Ylipappi Kaifas vastaa keskeisimmästä argumentista, jolla Jeesuksen tappaminen oikeutettiin.
”Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu”. (Joh.11:49-50)
Uskovainen kansa hyppää aika usein jollakin tavalla tämän traagisen repliikin ohi; suoraan hyvään lopputulokseen! Logiikka on jotenkin seuraavanlainen: ”Näinhän sen täytyi mennä. Profeetathan olivat ennustaneet, että Jeesuksen pitikin kuolla. Eihän tässä lopulta kovin pahasti käynyt…”
Vain harha hoksaa, että Kaifas on aikansa johtava ”ekumaanikko”. Hän edustaa virallista ”kirkkolaitosta”, joka pyrkii turvaamaan monista keskenään riitelevistä ryhmistä koostuva kansansa ykseyden. Hänellä on myös avainasema suhteessa roomalaisten valvomaan maalliseen hallintoon. Kaifas on valmis maksamaan ”kirkollisesta” ykseydestä varsin kovan hinnan. Totuus ei näissä bisneksissä kovin paljon paina. Kaifas ei ole todellisuudessa mikään profeetta, vaikka saakin kyseenalaisen kunnian toteuttaa Raamatun profetiat kärsivää/kuolevaa Messiasta koskettavin osin (Sak.12:10; Joh.19:37).
Kaifas on toki varmasti juutalaisena miehenä silti aika kova teologi. Juutalaisessa perinteessä pyhät kirjoitukset yleensä tunnettiin paljon paremmin kuin meillä maallistuneilla luterilaisilla. Totuuden sivuuttaminen ykseyden nimissä on joka tapauksessa teologilta aika kova riski. – Tavalliselta papilta sellainen ei helposti onnistu… pian on joku maallikko/fariseus väsäämässä kanteluita ”tuomiokapituliin”.
Kaifaksella on kuitenkin kaulassaan vähintään arkkipiispan kultaisia merkkejä vastaavat vallan symbolit. Hän on ylipapillista sukua (Apt. 4:6).
Jeesuksen ajanhistoriaa tuntematon lukija ei yleensä osaa noteerata tätä Kaifaksen korkeaa statusta. Meidän on vaarana sivuuttaa Luukkaan maininta Kaifaksen sukutaustasta melko merkityksettömänä itsestäänselvyytenä. – Todellisuudessa Kaifaksen sukutausta on eräs Jeesuksen surmaamiseen liittyvien tapahtumisen avainasioita. – On näet mahdollista, ettei kukaan muu kuin ylimmäispapillista sukua oleva Kaifas olisi saanut riittävää arvovaltaa, jossa totuus tallataan ykseyden nimissä maan rakoon.
Juutalaisella kansalla oli syytä luottaa Kaifakseen. Hänen arvovaltaansa voi verrata lähestulkoon Messiaan arvovaltaan… ja kuka tietää, josko häntä onkin jopa pidetty yhtenä aikansa Messias-ehdokkaana! – Perustelen tätä rohkeaa väitettäni…
Jeesuksen aikana elettiin yhtäältä hävettävän uskonnollisen rappion toisaalta tavattoman suurten Messias-odotusten jännitteessä. Rappion aikoja oli eletty oikeastaan siitä asti, kun Syyrian hallitsija Antiokos Epifanes oli saastuttanut Temppelin Zeuksen uhrikultilla. Niistä ajoista asti papinvirat olivat vaihtuneet ja niistä oli käyty kauppaa. Erilaiset repivät riidat olivat rikkoneet kansallisen ja uskonnollisen ykseyden kymmeniä kertoja ja lopulta pappien riidat olivat johtaneet roomalaisten miehitykseen (kun vierasta valtaa oli aivan itse pyydetty apuun). Näihin aikoihin liittyvästä rappiosta kertoo se, että vuosien 37 eKr.-70 jKr. välisenä aikana ylipapin virka annettiin peräti 28 henkilölle, joista vain kolme oli ylipapillisista sukua.
Teologinen jytky on siinä, että juuri Kaifaksen myötä oli syytä odottaaa jotakin parempaa. Hän oli ylipapillista sukua. – Kansalla oli syytä luottaa häneen! Vihdoinkin joku oikea ylipappi! Melkein kuin Messias!?! – Luukas on todennäköisesti tallentanut Kaifaksen ylipapillisen sukutaustan tekstiinsä, koska se on tärkeä avain siihen, miten kansan rakastaman Jeesuksen murha ylipäätään voitiin toteuttaa. – Pahin petos edellyttää aina jonkin verran aidon luottamuksen väärinkäyttöä. Todennäköisesti myös Kaifakseen liittyi paljon odotuksia, vähän kuin lupaavia yhteysmielikuvia lupaavaan, kunnolliseen arkkipiispaan voi myös nykyään liittyä.
Todennäköisesti Luukas on kirjannut Kaifaksen sukutaustan ylös, koska sen olisi teoriassa pitänyt olla tae pirstoutuneen ”kirkollisuuden” paluusta yhteyteen ja oikeille jengoilleen. Kaifaksen korkeasta asemasta kertoo sekin, että hän oli tiettävästi pisimpään ylipapin asemassa vaikuttanut henkilö UT:n aikoihin. – Lopulta kuitenkin Kaifas päätyy edustamaan jotakin aivan päinvastaista kuin luotettavuutta. Hänestä tulee isolla kirjoitetun Totuuden eli Jeesuksen surmaamisen päätekijä. Ja tämän hän tekee kansallis-kirkollisen yhteyden nimissä.
Nyt on aika kysyä saavuttiko Kaifaksen politiikka menestyksen?
Tiettävästi Kaifas itse menetti asemansa jo 36 jKr., kun Syyrian käskynhaltija Vitellius erotti hänet. Vitelikkoon mentiin myös Kaifaan kansallisissa pyrkimyksissä.
Kaifaan ykseysteologia ei lopulta tuonut menestystä, vaan Jeesuksen surmaamisen jälkeen kaikki meni myös kansallis-uskonnollisessa mielessä pieleen:
37–40 jKr. puhkeaa kriisi Gaius Caligulan kanssa, josta muodostuu ensimmäinen avoin repeämä juutalaisten ja roomalaisten välillä.
45–46 jKr. Juudeassa koetaan nälänhätä.
66–73 jKr. alkaa ensimmäinen Jeesuksen jälkeen koettu sota juutalaisten ja roomalaisten välillä, jota johtaa Simon Bar Giora, jonka roomalaiset kuristavat 70 jKr..
70 jKr. koetaan Jerusalemin piiritys, jossa roomalainen sotapäällikkö Titus murtaa legiooniensa kanssa pyhän kaupungin vastarinnan ja tuhoaa Herodeksen ajan temppelin.
Noin 90–96 jKr.juutalaiset ja kristityt kokevat ankaria vainoja Rooman keisari Domitianuksen aikana.
115–117 jKr juutalaiset yrittävät kapinoida Roomaa vastaan, mutta se johtaa vain siihen, että Rooman otteet kovenevat yhä murskaavammiksi.
130 jKr Rooman imperaattori Hadrianus päättää rakentaa pyhän kaupungin tilalle roomalaisen kaupungin nimeltä Aelia Capitolina.
132 jKr. Simon bar Kokhba nousee vielä kerran juutalaisten johtajaksi. Tässä toisessa juutalaissodassa eli Bar Kokhban kapinassa roomalaisia vastaan syntyy vielä lyhyeksi ajaksi itsenäinen juutalaisvaltio, jonka roomalaiset kukistavat vuonna 135 jKr. kaksi ja puoli vuotta kestäneen sodan jälkeen. Viimeistään tästä alkaa juutalaisen kansan pitkä hajaannus ja kodittomuus, joka päättyy virallisesti vasta 1948.
Näin voimme havaita, ettei ylipappi Kaifaan ykseysteologia johda oman kohderyhmän kannalta suotuisaan lopputulokseen. – Tämän äärellä voi kysyä, onko totuuden sivuuttaminen ykseyden nimissä koskaan lopulta hyväksi?
Mutkat suoraksi vetävät kristityt voivat ehkä sivuuttaa Kaifaksen ja hänen seuraajiensa toimista seuranneen tragedian kuittaamalla pahan kääntyneen Jeesuksen ristin kautta hyväksi. – Tämä ei ole kuitenkaan juutalaisen kansan ja sen ykseyden kannalta ollenkaan totta! Heidän kohdallaan Totuuden sivuuttamis- ja surmaamisteologia, johtaa lähes täydelliseen hajaannukseen ja ahdinkoon!
Jokainen voi miettiä tätä Raamattu-teologista Kaifas-taustakuvaa perspektiivinä omille ”ekumaanisille” valinnoilleen… Voiko kristittyjen välistä yhteyttä rakentaa koskaan johdonmukaisen Raamattu-teologian ja hyvän moraalin kustannuksella?
Monelle juutalaiselle vääryydelle rakennetusta yhteydestä alkoi vuosisatainen uskonkriisi. Jumala tuntui nyt hylänneen omaisuuskansansa ja valinneen pakanat. Kristillisen kirkon nopea laajeneminen tuskin lievitti tätä tuskaa!
Jeesuksen ensimmäisten seuraajien kohdalla, niiden, jotka jakoivat totuuden seuraamisesta koituvan ristin, kävi hyvin. Heille Kaifaan murhaava ohje kääntyi lopulta siunaukseksi. – Mutta! – Ei kuitenkaan sellaisella helpolla tavalla kuin nykykristityt tähän problematiikkaan liittyvät asiat helposti kuittaavat. Aluksi Jumalan tie näytti UT:ssakin kätkeytyvän vastakohtaansa. Jeesuksen seuraajat laitettiin valinnan paikalle. – Oletko valmis maksamaan uskostasi?
Ensin kovaan uhriin pakottajina toimivat juutalaiset.
”Alkuseurakunta, siis messiaaniset juutalaiset, kokoontuivat alun perin temppelissä ja synagogissa (Ap. t. 3:1–3), mutta 100-luvun alussa synagogan ja seurakunnan välille tuli repeämä. Se aiheutui siitä, että synagogan päivittäiseen rukoukseen, amida, lisättiin kirous, nk. birkat minim. Minim tarkoittaa Jeesus Nasaretilaiseen uskovia, ja tässä pyydetään, että Jumala hävittäisi heidät. Kun Jeesukseen uskovat eivät voineet yhtyä tähän rukoukseen, he jäivät pois synagogan yhteydestä.” http://www.perustalehti.fi/2015/11/myytteja-ja-faktoja-messiaanisista-juutalaisista/
Ensimmäisiä Jeesukseen uskovia juutalaisia ei siten aina välttämättä heitetty ulos synagogan yhteydestä, mutta he joutuivat itse lähtemään, jos eivät halunneet yhtyä em. valheelliseen rukoukseen. Raamattu kertoo esim. Apostolien teoissa toki myös avoimesta vainosta, jota ensimmäiset Jeesukseen uskovat joutuivat omiensa taholta kokemaan. – Lähtökohtaisesti Jeesuksen sanoma ei siten näyttänyt kokoavan yhteen hajallaan olevia Jumalan lapsia (kuten Joh.11:52 ennustaa), vaan pikemminkin päinvastoin jakamaan suvut ja perheet tämän asian äärellä (kuten Luuk.12:51-53). – Lopulta Jumala kokoaa kuitenkin hajallaan olevan kansansa, nimittäin kaikki Jeesukseen uskovat, mutta hyvin erilaisella logiikalla kuin näkyviin voittoihin mieltynyt ihmismieli helposti takertuu.
Kuvaan tämän asian lyhyesti kolmessa kohdassa:
1) Uudessa liitossa kokoontumiseen ei tarvita enää välttämättä temppelirakennusta (ei ainakaan uhria ja rukousta varten). Tämä näkyy jo selkeästi Jeesuksen sanoissa samarialaiselle naiselle, joka pohtii oikean rukouspaikan kysymystä. – ”Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. …Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.” (Joh.4:21;23) – Tämä ajatus on muuten rakennettu myös Johanneksen ilmestyksen eskatologiseen symboliikkaan: ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.” (Ilm.21:22)
2) Kuten edellä kirjoitin, Jeesus edustaa itse Uuden liiton temppeliä. Tämän uuden teologisen jytkyn voi toki löytää jo esim. Jeesuksen ja hänen aikalaistensa välisessä vuoropuhelussa: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä”.” (Joh.2:19)
3) Uskovat myös muodostavat temppelin. – Väärinymmärrysten välttämiseksi on toki lisättävä, etteivät uskovat muodosta temppeliä itsensä, vaan Jumalan Hengen kautta. – Raamattu sanoo: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (1Kor.3:16-17); Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? (1Kor.6:19)
Näin Jumala siis kokoaa kansansa Uudessa liitossa.
Lopullisesti Uuden liiton kansa näkee hajaannuksensa kuitenkin päättyvän vasta iankaikkisuudessa. Iankaikkisuus-teologia yhdistää kaikkia Pyhään Raamattuun uskovia kristittyjä. Kristillinen seurakunta ei yritä olla väkivalloin ja totuuden kustannuksella yksi näkyvä kirkollinen monoliitti. Uskomme kohde ei ole missään ajallisessa temppelissä, vaan se katsoo jo kauemmas. Tämä on kiteyetty hyvin seuraavassa lainauksessa:
”TULEVAN VARJO
Jeesus näki, että hänen Jumalalta saamansa tehtävä merkitsi maallisen temppelin merkityksen loppua (vertaa Joh 2:18-22). Itse asiassa temppeli ja siinä suoritettu jumalanpalvelus olivat vain tulevan varjo (Hebr 8:5) ja nyt oli tullut tuo, johon koko Vanha testamentti ja sen jumalanpalvelus viittasivat eli Messias.
Todellinen temppeli on taivaissa, siellä missä Jeesuskin on. Tuosta taivaan temppelistä meille kertoo erityisesti Ilmestyskirja, esimerkiksi luku 11.
Kristillinen kirkko pitää myös kristittyä Pyhän Hengen temppelinä (1 Kor 6:19). Paavali kehottaa efesolaisia rakentumaan pyhäksi temppeliksi Herrassa (Ef 2:19-22).”
https://www.sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin_yleisluennot/1Aik13-2Aik2PH.htm
Eksiilin evankeliumi
Eksiili eli karkoitukseen joutuminen on katastrofi. Kuitenkin Jumala voi kätkeä siunauksensa juuri siihen, että ottaa meiltä pois jotakin ulkoisesti näyttäviä asioita, jopa kansallisen ja/tai kirkollisen yhteyden. Kirkollisen yhteyden murtumapisteet voivat toki tarkoittaa hyvin kipeitä inhimillisiä tappioita. Usein Jumalan mahdollisuudet kuitenkin vasta alkavat siitä, missä ne meillä ihmisillä loppuvat. – Jumala kykenee aina korjaamaan ja kokoamaan kaiken, minkä hän on sallinut murtua tai joutua hajalleen.
Jeesus on paitsi temppeli, ylösnousemuksensa kautta hän on myös sen rakentaja (Eskola Timo, UT:n narratiivinen teologia, s.38-39). – Kun Jeesus sanoo: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä” (Joh.2:19), hän ei tarkoita tällä pystyttävällä ja kokoavalla työllä vain ylösnousemuksen ihmettä, vaikka se onkin tämän lauseen ensisijainen merkitys. Jeesus on myös kristillisen seurakunnan rakentaja ja pystyttäjä. Se on ylösnousemusvoiman luovaa jatkumoa…
Jeesus kokoaa seurakunnan/kirkon/temppelin/Jumalan kansan evankeliuminsa kautta.
”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room.2:4 – Paavalin muistutus koko ihmiskunnalle),
”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt.23:37 – Jeesuksen sana Valitulle kansalle),
”Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: ”Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu”. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” (Joh.11:49-52)
Julistaessaan epävanhurskaan tuomionsa Jeesusta kohtaan Kaifas tuli samalla tuominneeksi Jerusalemin temppelin tuhoon. Tämä oli, ja on yhä, yksi juutalaisen kansan syvimpiä tragedioita. – Jeesukseen uskovien kannalta tilanne on toinen. Jeesuksen seuraaajien kohdalla Jumala kääntää tämän tämän pahan hyväksi, sillä Jerusalemin temppelin tuhon myötä, astuu voimaan Jumalan vielä suurempi suunnitelma koota evankeliumin kautta yhteyteensä kaikki kansat, kielet ja kansanheimot, so. hajallaan olevat Jumalan lapset.
Jumala kätkeytyy vastakohtaansa, tehdäkseen kummallisen työnsä Jeesuksen ristin kautta. Sama kummallinen ristin kantamisen tie on myös jokaisen aidon kristillisen seurakunnan tie. – Me ihmiset luulemme usein suojelevamme omaa uskonnonharjoitustamme Kaifaan tavoin jopa vääryyden avulla. Tällöin syyllistymme pian hirveyksiin, ja ajamme itsemme sisäisesti hajalle, ja ulkoisesti hajallemme. Onneksi emme koskaan pysty vähentämään Jumalan Kaikkivaltiutta. Hän kokoaa yhä tänäänkin hajallaan olevia lapsiaan evankeliuminsa kautta; ei valheen ja vääryyden voimalla, vaan armolla ja totuudella.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)
”Puhtaaksiviljelty ykseysteologia johtaa Jeesuksen murhaan!” Minua kiusaa ajatus siitä, onko Manu Ryösön tarkoitus nähdä suora analogia ylipappi Kaifaasta oman aikamme ekumeeniseen liikkeeseen. Jos on, viittaus Jeesuksen murhaan on todella kärkevä.
Jeesuksen nimi tulisi tietenkin kirjoittaa aina isolla kirjaimella. Pahoittelen vakavaa virhettäni! Miksi kommenttejaan ei voi muokata?
Martti Pentti,
Kommentteja voi korjata, mutta se tapahtuu blogistin kautta. – Tämä on järkevää, koska muuten jokainen voisi muokata keskusteluja jälkikäteen mielivaltaisesti.
Blogisti on samalla moderaattori, johon kommentoijien tulisi säilyttää riittävä luottamus ja kunnioitus. Jos tämä luottamus rikotaan, sitä on vaikeaa korjata.
Korjasin kommenttisi ja ko. kommentistasi olisi kiinnostavaa myös kuulla muiden ajatuksia…
Martti Pentti kysyy: ”onko Manu Ryösön tarkoitus nähdä suora analogia ylipappi Kaifaasta oman aikamme ekumeeniseen liikkeeseen.”
Vastaan tähän ekumenia-kysymykseen, josta olisi toki mielenkiintoista keskustella laajemminkin.
Blogini ei pyri olemaan yleinen kriittinen huitaisu kaikkea ekumeenista työskentelyä vastaan. – Uskon, että kristillisten kirkkojen välisissä keskusteluissa tapahtuu paljon tärkeitä asioita.
Esitän Kaifas-analogiallani kriittisen puheenvuoron sellaisia ykseyspyrkimyksiä vastaan, joissa ulkoinen yhteys nostetaan keskeisissäkin teologisissa asioissa ja moraalikysymyksissä sisällöllisten totuus-kriteerien yläpuolelle.
Martti Pentti. ”Millaisia ovat omat näkökulmasi ja sietokykysi?” Juuri näissä asioissa en ole erityisen tolerantti, kuten huomaat. Meillä kristityilä on Uusi liitto Jeesuksen veressä ja selvät ohjeet kymmenessä käskyssä(2Ms 20:3-5a) ja kautta koko Raamatun olla tekemättä muita vastaavia liittoja, varsinkaan sellaista, jonka vapaamuurarit tekevät erilaisia valoja vannoen.Kyllähän se pitäisi uskovalle ola aivan selvää, että kultti, jonka juuret ovat mm. Egyptissä ja Babylonissa jne. ei ole tervehenkinen eikä yhdistettävissä kristinuskon. Teet ainakin itse viisaasti kun pysyt näistä erossa.
Ovatko Hämäläinen sotilasvalat ja oikeudessa vannotavat valat epoäkristillisiä?
Juutalaisuus ja sitä mukaA kriStinusko saoivat paljon paljon aineksia hengelliseen rekvisiittaansa HELLENIMSIMSITÄ ja Mesopotamista, jonne sitä oli kulkeutunut myös Eg yptistä ja I:ntiasta. Kun lukee enemmän luulee vähemmän.
Ovatko Hämäläinen sotilasvalat ja oikeudessa vannotavat valat epoäkristillisiä?
Juutalaisuus ja sitä mukaa kristinusko saivat paljon paljon aineksia hengelliseen rekvisiittaansa helleenisestä Kreikasta ja Mesopotamista, jonne sitä oli kulkeutunut myös Egyptistä ja Intiasta. Kun lukee enemmän luulee vähemmän.
Siellähän ne juutalaisuuden ja kristinuskon juuret todella ovat, Antti Hämäläinen. Ukko, Tapio ja Ahti olisivat kai se vaihtoehto, joka meidän maailmankolkalta katsoen välttäisi parhaiten tuon torjumasi babylonialaisuuden ja egyptiläisyyden.
Heinola ja Pentti syöttävät harhaanjohtavaa informaatiota. Kristinuskon juuret eivät ole hellenismissä, vaan juutalaisuudessa, ja sitäkin edeltävässä israelilaisessa uskossa. Toki kaikkien tuon kulttuuripiirin uskontojen kielessä ja terminologiassa näkyy eri kulttuuripiirien yhteisiä vaikutteita, mutta sisällöllisesti kristinusko on uniikki.
Teologian tohtori, piispa Juha Pihkala kirjoittaa tähän liittyen hyvän artikkelin kirjassa Johdatus varhaisen kirkon teologiaan (s.152-154). Nikaian konsiilissa noustiin platonisoitua jumalakuvaa vastaaan ja vapautettiin se rationaalisen ajattelun pakkopaidasta takaisin Raamatusta nouseville juutalaisille juurilleen. Raaamatullisen uskon paradoksaalista luonnetta oli hellenismin vaikutuksesta yritetty purkaa filosofisesti hyväksyttävään muotoon, mutta se olisi vahingoittanut sen alkuperäistä olemusta.
Varhaisen kirkon historiaa ja teologiaa tunteva voi havaita, että ekumeenisiin uskontunnustuksiin sitoutuva kristinusko on sisällöltään ja sanomaltaan aidosti erilaista kuin mikään hellenismin, egyptiläisen tai babylonialaisen uskonnollisuuden edustaja.
Se, että kristinusko on muodostunut rajankäynnissä ympäröivien kulttuurien, filosofioiden ja uskontojen kanssa, on juuri niitä juuria, joita tarkoitan.
”Heinola ja Pentti syöttävät harhaanjohtavaa informaatiota. Kristinuskon juuret eivät ole hellenismissä, vaan juutalaisuudessa,”
Luepa Ryösö huolellisemmin tai rehellisemmin viestit johon otat kantaa, en sanonut kristinuskon
j u u r i e n olevan hellenismissä , puhuin ’aineksista’, joita on sekä juutalaisuuten että kristinuskoon tullut paljon ko. lähteistä. Tämä on uskonto- ja historiatieteellinen fakta!
Oman käsitykseni mukaan myös kristinuskon varsinaisessa sisällössä on antiikin mysteeriuskontojen jäämiä,ne näkyvät sanastossa ja vertauskuvissa ja symboleissa, mutta ne täytyy ne havaitakseen myös tuntea. Monet eivät tunne, kun eivät ole niihin tutustuneet.
Heinolan väite hellenismin tuomista aineksista perustuu pitkälti mm. Bultmannin teologian yms. virheelliseen eksegeesiin, joka perustui väärin ajoitettuihin lähteisiin. Nykyään tämä virhe on jo paremmin tiedostettu…
Kehotan nyt Seppo Heinolaa poistumaan blogieni keskusteluista kokonaan, aiemmin mainituista syistä, jotka ovat pysyneet vuosien varrella jatkuvasti samana. – Mahdollinen jatko tapahtukoon vain kahdenvälisestä sopimuksesta blogin ulkopuolella.
Antti Hämäläinen :”Minusta tällainen ainakaan ei ole mitään valkeudessa vaeltamista johon meidät kristittynä on kutsuttu”
Tavallaan olemme tasoissa. Minä en pidä valkeutena sellaista kristityn kutsumusta, joka alla olevassa lainauksessa on ilmaistu enkä sitäkään kristillisyytta, jossa järjestöä syytetään rikoksista yksilöimättä niitä millään tavalla tai ilmoittamatta niistä poliisille, kuten ”valkeudessa vaeltajia” kehotin keskusteluissa tekemään.
”Tummat puvut päällä istuvat Vapaamuurari-Mafioosot ja heidän jäsenluettelonsa pitää vaikka virkavallan avulla vetää loosiensa koloista kaiken kansan nähtäville ja koko seura on tuomittava laittomaksi. Tuoko iljettävä nahkaesiliinaporukka tätä Suomemme kotimaata on kaiken aikaa johtanut? Hyi hel—ttiä, meidän tulee koko maailmassa äkkiä päästä eroon tuosta paholaisen merkkejä ja vihkimismenoja kantavasta rekvisiittaväestä ja julistaa koko järjestö laittomaksi !!!”
Blogistin huomautus:
Tämä blogi ei ole tarkoitettu keskusteluksi vapaamuurariudesta. Kehotan tästä aiheesta keskustelevia siirtymään tämän aiheen suhteen jollekin muulle osastolle.
Olen myös kehottanut Ari Pasasta ja Seppo Heinolaa yleisestikin pysymään poissa blogieni keskusteluista. Syynä on jatkuva hakeutuminen riitoihin, omien näkemysten jatkuva jankkaaminen, jossa toistuu kyvyttömyys myöntää omia virheitä sen enempää keskustelutyylissä kuin asiavirheissä. – En poista kommenttejanne, koska pahempaakin on nähty, mutta kehotan teitä noudattamaan ohjettani.
Manu Ryösö,
Kirkot etsivät hengellistä yhteyttä kaanoninsa mukaisesti näkymättömässä ”arvojen maailmassa”. Henk.koht. sydäntä lämmitti lukea ortodoksien verkkolehti Simeon ja Hannasta artikkeli ”Moskovan patriarkaatti kanonisoi pappismarttyyri Kristoforin – ”Yksi tähti lisää pyhien tähtitaivaalle””
Artikkelin mukaan ”Kristofor tapettiin uskonsa tähden vuoden 1938 syyskuun kahdeksantena päivänä Habarovskissa, jossa hän oli vankileirillä. Vangit rakensivat Siperian rautatietä, joka kulkee Moskovasta Vladivostokiin.
– –
Surmaajat syyttivät mielivaltaisesti Kristoforia hänen yhteyksistään muun muassa vastavallankumoukselliseen fasistiskirkollisena pidettyyn järjestöön Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskuntaan. Kristoforia epäiltiin lisäksi tietojen keräämisestä koskien uskovien ihmisten ja papiston tilannetta silloisessa Neuvostoliitossa. Hänen syykseen luettiin myös neuvostovastaisten huhujen ja propagandan levittäminen, Valamon luostarin johtaja igumeni Sergei kertoo.”
Martti Pentti. ”Siellähän(mm. Krikassa, Mesopotaamiassa ja Intiassa) ne juutalaisuuden ja kristinuskon juuret todella ovat, Antti Hämäläinen. Ukko, Tapio ja Ahti olisivat kai se vaihtoehto, joka meidän maailmankolkalta katsoen välttäisi parhaiten tuon torjumasi babylonialaisuuden ja egyptiläisyyden.” Kyllä kannattaisi vähän miettiä ensin, ennenkuin hätäisesti sanoo mitään. On parempi olla hiljaa, kun alkaa puhua ihan höpöjä. Saddan Husseinin aikaan kävin kerran aika monessa temppelissä ja kulttipaikassa Mesopotamian, nykyisen Irakin alueella. Kävimme silloin myös Babylonissa, jonka Saddam oli rekonsttruoinut. Parhaiten jäi mieleen sininen pääportti, joka on samanalainen kuin museossa Berliinissä. Jos oikein aikoo tällaiseen perehtyä kannattaa mennä paikan päälle katsomaan erilaisia sikkurateja ja temppeleitä. Kyllä se äkkiä selviää, ettei näillä ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa. Juutalaisuus ja lopulta myös kristinusko ovat kyllä Herramme uniikkeja tuotteita, ja juuri siksi ei niitä kannata alkaa sekoittamaan kulttuureihin, joista Jahve loistaa poissaolollaan. Samoin on Egyptin laita. Juutalaisuuden peruskertomus on vapautuminen Egyptistä, orjuuden pesästä.
”Juutalaisuus ja lopulta myös kristinusko ovat kyllä Herramme uniikkeja tuotteita.” Tätä en kiistäkkään, vaikka tosin en käyttäisi tuollaista markkinatalouden ilmaisua kuin ’uniikki tuote’. Juutalaisuuden ja kristinuskon juuret kuitenkin ovat juuri tuolla maailman kolkalla ja tuosta kulttuuripiiristä lähtöisin. ”Juutalaisuuden peruskertomus on vapautuminen Egyptistä, orjuuden pesästä.” Niinpä juutalaisuudella on juurensa myös Egyptissä.
Martti Pentti.“Juutalaisuuden peruskertomus on vapautuminen Egyptistä, orjuuden pesästä.” Niinpä juutalaisuudella on juurensa myös Egyptissä.”
Sinähän heittäydyt tosi hauskaksi. Mitä vähemmän tyhmyyksiä tällaisessa keskustelussa sanotaan sen parempi. Ole nyt vähän varovaisempi, miten jatkat juttua. Siis jos ei ole mitään järkevää sanomista, kannatta olla hiljaa. Tämä siis koskee meitä kaikkia.
Martti Pentti. Jos et tahdo vastata tähän, niin ok. Minusta alkaa vähän tuntua, että olet kansakoulun opettaja?
Olisiko se silmissäsi vika vai ansio? Kansakoulu oli jo historiaa, kun aloitin työurani.
Egypti on maa-alue Kravun kääntöpiirin ja välimeren välissä kolmannenkymmenennen itäisen leveyspiirin paikkeilla. Kun juutalaisuuden peruskertomus sijoittuu sinne, minusta on oikein sanoa, että sen juuret ovat myös Egyptissä. Omenapuun juuret ovat maassa, mutta se ei tee omenista mullan tai saven makuisia.
Martti Pentti. ”Kansakoulu oli jo historiaa, kun aloitin työurani”. OK, saimme peruskoulun 1970-luvulla? Ahtisaari on kansakoulun opettaja, mikä on hänelle kunniaksi, niinkuin kaikki muukin, missä hän on kunnostautunut. Olla opettaj on tietysti ansio, myös olla kansakoulunopettaja. Meilää suomalaiislla on ruotsalaisista semmoinen sanontakin, että jokaisen ruotsalaisen sisällä asuu pieni kansakoulunopettaja.
Martti Pentti. ”Kun juutalaisuuden peruskertomus sijoittuu sinne, minusta on oikein sanoa, että sen juuret ovat myös Egyptissä. Omenapuun juuret ovat maassa, mutta se ei tee omenista mullan tai saven makuisia.” Ihan neuvoksi vaan, tämäntasoisilla rgumenteilla et auta omaa asiaasi, vaan tulee mieleen, että vänkäät vänkäämisen takia tms. Eihän tällainen keskustelu ole tarkoitus muttua pinnalliseksi sanailuksi, jossa todellinen asiamerkitys vaihdetaan tai muutetaan tarpeen kukaan omaan väittämään sopivaksi. Juutalaisuuden juuret ovat Liitoissa ja Toorossa. eikä Egyptin mullassa.
Manu Rysö. ”Heinolan väite hellenismin tuomista aineksista perustuu pitkälti mm. Bultmannin teologian yms. virheelliseen eksegeesiin, joka perustui väärin ajoitettuihin lähteisiin. Nykyään tämä virhe on jo paremmin tiedostettu…”
Juuri tässä näyttää olevan näiden väittelyiden ongelma. Kun jonkun argumenttien taustalla kummittelee Wellhausenit, Schleirmacherit , Bulmanit ja muut niin, että ei ole ollut muuta kuin kyky nielaista niiden jutut sellaisenaan, jutut keskusteluissa ovat sitten sen mukaiset. Herra Heinolalla kyllä pööongelma on okkultismi, jonka takia hänet pitäisi poistaa tällaisilta kirkon keskustelusivuilta kokonaan klasisen harhaopin levittämisen takia. Mutta se ei ole minun vallassani. On mukava tehdä hengellistä työtä maanosissa, missä ei tätä liberaalia teologiaa ole. Siellä on myös hengellisiä herätyksiä.
Joudun pyytämään, ettemme keskustele Seppo Heinolan toimintaan ja argumentointiin liittyvästä problematiikasta, koska hän ei ole noudattanut kehotustani, ja olen lopulta poistanut hänet lopulta kokonaan keskusteluista (eikä hän voi enää esittää omia näkemyksiään). Em. asiat on kuitenkin tiedostettu. Kiitos tuesta!