Evankelis-luterilainen kirkko pohdiskelee sisällään vihkimisoikeuksista luopumista. Taustalla lienee ajatus siitä, että tällöin samaa sukupuolta olevien liitot voitaisiin siunata, mutta pappi voisi kieltäytyä tehtävästä.
En kertakaikkiaan ymmärrä. Teen tästä kaksi vertausta.
Bordellin pitäminen joko on synti tai ei ole. Voiko joku kuvitella tilanteen, jossa pappi saisi siunata bordellin käyttöön siten kuin nykyään vaikka koti voidaan siunata, ja tämän hyväksyisi ihminen, joka pitäisi maksullista seksiä syntinä? Toteaisi olevansa eri mieltä, mutta juttu olisi ihan OK, kunhan ei velvoiteta pappeja?
Kyseessä olisi ikäänkuin synti, mutta vain puolikas synti.
Toiselta puolen eriväriset joko ovat tasa-arvoisia tai eivät ole. Voiko joku kuvitella tilanteen, jossa pappi saisi vihkiä tai olla vihkimättä tummaihoisia samalla tavalla kuin valkoihoisia, ja tämän hyväksyisi ihminen, jonka mielestä kaikenvärisiä pitää vihkiä? Toteaisi olevansa eri mieltä, mutta juttu olisi ihan OK, kunhan papeilla olisi kuitenkin lupa vihkiä?
Kyseessä olisi ikäänkuin tasa-arvo, mutta vain puolikas tasa-arvo.
En ymmärrä miten kukaan olisi tyytyväinen puolivälin ratkaisuun. Ymmärtääkseni homoseksuaalisuutta syntinä pitävien mielestä kyseessä on ihan yhtä paljon synti kuin vaikka bordellin pitäminen. Ymmärtääksen homoseksuaalien tasa-arvoa ajavien mielestä heidän on oltava tasa-arvoisia ihan yhtä paljon kuin eriväristen.
Varsinkaan en ymmärrä miksi kuvitellaan suuresta yleisöstä puolikkaan riittävän kenellekään, kumpaankaan suuntaan.
Minä kyllä aika lailla komppaan Jori Mäntysalon ajatuksia..
Sellaistakin mietin, että seksismi (esim. kielteinen suhtautuminen naisten tasavertaiseen johtajuuteen yhteiskunnassa tai uskonnollisissa yhteisöissä) tai rasismi (esim. kielteinen suhtautuminen mustien tai muiden etnisten/kansallisten yms. vähemmistöjen tasavertaisuuteen yhteiskunnassa tai uskonnollisissa yhteisöissä) eivät katoa itsestään mihinkään. Itsestään eivät katoa myöskään seksistisiin ja rasistisiin näkemyksiin perustuvat käytännöt sen enempää uskonnollisista yhteisöistä kuin yhteiskunnastakaan. Minusta oli esimerkiksi ihan oikein, että Luterilainen Maailmanliitto sanoutui 1980-luvulla vihdoinkin kunnolla irti Martti Lutherin edustamasta antisemitismistä, eikä vain suhtautunut siihen ”erilaisena näkemyksenä juutalaisuudesta, jolle pitää antaa tilaa”.
Samoin oli ihan oikein että kristityt ovat vastustaneet rasistisia Raamatuntulkintoja, ja rasistisia käytäntöjä kristillisissa yhteisöissä, eivätkä vain suhtautuneet niihin ”erilaisina näkemyksinä etnisyydestä, joille tulee antaa tilaa”.
Erilaisia näkemyksiä (naisista, homoista, juutalaisista, etnisistä vähemmistöistä, vammaisista jne.), ja näihin näkemyksiin perustuvia käytäntöjä, tulisi mielestäni pohtia siitä näkökulmasta katsottuna mitä vaikutuksia ja seurauksia niillä on niille ihmisille, joita ne koskevat.
Jos hyväksymme rasismin jne. ”erilaisuutena” niin mitä seurauksia sillä on mustille tai juutalaisille? Jos hyväksymme seksismin, homokielteisyyden jne. niin mitä seurauksia tällä on esim. nuorille tytöille, nuorille homoille jne., jotka joutuvat näiden ”erilaisten näkemysten ja käytäntöjen” kohteeksi? Vaikuttaako se jotenkin negatiivisesti heidän käsityksiinsä koskien omaa itseään, mahdollisuuksiaan, ihmisarvoaan jne.?
Minusta on täysin selvää, että kirkossa tulee edellyttää kaikilta työntekijöiltä syrjimättömyyden periaatetta. Kenellekään ei voi antaa erivapautta siirtää ”likaiset työt” muille.
Toisaalta mitään sellaista; joka on kirkossa opillisesti mahdotonta, ei voida sallia kenellekään kirkon työntekijälle. Kieltäytyminen opillisesti mahdottomasta asiasta ei ole syrjintää. Sellaista, mikä on kirkossa opillisesti mahdotonta, ei yksinkertaisesti voi tehdä.
Mutta juuri oppihan kirkossa muuttuu! Ja onhan kristinuskostakin valtava määrä keskenään todella jyrkästi poikkeavia tulkintoja (vai miksi on katolisia, luterilaisia, ortodokseja, jne?).
Viime vuosina on onneksi (meillä Suomessa) päästy laajaan yhteisymmärrykseen siitä, että esim. homoseksuaalisuus ei tee ihmisestä huonompaa kuin lajitoverinsa. Lyön kossupullon vetoa siitä, että meikäläisen luterilaisen kirkon oppi sovitetaan tähän näkemykseen, avioliittoineen kaikkineen, melko pian.
Miksi kirkon jäsen ei toimisi hyvän aatteen puolesta jo ennen kuin kankea sääntökoneisto saa opilliset muutokset virallisesti aikaan? Eihän se kirkolliskokous sentään Jumalan asettama ole. Kirkon sisälläkin näyttää sitä paitsi jo hyvin laajasti hyväksytyn esim. se ”opillinen” näkemys, että samansukupuolisten parien vihkiminen on oikein.
Sanotko Risto, mitkä asiat sinun mielestäsi ovat kirkossa Jumalan asettamia ja siis muuttamattomia?
”Sanotko Risto, mitkä asiat sinun mielestäsi ovat kirkossa Jumalan asettamia ja siis muuttamattomia?”
Eivät mitkään, en usko Jumalaan. Tietääkseni kirkon opista (käytännössä sen tulkinnasta) on sangen vaikeaa löytää asioita, jotka eivät olisi muuttuneet tai muuttuisi tarvittaessa.
Eihän edes ole olemassa mitään yhtenäistä ”kirkon oppia”. Virallinen tunnustus on kyllä määritelty juhlavasti, mutta jopa ev.lut. kirkon sisällä on paljon erilaisia käsityksiä siitä, miten sitä tulkitaan oikein. Jos ”kristinuskoa” tarkastellaan maailmanlaajuisesti, erilaisia tulkintoja löytyy varmasti tuhansia.
Kirkon sisällä mahtuu sopuisasti toimimaan erilaisia ryhmittymiä. Edes käsitys toisten jäsenten vääräuskoisuudesta ja siten pelastumattomuudesta ei ole este mukaan mahtumiselle. En millään ymmärrä, miten homoseksuaalien hyväksyminen tasavertaisiksi jäseniksi voisi tilannetta pahentaa.
”Miksi kirkon jäsen ei toimisi hyvän aatteen puolesta jo ennen kuin kankea sääntökoneisto saa opilliset muutokset virallisesti aikaan?”
Uskoisin, että ihan samasta syytä kuin muissakin työpaikoissa työntekijöiltä odotetaan firman sääntöjen noudattamista. Yksi esim. lääkäri tai sh ei saa kieltäytyä osallistumasta abortin tekoon.
Jos lääkäri tai sh vastustaa aborttia, hän voi ja saa vaikuttaa sen puolesta, ettei abortteja tehtäisi. Kirkon ihmisetkin saavat tahollaan kirkon asioiden suhteen.
Arvelen muuten, että kirkko ei lähde rankaisemaan, jos/kun joku pappi vihkii samansukupuolisen parin.
Ymmärsin, että tässä oli kyse siitä, että joku (pappi) lähtisi toimimaan vastoin kirkon käytössä olevaa kantaa esim. vihkiä ihmisiä avioliittoon. Näitä kannanottoja voi tehdä, mutta käytännössä niiden mukaan toimiminen menee jo askeleen pidemmälle.
Minun nähdäkseni siitä onkin kysymys. Joku/jotkut papit tietääkseni aikovat toimia vastoin ”kirkon kantaa”. Opillista ja juridista vääntöä on sitten mahdollista synnyttää, jos niin halutaan. Koviakin rangaistuksia olisi luultavasti mahdollista antaa. Käsitykseni on, että kirkolla ei kuitenkaan ole siihen varaa.
Avioliittolain muutos tulee pian voimaan, ja se pakottaa kirkonkin muuttumaan jotenkin. Uskon, että valitaan pienimmän pahan (pienimmän jäsenkadon) tie, mikä minusta tarkoittaa kaikkien parien kirkollista vihkimistä.
Minusta tilanne on mielenkiintoinen ja hauska, näkökulmasta riippuen win-win tai lose-lose. Jos kirkko pitää jääräpäisesti kiinni vanhasta ”opistaan”, seuraa hyvin todennäköisesti suuri jäsenkato. Se tekee hyvää yhteiskunnalle, koska kirkon merkitys vähenee nopeammin. Jos kirkko taas hyväksyy pian tasa-arvoisen avioliittonäkemyksen, suvaitsevaisuus lisääntyy, mikä myös tekee hyvää yhteiskunnalle. Jälkimmäinenkin vaihtoehto luultavasti aiheuttaisi eroja kirkosta, mutta vähemmän.
Risto, mikäli kirkossa hiottaisiin strategiaa pelkästään jäsenpohjaodotusten perusteella, on joko otettava riski että noin 15 kuluessa hukataan noin 1/3 -2/3 nykyisestä jäsenpohjasta taikka toinen vaihtoehto, että noin 50 vuoden kuluessa hukataan nykyinen jäsenpohja kutakuinkin kokonaan.
Pelkän seremonian, ilman uskonnollista sisältöä saa huomattavasti edullisemmin joltakin ohjelmatoimistolta, kuin kuulumalla jäsenenä johonkin uskontokuntaan. Riippumatta siitä, muuttaako kirkko vihkikäytäntöään taikka ei, ratkaisu on tehtävä sillä olettamalla että kirkollista toimitusta pyytävät tai ainakin toinen heistä uskoo henkilökohtaisesti kolmiyhteiseen Jumalaan.
”… taikka toinen vaihtoehto, että noin 50 vuoden kuluessa hukataan nykyinen jäsenpohja kutakuinkin kokonaan.”
Mikä tähän johtaisi, homojen vihkiminenkö?
Kyllä minäkin uskon, että kirkon toiminnassa vaikuttaa myös hengellinen ulottuvuus. Mutta kun ei se homma pyöri ilman rahaa, vaikka kuinka hartaasti uskoisi. Rahoituksesta kaikki lähtee, ja meikäkirkko elää nyt sen suhteen vähän vaikeita aikoja.
Homojen sulkeminen tärkeän kirkollisen toimituksen ulkopuolelle nyt vaan kuulostaa minusta ilmiömäisen huonolta ratkaisulta. Siinä on vaarana suututtaa monet jäsenet niin pahasti, että he lähtevät ovet paukkuen.
Etkö todella ole tiennyt, että hyvin suurelle osalle vihkipareista vihkiminen todellakin on ”pelkkä seremonia”, ilman mitään hengellistä ulottuvuutta? Minulle asia oli aikoinaan yhdentekevä, joten menin vihille kirkossa kun se monia lähimmäisiä miellytti. Veisasinpa vielä hymyssä suin alttarilla virttäkin;) Enkä usko, että olisin mitenkään ainutlaatuinen tässä suhteessa. Eikä puolisonikaan muuten uskovainen ollut.
Toinen järkyttävä tieto: nykyään on kohtalaisen yleistä, että pysytään kirkon jäsenenä, kun ”on kiva päästä kummiksi”. Uskoa tähän ei tarvitse liittyä. Olen kuullut jopa sellaisesta, että kirkkoon liitytään vain hetkeksi kummiutta varten. Todenperäisyyttä en pysty vannomaan, mutta kuulostaa uskottavalta tuokin.