Pyhä henki valittiin kirkon ihmisten toimesta jumalaksi Konstantinopolin kirkolliskokouksessa 381. Tällä ilmeisesti haluttiin vahvistaa Nikean kokouksen päätöksiä, joissa mm. Jeesuksen valintaa jumalaksi ja Ihmisen syntymistä perisyntisenä. Siis realistisesti korostaa kirkon valtaa ihmisenelämästä, pelastuksesta. Perisyntisenä ihmistähän odotti kadotus, helvetti. Usko näihin kirkon ihmisten päätöksiin antaa sitten pelastuksen. Suomess kirkon jäsenyys ja kirkollisveron maksaminen. Hurtehishumoristisesti kirkollisvero antaa pelastuksen.
Jeesus. Lähimmäisen rakkaus, siinä on kaikki laki ja profeetat. Tämän ominaisuuden saa jokainen ihminen syntyessään tänne maailmaan. Ilman sitä ei elämä jatkuisi. Tätä lähimmäisen rakkauden ilmenemismuotoa voidaan kutsua pyhäksi hengeksi joka on jokaisen ihmisen oman elämänkatsomuksen mukaan noudattamisessa. Ei ihminen päätä jumalasta. Luomakunta on annettu meidän ihmisten, olentojen, hallittavaksi.
Avioliittoasia on mielenkiintoinen, mutta jos tutkimus pelkästään katsoo asiaa kirkon sakramenttina, voi asia kovastikin typistyä. Kiellettiinhän naisilta pyhien toimitusten suorittaminen Heidän epäpuhtautensa vuoksi. Sitten on se asia, että Jeesus ei määrännyt erityisiä menoja avionsolmimisen yhteyteen, eivätkä niistä kerro 200-luvun kirkkoisätkään. Avioliiton sakramenttiyden perustana olevat efesolaiskirjeen sanatkin saivat lopullisen muotonsa vasta 1100-luvulla. Avioliiton teologia on siis paljolti ajatuskulku tai teoria, jonka kautta kirkko sai määräysvallan copula carnalikseen. Asiassa on vielä huomattava, että siunaamattomat liitot olivat päteviä vuoteen 1563. Silloinkin tosin vain päätettiin, että liitolla piti olla todistajat. Näin olisi ollut hyvä, että tutkimus olisi katsonut avioliiton historiaa, eikä sen teologiaa.
Pekka Väisänen
Jos tutkija on jo koulutukseltaan teologian maisteri ja tekee nyt jatkotutkimusta, niin eiköhän ole aivan luontevaa että tutkimus on nimenomaan teologian alalta.
Tarkoitukseni ei ollut arvostella hakijaa suunnitelman tekemisestä. Enemmän mieleeni tuli perusteet, millä suunnitelma on hyväksytty. Avioliiton teologiaan keskittyvän hankkeen ei tarvitse tuoda lisäarvoa nyt meneillä olevaan keskusteluun avioliiton tulevaisuudesta tai samansukupuolisten parisuhteiden toisenlaiseen ymmärtämiseen kirkollisessa kontekstissa. Samalla viittaan apurahojen myöntämisperusteisiin. En yhtäkkiä huomaa, miten avioliittoteologian teorian ja käytännön tutkimus antaa minkäänlaista tietoa tai suuntaviivoja asiaa koskeviin tulevaisuuden haasteisiin.
Avioliittoteologia on suunnilleen yhtä vaikea tutkimusaihe kuin taannoinen kalliisti rahoitettu liikennemelututkimus, jossa nerokkaasti päädyttiin päättelemään,että melu kuluu kadun puoleisiin asuntoihin lujempaa kuin sisäpihan ja alakerroksiin lujenpa kuin yläkerroksiin.
Taannoin rahoiettiin myös ns.alueteatteritutkimus,joka mm. nerokkasti totesi teatterissa käyvän enemmän naisia kuin miehiä.
On tässä maassa rahaa jakaa…
Mutta miten tämä ilmiö selittyy? Miksi teatterissa käy enemmän naisia kuin miehiä? Tuon katumelujutun ymmärrän.
Avioliittoteologian tutkimus on hyvä ja tarpeellinen aihe. Vähän on ollut keskustelua, ja myös tietämystä tällä hetkellä kirkon sisällä, avioliiton teologisesta puolesta. Toisaalta kirkollamme tuntuu olevan avioliittoteologia kadoksissa.
Ehkäpä sadan vuoden päästä joku keksii tehdä tutkimuksen otsikolla avioliiton teologia ja uskonnollinen suvaitsemattomuus Suomessa 2000-luvun alussa.
Kuulemani mukaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa taataan kaikille oikeus avioliittoon. Arkkipiispa ei tätä hyväksy, vaan haluaa omia avioliiton käsitteen kristinuskolle, Suomen e.l. kirkolle, ja esittää jonkun muun termin ottamista lakitekstiin, jos samaa sukupuolta olevien avioliitot hyväksytään. Tyypillistä omahyväisyyttä kirkolta ja sen edusmiehiltä.
Kirkko keksiköön hyväksymälleen kahden ihmisen väliselle liitolle oman terminsä, vaikkapa kristillinen avioliitto.
Siviilivihkiminen ainoaksi lainvoimaiseksi tavaksi solmia avioliitto, kuten mm. Ranskassa. Kukin aviopari voi lisäksi pyytää kirkolta kristillisiä rituaalimenoja papin loitsujen kera, jos vain pariskunta kirkolle kelpaa vihittäväksi/heidän liittonsa siunattavaksi.
Minkähän takia kaikki haluavat vimmatusti omistaa oikeudet siihen ”alkuperäiseen” avioliittoon? 😉 Onko siinä joku ihanuus kun saa liittyä pitkään perinteiden ketjuun.
Olisi varmaan syytä katsoa avioliiton historiaa, ja sitä mikä merkitys avioliitolla on historiassa ollut. Tietyt normit ja säännöt ovat muuttuneet, kuten naisen siirtyminen isän holhouksesta miehensä huomaan ja luokkaeroista toiseen siirtyminen. Mutta jos avioliitosta on vielä jäljellä jokin yhteinen nimittäjä kaikille historian avioliittokäsityksille, niin nykyinen avioliitto pitäisi perustaa sille.
TAI: sitten pitäisi haudata kunniallisesti koko avioliitto-instituutio, ja lähteä aivan alusta alkaen miettimään ONKO kahden ihmisen rakkaussuhteelle ylipäätään tarpeellista luoda jonkinlainen virallinen liitto-status.
Avioliitto on ollut olemassa ennen kristinuskoa, kyllä, ja se alkuperäinen avioliitto on ollut miehen ja naisen välinen. Ja se on jotenkin liittynyt suvun jatkamiseen. Ei siihen, että avioliitossa on velvollisuus lisääntyä, vaan siihen, että miehen ja naisen suhteesta yleensä tuppaa syntymään lapsia, ja syntyvyys on syytä kanavoida vakiintuneen parisuhteen kautta tapahtuvaksi.
Olisi itse kunkin hyvä miettiä mihin avioliittoinstituutiota ylipäätään tarvitaan, ja sen pohjalta sitten katsoa mitä velvollisuuksia ja oikeuksia siihen kuuluu.
Onko tarvetta instituutiolle, joka perustuu vain sille että ”kaksi ihmistä rakastaa toisiaan.”
Kuinka kauan oletetaan, että yhteiskunta tukee ja suojelee avioliittoa ja antaa siihen etuja ja oikeuksia pelkästään siltä pohjalta että ”rakkaus on niin hieno juttu”? Ikäänkuin yhteiskunta ja lainsäädäntö olisi joku henkilö, romantikko, josta on niin hienoa kun rakastetaan…
Yhteiskunta haluaa aina jotakin itselleen. Kaikki ihmissuhteet eivät ole yhteiskunnallisia instituutioita, vain ne, joista yhteiskunta hyötyy jollain lailla.
Enivei minusta olisi ihan hyvä ratkaisu, tässä tilanteessa, jos olisi erikseen kristillinen avioliitto, jolle voisi antaa oman nimen.
Sekin pitäisi sitten tietysti rastittaa kaiken maailman lomakkeissa, enkä usko että kukaan uskovainen vaatisi vainojen ja fobian pelossa oikeutta pitää vakaumuksensa ja liittomuotonsa salaisena 🙂 Jos tähän joskus tullaan, ja jos joskus menen kristilliseen avioliittoon, lupaan tunnustaa sen aina ja rohkeasti, valittamatta että tulee jotenkin ”leimatuksi” lomakkeita täytellessä 😀
Väestön lisääntymisen tilanne johtaa siihen, että tämän vuosisadan loppupuolella Suomi on Islamuskoinen valtio. Silloin ei tarvitse revitellä näillä asioilla.
Luulempa, että sadan vuoden päästä kirjoitetaan tutkimus tästä aiheesta : Perinteisestä avioliittokäsityksestä luopuminen ja uskonnoton suvaitsemattomuus Suomessa 2000-luvun alussa
Jalovaara Ville
”Köyhät teillä on aina keskuudessanne” Helsingin kaupunkilähetyksen sosiaalisen
auttamistyön historia 5000 €
Tuolle tutkimukselle olisin antanut eniten rahaa. Myös Jusun ehdottama aihe olisi ihan aktuelli jo nyt ajalta vaikkapa 1940-2013.
Missä on sydän, siellä aarre…jotain sellaista
Juha Kajander, vastaapa ensin miks kirkonmenoissa näkyy eniten vanhoja naisia?
Just de, Seppio. Hei, oisko sulla yhtään suomalaista lähdettä, kun viittasit siihen Thieringiin. Onneks Fiorenzaa on suomeksi vaikkakin suomalainen tutkimus kyseenalaistaa sen. Aika huvittavaa, koska tutkija itse kertoo olevansa jostain tosi autoritaarisesta usk.yhteisöstä lähtöisin niin aika huvittavaa kun Fiorenzan pointit on ihan huikeita. Just koska on room.katolisesta kulttuurista kotoisin, niin sen vahvempaa myös vastatutkimus.
Eli siinä mielessä kiitän teologian tohtori Martti Vaahtorantaa ja Juha Heinilää. Ilman teitä en olisi löytänyt näin betoniseinää ja siitä irti lopullista selitystä…tai jatkoa Jumalan kanssa.