SUNNUNTAI 8.1.2023
1. sunnuntai loppiaisesta
Kasteen lahja
Loppiaisen vietto syntyi lähetystyön palvelukseen
Evankeliumi meni Egyptiin hyvin nopeasti. Evankelista Markus oli Aleksandrian ensimmäinen paavi. Hän sai marttyyrikuoleman 25.4.68 jKr. Tuon muistoksi kalenterissamme on Markun nimipäivä. Nykyinen Aleksandrian paavi Tawadros II, vuodesta 2o12 alkaen, on järjestyksessä 118. saman viran haltija.
Jotta kansan syvät rivit saataisiin mukaan kirkon yhteyteen, piti vallata vanha egyptiläisten juhla 6. päivä tammikuuta. Kirkko alkoi julistaa Jumalan kirkkauden ilmestymistä eli epifaniaa. Pidettiin esillä Jumalan suuria tekoja. Tämä juhlan valtaus alkoi noin vuoden 150 jKr. tienoilla.
Vanhin epifanian aiheista oli Jeesuksen kaste. Siinä Kolmiyhteinen Jumala ilmoittaa itsensä. Yksi Jumala kolmessa persoonassa: Isä taivaassa, Poika veden äärellä kasteen tapahtuman keskipisteenä ja Pyhä Henki kuin kyyhkynen taivaasta maan päälle laskeutuvana Jumalan kolmantena persoonana.
Tämä kaste myös täytti kaiken Jumalan vanhurskauden, kuten Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa.
Niinpä kaste antaa ihmiselle Jumalan vanhurskauden. Kaste julistaa, että meistä tulee Jumalan rakkaita lapsia. Kasteen keskeinen persoona on Jeesus itse. Jokainen kristillinen kaste on Jeesuksen kaste.
Epifanian vieton valtaaminen onnistui erinomaisen hyvin. Jo runsas vuosisata myöhemmin Egyptin kansa oli voitettu evankelimille. Islam valtasi Egyptin 600 -luvulla. Tämä heidän saapumisensa muutti maan olosuhteet. Koptilainen kirkko jäi vähitellen vähemmistöön islamin vallan alle.
Punaisen meren ihme kasteen esikuvana
Ennen Jeesuksen aikaa keskusteltiin kasteen asemasta juutalaisessa uskossa. Tuohon keskusteluun osallistui juutalainen oppinut Rabbi Hillel. Hillel vetosi Punaisen meren tapaukseen Israelin kansan ratkaisevana perusihmeenä. Hän opetti, että koko kansa sai kasteen tuossa meren ylityksessä. Näin myös koko kansa on kastettava.
Rabbi Hillelin pojan Simeonin poika Gamaliel oli apostoli Paavalin opettaja. Paavali sai opettajaltaan jo Hillelin opettaman ajatuksen siitä, että koko kansa kastettiin Punaisessa meressä.
Panen tämän opetuksen näkyviin 1. Korinttolaiskirjeen luvusta 10. Samalla myös yhteyden, josta näkyy Paavalin sakramenttiopin sisältö, että sekä kaste että Herran pyhä ehtoollinen ovat Kristuksen osallisuuden saamista.
101 Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. 2 Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. 3 Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa 4 ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.
Jumala tekee ihmeitä
Loppiaisen aikaa vietämme koko tammikuun. Puhumme loppiaisen eli epifanian keskeisestä perusajatuksesta: Jumala tekee ihmeitä. Jumala ilmoittaa kirkkautensa meidän keskellämme.
Viisauden kirja osallistuu tähän tapahtuman merkityksen korostamiseen. Punaisen meren ylitys oli Jumalan ihme. Viisaudessaan Jumala johti kansansa vapauteen Egyptin orjuudesta. Meri tuli vastaan, mutta Jumala avasi kuljettavan väylän meren halki. Kansa kulki kuivin jaloin toiselle puolelle. Kansaa vainoavat yrittivät tulla perässä, mutta meri palasi ja vainolaiset hukkuivat. Mirjamin johtama naiskuoro lauloi Jumalan ylistystä tapahtuman kunniaksi.
Jumalan suuri viisaus tapahtui tuossa ihmeessä. Jumalan kansa pelastui ja pääsi kulkemaan eteenpäin. Tavoitteena oli päästä luvattuun maahan.
Jumalan toimii meidänkin aikanamme
Sanoma koskettaa meitäkin. Jumalan viisaus johtaa meitä. Hän auttaa meitä elämämme matkalla. Hän vie meidät perille asti. Koko matkan meidän Vapahtajamme kulkee kanssamme. Olemme hänen huolenpidostaan osallisia. Hän meitä tukee ja johdattaa.
Viikon apokryfiteksti Viis. 10:17–20
Hurskaat saivat siltä palkan vaivoistaan.
Se vei heidät tielle, jolla tapahtui ihmeitä,
se oli päivällä heidän suojanaan
ja loisti yöllä tähtien loimuna.
Se johdatti heidät Punaisenmeren poikki,
vei heidät vesimassojen välitse.
Mutta heidän vihollisensa se hukutti
ja viskasi sitten ylös synkistä syvyyksistä –
näin oikeamieliset saivat saaliikseen jumalattomien aseet.
He ylistivät laulaen pyhää nimeäsi, Herra,
yhteen ääneen he kiittivät suojaavaa kättäsi.
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-8-1-2023/
Tässä on Aleksandrian paavien luettelo
1. Markus (43–68)
2. Anianus (68–82)
3. Avilius (83–95)
4. Kedronus (96–106)
5. Primus (106–118)
6. Justus (118–129)
7. Eumenes (131–141)
8. Markianos (142–152)
9. Celadion (152–166)
10. Agrippinus (167–178)
11. Julian (178–189)
12. Demetrius I (189–232)
13. Heraklas (232–248)
14. Dionysios (248–264)
15. Maximus (265–282)
16. Teonas (282–300)
17. Pietari I (300–311)
18. Akillas (312–313)
19. Aleksandros I (313–326)
sedisvakanssi (326–328)
20. Athanasius I (328–339, 346–373)
21. Pietari II (373–380)
22. Timoteus I (380–385)
23. Teofilos I (385–412)
24. Kyrillos I (412–444)
25. Dioskorus I (444–454)
sedisvakanssi (454–457)
26. Timoteus II Aelurus (457–460, 475-477)
27. Pietari III Mongos (477, 481–490)
28. Athanasius II (490–496)
29. Johannes I (496–505)
30. Johannes II (505–516)
31. Dioskorus II (516–517)
32. Timoteus III (517–535)
33. Theodosius I (535–567)
34. Pietari IV (567–569)
35. Damian (569–605)
36. Anastasius (605–616)
37. Andronikos (616–622)
38. Benjamin I (622–661)
39. Agatho (661–677)
40. Johannes III (677–688)
41. Iisak (688–689)
42. Simeon I (689–701)
43. Aleksandros II (702–729)
44. Kosma I (729–730)
45. Theodosius II (730–742)
46. Mikael I (743–767)
47. Mina I (767–775)
48. Johannes IV (776–799)
49. Markus II (799–819)
50. Jaakob (819–830)
51. Simeon II (830)
52. Joosef I (831–849)
53. Mikael II (849–851)
54. Kosma II (851–858)
55. Shenouda I (859–880)
56. Mikael III (880–907)
sedisvakanssi (907–910)
57. Gabriel I (910–921)
58. Kosma III (921–933)
59. Makarius I (933–953)
60. Teofilos II (953–956)
61. Mina II (956–974)
62. Abraham (975–978)
63. Filoteos (979–1003)
64. Sakarias (1004–1032)
65. Shenouda II (1032–1046)
66. Kristodolos (1047–1077)
67. Kyrillos II (1078–1092)
68. Mikael IV (1092–1102)
69. Makarius II (1102–1131)
70. Gabriel II (1131–1145)
71. Mikael V (1145–1146)
72. Johannes V (1147–1166)
73. Markus III (1166–1189)
74. Johannes VI (1189–1216)
sedisvakanssi (1216–1235)
75. Kyrillos III (1235–1243)
sedisvakanssi (1243–1250)
76. Athanasius III (1250–1261)
77. Johannes VII (1262–1268, 1270–1293)
78. Gabriel III (1268–1270)
79. Theodosius III (1293–1300)
80. Johannes VIII (1300–1320)
81. Johannes IX (1320–1327)
82. Benjamin II (1327–1339)
83. Pietari V (1340–1348)
84. Markus IV (1348–1363)
85. Johannes X (1363–1369)
86. Gabriel IV (1370–1378)
87. Matteus I (1378–1408)
88. Gabriel V (1408–1427)
89. Johannes XI (1427–1452)
90. Matteus II (1453–1466)
91. Gabriel VI (1466–1475)
92. Mikael VI (1475–1477)
93. Johannes XII (1480–1483)
94. Johannes XIII (1483–1524)
sedisvakanssi (1524–1526)
95. Gabriel VII (1526–1569)
sedisvakanssi (1569–1573)
96. Johannes XIV (1573–1589)
97. Gabriel VIII (1587–1603)
sedisvakanssi (1603–1610)
98. Markus V (1610–1621)
99. Johannes XV (1621–1631)
100. Matteus III (1631–1645)
101. Markus VI (1645–1660)
102. Matteus IV (1660–1676)
103. Johannes XVI (1676–1718)
104. Pietari VI (1718–1726)
105. Johannes XVII (1727–1745)
106. Markus VII (1745–1769)
107. Johannes XVIII (1769–1796)
108. Markus VIII (1797–1810)
109. Pietari VII (1810–1852)
sedisvakanssi (1852–1854)
110. Kyrillos IV (1854–1861)
111. Demetrius II (1862–1870)
sedisvakanssi (1870–1874)
112. Kyrillos V (1874–1927)
113. Johannes XIX (1928–1942)
sedisvakanssi (1942–1944)
114. Makarius III (1944–1945)
sedisvakanssi (1945–1946)
115. Joosef II (1946–1956)
sedisvakanssi (1956–1959)
116. Kyrillos VI (1959–1971)
117. Shenouda III (1971–2012)
118. Tawadros II (2012–)
Yksi Isä
Platon- Sokrates ihannevaltio opissa oli ehdotettu syntyvyyteen sääntöä, että niin sanotut vapaat, jalot kansalaiset, miehet, ensisijassa sotilaat, joka oli ammatti siihen aikaan,
heidän tuli päästä siittämään mahdollisimman usein, eikä vain yhtä naista vaan niin monta kuin ehtii. Useat voivat olla myös saman naisen kanssa, mutta mitään sitoumuksia ei saa tehdä. Piti valita tehtävään sopivat virkamiehet, jotka valvovat toimintaa.
Tarkastivat, että pari oli maineeltaan ja ulkonäöltään moitteeton ja kelvollinen rakastelemaan, mahdollisin seurauksin.
Kelvottomilta kansalaisilta ja vanhoilta, lisääntyminen oli kielletty ankarin rangaistuksin. Näin uskottiin saatavan kansan taso pysymään korkealla, ja lukumäärältään sopivana, ei vähene, eikä lisäänny liikaa. Ketään ei saanut kutsua isäksi, koska jalot miehet, kuin jumalat olivat olleet asiailla. Lapset saivat jo syntyessään ylennyksen sitä kautta, että isä oli joku suuri ja jalo soturi. Ja nyt he olivat kaikki isän nimessä taivaassa, kohotettuina ja korotettuina kansan ja poikansa suojelijoina. Katselevät sieltä kuin aurinko konsanaan.
Kansa ryhtyi purnaamaan, että eikö ketään voi sanoa isäksi, on se joku kuitenkin, vaikka voi olla monta siittäjää, ja voiko tulevaisuudessa sotkeutua vaikka isäänsä, tai jos samalla isällä on lapsia usemman naisen kanssa, voi sotkeutua tietämättään sukulasiin ja mitä siitä sitten seuraa. Oli jo olemassa tieto sukurutsauksen huonoista puolista.
”Älkää kutsuko ketään isäksi, teillä on vain yksi isä, ja hän on taivaassa ” tämä lause sopii hyvin tuohon, mitä kuvasin, mutta lienee vanhaksi käynyt koko aate, ja hylätty. Jos se nyt koskaan tulikaan voimaan käytännössä, mutta suunnitelma oli olemassa.
Ajatus rodun puhtaudesta, sterisaatiosta, kelvottomista kansalaisista, vapaista jaloista miehistä, sotureista ym. eivät ole kovin kaukana meistäkään, kuten ei sekään, että soturien siittämille lapsille oli oma hoitopaikkansa, kun heistä haluttiin kasvattaa kunnon arjalaisia. Valtio elätti heidät, kuten Platonissakin, mutta kelvottomien ja sairaiden mahdollisille lapsille ei elantoa annettu.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Platonin filosofoinnit olivat puhtaasti ajatuksellisia luomuksia. Käytännön realiteetti kreikkalaisissa kaupunkiyhteisöissä toimi paljon realistisemmin. Ihmisten luontainen ja arkinen elämän toteutus toimi kuten muissakin yhteisöissä. Oppineen kirjailijan ajatukset liikkuivat omissa pilvilinnoissaan.
Nykyisestä Euroopasta muistamme kansallissosialistien toiminnan rotuhygienian hoitamisesta. Se epäonnistui epäinhimillisenä kokeiluna.
Valitettavasti tuon ideologian ylilyönti johti jopa oppineisuutta vaalineen juutalaisen yhteisön pitämiseen torjuttavana kansan kelvottomana aineksena. Mieletön ja sydämetön juutalaisvaino oli koko natsi-ideologian ylirotuajattelun julmin ja törkein ilmaus.
Pyhän maan ympäristössä aurinko oli kuuma. Pilvi antoi varjoa liikaa paahdetta vastaan. Yöt olivat pimeitä, tulipatsas antoi valoa.
Samalla ne olivat Jumalan läsnäolon ilmauksia.
se oli päivällä heidän suojanaan
ja loisti yöllä tähtien loimuna.
Toisessa Mooseksen kirjassa kuvataan pilveä ja tulipatsasta luvuissa 13 ja 40:
Luku 13
20 Lähdettyään liikkeelle Sukkotista israelilaiset leiriytyivät Etamiin, autiomaan laitaan. 21 Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. 22
Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä.
Luku 40
Herran kirkkaus täyttää telttamajan
34 Silloin pilvi peitti pyhäkköteltan ja Herran kirkkaus täytti telttamajan. 35 Mooses ei voinut astua pyhäkkötelttaan, koska pilvi oli asettunut pyhäkköteltan päälle ja Herran kirkkaus täytti telttamajan.
36 Vaelluksensa aikana israelilaiset lähtivät liikkeelle aina silloin, kun pilvi kohosi pois telttamajan päältä, 37mutta jos pilvi ei kohonnut pois, he pysyivät paikoillaan, kunnes se taas kohosi.
38 Koko vaelluksensa ajan kaikki israelilaiset näkivät Herran pilven päivisin telttamajan yllä, ja öisin pilvestä loisti tulinen hehku.
Israelin pelastuminen Punaisen meren ihmeessä kuvataan Toisen Mooseksenkirjan luvussa 14
Siinä kerrotaan sekä Israelin pelastuminen että egyptiläisten takaa-ajajien tuho.
Seuraavassa luvussa 15 kerrotaan sitten koko kansan yhteisestä kiitoslaulusta että Mirjamin johdolla esiintyneen naiskuoron ylistyksestä.
Tässä osoitteita lukuun 14 ja siitä voi sitten mennä eteenpäin seuraavaan lukuun:
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/EXO.14/2.-Mooseksen-kirja-14
Vanhempien käännösten mukaan esimerkiksi osoitteessa
https://finbible.fi/jakeittain/VT/2Moos_14.htm
Matias
Kyllä minä tiedän, että kansa kulki meren yli pohjamutia myöten, jota sinä sanot kasteeksi, vaikka he kuivin jaloin siitä kulkivat. Merivesi on lisäksi suolaista, ei sillä vedellä ketään pestä puhtaaksi. Jää limainen pinta, joka kuivuesaan sitoo kaiken nesteen ja muuttaa ihmisen muumioksi.
Jos hengellistetään asia ja katsotaan merta kansojen merenä, ihmismerenä, niin näemme siinäkin, kuinka kansa ylitti kansojen meren pohjamutiia myöten, kun heitä ajettiin takaa.
Jeesus sensijaan käveli vain vetten päällä. Korkealle korotettuna. Eikä hänestä ollut kansalle mitään hyötyä.
Kreikkalaisista vielä sen verran, että kyllä ihmisruumiin täydellisyys ja sotasankaruus olivat suuressa merkityksessä. Veistetyt ihmisruumiit täydellisen ihmisen ihannekuvat, ja sota, johon urheillen valmistauduttiin, piti olla lihaksikas ja vahva. Sota ryöstöretkineen oli elinkeino, siihen valmistauduttiin aina. Kuin sankarit sotaan.
Heillä oli sääntö, että valloitetulta maalta sai viedä vuoden sadon.
Opetuslapset sanoivat Jeesukselle, ”Me tiedämme sinut ankaraksi mieheksi, sinä korjaat sieltä, missä et ole kylvänyt ja kokoat siitä, mistä et ole vaivaa nähnyt. ”
Oliko Jeesus kreikkalainen, vai oliko tässä kyse sanasta, jolla Jeesus keräsi itselleen joukkoja, vaikka sanat olivat muiden omia.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Muutama kommentti
1) Puhe Punaisen meren merkityksestä kasteena on nimenomaan juutalaisten oppinineista suurimpiin kuuluva Rabbi Hillelin tuotannosta meille säilynyt.
Kun jotain ilmausta käytettiin niin ratkaisevaa ei ollut konkreettinen veden kosketus tuossa tapahtumassa, vaan se että kuljettiin meren läpi, veden olotilan läpi. Tämä on verrattavissa erään Aaprahamin toimittaman uhrin kuvaukseen. Siinä uskon isä kulki uhrattavien lihanpalojen välistä. Hän ei siis koskettanut tuossa uhrin läpi koskemisessaan hänen kahta puolen kypsyviä lihanpalojaan vaan asettui tapahtuman keskelle, näiden kypsyvien välistä kulkemalla.
Samalla tavalla näyttää Hillelin ajattelussa tuo kummallakin puolella olevat vesimuurit kuvaavan sitä että kuljettiin MEREN LÄPI, siis vesimassojen läpi.
2) Jeesuksen kävely veden pinnalla julistaa hänen olevan Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Tarvittaessa hän pystyi tekemään sellaista mikä muille oli mahdotonta.
Tapahtuman hyöty on rajattoman suuri. Opetuslasten saama opetus ulottuu meidänkin aikaamme. Mekin uskomme Jumalan tulleen meidän keskuuteemme juuri hänessä. Jumala ja ihmiskunta yhdistettiin Jeesuksen Jumalana ja ihmisenä tekemässä sovintotyössä.
Tarja
Jatkoa kommentteihin puheenvuoroosi
3) Kreikkalaisille sotataito oli erittäin merkittävä osa heidän kulttuuriaan. Tämä riippui heidän suuresta itäisestä naapuristaan. Persian itsevaltias halusi raivata pienen naapurimaansa hallitsijat, kuninkaat, kreikkalaisesta sanasta peräisin olevat tyrannit, syrjään ja suositteli kansanvaltaa, demokratiaa, missä keskenään riitelevät kansan johtoon pyrkivät tekisivät maasta helpon saaliin Persian Kreikkaan lähettämille foinikialaissotilaille. Toisin kävi. Maratonin taistelu päättyi kreikkalaisten voittoon ja persian vallan eteneminen pysähtyi. Kreikkalaiset selvisivät myös jatkossa olleista taisteluista. Lopulta Makedonian kreikkalaisen sivistyksen kotiopettajaltaan Aristoteleelta saanut Aleksanteri teki kreikkalaisten vastahyökkäyksen Persiaan ja nappasi vallan Persian maailmanvallassa. Olisipa mennyt vielä Intiaankin asti elleivät hyttyset tauteineen olisi nitistäneet Aleksanteria ja heikontaneet hänen sotajoukkojaan ratkaisevassa määrin.
4) Toinen syy sotaleikkeihin oli ylikansoitus. Kun paljon väkeä jäi työttömäksi, niin se ratkaistiin arpomalla väkijoukot eri ryhmiin. Osa porukasta teki töitä ja toiset pantiin harrastamaan urheilua. Noissa urheilulajeina oli sellaisia urheilumuotoja, jotka edistivät ruumiillista kuntoa, niin että saatiin sekä vahvoja työntekijöitä työvuorossa oltaessa että hyvin harjoitelleita sotureita vihollisen uhatessa.
Kun tämäkään ei riittänyt, niin sitten arvottiin joitakin ikäryhmiä lähtemään maastaan vapaasti minne halusivat. Näin syntyi isoja kreikkalaisia siirtokuntia sekä itään että länteen. Sisiliassa sijaitsevasta Syrakusasta tuli koko kreikkalaisen maailman väkiluvultaan suurin kaupunki. Se taisteli menestyksellisesti jopa foinikialaisten suurinta kaupunkia Karthagoa vastaan.
( Yhden ratkaisevan taistelun tosin ratkaisi salama, joka tappoi kathagolaisten päällikön Hannibalin, kuuluisan Hannibalin isoisän. Sen takia karthagolaiset joutuivat sekasortoon ja kreikkalaiset pystyivät käyttämään tätä hyväkseen. )
5) Sotilaiden rystelyä sanoivat sotasaaliiksi. Sitä pidettiin muinoin osana sotilaiden palkkausta. Siviilit siitä kärsivät ja hirmuista tuhoa siitä seurasi asutuksille.
Tarja
6) Jeesuksen vertaus uskotuista leivisköistä oli aidosti juutalainen vertauskertomus. Sen tähtäyspiste oli uskollisuus omassa kutsumusammatissaan kunnon kansalaisena ja Jumalan omana oman kansansa keskuudessa.
7) Pyhässä maassa oli paljon nelikielisiä ihmisiä. Synagogassa luettiin eli siis laulettiin Raamattua hepreaksi, kansa puhui arkioloissaan arameaa, ympäriinsä levinnyt siirtolaisväki puhui keskenään kreikkaa ja roomalaiset sotilaat omien kieltensä lisäksi italiaa.
Jeesus näytti osaavan toistenkin kieltä. Hänen ei mainita käyttäneen tulkkia sellaisissa yhteyksissä, missä luonnollisin puheyhteys oli kreikka, mutta synagogissa hän käytti hepreaa käyttävää liturgista laulua ja pyhiä tekstejä. Saarnansa ja opetuksensa hän piti arameaksi.
8) Jeesus oli opettajana erittäin suosittu. Häntä oli kuuntelemassa suuret väkijoukot. Sinä aikana kun hän opetti kansnsa korkeimmassa oppilaitoksessa Jerusalemin temppelissä, toiset opettajat ilmeisesti kateuttaan tuohahtivat sanat, että koko maailma juoksee hänen perässään:
Johanneksen evankeliumi:
12:19 Niin fariseukset sanoivat keskenään: ”Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään.”
Matias
En ole kuullut tuollaista Hillelin kastevertausta. Olen lukenut että hän kehitti kasteen Babyloniasta, tai Assyriasta palaaville istaelilaisille, eräänlaiseksi rituaaliseksi toimeksi, jolla kuvaannolllisesti pestiin vieraan maan pölyt ja ennen kaikkea vaikutteet pos, ja palattiin taas omaan kulttuurin piiriin henkisesti ja fyysisesti.
Hän laajensi kasteen myös ulkopuolisille, jotka halusivat kääntyä juutalaisuuteen ja pestä entisen pois, unohtaa entisen. Se on kai vieläkin voimassa. ( entistä ei enää muisteta, eikä se ajatuksiin astu )
Tietääkseni Hillel nimisiä opettajia oli usempia, olihan ensimmäisellä toki poikia, ja pojilla poikia, joten ei minulla ole tietoa, mitä kukakin on sanonut. En siis kiistä punaisen meren kastetta, sinne vain uimaan kaikki taitoiset.
Tarja
Kiitos keskustelun jatkamisesta! Nostat esille muutaman kysymyksen, joita haluan kommentoida:
Hillel nimisiä oppineita on toki monia.
Rabbi Hillelin opetusta seurasi myös Jeesus useammassa opetuksessaan. Se näkyy siitä, mihin tuon ajan juutalaiseen kysymyksenasetteluun mikäkin Jeesuksen opetus liittyy.
Eräs perinne puhuu siitä, että Jeesuksen 40 päivän ikäisenä siunannut Simeon olisi Hillelin poika, mutta en pysty varmistamaan sitä enkä myöskään kumoamaan. Joka tapauksessa Paavalin opettaja Gamalielin isän nimi oli Simeon. Tämä oli Rabbi Hillelin poika. Paavali on seurannut opettajansa isoisän opetuksia.
Toinen Hillel niminen oli juutalaisten ensimmäinen paavi Hillel I, jonka johdolla juutalaiset oppineet kokoontuivat Jamniaan Jerusalemin hävityksen 70 jKr. jälkeen. Hänen ansiostaan synagogajuutalaisista muodostui yhtenäinen hengellinen yhteisö, kun juutalaiset olivat joutuneet hajalleen eri puolille maailmaa. Jamniassa mm noin 100 – 130 jKr. sovittiin, mitkä kirjat kuuluivat Vanhan testamentin Ketuvimiin eli Kirjoituksiin. Päätöksen mukaan TaNaKiin kuului 22 kirjaa. Päätös ei enää koskettanut Jeesuksen seuraajia, joten luterilaisten apokryfikirjat eli deuterokanoniset kirjat, kuuluvat Raamatun kokoelmaan, ortodokseilla ihan tavallisina Vanhan testamenin osina.
Koska Hillel I ei enää kutsunut kristittyjä ryhmiä mukaansa, niin kirkot perustivat omia paavin eli patriarkan virkoja yhdistämään eri piispojen keskinäistä yhteyttä.
Kolmas Hillel niminen oli juutalaisten paavi Hille II, joka laati ensimmäisen kerran juutalaisen kalenterin laskennalliset ohjeet noin puoli vuosisataa sen jälkeen, kun Nikean kirkolliskokous 325 jKr. oli jo määritellyt kristillisen kalenterin ratkaisevan kohdan: pääsiäisen vieton laskentatavan.
Ennen tuota Hillel II:n laskelmaa jokainen juutalaisten paavi oli aina vuodeksi kerrallaan tehnyt päätöksen seuraavan vuoden juutalaisen kalenterin juhlista.
Tarja
Jo ennen yleisempää pakkosiirtolaisuutta oli johtavaan papistoon kuulunut Hesekiel viety Baabeliin. Sieltä käsin hän näyssään näki Jerusalemin hävityksen vuonna 587 eKr.. Tuon jälkeen hän sai ilmestyksen kansan uudistuksen, jonka kuvaukseen hän käytti kääntymyksen kasteeseen kuuluvaa sanastoa.
Hesekiel:
36:25 Ja minä (JUMALA) vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Tämän profetian sisältämiin lupauksiin perustuu Uuden testamentin kasteopin perusteet.
– Kaste on puhdistus synneistä
– Kaste on kääntymys pakanuudesta Jumalan palvelukseen
– Kaste antaa uuden elämän
– Kaste antaa Pyhän Hengen eli Jumalan Hengen
– Kaste kuuluu koko kansalle kokonaisena kansana
– Kaiken tämän tekee Jumala itse puhtaan veden vihmonnan välityksellä eli kaste siis on yksistään Jumalan oma teko
Kasteen toimittava pappi on vain Jumalan käsi ja ääni tämän toimituksen tekemisessä.
Tarja
Meidän ei tarvitse mennä uimaan Punaiseen mereen.
Kasteen sisällön osallisuuteen olemme päässeet jo silloin, kun meidät kastettiin pienenä vauvana, tai pakanoiden kääntymyksestä puhutaessa, silloin kun heidät kastettiin,
puhuaksemme noin vuoden 90 jKr. kootun Didakhen eli 12 Apostolin opetuksen sanamuotoa seuraten,
kun kasteessamme valettiin kämmenen reunalla kolmesti vettä meidän päähämme ja samalla lausuttiin Kolmiyhteisen Jumalan nimi: ” Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Tuo Didakhen kastetapa kuvaa vuosina 30 – 90 jKr. käytössä ollutta kastekäytäntöä. Toimitusten uudistuminenhan on hyvin mitätöntä. (Esim unkarilaisten hautauksessa käyttämät venemallit ovat peräisin vuosituhansien takaa, kun kansa vielä asui Ob-joen varsilla, jolta kaudelta tuo käytäntö on peräisin alkuperäisestä yhteydestään.)
En minä ole puhunut punaisen meren kasteeta, se oli sinun idea.
Minä ajattelin, että jos kävis kasteella Jordanissa, luulis, että vesi on siellä elävänpää kuin kolmesti kirkastettu raanavesi.
Näin kerran dokumentin etiopialaisista, jotka tekivät pyhiinvalleusmatkoja Israeliin ja ottivat kasteen Jordan-virrassa. Siinä oli sentään jotakin, he olivat ihan aikuisia ihmisiä ja omasta tahdostaan näin tekivät.
VT:n mukaan, eräs naapurimaan korkearvoinen herra henkiö sairasti lepraa. Hänellä oli israelilainen orjatyttö palvelijana, joka kertoi, että hänen maassaan on pfofeetta joka osaa paranraa. Mies lähti matkaan, mutta profeetta ei tullut edes tapaamaan häntä, vaan kehoitti kylpemään Jordanissa. Aikansa kiukuteltuaan, että miksi muka meidän omat vedet ei kelpaa, ja melkein jo kotinmatkalla ollen, herra henkilö kuitenkin muutti mielensä, palasi ja kylpi Jordanissa, ja tuli teveeksi.
Jordan on siis ihmevesi, siellä voi parantua, jos uskoo parantuvansa, Useimmiten ihmiset eivät usko ja vesi vain menee ohi molemmin puolin. Paransiko herra hekilön vesi, vai usko, Luoja tietää, mutta ei kerro.
Tarja
Kiitos mielenkiinnosta ja keskustelusta
Tässä muutama kommentti
1) Veden lähtökohta ei ole vaikuta kasteen antiin. Luonnollisesti puhdas vesi on parasta, mutta jos jossain ei siihen ole mahdollisuutta, niin mikä tahansa vesi kelpaa. Tärkeintä vain on että aine on H2O. Sen sijaan ratkaisevaa on se, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tämä Jumalan nimissä toiminta nimittäin tekee kasteesta Jumalan oman teon.
Tätä voi verrata asiamiehen toimintaan päämiehensä nimissä. Päämiehen nimissä tehty kauppa ei siis ole asiamiehelle itselleen tulevan asian hoidosta, vaan päämies on tehdyn sopimuksen tai kaupan varsinainen juridinen toimija. Asiamies on ainoastaan hänen toimeksiantonsa käytännön hoitaja. Itse oikeustoimi on päämiehen asia.
2) Naamanin parantuminen on kuvaus siitä, miten Jumala vaikuttaa aineelllisen merkin välityksellä. Uintireissu Jordanissa oli sitoutumista Israelin Jumalaan, kun taas noiden vaihtoehtoisten virtojen kylpy olisi ollut jonkun aramealaisen jumalan palvontaa. Tässä on juju noiden virtojen välillä. Kuka on Jumala? Tästä oli kysymys.
3) Usko ei ole ihmisen suoritus, se ei siis ole vastapalvelus Jumalan ihmeteolle. Usko on ainoastaan turvansa paneminen siihen Jumalan työhön, jonka tekee veden välityksellä.
Kasteen vaikutus todellisena kasteena ei siis riipu vastaanottajan mielenvireestä eikä kyvystä ymmärtää teon merkitystä. Jumalan tekona se on todellinen teko vain sillä, että se on oikein toimitettu. Mutta uskon merkitys näkyy sitten tuon toimituksen merkityksen arvostamisessa sen jo tapahduttua. Usko tarttuu siihen Jumalan lupaukseen, mikä kasteeseen sisältyy.
Tätä voisi verrata erääseen tarinaan yksinäisestä äidistä ja ainoasta pojastaan, joka oli mennyt Amerikkoihin työn perässä. Kyläläiset ihmettelivät lesken köyhyyttä ja kysyivät, miksei poika auta äitiään, vaikka on saanut töitä Amerikoissa. Äiti sanoi, ettei se ole apua lähettänyt. Vain silloin tällöin joitakin amerikkalaisia kuvia on tullut kirjeen mukana. Kyläläiset tulivat uteliaiksi ja kysyivät saisivatko he nähdä noita kuvia, josko niistä voisi saada edes vähän rahaa lesken elämään. Vanhus näytti laatikkoa, avasi sen ja laatikko oli täynnään mitä suurimpia dollarin seteleitä. Niiden arvo oli suunnattoman suuri, mutta äiti ei ollut ymmärtänyt poikansa lähettämien kuvien merkitystä, joten hän eli käytännöllisesti katsoen puilla paljailla.
Näin myös Jumalan lahja kasteen välityksellä on äärettömän suuri. Jumalan puolelta kaikki on jo lahjoitettu ja kaikki on valmista. Mutta jos elämmme epäuskossa, niin nuo kasteen antamat lahjat jäävät käyttämättä, koska epäuskon takia lahjaa ei ole tullut hyödynnetyksi.
Luther sanoo Isossa katekismuksessa kasteesta:
Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan sanaan ja käskyyn sisältyvää ja sen pyhittämää vettä. Siksi se onkin jumalallista vettä,
— sen parhaimman aarteen, jonka Jumala on siihen yhdistänyt ja sisällyttänyt ja jota hän ei anna siitä erottaa. Sillä veden varsinainen sisältö on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin taivas ja maa.
Vedellä nimenomaan on merkitystä, sen pitää olla elävää vettä, tai sadevettä.
Mutta toisaalta, itselleen se ihminen kastaa, paastoaa, vihkii ja vipeltää, ei tietenkään Kaikkivaltias niitä tarvitse, kun edes minä en tarvitse, joka olen vain ihmisen tytär, niin miten sitten Hän, joka tekee niinkuin tahtoo, milloin tahtoo ja missä tahtoo, ja katselee asioita tyyliin, yksi päivä, kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä, eikä taivasten taivaatkaan ole kyllin suuret hänen asusijakseen.
Ja hänen ajatuksensa meidän ajatuksista on kauempana, kuin taivas on maasta.
Tarja
Kiitos puheenvuorostassi
1. Jumala todellakin on kaikkivaltias ja kaikkialla samanaikaisesti vaikuttava, jopa niin ylivoimainen vaikutustensa ulottuvuuteen nähden, että hän näkee koko maailmanhistoriankin ikään kuin samanaikaisena näköalana silmiensä edessä.
Mutta tätä hänen rajatonta valtaansa ja voimaansa ei pidä ajaa häntä itseään vastaan.
2) Kasteen todellisuus on Jumalan itsensä asettama. Hän itse vastaa puolestaan. Hän on uskollinen sanoissaan. Niinpä meidän on aihetta ottaa hänet vakavissamme, todesta. Hän itse on antanut kastekäskyn ja sitonut suuret lupauksensa kasteen toimitukseen.
Hän toimii luomassaan maailmassa. Hän on luonut meidät aineellisesta todellisuudesta riippuvaisiksi olemisessamme ja elämisessämme. Tarvitsemme ruokaa elääksemme, seksiä lisääntyäksemme, vaatteita kylmää vastaan jne lukemattomia erilaisia asioita, joita elämäämme sisältyy.
Se että olemme tarvinneet kasvattajaa lapsuutemme aikana ei ole hänen yli kaikkien mittojen ulottuvan kaikkivaltiutensa kanssa ristiriidassa. Päin vastoin saamme alati ihailla hänen valtaisia tekojaan ja ylistää häntä niiden olemassaolosta. Näin myös kasteen suunnaton ulottuvuus, yli kaikkien käsitystemme ulottuvan ikuisuuden hän on pannut kasteen kautta meille lahjoitettavaksi.
Luonnollinen syntymämmehän antaa meille elämän joka päättyy tässä maailmassa, mutta kaste antaa meille ikuisen elämän Jumalan kirkkauden asunnoissa. Siksi kasteen lahja on suurempi kuin taivas ja maa, ikuisuuden kosketus meidän elämässämme.
Tsrja
3) Ilmaus ”elävä vesi” käytettiin vanhassa Israelissa purossa virtaavasta vedestä tai lähteestä maasta pulppuavasta vedestä. Se oli puhtainta luonnossa esiintyvää vettä.
Toinen ilmaus ”kylmä vesi” ilmaisi vettä jota säilytettiin syvissä kaivannoissa. Se oli pantu sinne kantaen.
Silloin se myös oli suhteellisen puhdasta eikä myöskään sisältänyt niin paljoa bakteereita kuin matalammissa kaivannoissa säilytetty vesi, joka useinkin oli lämpimämpää.
Myös Didakhen kasteen kuvauksessa esitetään, että kaste on toimitettava niin puhtaalla vedellä kuin mahdollista, mutta jos näitä ei ollut käytettävissä, niin kasteen saattoi toimittaa minkälaiselle vedellä hyvänsä.
Koko esityksen päähuomio oli siinä, että kaste toimitettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja että vesi ammennettiin käden reunalla kastettavan ylle.
Sanat isä ja poika ovat yleisnimiä, mutta eivät erisnimiä.
Evankeliumissa kansa kyselee Jeesukselta, että kuka sinun isä on?
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Isä ja poika ovat todellakin yleisnimiä.
Mutta kun puhumme Pyhästä Kolminaisuudesta kyseessä on YHDEN JUMALAN KOLMESTA PERSOONASTA, niin tässä tapauksessa kyseessä on erisnimi. Puhummepersoonallisesta Jumalasta.
Juutalaisessa kielenkäytössä sanaa ”ben”, ”poika”, ”lapsi” käytettiin laajemmin kuin meidän suomalaisessa puheentavassa. Esimerkiksi ”kipinä” oli ”tulen lapsi”, joku turmiollista elämäntapaa harrastava oli ”turmion lapsi” tai ”kadotuksen lapsi” jne.
Niinpä viittaamassasi Jeesuksen käymässä keskustelussa Jeesus ilmaisi olevansa Jumalan Poika, yhtä olemusta Isän kanssa, siis Jumala. Toki evankelistan piti jonkinverran selittää käytyä keskustelua, jotta lukijalle tulisi selväksi, mistä keskustelusta oli kysymys.
Johanneksen evankeliumi kertoo tämän. Asia tulee selvästi esille.
5:17 Mutta Jeesus vastasi heille: ”Minun ISÄNI tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä.”
5:18 Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun HÄN ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös SANOI JUMALAA ISÄKSENSÄ, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
5:19 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.
5:20 Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.
5:21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
5:22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,
5:23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
5:36 Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.
5:37 Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. —