Kai tiedät, mikä on Suomen vanhin virasto? ”Turun tuomiokapituli – keskellä elämää jo vuodesta 1155.” Jeesuksen seuraamista ja laitoksen virastoa on vaikea yhdistää, siksi en ole koskaan fanittanut tuomiokapituleja. Nimimerkki ”Kokemustakin on”.
Tässä yksi kertomus Varsinaisesta Suomesta. Auran seurakuntaan, sen saman joen varrelle tuli uusi kirkkoherra 2004. Alusta asti oli hämminkiä. Paitsi seurakunnan, mies toimi myös yhteiskunnallisesti, ensin Perussuomalaisten paikallisessa johdossa, sitten Vasemmistoliitossa. Aika pian alkoi tulla otsikoita myös sanomalehtiin. Kirkkoherra huusi ja kiroili alaisilleen, suosi yksiä ja sorsi toisia. Monenlaisia kummallisuuksia tapahtui ja kirjelmiä kertyi. Seurakunta väsyi ja kyllästyi, vetosi Tuomiokapituliin. Useita kertoja, mutta aina turhaan. Vuodesta toiseen. Lausuntoja laadittiin ja kapituli pyysi yhä uudestaan lisää lausuntoja, mutta mitään ei tapahtunut.
Aamun lehti kertoo: ”Kirkkoherra saa pitää työnsä Aurassa”. ”Minä en ole hetkeäkään epäillyt, että tässä toisin kävisi”, itsevarma kirkkoherra kommentoi. Olisiko hän uhannut piispaa ja kapitulia seuraamuksilla, ellei hän olisi saanut? Samantapainen kolmiodraama Kirkkoherra – Seurakunta – Tuomiokapituli nähtiin vuosia sitten Yläneellä. Sielläkin Tuomiokapituli asettui johdonmukaisesti kirkkoherran tueksi ja seurakuntaa vastaan, vuodesta toiseen.
Nyt Auran seurakunnan kirkkoneuvoston tulee jättää vastineensa tuomiokapitulille lokakuun loppuun mennessä. Eli vuodesta 2011 asti Turun piispana ja Auran ylipaimenena ollut mies ehtineekin jo jäädä eläkkeelle ennen asian käsittelyä.
Mutta hei, eikö Pyhä kirja, erityisesti Uusi testamentti kehota meitä oikeuteen ja rohkeuteen, eikä pelkuruuden henkeen? Pienenä käsienpesuna arvostettu kapitulimme tarjoaa mahdiollisuutta liittää Aura naapuriseurakuntiin – malli, jonka seurakunta monissa lausunnoissaan Tuomiokapitulille on jo torjunut. Mutta mikä on hallinnon / ylemmän oikeusasteen logiikka? Onko parempi lopettaa seurakunta, kuin erottaa sen isopalkkaisin työntekijä?
Sääli auralaisia. Sääli seurakuntaa. Sääli tätäkin Jumalan maan päällä vaeltavan kansan piskuista laumaa.
Rohkea kirjoitus!
Varmasti eivät kovin yleistä asiaa hallinnossa.
Näidenkin välttämiseksi kirkkoherrojen pesti tulisi olla määräaikainen 6.een vuoteen asti jolloin toinen kelpoisuutta osoittanut tulisi johtamaan.
Käytännössä seurakunnasta riippuen ehtisi useammankin kerran olla Herrana, ja välillä jäisi paremmin aikaa jos motivaatiota seurakuntalaisten kohtaamiseen.
Miksikähän edellinen ei ota tuulta asioiden katsomisessa, saman tulisi koskea myös Piispan virkoja. Piispoille tosin ehdotan 10.n vuoden pestiä kerrallaan. Kyllä siinä ajassa ehtii tehdä ja lausua jotakin jostakin kun on tarkoituskaan.
Mielestäni evl-kirkon tuomiokapituleissa ei ole vikaa, vaikka ei aina en ymmärrä niiden päätöksiä.
Tästä tapauksesta:
Aloitteen kirkkoherran irtisanomisesta oli tehnyt Auran seurakunnan kirkkoneuvosto, jonka toimikausi päättyi joulukuussa 2018. Seurakunnan uusi, vuoden 2019 alussa aloittanut kirkkoneuvosto ilmoitti lausunnossaan, ettei se yhdy aikaisemman kirkkoneuvoston lausuntoon, jossa esitettiin kirkkoherra Sandbergin palvelussuhteen päättämistä viranhaltijasta johtuvasta syystä.
Kun kirkko itse haluaa yhteisöään pitää nautinta oikeuksien verkostona virkasuhteissa mikäpä sen estää.
Toinen kysymys on se miten asia palvelee seurakuntalaisia ja heidän oikeuksiaan.
Kommenttini selkeämmin.
Mielestäni evl-kirkon tuomiokapituleissa ei ole vikaa, vaikka aina en ymmärrä niiden päätöksiä.
Jatkan.
Tuomiokapitulit tekevät paljon taustatyötä ja pyrkivät perustelemaan hyvin. Toki vääriäkin päätöksiä voi tulla.
JUHA,
minulle uusi tieto, että aktiivisena Lähetyshiippakuntalaisena näet näin myönteisinä Kirkon hiippakuntien tuomiokapitulit. Hyvä! Jos tietoni pitävät paikkansa, on jo Auran ev.lut. seurakunnassa enemmän jäseniä kuin monien pappien ja monien seurakuntien Lähetyshiippakunnassa yhteensä. Mistä nousee tarpeesi neuvoa kirkkoa, jonka olet jo jättänyt taaksesi?
Riittääkö vastaukseksi:
Kaikkien maiden kristityt, yhtykää!
Sinähän sen tiedät ja päätät. Riippuu kai vähän siitäkin, onko Lähetyshiippakunta jotakin vakavasti otettavaa, vai enemmän kirkohistoriallinen vitsi?
Toiminta on Lähetyshiippakunnassa pientä, mutta laadukasta.
Tämän kuun alussa meillä oli Lähetyshiippakunnan ensimmäiset kesäjuhlat
https://www.lhpk.fi/lahetyshiippakunnan-ensimmaiset-kesajuhlat-loimaalla/
.
Heikki Palmulta kieltämättä rohkea kirjoitus. Blogin aiheena oleva asia alkoi sen vuoksi myös kiinnostamaan allekirjoittanutta . Internetin kautta asiaan perehtyminen paljasti, ettei ongelmien ratkaisemattomuudessa ole välttämättä syynä tuomiokapitulin pelkuruus (otsikko ”Pupu pöksyssä – jo vuodesta 1155”).
Heikki Palmu Toteaa blogissaan: ”Mutta hei, eikö Pyhä kirja, erityisesti Uusi testamentti kehota meitä oikeuteen ja rohkeuteen, eikä pelkuruuden henkeen?
Työsuhteen purkamisen pitää perustua lakiin ja jos ilmenneisiin ongelmiin liittyy vielä sairaus, niin asia menee mutkikkaammaksi. Rohkeutta vaatii myös yksilön ymmärtäminen ja puolustaminen tällaisissa asioissa. Asiaan pinnallisesti perehdyttyäni en epäile, että Turun tuomiokapituli olisi asiaa käsittellessään ollut pelkuri tai epäoikeudenmukainen. Asiat eivät vain aina mene niin kuin Strömsössä.
LEO,
en blogissani ottanut esille sairautta, mutta kun sinä sen nostit ja asia sitäpaitsi on kaikille asiaa tunteville tiedossa, vastaan siihen kohta.
Mikä sinusta olisi kohtuullinen aika työsuhteen purkamiseen? Auran tapausta Turun tuomiokapituli on selvitellyt toistakymmentä vuotta ja nyt se siirtää sen lausunnolle seurakuntaan.
Hyvät Ystävät,
pitkästä aikaa kirjoitin blogin, kesken romaanin kirjoittamisen, joka tällä hetkellä on päätyöni. Tämä blogini ei ole raportti tai selonteko Auran seurakunnan viidestätoista viime vuodesta,(sellaista en ole halunnut enkä ehtinyt tehdä), eikä siinä nimeltä mainita osapuolia. Blogi kertoo henkilökohtaisen, subjektiivisen mielipiteeni tuomiokapitulin viimeisimmästä ratkaisusta tässä asiassa. Asiat ovat olleet moneen kertaan julkisuudessa ja asianosaiset ne jo tarkkaan tuntevat. Hiukan minua ihmetyttää, että henkilöt jotka eivät sitä tunne tai tuntevat vain vähän, rientävät paikalle hyvine neuvoineen.
Ikävintä asiassa on loputon vitkuttelu, ettei mitään tehdä. Kriisitilanne seurakunnassa on jatkunut yli kymmenen vuotta, pian jo viisitoista vuotta. Ei ole kohtuullista, että seurakuntaa ja seurakuntalaisia näin kauan hyppyytetään, auttamatta asiassa, pyytämällä aina vain uusia lausuntoja ja kirjelmiä. Seurakunnan viimeinen normaalisti valittu neuvosto esitti kirkkoherran irtisanomista. Seuraava neuvosto valittiin poikkeusoloissa ja jos olen oikein ymmärtänyt, edessä ovat ylimääräiset vaalit. Kuinka kauan on kohtuullista, ettei seurakunnan oloja saada järjestykseen? Onko johtotähtenä Olavi Rimpiläisen tunnettu aforismi: ”Kirkolla on aikaa.”
Sitten tämä erinomaisen vaikea ja monimutkainen sairaus-asia. Turun Sanomat on laajasti informoinut Auran kirkkoherran saamasta asperger-diagnoosista, osaksi asianomaisen itsensä toimesta / tietäen. Onko se yksi perustelu kirkkoherran varmuuteen siitä, ettei hänen virkaansa voida kajota?
Vanhan sanonnan mukaan terve on vain se, jota ei ole täysin tutkittu. Itselläni on ollut 33 vuotiaasta parantumaton sairaus (insuliinihoitoinen diabetes) ja sen jälkeen pari muutakin parantumatonta sairautta. Ne eivät ole koskaan vieneet työkykyäni, papin ja työnohjaajan töitä olen tehnyt 65-ikävuoteen asti.
Tässä vaiheessa alkaa kysymys muuttua filosofiseksi, vai miksi sitä voisi kutsua? Jos joku tekee tapon humalassa, poistaako se hänen syyllisyytensä? Tai jos puhetyöläinen ja sielunhoitaja, seurakunnan ”vastuullinen kaikesta” kärsii autiusmista tai asperger-.syndraamasta, onko sillä mitään tekemistä hänen viranhoitonsa kanssa? En syytä Turun tuomiokapitulia siitä, ettei se olisi yrittänyt hoitaa tätä asiaa. Syytän Tuomiokapitulia siitä, ettei se kanna vastuutaan asiassa, vaan työntää sen uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen seurakunnan harteille. Seurakunta ei ole kirkkoherran esimies, vaan esimies on tuomiokapituli, tarkemmin sanoen piispa.
Tähän pieneen ongelmaan tulin puuttuneeksi. Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda.
Virantäyttö tulisi ehdottomasti olla määräaikainen, mikäli se ei tapahdu vaalien kautta. Selväksi on käymässä, että yhden hakija virantäyttöprosessit ovat lukumääräisesti kasvamaan päin. Tällöin ei ole kysymys vain yleisestä hiipuvasta kiinnostuksen puutteesta ikääntyviä kehitysalueita ja niiden seurakuntia kohtaan, vaan myös uskalluksesta tarttua johtamaan työyhteisöjä, jotka edustavat valmiiksi yhä kirjavoituvampaa teologista ajattelua.
Heikki Palmu: ”Hiukan minua ihmetyttää, että henkilöt jotka eivät sitä (kyseessä olevaa asiaa) tunne tai tuntevat vain vähän, rientävät paikalle hyvine neuvoineen.”
Heikki, eikö ole aika luonnollista, että tällä foorumilla otetaan kantaa blogeissa esiin tuleviin asioihin? Minua alkoi kyseessä oleva asia kiinnostaa juuri tuon tuomiokapituliin kohdistamasi ”Pupu pöksyssä” -syytöksen vuoksi. Ei tämä asia ole täällä Oulun korkeudella monellekaan tuttu.
Kun perehdyin asiaan Netin uutistietojen perusteella, niin tuli mieleen, ettei asian ratkaisu niin yksinkertainen ole. Ei tullut mieleen antaa neuvoja asian hoitamiseen, mutta ei tullut mieleen myöskään yhtyä Heikin tuomiokapituliin kohdistamiin syytöksiin.
Se on sivustakin helppo tajuta, että jokin on mennyt pieleen kun vuosia jatkunutta ongelmaa ei ole saatu ratkaistua. Syyllistä tai syyllisiä en näillä tiedoilla käy vieläkään nimeämään, enkä ratkaisunevoja antamaan.
Heikki, minä ainoastaa kehuin kirkon tuomiokapituleita. En todellakaan opettanut ketään. Minulla on tuttuja Turun kirkossa ja olen lukenut nämäkin päätökset.
Sinä taisit olla ainut, jolle tuomiokapitulin ja piispan päätökset eivät sopineet ja latelit neuvoja.
Tuomiokapitulien lisäksi on Kirkollisvero, joka on evl-kirkolle erittäin tärkeä.
Oudon tavanomaista enneminkin on tuo Heikin esiin nostama ongelmakenttä vaikuttaa. Kirkkoherrojen väärinkäytöksiin puuttumiskynnys näyttää olevan aika korkea. He saavat kirota ja raivota alaisilleen aivan rauhassa. Eikä kukaan puutu siihen mitenkään. Jollei epäasilliseen käytökseen puututa, niin se sairastuttaa koko yhteisön. Puuttumattomuus antaa epäasilliselle käytökselle ikäänkuin luvan. toisia mitätöivä vallankäyttö turmelee koko työilmapiirin ja antaa mallin muidenkin keskinäiselle käytökselle. Puutumiskynnyksen pitäisi olla hyvin matala, jotta lmapiiri pysyyy hyvänä.
Puuttumiseen tulisi olla mahdollisuus ja lupa jokaisella, eikä vain kapituleilla ja oikeusistuimilla.
Kieltämättä ihmettelen arkkihiippakunnan linjauksia. Tässä tapauksessa venytään ja selvitellään – mutta auta armias, jos pitäydyt vanhaan virkakäsitykseen tai toimit Lähetyshiippakunnassa. Se on kerrasta poikki silloin.
Aspergerin maailmaa jonkin verran tuntevana totean, että Asperger eikä mikään muukaan oireyhtymä ei oikeuta huonoa käytöstä.
Kimmo Jaatila: ”mutta auta armias, jos pitäydyt vanhaan virkakäsitykseen tai toimit Lähetyshiippakunnassa. Se on kerrasta poikki silloin.”
Toteamuksesi on minusta hieman epämääräinen, sillä Lähetyshiippakunnassa saa toimia ihan vapaasti ja kirkossamme voi kannattaa jopa vanhaa virkakäsitystä. Tiedän kyllä, että em. väitettä vastaan voidaan mutista, sillä jotkin Jumalanpalvelusyhteisöt on pantu ojennukseen. Ja jos olen oikein käsittänyt niin sellaisia pappiskokelaita, jotka ilmoittavat vastustavansa uutta virkakäsitystä ei vihitä papeiksi. Minusta em. tiukka linja on oikein. Ei ev.lut kirkossa voi toimia laittomasti. (Pappi Ari Norro sai kantelun seurauksena sakkotuomion naispapin syrjimisestä). On myös huomioitava, että kyseessä on lain rikkomus ja tuomion antaa oikeuslaitos, ei kirkko.
”Vuoden 1986 kirkolliskokouksen päätökseen liitettiin ponsi, jolla haluttiin turvata myös naispappeuden torjujien vapaus toimia kirkossa. Vaikka suvaitsevaisuuden eleeksi tarkoitetulla lausumalla ei ole juridista sitovuutta, vähemmistöön jääneet ovat käyttäneet sitä tehokkaasti oman suvaitsemattomuutensa oikeuttamiseen.” (Turun Sanomain pääkirjoitus 6.2.2005)
Tietenkään nämä eo. kaksi asiaa eivät ole millään lailla vertailukelpoisia lain käytön kannalta, mutta Sinulle näyttää jääneen jonkinlainen trauma kirkon virkauudistuksesta ja sen tiukasta soveltaminen kirkossamme. Minä taas puolestani ole tiukka tasa-arvon kannattaja ja reagoin yleensä silloin kun tätä arvoa yritetään vesittää. Ehkä jokin trauma minullakin on asian takana.
Siitä olen samaa mieltä, että Asperger eikä mikään muukaan oireyhtymä oikeuta huonoon käytökseen.
Leo,
tarkoitin Lähetyshiippakunnassa toimimisella
Suomen ev.lut. kirkon pappien toimimista siellä. Heitä kuritetaan, mutta asiattomasti käyttäytyvää kirkkoherraa ei.
Muihin epätarkkuuksiin kommentissasi en viitsi puuttua.
Kotimaa24:ssä blogisti näke sen, onko hänen kirjoituksellaan seuraajia. Hyvältä tietenkin tuntuu, että lukioita piisaa. Samalla surettaa lukijoiden radiohiljaisuus. Olen taas spontaanisti, äkkipikaistuksessani ylittänyt kirkollisen keskustelun ahtaat rajat. Puhunut asiasta, josta ei saa puhua, tai ainakin tavalla, jolla kirkossa, kiltteyden ja kaunopuheisuuden temppelissä ei puhuta.
Tähän sopii turkulaisen runoilijan, konservatiivisen V.A.Koskenniemen aforismi, muistinvaraisesti:
”Ken täällä äänensä vaientaa, voi hiljaista viisasta muistuttaa.”
Levätkäämme siis kaikki rauhassa ja ketään loukkaamatta. Mallia siihen on mahdoton löytää UT:stä, mutta kirkon perinteestä se varmasti löytyy.