Petri Järveläinen julkaisi 10.8.2022 blogin ”Oodi vapaudelle”. Kommentoinneissa asian syvämerkitys on ehkä hieman hämärtynyt, ja siksi blogiin palaaminen on aiheellista.
Ei sijaa majatalossa
Teologian tohtori, käytännöllisen teologian professori (Joensuu) Paavo Kettunen laati kirjan aiheesta lohdutus ja teologian tohtori, filosofian dosentti ja Portaanpään kristillisen opiston rehtori Petri Järveläinen Ukrainan sotaa tarkastelevan ”sotapäiväkirjan”, jossa hän tarkasteli Venäjän pikavalloitukseksi aikomaa sotaa hyökkäyspäivästä Venäjän suurieleisesti juhlimaan voitonpäivään.
Oppineet, alojensa korkeimman tieteellisen koulutuksen hankkineet tohtorit tiedustelivat Oodista tilaa teosten yhteisjulkaisutilaisuudelle.
Mutta kuinkapa ollakaan, he saivat vastaukseksi kylmän ein. Kirjastossa oli tulkittu, että kyseessä on uskonnollinen, hartaudellinen tilaisuus.
Kun näin oli päätetty teoksia näkemättä, täytyy kysyä, että miksi kyseinen tulkinta oli tehty.
No miksi?
Mitään muuta todellisesta syytä ei voi olla kuin kirjoittajien akateeminen tausta. Se, että oli huomattu, että he ovat yliopistossa koulutettuja teologian alan tutkijoita.
Näin ollen heidän suunnittelemansa kirjanjulkaisutilaisuus oli uskonnollinen hartaustilaisuus, jota Oodi-kirjastossa ei kuulemma voinut pitää.
Virsilaulu on tässä aivan toissijainen tekijä – virsiä ja ynnä muita lauluja voi tässä maassa laulaa missä haluaa. Tilaisuus ei oltu suunniteltu hartaustilaisuudeksi eivätkä teokset olleet hartauskirjoja.
Mikä ideologia kelpaa?
Oodi-kirjaston linja on uskonnollisesti epäjohdonmukainen. Joogaa voi siellä harrastaa, huolimatta siitä, että se yhden uskonnon perinteinen harjoittamismuoto, joka on siirtynyt ja muuttunut ”tiedostavien” voimisteluksi.
Muutkin ideologiat kelpaavat Oodiin kyllä. Drag setätätiartisti oli aivan hyväksyttävä Pride-viikon vieras 5-6-vuotiaiden ja alle 10-vuotiaiden satusetätädiksi.
Kun noin tolkun ihmiset voisivat ajatella, että seksuaalielämän eri aspekteihin tutustuminen ei kuulu alle 10-vuotiaiden elämään, Oodin mielestä tämän translähetystehtävän järjestäminen, kohdeyleisönä lapset, oli Oodissa aivan sopivaa.
Samoin sopivia ovat jos vaikka minkälaiset englanninkieliset tilaisuudet. Tolkun ihminen luulisi, että suomen- ja ruotsinkielisen kirjallisuuden kaikinpuolinen edistäminen olisi suomalaisen kirjaston ykköstehtävä.
Joogaopettajat eivät ole joogatieteen tohtoreita eikä drag taiteilija drag-tieteen tohtori, kun tällaisia tieteenaloja ei ole olemassakaan. Mutta he kyllä kelpaavat Oodi-kirjastoon.
Näin ollen on yhteenvetona todettava seuraavaa.
Oodi kieltäytyi tarjoamasta tilaisuutta yliopistokoulutetuille tohtoreille, jotka olivat julkaisseet suomenkieliset kirjat. Hartaustilaisuudeksi tulkinnan perimmiltään loi se, että kirjoittajat olivat teologian tieteellisen oppialan edustajia.
Näin julkaisutilaisuuden kieltäminen johtui kirjoittajista tehdystä tulkinnasta, heidän oppialastaan. Tohtoreita siis mielivaltaisesti syrjittiin heidän vuosien työllä hankkimansa tieteellisen koulutuksen vuoksi. Miksipä tätä pitäisi nimittää? Kristinuskoon kohdistuvaksi uskontorasismiksi? Yliopistokoulutuksen turhentamiseksi?
Isänmurha
Kristinusko on tuonut Suomeen kirjat ja luonut myös suomen kirjakielen ja ensimmäiset suomenkieliset kirjat.
Suomen kirjastoverkko synnytettiin 1800-luvulla vapaaehtoistyönä, työmiehinä papit, muut säätyläiset ja poikkeustapauksissa valistuneet talonpoikaissäädyn edustajat.
1850-luvulta alkaen levinneen kirjastoherätyksen yksi motiivi oli uskonnollinen, uskonnollisen elämän ja kristillisten sivistyneiden tapojen edistäminen.
Oodi voisi siinä mielessä palata juurilleen, että se arvostaisi historiallista traditiota, josta se on syntynyt.
Toiseksi, Oodin pitäisi kohdella julkaisutilaisuutta tai esiintymistilaa toivovia samanarvoisesti, tekemättä woke-tyylisiä antioletuksia tilaisuuden luonteesta. Olisi myös järkevää, jos Oodi-kirjasto osoittaisi ymmärtävänsä arvostaa tieteellisen tutkijakoulutuksen saaneita ja heidän tuottamiaan suomenkielisiä kirjoja.
Maassamme julkaistaan myös kristillisiä hartauskirjoja – eikö näitä voi julkistaa Oodissa? Onko siis ymmärrettävä, että kaikessa moninaisuudessaan Helsingin Oodi noudattaa antikristillistä agendaa, mutta kaikki muu kyllä käy?
Niin, sitä minäkin ihmettelen, että nämä kristillisen ajattelun – sanoisko – kalvajat eivät jostain syystä tunnista, että kristillisen etiikan vaikutus ns. länsimaiseen hyvinvointiin on kiistaton. Se tulee hedelmänä juuri sen kautta, mistä Teemu Selänne puhuu, ”Lähimmäisen huomioonottaminen…”
Ei niin, että sitä ei olisi muissa kulttuureissa, mutta väitän, että kristillisyyden perusvirtaa aidosti läpielävissä ja opettavissa kulttureissa sen myönteinen vaikutus on edistänyt kauttaaltaan hyvinvointia.
– Kuulen, kun joku jo väittänee, että onhan täällä sitä ja sitä pahaa ja vääryyttä ja kristillinen kirkko toimii siinä ja siinä siten ja siten, miten ei pitäisi toimia.
Aivan, niin tekeekin, mutta kun luet Jeesuksen opetuksia, voidaan meille kaikille sanoa eri tilanteita ajatellen hyvän tekemisen haasteeksi ”mene ja tee sinäkin samoin”.
Kosmetiikka merkitävämpi lähimmäisen huomioon ottaminen alkoi käytännössä vasta valistusfilosofien, jotka olivat ateisteja ja deistijä,vaikutuksesta! Ihmiskunnan yleisen rotuun ja sukupuoleen katsomaton veljeyden aate julistettiin vasta teosofien toimesta 1800-luvulla.
Niin, ja Jeesus ei ollut pelkkä hyväntekijä, vaan Hän on myös Voimavirtakeskus, jolla on antaa voimaa hyvän tekemiseen, toisten huomioon ottamiseen ja muuhunkin hyvään.
”Haastattelussa Teemu Selänne kertoo myös rukoilevansa säännöllisesti. Rukous on osa koko perheen arkea.” Tällaista on arjen kristillisyys. Hyvä esimerkki.
Rukous kanttaa arjen keskellä. Olen huomannut, että pelatessaankin Teemu välillä katsoi ylöspäin. Ehkä hän kiitti Jumalaa tai pyysi apua, tilanteen mukaan.
Hieno blogi. Hyviä kysymyksiä paljon. Iso kiitos!
> Virsilaulu on tässä aivan toissijainen tekijä
Se, että kirjanjulkistustilaisuudessa veisataan virsi, on omiaan viemään tapahtumaan uskonnollisen hartauden suuntaan. Jos tarkoituksena ei ollut järjestää uskonnollista tilaisuutta, miksi siihen haluttiin sisällyttää uskonnollisia elementtejä?
> seksuaalielämän eri aspekteihin tutustuminen
Satukirjat drag-artistin lukemana eivät ole seksuaalielämän aspekteihin tutustumista eikä blogistin mainitsemaa translähetystä (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin). Vai oliko Vesku Loirin Tyyne-täti translähettiläs? Pimpeli pompeli.
> Mitään muuta todellisesta syytä ei voi olla kuin kirjoittajien akateeminen tausta.
Missäs niitä marttyyriviittoja myytiinkään..?
Kuka on marttyyri tässä tapauksessa sinun mielestäsi Mikko?
Pimpeli pompeli vakuuttaa kaiken?
”Kristinusko on tuonut Suomeen kirjat ja luonut myös suomen kirjakielen ja ensimmäiset suomenkieliset kirjat. ”
Tämä on taas tätä.
Kun meillä kaikki pakkokastetaan kristinuskoon, on tieysti helppo väittää, että kaikki valistus ja edistys täällä on tapahtunut kristinuskon toimesta. On kuitenkin hyvä huomata, että varsinaien uskonto ei tee vielä mitään, vaan ihmiset tekevät. Ja niin sanottu’ Valistuksen aika’ oli paremminkin ei- kristillistä, kuten seuraavasta lainauksesta voi havaita. Ei sille voi mitään, että on kastettu tähän uskoon, ei silti välttämättä ole sen oppien kannattaja.
”1700-lukua kutsutaan valistuksen vuosisadaksi. Tällöin Euroopassa sivistyneistön mielipide kääntyi yksinvaltiutta vastaan ja kirkon suurta vaikutusvaltaa ja yhteiskunnassa nähtyjä epäkohtia alettiin arvostella. Ranskalainen filosofi Voltaire arvosteli ankarasti kuningasvaltaa ja filosofi Rousseau esitti, että lasten pitää saada kasvaa vapaasti ja oppia asioita kokeilemalla. Erityisesti kirkkoa vastaan hyökättiin koska ajateltiin, että kirkon opit olivat ristiriidassa järjenkäytön kanssa. Kirkon lisäksi valistusajattelijat kritisoivat itsevaltiutta.”
Mitä mieltä Teologinen tiedekunta ja sen professorit ja tohtorit mahtavat olla järjenvastaisesta opetuksesta järkeville ihmisille, sen pohjalta, että Paavali opetti, kuinka ”viisaus katoaa, ja tieto käy turhaksi ”. Tältä pohjalta uskovaiset ovat julistaneet tiedon ja viisauden kadotukseen ja tiedon ja viisauden etsijät kerettiläisinä helvettiin. Kristilliset lukevat vain evankeliumia ja jos heiltä jotain kysyy, on kaikkeen vastaus ’Jeesus Kristus on herra’, koska he ovat uskoneet kuulemaansa, järjenvastaista oppia.
Hyviä pointteja Tarja. Suomalaisia opetti tosiasiassa lukemaan Ruotsin valtio, jonka operatiivinen toimielin oli kirkko, koska muuta kunnallisorganisaatiota ei ollut. Pappila oli ’kunnantalo’
Kirkko ei halunnut kuitenkaan opettaa ihmisiä kirjoittamaan eikä lukemaankaan muuta kuin hartauskirjallisuutta.
Vielä 1800 luvulla esim. Pohjamaalla olikin runsaasti kirjoitustaidottomia talonpoikia.
Kasamme todellisen sivistymisen aikaansai -kuten totesitkin- ateistis-deistinen valistus ja sen uudistama lainsäädäntö ja näitä asioita käskyttäneet vapaamuurarihallitsijat.
Sokea herkkäuskoisuus uskonnon aihepiirissä on vakuuttavaa koulutuksen tasosta seuraten Teologisessa, ja tottakai rehellinen ajattelu Yksilössä jää toiseksi kirkon rivijäseniä katsoen.
Sitten Teologinen opetuksessaan ei ota kantaa kirkkomme missioon. Papiksi tullaan tahtomalla, lupaamalla, ja tunnustamalla.
Ensimmäinen herääminen haasteisiin yhtenä lienee ollut kirkon vaatimus kasteessa alkaa pähkäilemään päänimen seuraksi toista nimeä kun verotuksen haasteet kasvoivat 1500-luvulla Turusta alkaen.
Tarkempaa menettelyä tarvittiin varustautumista varten kun liikkeellä oli useanlaista joukkoa kaakosta alkaen ja linnakkeisiin asti tarvittiin hyvä kirjanpito kykyisistä huolia veronsa.
Tarja-Liisa Luukkanen: ”Kun noin tolkun ihmiset voisivat ajatella, että seksuaalielämän eri aspekteihin tutustuminen ei kuulu alle 10-vuotiaiden elämään, Oodin mielestä tämän translähetystehtävän järjestäminen, kohdeyleisönä lapset, oli Oodissa aivan sopivaa.”
Olisin kiinnostunut siitä, miten kirjan lukeminen lapsille on ”translähetystehtävä”, jos kirjaa lukee naisten vaatteisiin pukeutunut mies. Samalla logiikalla uskova lukemassa lapsille kirjaa on kristinuskon lähetystehtävää.
Noin muuten on erittäin hienoa, että lapset saavat käytännön kokemuksia ihmisyyden eri muodoista. Kun naiseksi pukeutunut mies lukee lapsille kirjaa, tilanteessa yhdistyy sekä kirjan kuuntelemisen kokemus että tietoisuus erilaisuudesta. Kun lapset tiedostavat, että naiseksi pukeutuvat miehet ovat vaatteidensa alla aivan tavallisia ihmisiä, turhat ennakkoluulot karisevat. Näistä lapsista yhä harvempi nauraa sedille, jotka pukeutuvat naiseksi.
Vai onko näille sedille naureskelu mielestäsi jotenkin hyväksyttävää tai jopa toivottavaa?
Naurua on monenlaista. Pilkallinen räkätys ei suinkaan ole ainoa tapa. Jonkinlainen nyrkkisääntö voisi olla: ’naurakaamme toisten kanssa eikä toisten kustannuksella.’ Kiusalliset ongelmat ratkeavat toisinaan vapauttavan naurun kautta.
Tässä blogissa oli kyllä aikamoinen määrä väärinkäsityksiä, avaanpa hieman todellisuutta näin Oodin johtajan näkökulmasta.
Yleislinjaus Helsingin kaupunginkirjastossa on, että yksipuolista tietyn aatesuunnan esittelyä ei sallita kirjastojen kaikille avoimissa julkisissa tiloissa, mutta jonkin verran tässä on tulkinnanvaraisuuttakin. Esimerkiksi joululaulukonserteissa on toki ollut myös kristillistä sisältöä, mutta esimerkiksi jouluevankeliumin lukua me emme ole Oodissa sallineet. Nämä asiat ovat herkkiä ja yleisömme reagoi kyllä, jos ylitämme rajoja. Uskontoaiheisia tilaisuuksia isompi ongelma ovat olleet erilaiset poliittiset tilaisuudet, mutta emme voi oikein erotella aatesuuntia sen mukaan, että vain poliittinen puhe kiellettäisiin. Tieteellisestä tai journalistisesta näkökulmasta poliittinen ja uskonnollinen kirjaesittely on toki ihan paikallaan.
Uskonnollista ja poliittista ja kaikkea muutakin aatteellista kirjallisuutta meillä toki on hyllyssä, eikä ole aikeita vähentää tai sensuroida niitä. Kokoelmalinjauksissa ainoa poikkeus ovat suoraan rikoslain piiriin kuuluvat julkaisut, joiden levittämisessä syyllistyisimme itse rikoksiin, näitä ei ole oman kirjastourani aikana monta ollut.
Käytännön näkökulma nyt mainittuun tilaisuuteen on se, että professori Kettunen oli saanut ajan yhteen kirjanjulkistustilaisuuteen maaliskuussa, jossa mm. tuo virsi oli esitetty. Oodin tilavarausten ja esitystekniikan hallinnoimiseksi meillä on slottimalli, jossa ei nyt ilmeisesti ollut sopivaa aikaa jäljellä toiseen kirjanjulkistamiseen toukokuussa, mutta käsittääkseni vaihtoehtoista aikaa oli esitetty. Oodissa voi siis edelleenkin pitää myös uskonnollisaiheisten teosten julkistamistilaisuuksia.