jumalan sana Pyhä Raamattu ohjaa meidät oikealla tiellä kulkemaan Jumalan tahdon mukaisesti.
Pieni korjaus kommenttiini on tarpeen. Piti kirjoittamani ”ajattelen” eikä ”ajattele”. Tarkoitukseni oli ilmaista se, että kerron rehellisesti oman käsitykseni, mutta en halua tarjota sitä ainoana oikeana. Tämä täsmennys lienee tarpeen varsinkin edellä ilmenevää askeesia koskevaa ajatuksenvaihtoa silmälläpitäen.
Yrjö, kiitos tarkennuksesta. On hienoa, kun saamme eri näkökulmia esiin.
Itselleni ripittäytyminen on tärkeää. Jotkut asiat voivat vain olla niin isoja, että omatuntomme syyttää vaikka olisimme useasti ripittäytyneet ja kuulleet papilta vapauttavat sanat. Ehkä tällainen tilanne voisi ajaa meidät johonkin ”tekoihin”, en tiedä. Minä olen masennusherkkä ja käyn terapiassa säännöllisesti, jotta saisin käsiteltyä asiat mahdollisimman hyvin. Voiko masennukseni olla merkki likaisesta sydämestä?
Sonja, kiitos kannustavasta kommentista. Meidän omatuntomme on aika merkillinen kapistus. Monet asiat ovat ihan helppoja teoriassa. Syyttävä omatunto hakee helposti kumppaniksi Jumalan lain, joka tekee vielä sairaammaksi. Miksi evankeliumin uskominen omalle kohdalle voi olla vaikeaa?