Käytäntöä kansalaisaloitteesta on syytä tarkastella ja ehkä reformoida sitä jotenkin. Aikoinaan muistelen Neivostoliitossa olleen käytäntö, että vaalissa voitiin äänestää puolesta, mutta myös vastaan. Silloin ihmettelin asian merkitystä. Kun olemme eläneet tähän päivään, niin havaitsen siinä olevan viisautta.
Suomessa on mahdollisuus saada kansalaisaloitteella joku asia eduskunnan käsiteltäväksi. Varmaan momissa asioissa yksinkertainen 50 000 kannatusta kertoo asian tarpeellisuudesta ja asiaa voidaan käsitellä. On kuitenkin asioita, joiden vaikutuksen hyvyys koko kansaa läpäisevänä ei ole yksiselitteinen.
Onko siis niin, että jokainen yli 50 000 jäsentä käsittävä populaatio saisi vaatia itselleen omanlaisen laintulkinnan. Annan roisin esimerkin. Jos kaikki Suomen 50 000 rikkainta laittaisi adressiin nimensä ja vaatisi verojensa puolittamista. Jos niin ei tapahdu, kaikki nostaisivat rahansa pankista ja muuttaisivat veroparatiisiin.
Pitäisi olla siis velvoite adressin laittamiselle, että siinä on sarake: Vastustan aihetta!
Näin olisi mahdollista tarkastella asiaa kansan näkökulmasta.
Blogistilta näyttää unohtuneen, että päätöksen kansalaisaloitteessa esitetystä asiasta tekee eduskunta – sikäli kuin aloite tullut sen käsiteltäväksi.
Joku kommentoija kirjoitti moittivaan sävyyn, kuinka avioliittolain muuttaminen saatiin aikaan huutoäänestyksellä. Mutta siitä se vasta huutoäänestys tulisi, jos kansalaisaloitetta saisi sekä kannattaa että vastustaa. Epäilen, ettei yksikään aloite yllettyisi eduskuntaan saakka.
Tiedän, että uskot demokratiaan. Eikö se olisi demokraattinen tapa ilmaista puolesta ja vastaan, jos toinen tai toinen puoli ylettyy yli 50 000 asia menisi eduskuntaan, joka edelleen päättäisi asiasta.
Nyt kai saatiin yli satatuhatta nimeä, eikö se ole kuitenkin vähemmistö kansasta jossa on yli 6 miljoonaa ihmistä eikä vastustavaa kantaa saanut mitenkään esitettyä?
Jorma Hentilä :”Blogistilta näyttää unohtuneen, että päätöksen kansalaisaloitteessa esitetystä asiasta tekee eduskunta – sikäli kuin aloite tullut sen käsiteltäväksi.”
Ts. poliittiset puolueet ja poliittisin perustein nimitetty ministeriöiden virkamieskunta.
Kysyin kansanedustaja Esa Lahtelalta Pohjois-Karjalan kansalaisverkossa 18.12.2003 mitä kansanedustajien aloitteille tapahtuu eduskunnassa. Hän vastasi, että edustajat saavat kysymyksiinsä kirjallisen vastauksen, ja jos ” ministeriö katsoo, että on syytä ryhtyä muuttamaan lakia siten että työttömälle sallittaisiin mahdollisuus pieniin tuloihin työttömyysturvaa vähentämättä, se tuo siitä esityksen eduskunnalle.”
Jäi vaikutelma, että ministeriö virkamiehineen valitsee ja päättää sen, mihin toimenpiteisiin ryhdytään tai jätetään ryhtymättä esim. työttömien aseman parantamiseksi, ja se on näin ollen päätöksenteossa kansanedustajan ”yläpuolella” oleva päättävä elin.
Nyt kun globaalin kasinotalouden rahoittaminen on vallankäyttäjien toimesta priorisoitu ensisijaiseksi, niin saattaa hyvinkin olla, että yhteiskunnan tukea tarvitsevien taloudellinen tilanne ei käytännössä parane myös heidän maksettavakseen tulevien välillisten verojen korotusten ja maksujen ja niiden inflatoristen seurannaisvaikutusten vuoksi.
Lauri Lahtinen :”Aikoinaan muistelen Neuvostoliitossa olleen käytäntö, että vaalissa voitiin äänestää puolesta, mutta myös vastaan. Silloin ihmettelin asian merkitystä. Kun olemme eläneet tähän päivään, niin havaitsen siinä olevan viisautta.”
Tietojeni mukaan kommunistisessa diktatuurissa oli myös se käytäntö, että vaalilippuihin oli valtaeliitin näkemyksen mukaan kirjoitettu valmiiksi sen ehdokkaan nimi, jonka valtaeliitti toivoi tulevan valituksi.
Jos Suomi haluaa jatkossakin olla suomettunut Sonderfall-Finnland, joka sallii maanpuolustajiensa kollektiivisen syyllistämisen virallisessa kansainvälisessä voimassa olevassa asiakirjassa, se haluaa luultavasti muissakin tulevissa kansainvälisissä päätöksissä noudattaa mm. Kekkosen aikaansaaman puoluehierarkian Moskovasta maan hallintoon lupaa kysyneiden ”maan tapaa” uskollisesti noudattanutta Paavo Väyrystä, jonka periaatteista yksi on ollut, että
”en- ole-puolesta-enkä-vastaan-vaan-pikemminkin-päinvastoin”.
Ei tartte heti vetää liikkuvia taakse, vaikka mä vähä kommentoin. Kai tätä voidaan ajatella ihan asiana ilman arvolatausta.
Päättäjien ajatuksia ehkä voidaan spekuloida. Joku ajatteli, että mä saan varmaan seuraavissa vaaleissa kymmenentuhatta ääntä lisää, kun painan jaa. Toinen ajatteli, että menetän kaikki ääneni, jos en paina ei. Joku ajatteli toisaalta ja toisaalta, mutta miten tästä selviää, kun on omantunnonvapaus, jos se on ihan hiljaa.