Pure paha – Puhdasta pahaa.
Miksi Jumala laisti tehtävästään suojella pientä ja heikkoa lasta?
Kirkon – ainakin pyhäkoulun – opetuksissa hoetaan ja vakuutetaan aina sitä kuinka Jumala suojelusenkeleineen suojelee ja varjelee varsinkin pieniä ja heikkoja telluksentallaajia maan korvessa ja kaikkialla muuallakin kaikelta pahalta.
Toissapäivänä pienelle kolmivuotiaalle tytölle tehtiin porvoolaisella leikkikentällä äärimmäisen paha teko. Ainakin inhimillisen mittapuun mukaan teko on paha, kun pikkulapsi puukotetaan kuoliaaksi. Sitä en tiedä minkälaista tekoa se Jumalan mittapuun mukaan edustaa?
Joku täällä, tästä tapahtumasta kertovan uutisen yhteydessä puhuu ihmisen hirvittävästä pahuudesta. Ja kaikki kristityt uskovaiset vakuuttavat yhteen ääneen, että Jumala on itse hyvyys. Mutta jos Jumala on hyvä, jos ihminen on Jumalan kuva ja jos ihminen tekee tuollaisia tekoja (vieläpä niin, ettei Jumala hoida suojelutehtäväänsä, eikä edes korviaan lotkauta varjellakseen lasta), niin tuskinpa tuollainen Jumala kovin suurta hyvyyttä edustaa tai sitten koko Jumalaa ei vain yksinkertaisesti ole.
Ei vastuuta tapahtuneesta voi ihmisen niskaan sälyttää. Ihmisenhän väitetään olevan Jumalan omakuva, jonka Jumala on luonut juuri sellaiseksi kuin mikä ihminen on, kaikkine vikoineen, omine tahtoineen ja puutteineen. Miksi Jumala kaikkitietävänä oli kuitenkin tyytyväinen luomishommien lopputulokseen (Moos 1:31), jos homma kuitenkin ihmisen kohdalla mätti pahasti?
Jos ihminen siis on paha, ei Jumalakaan voi hyvä olla. Tai sitten koko Jumalaa ei vain yksinkertaisesti ole. Kaikkitietävän Jumalan luulisi tietävän, mikä ihmisen luomisessa meni pieleen. Jos hän on hyvä ja kaikkivoipa, kuten kirkkain silmin ja suurta yksimielisyyttä osoittaen kristillisissä piireissä väitetään, niin hyvänä ja kaiikvoipana hänen olisi luullut korjaavan pikimmiten mokansa. Hän kuitenkin päästi ihmisen (keskeneräisenä) rellestämään ja tekemään pahojaan Tellukselle.
Miksi? Ihan vain piruuttaanko?
Kimmo. Teodikean ongelmasta oli (mielestäni) pari vuotta sitten asiallista keskustelua Kotimaa24:ssä, vaikkei juttelumme kaikilta osin tahtonut aiheessa pysyä. Löytyy osoitteesta:
https://www.kotimaa.fi/blogit/ihmiskunnalle-tulvii-ongelmia-miksi-kaikkivaltias-ei-puutu/comment-page-1/#comments
Omalta osaltani ei tähän erinomaisen mielenkiintoiseen aiheeseen ole tullut enempää lisättävää.
Me eksyimme jos emme tunne kirjoituksia. Ei ihminen ole enää Jumalan kuva ja Jumalan kaltainen. Ihminen on langennut syntiin, Jumala ei.
Ihminen on ihmisestä syntynyt ja ihmisen kaltainen. Adam oli synnitön, kunnes sai kirouksen päälleen ja karkoitettiin Paratiisista. Ihminen on Kristuksessa vasta tulossa jälleen Jumalan kuvaksi, siitä on Pelastuksessa kysymys. Ihminen Pelastetaan kuolemasta, jonka aiheutti lankeemus. Me olemme kuolleita syntiin. Kuolema on meissä pysyvänä olemuksena, meissä on kuoleman kuva. Sen synti sai ihmisessä aikaan. Ihminen syntyy kuoleman ruumiiseen. Kuolema on vihollisuus ja silti me rakastamme elämäämme niin kovasti, ettemme anna itseämme Pelastaa iankaikkiseen elämään. Olemme uskoneet valheen ja sen varassa rakennamme elämää, vaikka se on kadotettua ja kuoleman alaista. Olemme Adamin kaltaisia langenneita ja hänen kuvansa. Jumalan kuvia me emme enää itsessämme ole.
”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.”1.moos.5:3
Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Joh.11:25-26
Ismo: ” Ihminen on langennut syntiin”
No siinähän se luomnen juuri meni pieleen. Olisihan Jumalan kaikkitietävänä pitänyt tietää, että niin siinä tulee käymään. Ei kai synnille immuuunin, synnittömyystakuun omaavan ihmisen luominen nyt kaikkivoivalle kaikkivaltiaalle olisi ollut konsti eikä mikään.
Ismo: ”Ihminen on ihmisestä syntynyt ja ihmisen kaltainen.——————-Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.”
Kuka mahtoi olla äiti? Ei ainakaan Eeva, jos oli ihminen. Nainen ei ole hedelmällinen enää ainakaan paljoa neljännenkymmenennen ikävuotensa jälkeen – vaihdevuodet pukkaa päälle – ja Eeva taisi olla suunnilleen saman ikäinen Aataminsa kanssa. Kävikö Aatami vielä satakomekymppisenä vieraissa, vai oliko kenties eronnut Eevastaan ja uusissa naimisissa?
Täällä on toistaiseksi keskusteltu kärsimyksestä, jonka aiheuttaa ihmisen pahuus. Paljon on myös sellaista kärsimystä, jota ei voi johtaa takaisin kenenkään ihmisen pahuuteen: onnettomuuksia, luonnon katastrofeja, sairautta. En tiedä mitään selitystä, joka voisi lohduttaa tällaisen kärsimyksen keskellä. On oikea ja relevantti kysymys, miten Jumala – kaikkivoipa ja rakastava – voi sallia sen. Eikä vastausta ole. Itse ajattelen erilaisia vaihtoehtoja: ei ole Jumalaa tai on Jumala-Luoja, joka jätti luomisen jälkeen maailman selviämään luonnonlakien varassa eikä puutu asioihin. Tai on oikukas Jumala, joka tekee, mitä haluaa. Tai Jumala ei ole kaikkivaltias. Tai on Jumala, joka jostakin syystä ei voi tai halua puuttua kaikkiin asioihin mutta on myötätuntoinen ja näkee meidän kärsimyksemme osallistuen jollakin salatulla tavalla sen kokemiseen. Koska teodikean ongelmaa emme pysty ratkaisemaan, voimme ainakin yrittää kulkea kärsivän rinnalla silloin, kun se on mahdollista. Eikä ainakaan tarjota kärsivälle hurskaita selityksiä kärsimyksen tarkoituksesta. Jobin kirja on kyllä ihan mahtava puheenvuoro tähän keskusteluun.
Helka: ”Koska teodikean ongelmaa emme pysty ratkaisemaan, voimme ainakin yrittää kulkea kärsivän rinnalla silloin, kun se on mahdollista. Eikä ainakaan tarjota kärsivälle hurskaita selityksiä kärsimyksen tarkoituksesta.”
Harvinaisen suora ja rehellinen kannanotto teodikean ongelmaan uskossa olevalta – oletan – ihmiseltä. Ei selitteleviä kiemurteluyrityksiä ongelman mitätöimiseksi, kaiken tarkoituksenmukaisuuden todistelua, eikä Jumalan puolustelua enempää kuin hänen olemassaolonsa vakuutteluakaan.
Kiitos siitä. Olen kanssasi samaa mieltä.
Juuri näin, aito Theodokian ongelma onkin juuri VIATTOMAN kärsimyksen ongelma. Fundamentalistit kiertävät aina tämän ja alkavat höpöttää perisynnistä ikäänkuin esim. tulivuoret purkautuisivat perisynnin vuoksi.
Jobin kirja on erinomainen.
Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin ihminen oli Jumalan kaltainen. Jos Jumala olisi luonut ihmisen syntiin lankeavaksi, niin ihmisellä ei olisi ollut samallaista tahtoa kuin Jumallla, eli vapautta.
Jumalan kiellosta huolimatta ihminen käytti vapauttaan ja rikkoi Jumalan tahdon ja kapinaan vietteli se, joka sanoi: ”Onko Jumala tosiaan sanonut” ja valehteli: ”Ette suinkaan kuole”
Ihminen siis vapaalla tahdollaan valitsi kuoleman ja menetti elämän ja vapaan tahdon, koska kuolemaa ei voi ihminen poistaa, vaikka kuinka taisteleminen sitä vastaan. On monia arvovaltaisia tieteen tekijöitä, jotka pyrkivät keksimään keinon päästä takaisin iankaikkisen elämän mahdollisuuteen.
Kun Jumala Lähetti Kristuksen maailmaan, niin Jumala oli Kristuksessa ja julisti anteeksiannon ja avasi portin, Verensä kautta. Synti, joka on kuoleman saanut aikaan, otetaan nyt pois Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme.
Ne jotka uskovat saavat lahjaksi iankaikkisen elämän. Näin on Jumala luvannut lapsilleen. Sillä jo Adamille on annettu lupaus: Kerran tulee Siemen (Kristus)joka polkee rikki käärmeen (valehtelijan) pään. On olemassa Totuus, jossa ei ole valhetta ja tuo Totuus on tuotu julki Kristuksen Sanan kautta.
”Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal.3:22-29
Olisi se Jumala kaikkitietävänä ja kaikkivoipana olentona – ellei pystynyt luomaan synnitöntä, pahuuteen taipumatonta ihmistä – voinut edes rokottaa ihmisen syntiä ja pahuutta vastaan. Eipä tuon nyt luulisi olleen kovinkaan vaikea temppu kaikkivoivalle Jumalalle.
Ismo: ”Kun Jumala Lähetti Kristuksen maailmaan, niin Jumala oli Kristuksessa ja julisti anteeksiannon ja avasi portin, Verensä kautta.”
Olisi tuonkin voinut varmaan kaikkivaltias yksinkertaisemmin, siistimmin ja vähemmällä verenvuodatuksella hoitaa. Ei nyt ainakaan omaa poikaansa olisi tarvinnut tapattaa, jos olisi hoitanut homman kunnolla jo ihmistä luodessaan.
Muistan kuinka lapsena katselin pelokkaana tuota taulua, jossa lapset on menossa risalle sillalle. Ihmettelin, miksi ne sille ollenkaan menee. En tietenkään tajunnut, että siitä on vain pakko kulkea ja se kuvaa monia elämän vaaroja. Ne on kohdattava.Halusi sitä tai ei. Elämää ei silti tarvitse pelätä, koska enkelit on mukana. Vaarat ei silti katoa mihinkään. Niihin vain voi suhtautua ilman turhaa pelkoa.
Pekka: ”Elämää ei silti tarvitse pelätä, koska enkelit on mukana.”
Taisivat olla nukuksissa tuon isänsä puukottaman pikkutytön suojelusenkelit. Mitä virkaa semmoisilla enkeleillä on jotka eivät hoida hommiaan?
Kimmo, Jumalahan on poistanut synnin Kristuksessa. Kristus on se etsimäsi rokotus syntiä vastaan. Synti on, ettei ihminen usko Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
”Ja kun hän(Pyhä Henki) tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.
Synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Ismo: ”Kristus on se etsimäsi rokotus syntiä vastaan.”
Ismo, rokotus ja rokottaminen tarkoittaa sitä, että taudille (jota vastaan rokotus on annettu) on tehty immuuniksi, tauti ei rokotettuun tartu, se on siis jo torjuttu ennalta, ennen kuin on iskenyt. Ei Jeesukseen uskominen ketään synnittömäksi tai pahaa tekemättömäksi tee.
Eikös se usko ole enempikin pahantekijän hoitamista teon jälkeen, josta saa itsensä vapaaksi ja teolleen anteeksiannon uskomalla? Se on siis pelkästään pahantekijän oman edun tavoittelua. Pahanteon uhrin asemaan se ei vaikuta vähääkään.
Vaikka tämän blogin pohjana olleen pahan teon tekijä kuinka uskoisi Jeesukseen ja rukoilisi anteeksiantoa, ei se tee tekoa tekemättömäksi, eikä herätä pientä uhria henkiin. Voi korkeintaan auttaa teon tekijää itseään.
Jos ihminen olisi siis ”rokotettu” jo ihan alkuvaiheessa, luomisprosessin yhteydessä syntiin lakeamista ja pahojen tekojen tekemistä vastaan, ei tarvittaisi asekauppaa, armeijoita eikä rikollisia jahtaavia poliisivoimia, ei vankiloita eikä koko vankeinhoitolaitosta. Säästyisi pitkä penni yhteiskunnan varoja.
Ei tuollaisen rokotuksen antaminen ihmiselle nyt luulisi olleen kaikkivaltiaalle kovinkaan kummallinen juttu. Paljolta pahalta olisi Telluksella jo tähän mennessä säästytty.
Ismo: ”Synti on, ettei ihminen usko Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”
Ismo, kun kehotat toista ihmistä uskomaan oman uskosi mukaan, on vähän sama asia kuin kehottaisit unettomuudesta kärsivää nukkumaan. Jos ei nukututa, ei voi nukkua ja jos ei uskotuta, ei voi uskoa.
Näin se vain menee. Ei se omasta halusta kiinni ole kummassakaan tapauksessa.
kimmo allentin :”Jos ihminen olisi siis “rokotettu” jo ihan alkuvaiheessa, luomisprosessin yhteydessä syntiin lakeamista ja pahojen tekojen tekemistä vastaan, ei tarvittaisi asekauppaa, armeijoita eikä rikollisia jahtaavia poliisivoimia, ei vankiloita eikä koko vankeinhoitolaitosta. Säästyisi pitkä penni yhteiskunnan varoja.”
Niin mutta kun ihminen halusi itse rokottaa itsensä uskomalla näitä ”olevaisia” mieluummin kuin Jumalaa ja sitten myös sai mitä tilasi: https://www.youtube.com/watch?v=nJSa_Cv4SsE
Hölttä: ”Niin mutta kun ihminen halusi itse rokottaa itsensä uskomalla näitä “olevaisia”
Ei kai ihminen itseään luonut, eikä ennen luomistaan voinut mitään haluta tai tilata?
Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen ja taatusti jo luodessaan tiesi – jos kerran oli kaikkitietävä – että pahantekoonhan se ihminen ryhtyy välittömästi kun jaloilleen pääsee. Sen estäminen ei kaikkivoivalle Jumalalle todellakaan pitäisi olla ylivoimainen tehtävä.
Eikä ihminen siksi toiseksi itselleen mitään vapaaata tahtoa missään vaiheessa tietääkseni pyytänyt tai edes halunnut. Parempi olisi varmaan ilman sitä.
kimmo wallentin :”Ei kai ihminen itseään luonut,”
Kyllä syntiinlankeemuksen avulla eräällä tavalla loi itsensä, ja se näkyy ja kuuluu ja sen seurauksista joudumme kärsimään.
Hölttä: ”Kyllä syntiinlankeemuksen avulla eräällä tavalla loi itsensä”
Syntiinlakeemus tapahtui ainakin minun tietääkseni vasta luomisen jälkeen. Eihän koko syntiinlankeemista olisi tapahtunut, jos Jumala olisi jo Aatamia luodessaan ottanut huomioon – taatusti tiedossaan olevan asian – ihmisen taipumuksista pahuuden poluille. Miksi se vapaa tahto piti ihmiselle antaa, jos siitä ei koidu muuta kuin riesaa? Olisi luomisen yhteydessä voinut ainakin jonkin sorttisen pahanteoneston ihmiselle sisäänrakentaa, jos kerran kaikkitietävä ja -voiva Jumala on.
kimmo wallentin :”Miksi se vapaa tahto piti ihmiselle antaa, jos siitä ei koidu muuta kuin riesaa? ”
Kysy asiaa niiltä ihmisiltä, jotka valitsevat mieluummin tulen kuin veden ja hengen.
Hölttä: ”Kysy asiaa niiltä ihmisiltä,”
Miksi sitä ihmisiltä pitäisi kysyä? Eihän siihen kukaan – ainakaan elävä – ihminen kykene järkevää vastausta antamaan.
Moni on ilmeisesti yrittänyt kysyä teodikean ongelmaan ratkaisua Jumalaltakin, vaan eipä tuo liene minkään sorttista vastausta ongelmaan antanut. Ei siihen ainakaan täällä ole selvyyttä saatu.
Kristillisessä viitekehyksessä voi yrittää etsiä Raamatusta vastauksia viattoman kärsimyksiin. Job oli oikeamielinen mies, joka joutui Jumalan ja Saatanan riidan välikappaleeksi. Siinä kiistassa tuli Jobin lisäksi paljon sivullisiakin viattomia uhreja, Jobhan menetti mm. lapsensa, vaikkei näiden kärsimyksistä puhutakaan. Minusta Jobin myytissä on ainakin kolme opetusta: Jumala on salattu ja tekee, mitä parhaaksi näkee. Ihmisen on tähän tyytyminen, eikä selitystä ole, ellei sitten Jobin kirjan myyttinen hyvän ja pahan voimien taistelu kelpaa selitykseksi. Toiseksi, jotkut niin kuin Job selviävät näistä Jumalan salattuja tarkoituksia palvelevista kärsimyksistä menettämättä uskoaan. Kolmanneksi Jobin ystävien hyvää tarkoittavat neuvot ovat kuin suoraan sielunhoidon oppikirjan varoittavia esimerkkejä. Opetus: ole hiljaa kärsivän rinnalla, sinun neuvosi ja selityksesi eivät häntä auta vaan voivat tuntua kärsimyksen vähättelyltä.
Jeesuskin ottaa kantaa kärsimyksen syyhyn. Yhdessä tapauksessa kyseessä on onnettomuus: torni on kaatunut ja sen alle jäänyt ihmisiä. Toisessa tapauksessa opetuslapset kysyvät syntymästään sokeasta, onko tämä itse vai tämän vanhemmat syyllisiä. Jeesus ei kummassakaan tapauksessa selitä kärsimystä ihmisten syyllisyydellä.
Johannes 9: ”Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?”
Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.
Luukas 12: ”Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset?
5 Eivät suinkaan — yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.”
Kärsimyksen ongelma on ehkä suurin uskon koetinkivi ja yksi ihmisen vanhimmista kysymyksistä. Kaikki uskonnot käsittelevät sitä ja ovat kehittäneet erilaisia selityksiä ja selviytymisstrategioita. Se kertoo siitä, miten äärimmäisen vaikea on hyväksyä viattoman kärsimystä. Voiko tästä ihmisenä olemisen mankelista selvitä menettämättä uskoa rakastavaan Jumalaan?
Helka: ”Voiko tästä ihmisenä olemisen mankelista selvitä menettämättä uskoa rakastavaan Jumalaan?”
Tuskinpa vain, eikä Jobin tarina ainakaan ole omiaan kannustamaan ketään uskovaiseksi rupeamaan, tai kenenkään uskoa vahvistamaan.
Jos Jumala on luonut ihmiselle aivot, joilla pitäisi pystyä erottamaan oikea ja väärä toisistaan. Jos Jumala itse toimii täysin noiden ihmiselle luomiensa aivojen viestittämän tajunnan ja arvojen vastaisesti osoittamalla epäoikeudenmukaisuutta teoillaan naurettavassa taistelussa pirua vastaan, en ainakaan minä suostu uskomaan moista olentoa hyväksi, oikeudenmukaiseksi, luotujaan rakastavaksi isäksi.
En ainakaan niitten aivojen avulla, jotka hän on minulle luonut.
Eikö Jumala muka muuten olisi pystynyt kaikkivaltiaana pistämään pirulle hanttiin, kuin olemalla äärimmäisyyksiin asti epäoikeudenmukainen Jobia kohtaan?
Kimmo, minulle myytti Jobista on yksi ihmisen yritys selittää kärsimystä eikä niinkään kuvausta siitä, millainen Jumala on. Minusta emme tiedä, millainen Jumala on, jos hän on. Eikä ”Jumala on rakkaus” toimi selitykseksi ihmisen todellisuudessa kokemassa kärsimyksessä. Millainen siis Jumala on? En tiedä, ja pidän parhaana olla arvailematta. Kuvittelisin, että sinua ottaa päähän se, että jotkut uskovat tietävänsä ja koettavat vääntää Raamatun monesti ristiriitaiset tekstit loogiseksi maailman selitykseksi.
Helka on oikeilla jäljillä ja ymmärtänyt Jobin kirjan mielestäni hyvin. Ihmisen on lupa kysyä, mutta myös tyytyä siihen, että ei saa kaikkeen vastauksia. Ei ole nöyristelyä vaan nöyryyttä olla Luojan edessä hiljaa. Kaikkea tulee tutkia ja saa kyseenalaistaa, mutta on syytä katsoa myös joskus peiliin. Jumalasta ei kannata tehdä mitään rakkaus automaattia ja usein meillä on väärä käsitys Jumalasta juuri sen tähden, että olemme tehneet Hänestä mieleisemme kuvan. Yleensä inhimillisen ja ihmiseen verrattavan.
”Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.
Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.
Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: ”Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!”
Voi sitä, joka sanoo isälleen: ”Mitä sinä kelpaat siittämään?” ja äidilleen: ”Mitä sinä kelpaat synnyttämään?”
Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot. Jes. 45: 5-11
Ismo: ”mutta on syytä katsoa myös joskus peiliin.”
Sieltähän se Jumalan kuva pällistelee takaisin.