Petri Järveläinen julkaisi 10.8.2022 blogin ”Oodi vapaudelle”. Kommentoinneissa asian syvämerkitys on ehkä hieman hämärtynyt, ja siksi blogiin palaaminen on aiheellista.
Ei sijaa majatalossa
Teologian tohtori, käytännöllisen teologian professori (Joensuu) Paavo Kettunen laati kirjan aiheesta lohdutus ja teologian tohtori, filosofian dosentti ja Portaanpään kristillisen opiston rehtori Petri Järveläinen Ukrainan sotaa tarkastelevan ”sotapäiväkirjan”, jossa hän tarkasteli Venäjän pikavalloitukseksi aikomaa sotaa hyökkäyspäivästä Venäjän suurieleisesti juhlimaan voitonpäivään.
Oppineet, alojensa korkeimman tieteellisen koulutuksen hankkineet tohtorit tiedustelivat Oodista tilaa teosten yhteisjulkaisutilaisuudelle.
Mutta kuinkapa ollakaan, he saivat vastaukseksi kylmän ein. Kirjastossa oli tulkittu, että kyseessä on uskonnollinen, hartaudellinen tilaisuus.
Kun näin oli päätetty teoksia näkemättä, täytyy kysyä, että miksi kyseinen tulkinta oli tehty.
No miksi?
Mitään muuta todellisesta syytä ei voi olla kuin kirjoittajien akateeminen tausta. Se, että oli huomattu, että he ovat yliopistossa koulutettuja teologian alan tutkijoita.
Näin ollen heidän suunnittelemansa kirjanjulkaisutilaisuus oli uskonnollinen hartaustilaisuus, jota Oodi-kirjastossa ei kuulemma voinut pitää.
Virsilaulu on tässä aivan toissijainen tekijä – virsiä ja ynnä muita lauluja voi tässä maassa laulaa missä haluaa. Tilaisuus ei oltu suunniteltu hartaustilaisuudeksi eivätkä teokset olleet hartauskirjoja.
Mikä ideologia kelpaa?
Oodi-kirjaston linja on uskonnollisesti epäjohdonmukainen. Joogaa voi siellä harrastaa, huolimatta siitä, että se yhden uskonnon perinteinen harjoittamismuoto, joka on siirtynyt ja muuttunut ”tiedostavien” voimisteluksi.
Muutkin ideologiat kelpaavat Oodiin kyllä. Drag setätätiartisti oli aivan hyväksyttävä Pride-viikon vieras 5-6-vuotiaiden ja alle 10-vuotiaiden satusetätädiksi.
Kun noin tolkun ihmiset voisivat ajatella, että seksuaalielämän eri aspekteihin tutustuminen ei kuulu alle 10-vuotiaiden elämään, Oodin mielestä tämän translähetystehtävän järjestäminen, kohdeyleisönä lapset, oli Oodissa aivan sopivaa.
Samoin sopivia ovat jos vaikka minkälaiset englanninkieliset tilaisuudet. Tolkun ihminen luulisi, että suomen- ja ruotsinkielisen kirjallisuuden kaikinpuolinen edistäminen olisi suomalaisen kirjaston ykköstehtävä.
Joogaopettajat eivät ole joogatieteen tohtoreita eikä drag taiteilija drag-tieteen tohtori, kun tällaisia tieteenaloja ei ole olemassakaan. Mutta he kyllä kelpaavat Oodi-kirjastoon.
Näin ollen on yhteenvetona todettava seuraavaa.
Oodi kieltäytyi tarjoamasta tilaisuutta yliopistokoulutetuille tohtoreille, jotka olivat julkaisseet suomenkieliset kirjat. Hartaustilaisuudeksi tulkinnan perimmiltään loi se, että kirjoittajat olivat teologian tieteellisen oppialan edustajia.
Näin julkaisutilaisuuden kieltäminen johtui kirjoittajista tehdystä tulkinnasta, heidän oppialastaan. Tohtoreita siis mielivaltaisesti syrjittiin heidän vuosien työllä hankkimansa tieteellisen koulutuksen vuoksi. Miksipä tätä pitäisi nimittää? Kristinuskoon kohdistuvaksi uskontorasismiksi? Yliopistokoulutuksen turhentamiseksi?
Isänmurha
Kristinusko on tuonut Suomeen kirjat ja luonut myös suomen kirjakielen ja ensimmäiset suomenkieliset kirjat.
Suomen kirjastoverkko synnytettiin 1800-luvulla vapaaehtoistyönä, työmiehinä papit, muut säätyläiset ja poikkeustapauksissa valistuneet talonpoikaissäädyn edustajat.
1850-luvulta alkaen levinneen kirjastoherätyksen yksi motiivi oli uskonnollinen, uskonnollisen elämän ja kristillisten sivistyneiden tapojen edistäminen.
Oodi voisi siinä mielessä palata juurilleen, että se arvostaisi historiallista traditiota, josta se on syntynyt.
Toiseksi, Oodin pitäisi kohdella julkaisutilaisuutta tai esiintymistilaa toivovia samanarvoisesti, tekemättä woke-tyylisiä antioletuksia tilaisuuden luonteesta. Olisi myös järkevää, jos Oodi-kirjasto osoittaisi ymmärtävänsä arvostaa tieteellisen tutkijakoulutuksen saaneita ja heidän tuottamiaan suomenkielisiä kirjoja.
Maassamme julkaistaan myös kristillisiä hartauskirjoja – eikö näitä voi julkistaa Oodissa? Onko siis ymmärrettävä, että kaikessa moninaisuudessaan Helsingin Oodi noudattaa antikristillistä agendaa, mutta kaikki muu kyllä käy?
Taklaa niin kuin itse toivot tulevasi taklatuksi!
Juuri näin, kiertelemättä ja kaartelematta suoraa puhetta!
Mahtavaa, Teemu!
”– Kaikki lähtee siitä, että kohtelee muita samoin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Se on ollut minulle perussääntö, jota seuraan aina. Lähimmäisen huomioonottaminen tuntuu minusta luonnolliselta ja helpolta asialta moneen muuhun verrattuna, Selänne sanoo lehdessä.”
Mahtaakohan Teemu tietää, ettei tuo ole mitään nimenomaan kristillistä ajattelua, vaan yleismaailmallista.
Hyvä Henrik. Just näin. Negatiivisen kautta.
Sawela, kristinusko on syntynyt ja kehittynyt historiassa: ajassa ja paikassa. Miksi sen sanoman pitäisi olla ristiriidassa yleismaailmallisen ajattelun kanssa?
”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.! Apt. 17:26-29
”Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.” Rm. 2:14-15
@Henriki Sawela. Yleismaailmallistapa hyvinkin. Kultainen sääntö. Meille se vain on välittynyt kristinuskon kautta. Siksi kristillinen ja yleismaailmallinen eivät ole tässä asiassa ristiriidassa. ”Armo ei kumoa luontoa, vaan tekee sen täydelliseksi”. Tuomas Akvinolainen. Näin ajatteli myös Luther. Myöhempi luterilaisuus ja protestantismi lisäsivät sitten omat kiemuransa.
Kyllä se ’meillä’ on ollut ennen kristinuskoakin. Luultavsti jopa toimivampana kuin se 600 vuotta, joka ei ollut eettisessä mielessä kristinuskolle kunniaksi,siis ennen valistusaikaa, joka lopulta pesi kristinuskon pahasti verestyneet kasvot ja palautti sen lähemmäs humaania universaalieettistä maailmaa.
Teemulla on kiakko korkeemmas lavas ja taivasveivi hallus.
Merkillistä on se vaan, että useasti kuullaan kristinuskon puolustusta sieltä, mistä sitä ei odotakaan, mutta toisaalla sen arvon ja opin kiistää ne, jotka työkseen ovat sen parissa. Heille tulee hätä siitä, jos ”liikaa” annetaan paikoarvoa kristilliselle perinnölle, joka on kuitenkin meidän pohjoismaittenkin hyvinvoinnin pohja, tosin nyt vauhdilla rappeutuva. Nimenomaan luterilainen kulttuuri.
Pohjoismaiden hyvinvointimme on valistusaatteiden, työväen- ja naisasianliikkeiden aikaansaannos!
Ilman näitä teekijäöitä olisimme kaiketi lähes 1500-luvun tasolla!