Joudun työni takia kulkemaan usein Jerikon ja Jerusalemin välistä tietä. Kieltämättä joka kerta tulee mietittyä Laupiaan Samarialaisen tarinaa. Karun kauniit maisemat saavat mielikuvituksen laukkaamaan: missähän se ryöstö tapahtuikaan?
Tarinassaan Jeesus esittää selkeän esimerkin lainoppineelle kuka on lähimmäisemme ja kuinka meidän tulisi häntä kohdella. Opetus on monikerroksinen ja sisältää syviä totuuksia ihmisyydestä.
Nykyään Jerusalemin ja Jerikon välillä kulkee nelikaistainen hulppea moottoritie ja matka Jordanin laaksosta Jerusalemiin hujahtaa puolessa tunnissa.
Mutta kun Laupiaan Samarialaisen tarinan epäonninen kulkija matkusti sitä tietä pitkin, niin 25 kilometrin matkaan meni varmaan jotain kahdeksan tuntia. Siinä sai sandaalit kyytiä.
Historian kirjoittajien mukaan jylhien erämaa maisemien keskellä kulkeva tie oli vaarallinen ja vaikeakulkuinen. Roistot vaivasivat yksinäisiä kulkijoita.
Roomalaisten rakentamasta tiestä on edelleen osia nähtävissä; korkeatasoista rakennustekniikka vuosituhansien takaa. Ja jo yksistään korkeusero Jerusalemin ja Jerikon välillä on jotain kilometrin verran ja siinä mennään 400 metriä alle merenpinnan.
Vanha Jerikon tie kulki Betanian eli nykyisen arabikylän al-Eizariyan kautta. Sitä kautta ei tosin enää pääse kulkemaan kun Israel rakensi seitsemän metriä korkean muurin keskelle kylää. Muuri erottaa perheitä toisistaan ja on köyhdyttänyt kylän taloudellisen elämän. Kauppoja on suljettu ja monet paikalliset eivät pääse enää työhön Jerusalemiin.
Jerikon tiellä siis edelleen mietitään kuka oikein on lähimmäisemme ja millä tavalla häneen tulisi suhtautua. Siinä missä Jeesuksen esimerkin mies jätettiin puolikuolleena tien varteen, niin tien varressa on nyt iso joukko henkisesti puolikuolleita.
Ja historia näyttää toistavan itseään; ohikulkijoita riittää hengellisestä statuksesta huolimatta, joilla ei riitä sympatiaa eikä apua ryövätylle saati väärin kohdellulle.
Jeesuksen esimerkin sankariksi nousee yllättävästi samarialainen mies. Heitä juutalaiset vihasivat ja hyljeksivät. Ja juuri hän auttoi ryöstettyä juutalaista – vaikkei tarinan pitänytkään mennä niin.
Uskossaan oikeaoppisten halveksima mies nousi opetuksen keskipisteeksi, joka opetti toiminnallaan lainoppineelle armosta ja lähimmäisen rakastamisesta.
Näinhän se taitaa edelleenkin mennä!
