Ylipappi Kaifas vastaa keskeisimmästä argumentista, jolla Jeesuksen tappaminen oikeutettiin.
”Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu”. (Joh.11:49-50)
Uskovainen kansa hyppää aika usein jollakin tavalla tämän traagisen repliikin ohi; suoraan hyvään lopputulokseen! Logiikka on jotenkin seuraavanlainen: ”Näinhän sen täytyi mennä. Profeetathan olivat ennustaneet, että Jeesuksen pitikin kuolla. Eihän tässä lopulta kovin pahasti käynyt…”
Vain harha hoksaa, että Kaifas on aikansa johtava ”ekumaanikko”. Hän edustaa virallista ”kirkkolaitosta”, joka pyrkii turvaamaan monista keskenään riitelevistä ryhmistä koostuva kansansa ykseyden. Hänellä on myös avainasema suhteessa roomalaisten valvomaan maalliseen hallintoon. Kaifas on valmis maksamaan ”kirkollisesta” ykseydestä varsin kovan hinnan. Totuus ei näissä bisneksissä kovin paljon paina. Kaifas ei ole todellisuudessa mikään profeetta, vaikka saakin kyseenalaisen kunnian toteuttaa Raamatun profetiat kärsivää/kuolevaa Messiasta koskettavin osin (Sak.12:10; Joh.19:37).
Kaifas on toki varmasti juutalaisena miehenä silti aika kova teologi. Juutalaisessa perinteessä pyhät kirjoitukset yleensä tunnettiin paljon paremmin kuin meillä maallistuneilla luterilaisilla. Totuuden sivuuttaminen ykseyden nimissä on joka tapauksessa teologilta aika kova riski. – Tavalliselta papilta sellainen ei helposti onnistu… pian on joku maallikko/fariseus väsäämässä kanteluita ”tuomiokapituliin”.
Kaifaksella on kuitenkin kaulassaan vähintään arkkipiispan kultaisia merkkejä vastaavat vallan symbolit. Hän on ylipapillista sukua (Apt. 4:6).
Jeesuksen ajanhistoriaa tuntematon lukija ei yleensä osaa noteerata tätä Kaifaksen korkeaa statusta. Meidän on vaarana sivuuttaa Luukkaan maininta Kaifaksen sukutaustasta melko merkityksettömänä itsestäänselvyytenä. – Todellisuudessa Kaifaksen sukutausta on eräs Jeesuksen surmaamiseen liittyvien tapahtumisen avainasioita. – On näet mahdollista, ettei kukaan muu kuin ylimmäispapillista sukua oleva Kaifas olisi saanut riittävää arvovaltaa, jossa totuus tallataan ykseyden nimissä maan rakoon.
Juutalaisella kansalla oli syytä luottaa Kaifakseen. Hänen arvovaltaansa voi verrata lähestulkoon Messiaan arvovaltaan… ja kuka tietää, josko häntä onkin jopa pidetty yhtenä aikansa Messias-ehdokkaana! – Perustelen tätä rohkeaa väitettäni…
Jeesuksen aikana elettiin yhtäältä hävettävän uskonnollisen rappion toisaalta tavattoman suurten Messias-odotusten jännitteessä. Rappion aikoja oli eletty oikeastaan siitä asti, kun Syyrian hallitsija Antiokos Epifanes oli saastuttanut Temppelin Zeuksen uhrikultilla. Niistä ajoista asti papinvirat olivat vaihtuneet ja niistä oli käyty kauppaa. Erilaiset repivät riidat olivat rikkoneet kansallisen ja uskonnollisen ykseyden kymmeniä kertoja ja lopulta pappien riidat olivat johtaneet roomalaisten miehitykseen (kun vierasta valtaa oli aivan itse pyydetty apuun). Näihin aikoihin liittyvästä rappiosta kertoo se, että vuosien 37 eKr.-70 jKr. välisenä aikana ylipapin virka annettiin peräti 28 henkilölle, joista vain kolme oli ylipapillisista sukua.
Teologinen jytky on siinä, että juuri Kaifaksen myötä oli syytä odottaaa jotakin parempaa. Hän oli ylipapillista sukua. – Kansalla oli syytä luottaa häneen! Vihdoinkin joku oikea ylipappi! Melkein kuin Messias!?! – Luukas on todennäköisesti tallentanut Kaifaksen ylipapillisen sukutaustan tekstiinsä, koska se on tärkeä avain siihen, miten kansan rakastaman Jeesuksen murha ylipäätään voitiin toteuttaa. – Pahin petos edellyttää aina jonkin verran aidon luottamuksen väärinkäyttöä. Todennäköisesti myös Kaifakseen liittyi paljon odotuksia, vähän kuin lupaavia yhteysmielikuvia lupaavaan, kunnolliseen arkkipiispaan voi myös nykyään liittyä.
Todennäköisesti Luukas on kirjannut Kaifaksen sukutaustan ylös, koska sen olisi teoriassa pitänyt olla tae pirstoutuneen ”kirkollisuuden” paluusta yhteyteen ja oikeille jengoilleen. Kaifaksen korkeasta asemasta kertoo sekin, että hän oli tiettävästi pisimpään ylipapin asemassa vaikuttanut henkilö UT:n aikoihin. – Lopulta kuitenkin Kaifas päätyy edustamaan jotakin aivan päinvastaista kuin luotettavuutta. Hänestä tulee isolla kirjoitetun Totuuden eli Jeesuksen surmaamisen päätekijä. Ja tämän hän tekee kansallis-kirkollisen yhteyden nimissä.
Nyt on aika kysyä saavuttiko Kaifaksen politiikka menestyksen?
Tiettävästi Kaifas itse menetti asemansa jo 36 jKr., kun Syyrian käskynhaltija Vitellius erotti hänet. Vitelikkoon mentiin myös Kaifaan kansallisissa pyrkimyksissä.
Kaifaan ykseysteologia ei lopulta tuonut menestystä, vaan Jeesuksen surmaamisen jälkeen kaikki meni myös kansallis-uskonnollisessa mielessä pieleen:
37–40 jKr. puhkeaa kriisi Gaius Caligulan kanssa, josta muodostuu ensimmäinen avoin repeämä juutalaisten ja roomalaisten välillä.
45–46 jKr. Juudeassa koetaan nälänhätä.
66–73 jKr. alkaa ensimmäinen Jeesuksen jälkeen koettu sota juutalaisten ja roomalaisten välillä, jota johtaa Simon Bar Giora, jonka roomalaiset kuristavat 70 jKr..
70 jKr. koetaan Jerusalemin piiritys, jossa roomalainen sotapäällikkö Titus murtaa legiooniensa kanssa pyhän kaupungin vastarinnan ja tuhoaa Herodeksen ajan temppelin.
Noin 90–96 jKr.juutalaiset ja kristityt kokevat ankaria vainoja Rooman keisari Domitianuksen aikana.
115–117 jKr juutalaiset yrittävät kapinoida Roomaa vastaan, mutta se johtaa vain siihen, että Rooman otteet kovenevat yhä murskaavammiksi.
130 jKr Rooman imperaattori Hadrianus päättää rakentaa pyhän kaupungin tilalle roomalaisen kaupungin nimeltä Aelia Capitolina.
132 jKr. Simon bar Kokhba nousee vielä kerran juutalaisten johtajaksi. Tässä toisessa juutalaissodassa eli Bar Kokhban kapinassa roomalaisia vastaan syntyy vielä lyhyeksi ajaksi itsenäinen juutalaisvaltio, jonka roomalaiset kukistavat vuonna 135 jKr. kaksi ja puoli vuotta kestäneen sodan jälkeen. Viimeistään tästä alkaa juutalaisen kansan pitkä hajaannus ja kodittomuus, joka päättyy virallisesti vasta 1948.
Näin voimme havaita, ettei ylipappi Kaifaan ykseysteologia johda oman kohderyhmän kannalta suotuisaan lopputulokseen. – Tämän äärellä voi kysyä, onko totuuden sivuuttaminen ykseyden nimissä koskaan lopulta hyväksi?
Mutkat suoraksi vetävät kristityt voivat ehkä sivuuttaa Kaifaksen ja hänen seuraajiensa toimista seuranneen tragedian kuittaamalla pahan kääntyneen Jeesuksen ristin kautta hyväksi. – Tämä ei ole kuitenkaan juutalaisen kansan ja sen ykseyden kannalta ollenkaan totta! Heidän kohdallaan Totuuden sivuuttamis- ja surmaamisteologia, johtaa lähes täydelliseen hajaannukseen ja ahdinkoon!
Jokainen voi miettiä tätä Raamattu-teologista Kaifas-taustakuvaa perspektiivinä omille ”ekumaanisille” valinnoilleen… Voiko kristittyjen välistä yhteyttä rakentaa koskaan johdonmukaisen Raamattu-teologian ja hyvän moraalin kustannuksella?
Monelle juutalaiselle vääryydelle rakennetusta yhteydestä alkoi vuosisatainen uskonkriisi. Jumala tuntui nyt hylänneen omaisuuskansansa ja valinneen pakanat. Kristillisen kirkon nopea laajeneminen tuskin lievitti tätä tuskaa!
Jeesuksen ensimmäisten seuraajien kohdalla, niiden, jotka jakoivat totuuden seuraamisesta koituvan ristin, kävi hyvin. Heille Kaifaan murhaava ohje kääntyi lopulta siunaukseksi. – Mutta! – Ei kuitenkaan sellaisella helpolla tavalla kuin nykykristityt tähän problematiikkaan liittyvät asiat helposti kuittaavat. Aluksi Jumalan tie näytti UT:ssakin kätkeytyvän vastakohtaansa. Jeesuksen seuraajat laitettiin valinnan paikalle. – Oletko valmis maksamaan uskostasi?
Ensin kovaan uhriin pakottajina toimivat juutalaiset.
”Alkuseurakunta, siis messiaaniset juutalaiset, kokoontuivat alun perin temppelissä ja synagogissa (Ap. t. 3:1–3), mutta 100-luvun alussa synagogan ja seurakunnan välille tuli repeämä. Se aiheutui siitä, että synagogan päivittäiseen rukoukseen, amida, lisättiin kirous, nk. birkat minim. Minim tarkoittaa Jeesus Nasaretilaiseen uskovia, ja tässä pyydetään, että Jumala hävittäisi heidät. Kun Jeesukseen uskovat eivät voineet yhtyä tähän rukoukseen, he jäivät pois synagogan yhteydestä.” http://www.perustalehti.fi/2015/11/myytteja-ja-faktoja-messiaanisista-juutalaisista/
Ensimmäisiä Jeesukseen uskovia juutalaisia ei siten aina välttämättä heitetty ulos synagogan yhteydestä, mutta he joutuivat itse lähtemään, jos eivät halunneet yhtyä em. valheelliseen rukoukseen. Raamattu kertoo esim. Apostolien teoissa toki myös avoimesta vainosta, jota ensimmäiset Jeesukseen uskovat joutuivat omiensa taholta kokemaan. – Lähtökohtaisesti Jeesuksen sanoma ei siten näyttänyt kokoavan yhteen hajallaan olevia Jumalan lapsia (kuten Joh.11:52 ennustaa), vaan pikemminkin päinvastoin jakamaan suvut ja perheet tämän asian äärellä (kuten Luuk.12:51-53). – Lopulta Jumala kokoaa kuitenkin hajallaan olevan kansansa, nimittäin kaikki Jeesukseen uskovat, mutta hyvin erilaisella logiikalla kuin näkyviin voittoihin mieltynyt ihmismieli helposti takertuu.
Kuvaan tämän asian lyhyesti kolmessa kohdassa:
1) Uudessa liitossa kokoontumiseen ei tarvita enää välttämättä temppelirakennusta (ei ainakaan uhria ja rukousta varten). Tämä näkyy jo selkeästi Jeesuksen sanoissa samarialaiselle naiselle, joka pohtii oikean rukouspaikan kysymystä. – ”Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. …Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.” (Joh.4:21;23) – Tämä ajatus on muuten rakennettu myös Johanneksen ilmestyksen eskatologiseen symboliikkaan: ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.” (Ilm.21:22)
2) Kuten edellä kirjoitin, Jeesus edustaa itse Uuden liiton temppeliä. Tämän uuden teologisen jytkyn voi toki löytää jo esim. Jeesuksen ja hänen aikalaistensa välisessä vuoropuhelussa: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä”.” (Joh.2:19)
3) Uskovat myös muodostavat temppelin. – Väärinymmärrysten välttämiseksi on toki lisättävä, etteivät uskovat muodosta temppeliä itsensä, vaan Jumalan Hengen kautta. – Raamattu sanoo: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (1Kor.3:16-17); Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? (1Kor.6:19)
Näin Jumala siis kokoaa kansansa Uudessa liitossa.
Lopullisesti Uuden liiton kansa näkee hajaannuksensa kuitenkin päättyvän vasta iankaikkisuudessa. Iankaikkisuus-teologia yhdistää kaikkia Pyhään Raamattuun uskovia kristittyjä. Kristillinen seurakunta ei yritä olla väkivalloin ja totuuden kustannuksella yksi näkyvä kirkollinen monoliitti. Uskomme kohde ei ole missään ajallisessa temppelissä, vaan se katsoo jo kauemmas. Tämä on kiteyetty hyvin seuraavassa lainauksessa:
”TULEVAN VARJO
Jeesus näki, että hänen Jumalalta saamansa tehtävä merkitsi maallisen temppelin merkityksen loppua (vertaa Joh 2:18-22). Itse asiassa temppeli ja siinä suoritettu jumalanpalvelus olivat vain tulevan varjo (Hebr 8:5) ja nyt oli tullut tuo, johon koko Vanha testamentti ja sen jumalanpalvelus viittasivat eli Messias.
Todellinen temppeli on taivaissa, siellä missä Jeesuskin on. Tuosta taivaan temppelistä meille kertoo erityisesti Ilmestyskirja, esimerkiksi luku 11.
Kristillinen kirkko pitää myös kristittyä Pyhän Hengen temppelinä (1 Kor 6:19). Paavali kehottaa efesolaisia rakentumaan pyhäksi temppeliksi Herrassa (Ef 2:19-22).”
https://www.sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin_yleisluennot/1Aik13-2Aik2PH.htm
Eksiilin evankeliumi
Eksiili eli karkoitukseen joutuminen on katastrofi. Kuitenkin Jumala voi kätkeä siunauksensa juuri siihen, että ottaa meiltä pois jotakin ulkoisesti näyttäviä asioita, jopa kansallisen ja/tai kirkollisen yhteyden. Kirkollisen yhteyden murtumapisteet voivat toki tarkoittaa hyvin kipeitä inhimillisiä tappioita. Usein Jumalan mahdollisuudet kuitenkin vasta alkavat siitä, missä ne meillä ihmisillä loppuvat. – Jumala kykenee aina korjaamaan ja kokoamaan kaiken, minkä hän on sallinut murtua tai joutua hajalleen.
Jeesus on paitsi temppeli, ylösnousemuksensa kautta hän on myös sen rakentaja (Eskola Timo, UT:n narratiivinen teologia, s.38-39). – Kun Jeesus sanoo: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä” (Joh.2:19), hän ei tarkoita tällä pystyttävällä ja kokoavalla työllä vain ylösnousemuksen ihmettä, vaikka se onkin tämän lauseen ensisijainen merkitys. Jeesus on myös kristillisen seurakunnan rakentaja ja pystyttäjä. Se on ylösnousemusvoiman luovaa jatkumoa…
Jeesus kokoaa seurakunnan/kirkon/temppelin/Jumalan kansan evankeliuminsa kautta.
”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room.2:4 – Paavalin muistutus koko ihmiskunnalle),
”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt.23:37 – Jeesuksen sana Valitulle kansalle),
”Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: ”Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu”. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” (Joh.11:49-52)
Julistaessaan epävanhurskaan tuomionsa Jeesusta kohtaan Kaifas tuli samalla tuominneeksi Jerusalemin temppelin tuhoon. Tämä oli, ja on yhä, yksi juutalaisen kansan syvimpiä tragedioita. – Jeesukseen uskovien kannalta tilanne on toinen. Jeesuksen seuraaajien kohdalla Jumala kääntää tämän tämän pahan hyväksi, sillä Jerusalemin temppelin tuhon myötä, astuu voimaan Jumalan vielä suurempi suunnitelma koota evankeliumin kautta yhteyteensä kaikki kansat, kielet ja kansanheimot, so. hajallaan olevat Jumalan lapset.
Jumala kätkeytyy vastakohtaansa, tehdäkseen kummallisen työnsä Jeesuksen ristin kautta. Sama kummallinen ristin kantamisen tie on myös jokaisen aidon kristillisen seurakunnan tie. – Me ihmiset luulemme usein suojelevamme omaa uskonnonharjoitustamme Kaifaan tavoin jopa vääryyden avulla. Tällöin syyllistymme pian hirveyksiin, ja ajamme itsemme sisäisesti hajalle, ja ulkoisesti hajallemme. Onneksi emme koskaan pysty vähentämään Jumalan Kaikkivaltiutta. Hän kokoaa yhä tänäänkin hajallaan olevia lapsiaan evankeliuminsa kautta; ei valheen ja vääryyden voimalla, vaan armolla ja totuudella.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)
”Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu”. (Joh.11:49-50)
Jeesus halusi toteuttaa VT:n profetiat. Mikä selviää Ut:sta. Ja halusi säästää kansansa uhraamalla itsensä: näin koska roomalainen Sejanus oli uhannut tuhota koko juutalaisen kansan, jos kapinan johtajia ei luovuteta. Muistetaan mitä ylipappi sanoi: ”Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa.” Tämä merkittävä ”Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa!” Ut:n lause Jeesuksen luovuttamisen ja teloittamisen perusteluna on jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Eli oliko Jeesus-liike vaarantamassa koko kansan olemassaolon? Vai puhuiko Kaifas vain retorisesti? Mitä roolia näytteli asiassa siis Sejanus?
Eli otetaanpa vaarin seuraava : (David Flusserilta)
”Se kreikan kielen verbi paradidomi, jota käytettiin Juudaksen teon yhteydessä, ei tarkoita ”kavaltaa“, kuten Klassen huomioi oikein kirjassaan Judas (Minneapolis 1996), ss. 47-57.) vaan ’antaa, uskoa haltuun , siirtää, luovuttaa’. Juudas ”luovutti” Jeesuksen. Katso myös 1. Kor. 11:23b. Kuitenkin jo Luukkaan 6:16 (vrt. Ap.t. 7:52) Juudasta kutsuttiin ”kavaltajaksi”. Saamme myös tietää juutalaisilta Viisailta: ”Jos on olemassa ryhmä ihmisiä ja pakanat sanoisivat heille:
Luovuttakaa yksi teistä meille ja me tulemme lyömään hänet kuoliaaksi; jos te ette luovuta, me tulemme lyömään teidät kaikki kuoliaaksi; (sääntönä on) antakaa lyödä kaikki kuoliaaksi älkääkä luovuttako heille yhtä ainutta sielua Israelissa; mutta jos he erottavat hänet joukosta…antakaa heidän luovuttaa hänet heille, ettei teitä kaikkia lyödä kuoliaaksi.” (32. Tos.Terumot 7:20 ja J.Terumot VIII 46b, Safrain lainaamana, ”Teaching of the Pietists”, s. 25 ja viite 52 siellä. Katso myös viitettä 30.)
Kun Juudas Gethsemanessa lähestyi suutelemaan Jeesusta, Jeesus puhutteli häntä traagisella kauhulla: ”Juudas, aiotko luovuttaa ihmisen (kirj. ihmisen pojan) suudelmalla?”
On melkein mahdotonta uskoa, että saddukeukset eivät olisi olleet tietoisia siitä yleisestä, ymmärrettävästä vastarinnasta luovuttaa toverijuutalainen vihamieliselle vieraalle mahdille. Se vaara, että roomalaiset teloittaisivat sellaisen juutalaisen, ei ollut pelkästään hypoteettinen – oletettu – kuten on osoitettu Jeesuksen tapauksessa. Caifas ja hänen pappinsa eivät varmasti olleet murheellisia seuranneesta väkivaltaisesta ratkaisusta. Kuitenkin näyttää siltä, että Caiafaksen ehdotus Joh. 11:47-52 oli eräänlainen hämärä anteeksipyyntö, kun hän sanoi: ”Teille on tarkoituksenmukaista, että yksi mies kuolisi kansan edestä, niin ettei koko kansa tuhoutuisi. Caifas ilmeisesti tunsi olevansa pakotettu näin oikeuttamaan päätöksensä.
Luulenpa, että ym. Viisaitten kertomassa tavassa luovuttaa yksi sijaiskärsijä viholliselle on selitys myös Jeesuksen lavastetun tuntuiselle nimen omaan luovuttamiselle.
UT Jeesuksen kuolemaan liittyvä dokumentointi ei viittaa siihen, että juuri Jeesuksen Kristuksen myötä juutalaista kansaa olisi uhannut aivan erityinen & välitön kansallinen vaara. – Tästä kertoo esim. Pilatuksen innoton tarve surmata Jeesus. – UT kuvaa tapahtumasarjaa pikemmin oman uskonnollisen ”eliitin” pyrkimyksenä raivata Jeesus Kristus pois tieltä.
Ei vain Jeesuksen myötä vaan sen zeloottiliikeen ja Haukka-essealaisten myötä, joihin Rooma saattoi katsoa Jeeusliikeenkin kuuluvan. Temppelimellakka on todellisuudessa ollut raju. Ja kaupungissa oli jatkuvaa kapinointia ja roomalaisten tikarimurhia. (Joel Charmichael
Ehkäpä ylipapin asenne on itse asiassa ollut sangen vastuullinen. Asian ymmärtää kun lukee Sejanuksen pyrkimyksistä: Josefus kertoo:
” Philo, In Flaccum i,1; and Legatio 24,159-161 claims that Sejanus was anti-semitic and planned to destroy the Jewish race completely. ”
Eusebius, almost quoting Philo, clearly makes the same inference:
”…Sejanus, who was then in great favor with Tiberius, had made every effort to destroy the whole nation of the Jews from the foundation,…”
Kristinuskon myöhemmän tilanteen ajassa elävät historioitsijat kirjoittavat siitä tilanteesta käsin, jolloin kristinusko oli jo vahva liike. Se vaikuttaa siihen, että heillä on vaarana tulkita Jeesus-liikkeen yhteiskunnallista ”uhkaa” myöhemmästä tilanteesta käsin. – Tästä seuraa helposti niin sanotun ”peililukemisen” ongelma, joka ei anna täysin realistista mittakaavaa. Siksi UT:n todistusarvo (esim. Pilatuksen ja Herodeksen reaktioiden kuvaus) on parempi, kun mietitään Jeesuksen todellistaa yhteiskunnallista ”uhkaa”. – Tällöin juutalaisen uskonnollisen eliitin omat valtapyrkimykset nousevat keskeisimpään rooliin (roomalaisten syyllisyyttä silti väheksymättä).
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” Kannattaa olla tarkkana yksikkö- ja monikkomuotojen kanssa. ’Teidän ruumiinne’ on monikko, mutta ’Pyhän Hengen temppeli’ on yksikkö. Me emme ole temppeleitä vaan yksi temppeli.
Jokaisella Jeesukseen uskovalla on yksi ruumis/keho ja se on Pyhän Hengen temppeli.
Silloin tuo sanottaisiin: teidään ruumiinne ovat temppeleitä.
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä?” Jäseniä on monta.
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” Temppeli on yksi.
Salmie, aivan oikein. Tässä ei myöskään ole mahdotonta ajtatella, että on kaksi merkitystä, jos nyt niin välttämättä halutaan(itse en usko siihen) Kokemuksestakin tiedämme, että meissä asuu Pyhä Henki. Ruumiimme on siis Pyhän Hengen temppeli. Ei tämä ole pelkästään teoreetinen kysymys.
Luukas 17:21 voidaan samon ajatella, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä, tai keskellänne. Kol 1:27 on viisas ajtella, Kristus teissä, mutta jos joku tahtoo, Kristus myös keskellämme.
Tässä on ehkä kyse siitä, onko kääntäjillä tendenssi häivyttaa ajatus Jumalan työstä meissä, ja siirtää huomio sosiaaliseen elämään, kristittyjen yhtyteen tms.
Kristittyjen yhteydelle löytyy UT:sta hyviä argumetteja ilman, että Kristus täytyy siirtää meidän puseron sisältä vain keskuuteeme, esim Joh 17:20-23. Näissä jakeissa näemme, että Jumala on sekä meissä, että meidän keskuudessamme, meidän yhdistäjämme. Tämä asia on tärkeä, sillä jos kokonaan siirrämme Kristuksen ulkopuolellemme hengellinen elämämme kuivuu kyllä olemattomiin ja muutumme pahimmillaan”kristityiksi” humanisteiksi.
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” Henki ei uskoni mukaan asu minussa tai sinussa vaan meissä.
”Teidän ruumiinne’ on monikko” What?
Kreikan alkutekstissä το σωμα υμων on kyllä käsittääkseni yksikössä… Mutta mihin tämä yllä käyty pohdinta tähtää blogin sisällön suhteen?
’Teidän’ on monikko. Ruumis on siis kristittyjen muodostama Kristuksen ruumis, seurakunta. Se on Hengen temppeli, jossa olemme elävinä kivinä. Puutun minulle tärkeään yksityiskohtaan, joka liittyy kristittyjen ykseyteen. Sen kummempaa tähtäystä ei ole.
Kyllä tuo on tärkeä miten käsittää Pyhän Hengen temppelin, siis kun Jeesus puhdisti rajusti temppelin ”ruoskalla” niin se on selkeä kuva siitä mikä on Jumalan tahto oman Henkensä asuin sijan kohdalla.
Jos ajatellaan että temppeli on kaikki kristityt niin silloin ”puhdistetaan ruoskalla” helposti itsensä ulkopuolelta toisten tekemisiä, kun taas kun ajatellaan itseä Jumalan Hengen temppeliksi niin puhdistus kohdistuukin omaan elämään.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.(Matt.7)
Kaifas oli oikeassa. Kansanjohtajana hänen ensinmäinen velvollisuutensa oli suojella kansaa. Jeesus oli rauhanhäiritsijä ja jos oli todellinen uhka siitä että syntyisi mellakoita niin hänet tuli eliminoida.
Jos kansakuntaa uhkaa sotilaallinen vaara niin kansan johtajat katsovat että on oikein uhrata nuoria mihiä kansan puolustuksessa.Niihän me teimme viime sodissakin.
Kaifaksella oli täysi työ pitää roomalaiset rauhallisina ja hänen paikallaan olisin ainakin minä todennäköisesti toiminut hänen tavoin.Viellä ei mitään kummempaa ollut tapahtunut mutta Kaifas tiesi varmasti että on parempi toimia ennaltaehkäisevästi. Levottomuuksia on paljon vaikeampi hillittä kun ehkäistä niitä ajoissa.
Hirn kuvaa asian juuri kuin se hyvin suurin todennäköisyyksin on ollut. Tapahtumien tulkinnassa fundamentalistiteologeilla on ol-ngelmana historlbianja hengellisyyden virheellinen suhde. Tapahtumia tulee arvioida ensisijaisesti poliittishistoriariallisin ja vasta toissijaisesti hengellishistoriallisin silmin.
Kenttäpiispa ei ollut meidänkään sotiemme keskeisin vaikuttaja.
Markku Hirn puhutaanko Kaifaksen lausuman kohdassa mistään sotilaallisesta vaarasta?
47 Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: ”Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?
48 Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.”
49 Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: ”Te ette tiedä mitään
50 ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu”.(Joh.11)
Eikö kyse ollut juuri hengellisestä johtajuudesta ja sen menettämisen pelosta?
Molemmista, kun Rooma olisi Sejanuksen toimesta tuhonnut kansan olisivat siinä tuhoutuneet myös ylipapit. Uuten testamenttiin valitut kirjoitukset puhuvat poliittisista tapahtumista sangen ’suomettuneesti’… (Johannes Lehman: Raportti rabbi J:stä, erään väärennöksen pöytäkirja)
Martti Pentti.”Ruumis on siis kristittyjen muodostama Kristuksen ruumis, seurakunta. Se on Hengen temppeli, jossa olemme elävinä kivinä. ” Etkö kykene ajattelemaan näin: Seurakunta on Hengen temppeli, jossa olemme mukana elävinä kivinä, tai elävinä temppeleinä”. Ajattelen siis itse asiamerkitystä, onko elävä kivi kokonaan eri asia kuin elävä temppeli?
Onhan kivi osa temppeliä siinä pysyessään, mutta irtautuessaan vain kivenmurikka. Kivijalan kätkössä oleva graniittimöhkälekin kuuluu temppeliin, mutta hienoinkaan taitavasti veistetty marmoriruusuke ei yksinään ole juuri mitään.
Varsin vapaamuurarillista ja johdonmukaista tulkintaa edustaa tässä Martti Pentti. Kivi jonka rakentajat hylkäsivät 273, avain 273, aurinko 273 ja nuo vaunut ha-merkabah 273. Ja 27,3, mitäs se onkaan…?
Vapaamuurarillista? Ajatteletko,että tässä on kyse vapamuurareiden opeista? Ruotsissahen sellaiset luulevat voivansa olla kristittyjä?
”Luulevat olevansa”… Miten minusta tuntuu Antti Hämäläinen että sinuun on jostain ihmeen syystä imeytynyt koko joukko sangen vanhoillisia ja tunkkasia asenteita ja uskomuksia. Kun saattaisi olla jopa niinkin, että rakentaja Jeesus saattaisi asettaa vaikkapa jonkun ruotsalaisen rakentajan Sinun edellesi….
Luepa teos ’Näkymättömän temppelin rakentajat’ tai Reijo Ahtokarin tieteellinen väitöskirja ’Salat ja valat’ niin voisit peruista käsityksiäsi todelliseen tietoonkin etkä vain Sinuun
indoktrinoituihin ennakkoluuloihin.
Minä olen monestakinsyytsä kiitollionen rappareille ,jotka ovat valistaneet yhtesikuntamme ja kerran pelastaneet myös henkeni ja aikaansaaneet aikanaan myös sen, ettei minuakaan ole poltettu enää roviolla Turun torilla.
Mari Pentti”hienoinkaan taitavasti veistetty marmoriruusuke ei yksinään ole juuri mitään.” Et siis kykene kuvittelemaan Pyhällä Henegllä täyttynyttä uskovaa, joka on ajautunut seurakunnan ulkopuolelle? Ajatteletko, että jos joku lähtee kirkosta hänestä lähtee samalla Henki? Miten on aarre saviastiassa? Vai olemmeko kaikki vaan ruukun osia? Luulenpa, että meissä on kyllä Pyhän Hengen aarre, ja että kuulume yhteyteen. Mutta pelastus ei ole sidottu vain kirkkoon, kuten katoliset opettavat.
Pelastus liittää meidät kirkkoon. Tämä ei toki tarkoita tuota tai tätä kirkkokuntaa vaan uskontunnustuksessakin mainittua pyhää ja yhteistä.