Puhutaan oikeasta ongelmasta: heteroseksistä

Olen ymmärtänyt, että kristityille homoseksuaaleille on ollut raskasta, että heidän asioistaan puhutaan ”mielipiteinä”, että heistä on tullut kirkkopoliittinen pelinappula ja että heidät koetaan ”ongelmaksi”. Näin on tosiaan käynyt kirkon valtataisteluissa. Ehdotankin, että lopetamme kiistelemisen homoseksuaalisuudesta saman tien. On väärin, että tämä pieni vähemmistön vähemmistö joutuu koko ajan silmätikuksi. Aletaan sen sijaan puhumaan oikeasta ongelmasta eli heteroseksistä.

Nimittäin kiista liberaalin ja konservatiivin kristillisyyden välillä ei koske vain homoseksuaalisuutta vaan kaikkea seksuaalietiikkaa. (Joku voi sanoa, että se koskee vieläkin isompia asioita mutta ei mennä nyt siihen.) Nimittäin ounastelen ja väitän, että kirkossa ollaan tosiasiassa jyrkästi erimieltä, ei vain homo- vaan ennen kaikkea heteroseksuaalisuuden toteuttamisrajoista. Vai mitä mieltä olette; ovatko alla listatut asiat mielestäsi syntiä?

* Irtosuhteet
* Parinvaihto
* Porno
* Deittailuseksi
* Panokaverit
* Polyamoria
* Avoin parisuhde
* Puolison jättäminen uuden rakkauden vuoksi
* Siveettömyys
* Avoliitto
* jne.

Oletan ja väitän, että kirkon sisällä ei olla mistään näistä asioista samaa mieltä. Joidenkin mielestä kaikki mainitut asiat ovat jyrkkiä syntejä, jotka johtavat kuolemaan. Toisten mielestä taas kaikki noista ovat ok, kunhan niitä harrastavat aikuiset ihmiset ja heistä tuntuu hyvältä. Enkä ole huomannut kenenkään kirkon ylemmillä portailla tuomitsevan mitään näistä teoista viime vuosina. ”Jumalaa ei kiinnosta se, mitä makuuhuoneissa tapahtuu”, kuuluu yleinen slogan. Näiden rinnalla joku muutama kymmentä homovihkimistä vuodessa on mitätön pikku kupru, jos sitäkään.

Mitä ajattelet?

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Jos avioliitto on pyhä ja Jumalan tarkoittana elämisen muoto, niin uskovat heterot ovat itse rämettäneet sen pyhyyden. Esiaviolliset suhteet, avoliitot ja puolison nuorentaminen ovat asioita, jotka ovat johtaneet siihen missä nyt ollaan. Jonkin mielestä tietysti vapauden huuma. Toisaalta pohja uskon kannalta tärkeiltä asioilta on pudonnut pois. Tämä on nyt sekatavrakauppa, jossa on jokaiselle jotain.

  2. Timo Pöyhönen on kovasti oikeassa.

    Hänen mainitsevansa asiat ovat totta arkipäivän dialektiikassa mutta ei kirkon sana niistä ole kiinnostunut. Mistähän välinpitämyys syntyy.

    On helpompi puuttua ja katsoa hiukka yli 2.n prosentin suhteeseen kuin huomata ehkä kaksinkertaisen määrän Ihmisiä harrastavan molempisukupuolista aktiviteettiä elämässään lukuun lisäämättä blogistin kaikkia mahdollisuuksia.

    Kyse on tietysti asiasta jolloin oikeassaolemisen asian ei haluta nousevan elinkeinotoimen harjoittamisen vaivaksi.

    Timo Pöyhönen kyllä osoittaa meille monta parannuksen saarnan kuin puheen paikkaa.

  3. ”Enkä ole huomannut kenenkään kirkon ylemmillä portailla tuomitsevan mitään näistä teoista viime vuosina.”

    -No, miksi homoseksuaalisuudesta puhutaan? Puhuttaisiinko siitä, jos ei vaadittaisi vihkimistä? Ja kuka on sanonut, ettei Jumalaa kiinnosta ”ihmisten makuuhuoneasiat”, kun sanoit että se on ”yleinen sloagan”

    Mutta oletko siis itse sitä mieltä, että kaikki tuossa listatut asiat
    Irtosuhteet
    * Parinvaihto
    * Porno
    * Deittailuseksi
    * Panokaverit
    * Polyamoria
    * Avoin parisuhde
    * Puolison jättäminen uuden rakkauden vuoksi
    * Siveettömyys
    * Avoliitto
    * jne.

    ovat syntiä, ja paljon pahempia kuin homosuhteet? Entä mitä tarkoittaa tuo ”jne” lopuksi? Eikö kaikkia noita voi tarkastella erikseen, eihän niillä ole mitään sellaista yhteistä nimittäjää, sinänsä tekoina, jonka pohjalta luettelo voisi jatkua?

    Itse ajattelen, että on pahempaakin kuin seksuaalisuuden alueella toteutettavat Jumalan tahdon vastaiset teot (synnit). Olen aina ajatellut, että paljon pahempaa on esim. valheen palveleminen ja suuren yhteiskunnallisen vahingon tuottaminen suuren valheen kautta. Mitä on aina tapahtunut. Ja on paljon muutakin mikä on pahempaa kuin seksuaaliset synnit.

    On homoseksuaaleja, jotka näinä aikoina puhuvat rohkeasti totuuden puolesta. Uskon, että se painaa enemmän.

    • On myös, ja on ollut, ihmisiä, jotka ovat esim. harrastaneet vapaata seksiä tai käyttäneet prostituoitujen palveluksia. Mutta silti Jumala on käyttänyt heitä, ja he ovat saaneet aikaan hyvää.

      En usko, että seksuaalisuuden alueella tapahtuvat synnit ovat sinänsä kadottavia. Mutta mistäpä sen tiedän varmasti…

    • Totta kyllä. Mielekästä ja mielenkiintoista se on, jos tähän otetaan kantaa, puolin ja toisin ja itse kukin. Olettamatta mitään.

    • Niin, ketähän tällaiset ”syntilistat” palvelisivat?
      Asiat kun ei useinkaan ole lainkaan niin yksioikoisia mitä johonkin listaan on kirjoitettu. Uskoisin, että esim Paavali on näitä listoja ladellut vain esimerkinomaisesti, jotta ymmärrettäisiin asia.

      Olemme taas lain alla, jos lähdetään luettelemaan, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Sitähän kyllä tehdäänkin aika paljon jatkuvasti…

      Mutta sinänsä on ehdottomasti hyvä siirtää tai laajentaa keskustelua pois siitä yhdestä asiasta.
      Muistakaamme silti armo ja vapaus, kaikissa asioissa.

    • Antaako vastauksia? Antaa lähinnä mielikuvan vastaajan tulkinnoista.
      Kyseleekö sitä muuten vielä joku?

      Tämä maailma ei toimi enää niin kuin joskus on toiminut (vai onko), että ihmiset miettisivät syntejään ja Jumalaa. He ovat niin täynnä kaikenlaista puuhaa jatkuvasti, että ei joku ”taruolento” jaksa kiinnostaa. Välillä tulee (kännipäissään) vähän mokattua jotain, mutta so what, se on vain hauskaa.
      Vasta johonkin vaikeuksiin jouduttuaan ainakin herkimmillä ihmisillä saattaa tulla jopa Jumalakin mieleen, mutta he kaipaavat silloin armoa eikä syntilistoja.

    • Lauri: Eihän vanha rippikoulun opetus synnistä ole miksikään muuttunut. Synti on sitä, mikä erottaa ihmisen Jumalasta.

      Nyt vain kirkkoon on ilmestynyt sellainen porukka, joka ilmoittaa, että rakkaus ja sen osoittaminen on synti.

  4. Disskurssio blogistin maitsemista asioista ambivalenttisessa katsomisessa liittynee sukupuoliakviteetin mahdolliseen täyttymisen esioriginaaliseen, tässä sukupuolivietin hallinnan käsittelimisessä, tai pitemmälle menevään kontaktiin sublimaatioon ed.maint.hallinnan käsittelyssä.

    Näin hyvin arvoarvostelmissa voidaan katsoa mikä viehtymys olisi paikallaan ja mikä ei kulttuurimme hyväksyminä johdannaisina tulla tutuksi esim. kirkon hyväksi katsomaan malliin olla kumppani heteromallisessa asiassa, ja miksi katsoa karsaasti Ihmisiä jotka edellistä vierastavat.

  5. On kokolailla mielenkiintoista, tyrehtyykö keskustelu aiheesta ennen kuin se pääsee alkamaankaan. Mikäli itse aiheen substanssi tulee ohitetuksi ”syntilista”-torjunnalla, keskustelu loppuu ennenaikaisesti. Toisaalta aiheen välttelykin voi kertoa jotain. Viime kädessä se saattaa osoittaa siihen suuntaan, mihin Timo sulkeissaan varovasti viittaa – että taustalla on suurempiakin kiistakysymyksiä: ihmisyydestä, synnistä ja pelastuksen luonteesta.

    Itse aiheesta: En tiedä, onko mitenkään mahdollista esimerkiksi ohittaa varhaista kristillisyyttä. Kansankirkkomme mittareilla Konstantinosta edeltänyt kirkko oli suorastaan lahkomainen ja moraalissaan tiukkapipoinen eikä kirkko Konstantinoksen jälkeenkään moraalisella vapaamielisyydellä juhli.

    Mutta: mikäli ensimmäiset kristityt olivat seksuaalieettisistä kysymyksistä täysin väärässä, millä perustein he olivat mistään eettisistä kysymyksistä oikeassa? Voiko siinä tapauksessa perustaa mitään sille, mitä olemme heiltä vastaanottaneet? Vai olemmeko jo sellaisessa pisteessä, jossa eräänlainen moraalirelativismi on de facto kirkon moraaliopetuksen ydin: oikea ja väärä ovat yksilöstä riippuvaisia ja parhaimmillaankin vain sopimuskysymyksiä (ihmisoikeudet)?

    • Kyllähän homoista on mukavampi keskustella – varsinkin jos on hetero. Silloin teema on pikkunäppärä ”tulkintakysymys”, jonka kautta voi pönkittää omaa hyveellisyyttään tai raamatullisuuttaan. Mutta kun aletaan listata heteroiden syntejä niin tullaankin häiritsevän lähelle.

    • Hyvä ”veto”, hyvä blogi Timo Pöyhönen, kiitos!

      Ihmiskunta ja kristikunta on vapautunut, ”kehittynyt”; Jos ”Pöyhösen lista” ei kosketa omaa elämää, niin se koskettaa omaa lähipiiriä, sukulaisia, omia lapsia, tai seurakunnan läheisiä sisaria ja veljiä. Tulee niin lähelle, että ”häijyä tekee”. Onko todellakin niin, että ”luonnotonta” on helpompi arvostella kuin ns. ”luonnollista” syntilistaa. Kuka vielä uskaltaa sanoa läheisille ihmisille, että elämässä saattaa mahdollisesti/ehkä olla jotain, mikä saattaa satuttaa jotakuta muuta? Helpompi on puhua homoseksuaalien synneistä kuin omista? No, eräs Päivi on tv-ohjelmassa tunnustanut olevansa syntinen, sitä tunnustusta ei ole kuitenkaan noteerattu millään tavoin?

      Heteroseksi ongelma vai oikeaan suuntaan vapautunutta historian saatossa?

      Hylätyillä on ongelma ja häpeä, uuden onnen löytäneillä on ”lottovoitto”? Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu?

    • ”Kyllähän homoista on mukavampi keskustella – varsinkin jos on hetero. Silloin teema on pikkunäppärä “tulkintakysymys”, jonka kautta voi pönkittää omaa hyveellisyyttään tai raamatullisuuttaan.”

      -Tämähän on aina vaarana, mutta onko koko blogin idea esitellä miten jotkut ajattelevat? Että jotkut ovat tekopyhiä, tai ainakin tekopyhempiä…

      Toki usein ja helposti, ja aivan kaikkia koskien, voi käydä niin, että sitten hermostutaan kun aletaan puhua omasta helmasynnistä.

      Jukka Norvanto juuri Radio Dein ohjelmassaan kertoi (varmaankin fiktiivisestä) tapauksesta, jossa pastori puhui ensin alkoholinkäytön synnistä. Kuulijakunnassa oleva nainen sanoi siihen hartaasti ”aamen”. Sitten pastori puhui tupakoinnin synnistä, ja nainen sanoi taas: ”aamen”. Sitten pastori alkoi puhua tupakan imeskelystä syntinä. Nainen siirsi mälliä suussaan ja sanoi: ”Nyt se lopetti saarnaamisen ja alkoi sekaantua toisten elämään.”

      Tämä on inhimillinen reaktio, ja jokaisella itsetutkiskelun paikka. Mutta onko tuo kommentissasi esittämä leimaaminen ja osoittelu (toisten ajattelutapaa koskeva tulkinta, ei sinua itseäsi?) oikeasti tarpeellista?

    • ”No, eräs Päivi on tv-ohjelmassa tunnustanut olevansa syntinen, sitä tunnustusta ei ole kuitenkaan noteerattu millään tavoin?”

      -Tämä on totta. Eikö voida uskoa ihmisen olevan näin sanoessaan vilpitön?

    • En minä Päivin vilpittömyyttä epäile, sinä epäilet minun epäilevän? Tarkoitin, että Päivi ei mitenkään erityisellä tavalla ”tuomitse” homoseksuaaleja, vaan asettuu samalle viivalle heidän kanssaan. Tätä vain ei haluta julkisessa keskustelussa ymmärtää.

    • ”En minä Päivin vilpittömyyttä epäile, sinä epäilet minun epäilevän?”

      -Ei suinkaan. Tarkoitus oli ilmaista että olen tehnyt saman havainnon. Päivi on sanonut useaankin kertaan olevansa myös itse syntinen, mutta sitä ei noterata. (Siksikö kun ei uskota hänen olevan vilpitön?)

    • Kari Paukkunen:
      Tarkoitin, että Päivi ei mitenkään erityisellä tavalla ”tuomitse” homoseksuaaleja, vaan asettuu
      samalle viivalle heidän kanssaan. Tätä vain ei haluta julkisessa keskustelussa ymmärtää.

      Päivi Räsänen Uusi Suomi Puheenvuoro 9.9.2020:
      Pridesta: …”Siksi tässä haluan osaltani sanoutua irti mm. valtioneuvoston, Kelan ja lääkäriliiton osallistumisesta tapahtumaan. ”

      Tuollaistako on se samalle viivalle asettuminen?

  6. Tuo syntilista ei valaise paljoakaan sitä mikä seksuaalisuudessa on vaikeata.Seksuaalisen kokemisen pohja lasketaan hyvin aikaisessa vaiheessa ihmisen kehityksessä.Ympäristön reaktiot pikkulasten seksuaalisuuteen luo ensikokemukset häpeästä ja syyllisyydestä sen suhteen.Kun sukupuolivietti puhkeaa uudelleen kukaan puberteetissa, niin ympäristön asenne siihen on ristiriitainen eikä helpota ristiriitaisen nuoren paineita. Toisaalta ymmärretään, että sielä se on, mutta on vaikeata, jollei melkein mahdotonta neuvoa nuorta siitä miten hän vosi viettiä tyydyttää ilman häpeää, likaisuudentunnetta ja syyllisyyttä.

    Yleensä sukupuolivietistä tulee henkilökohtainen salaisuus jo altakouluiässä. Salaisuus jatkuu ja viettiä peitellään. Sen normaaliksi julistaminen auttaa nuoria vain marginaalisesti. Puberteetti on elämänvaihe josta selviää vain vanhenemalla.

    Puberteetissa tulee kuvaan itsetyydytys toisaalta ja toisaalta partnerin löytäminen , sellaisen jonka kanssa voi viettiä tyydyttää. Monen vuoden hapuilun jälkeen eriasteinen seurustelu tulee keskeiseksi teemaksi nuoren elämssä.

    Hyvällä tuurilla nuori kasvaa nuoreksi aikuiseksi ja löytää itselleen partnerin jonka kanssa yhdessä kypsytään tarpeeksi tyydyttävään sukupuolielämään.Parhaiten tietenkin rakkaussuhteessa. Nykymaailmassa ihmisillä on pyöreästi kymmenkunta sukupuolipartneria elämänsä aikana. Sen lisäksi on heitä joilla on vain yksi tai kaksi tai ei ketään ja sellaisia joilla on kymmeniä. Uteliat voivat löytää tilastoja vastaavista tutkimuksista.

    Seuraava vaihe on vakiintuminen avioliittoon tai vastaavaan. Avioliiton sukupuolielämä on kappale sinäänsä. Koska enemmistö meistä avioituu ,niin avioliiton sukupuolielämä ja sen vaikeudet ovat heteroseksuaalisuuden keskeisin näyttämö. Muut tyydytyksen etsimiset ovat rekvisiittaa sille. En rupea käymään läpi avioelämän seksin vaikeuksia tässä. Mutta blogisti on oikeassa siinä ,että heteroaikuisten sukupuolielämä on se tavallisin ”ongelma” jonka hoitaminen ratkaisee sen miten aviosuhteet kestävät ja sen myötä perheet. Vietin on saatava tyydytyksensä . Jollei niin , niin asianomaisilla on vaikeuksia jotka heijastuvat kaikkeen hänen elinympäristöönsä.

    Yksi lohdutus on ns sublimointi. Kun rakastaa työtään, sukulaisiaan, taiteita, kirjallisuutta, elokuvia, puutarhanhoitoa tai kalastusta tai vaikkapa jumalanpalveluksen jälkeisiä kahvihetkiä ,niin niihin liittyvä rakkaus saa tyydytystä ja jalostaa raakaa viettiä sosiaalisesti hyväksyttyihin muotoihin.

    • Hyvin kuvattu seksuaalisuuden kehitys, joka koskee samalla tavalla meitä kaikkia. Millä tavalla kuudes käsky suojaa elämää ja rakkautta?

    • ”Yksi lohdutus on ns. sublimointi. Kun rakastaa työtään, sukulaisiaan, taiteita, kirjallisuutta, elokuvia, puutarhanhoitoa tai kalastusta tai vaikkapa jumalanpalveluksen jälkeisiä kahvihetkiä ,niin niihin liittyvä rakkaus saa tyydytystä ja jalostaa raakaa viettiä sosiaalisesti hyväksyttyihin muotoihin.”

      Kaiken tämän keskellä joillakin saattaa elää kuitenkin ajatus tavalla tai toisella: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.” Joillekin taas yksin eläminen sopii hyvin. Markun kuvaaman sublimoinnin voi myös joku liitossa oleva ottaa elämäntavakseen kieltäytyessään seksuaalisesta kanssakäymisestä kumppaninsa kanssa ja ”kulissi” sublimoinnin vuoksi näyttää hyvältä ulospäin?

      Hirnillä on myös ajatus ns. kulissisuhteen ongelmasta?: ”Vietin on saatava tyydytyksensä. Jollei niin, niin asianomaisella on vaikeuksia, jotka heijastuvat kaikkeen hänen elinympäristöönsä.”

    • Niin se menee meillä ihmisillä, käskyjen rikkominen alkaa ajatuksista siirtyen tekoihin, kunnes nekin paksuuntuvat pikkuhiljaa. Kyllä Raamattu listaa selvästi nämä asiat, eikä vähättele mitään. Toisaalta synti edistyy räikeäksi ja valtaa tilaa, ihminen on sen orja eikä hallitsija. Saamme rukoilla: Älä johdata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta.

Timo Pöyhönen
Timo Pöyhönenhttp://www.hengenuudistus.fi
Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.