Lainaan Anthony De Mellon kirjasta Kuuletko linnun laulun? lyhyen tarinan tutkistelun pohjaksi ilmiölle, jossa asioiden ja tapahtumien merkitys saattaa muuttua ajansaatossa arkipäiväisestä tai käytännön läheisestä hyvin tärkeäksi ja keskeiseksi jopa autuudenasiaksi ja pyhäksi.
”Kun guru asettui iltaisin rukoilemaan, ashramin kissa pyrki aina mukaan ja häiritsi rukoilijoita. Niinpä hän käski sitoa kissan liekaan iltarukousten ajaksi.
Gurun kuoleman jälkeen kissa pantiin yhä liekaan iltarukousten ajaksi. Kun kissa heitti henkensä, ashramiin hankittiin uusi kissa, jotta se voitaisiin asianmukaisesti panna liekaan iltarukousten ajaksi.
Vuosisatojen kuluttua gurun oppineet seuraajat kirjoittivat syvällisiä tutkielmia liekaan sidotun kissan liturgisesta merkityksestä jumalanpalveluksen yhteydessä.”
Kuinka paljon esimerkiksi kirkonmenoissa on traditioita, jotka eivät perustu Raamattuun ja joista on tullut suorastaan pyhiä toimituksia? En sano, että ne olisivat vääriä, mutta helposti ihminen tekee ja kokee pyhinä asioita ja kaavoja, jotka on kehitetty vain eri tilanteisiin ja tapahtumiin seremoniallisiksi kokonaisuuksiksi.
Avioliittokuulutukset, ”tahdon” – lupaukset, papin aamenen jälkeen avioliiton voimaan astuminen, ehtoollisen vietto, hautaan siunaaminen, kastejuhlat sanamuotoineen, löytyykö niistä kaikista yksi yhteen malliesimerkkejä Raamatusta?
Vanhoillislestadiolaisuuden pyhät synninpäästösanat ovat myös omanlaisensa pyhä kissa. Juhani Raattamaa rohkaistui Lutherin Huonepostillan opastamana vapauttamaan synnintuskissa kamppailevia synninpäästösanoilla ja kun niillä oli ilmeisen hyvä vaikutus kuulijoissa, tapa vakiintui ja siitä tuli keskeinen, pyhä ja elämän ja kuoleman asia herätysliikkeelle.
”Jeesukseen nimessä ja veressä kaikki synnit ovat anteeksi” – synninpäästösanojen eri käyttötapoja:
- Liikkeen ulkopuolisen, eli liikkeen omalla kielellä epäuskoisen ihmisen autuuttaminen: kun joku epäuskoinen ihminen haluaa uskoa syntinsä anteeksi ja uskovainen ihminen saarnaa ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, epäuskoinen pääsee epäuskostaan ja hänestä tulee Jumalan lapsi, Jumalan valtakunnan asukki ja kuollessaan hän pääsee taivaaseen.
- Omantunnon ”talouden” hoitaminen: kun uskovainen tekee syntiä ”ajatuksin, sanoin ja töin”, hän vapautuu niistä ripittäytymällä, eli pyytämällä kulloinkin tapahtunutta syntiään anteeksi uskovaiselta ihmiseltä. Kun hän kuule synninpäästösanat ja uskoo ne omalle kohdalleen todeksi, hän vapautuu silloisesta synnistään. —-> Tähän kohtaan liittyy myös epämääräisistä synneistä ripittäytyminen ja ”yleinen armon tai ’evankeliumin’ kerjääminen”: epäilysten, uupumuksen, kiusausten, oman huonouden ja syntisyyden rasittaessa taivasmatkaa.
- Uskovaisten keskinäisten välien korjaaminen: jos joku uskovainen loukkaa toista, loukkaantuu toisen sanoista tai tulee erimielisyyttä, asia hoidetaan pois päiväjärjestyksestä synninpäästösanojen avulla.
- Uskonsisaren tai – veljen saattaminen hairahduksestaan oikeille raiteilleen: jos joku kanssamatkaaja hairahtuu kaidalta polulta, eli joutuu syntiin, hänet yritetään saada ymmärtämään viallisuutensa ja pyytämään syntiään anteeksi.
- Yleisenä lohdutuksena iltaisin nukkumaan mennessä tai hyvästelytilanteissa: ”saanko vielä uskoa, haluan kuulla vielä evankeliumin kohdalleni, onko minulla vielä lupa uskoa…”
- Uskon tunnustamisena muille uskovaisille: kun ahkeroi pyytää syntejään anteeksi muiden nähden, antaa itsestään tunnusmerkin uskovaisesta ihmisestä, armonkerjäläisestä, evankeliumin uskojasta. Jos tätä tunnusmerkkiä ei koskaan näy tai näkyy liian harvoin, epäilyt sieluntilasta heräävät kanssamatkaajilla.
- Julkinen ripittäytyminen julkisen synnin takia nk. Kristuksen kirkkolakiin perustuvan kaavan pohjalta: tietyissä liikkeen uskonkäsityksiin perustuvissa tilanteissa vaaditaan synnin tunnustamista ja anteeksipyytämistä seurakunnalta julkisesti. Esimerkkinä avioliitto liikkeen ulkopuolisen kanssa, eron jälkeen uudelleen avioituminen, liikkeen opetuksen kritisointi ja epäily, liikkeen oppeja/sääntöjä kohtaan tottelemattomuutta, jota on mahdollisesti aiemmin yritetty jo selvittää tuloksetta.
- Tekemättömän synnin pyytäminen anteeksi pahentamisen perusteella: vaikka ei ole tehnyt mitään nimellistä syntiä, mutta on ehkä ajattelemattomuuksissaan pahentanut toisia uskovaisia, pukeutumalla liian paljastavasti, sanomalla jotain pahennusta herättävää tai joutunut ihan perättömien syytösten kohteeksi, anteeksi pitää pyytää, kun on pahentanut, herättänyt hämmennystä tai saattanut uskovaisten välisen rakkauden vaaraan.
- Etulahjana syntien anteeksiantaminen kanssamatkaajille: vaikka veli tai sisar ei pyytäisikään kompurointiaan tai kömmähdystään anteeksi, sen voi jo etukäteen mielessään saarnata hänelle anteeksiannetuksi.
Lista voisi olla lyhempikin kappaleita yhdistämällä tai vielä pidempi jos lähtisi luettelemaan kaikkia mahdollisia eri tilanteita, joissa synninpäästöä on käytetty eri asioiden poispyyhkimiseen ja unohtamiseen maailmankartalta.
Arvasikohan Raattamaa aikoinaan, miten pyhän kissan tuli väsänneeksi herätysliikkeelle ja miten keskeinen, laajamittainen ja monisyinen siitä lopulta tuli…? Tuskinpa. Kun lukee Raattamaan ja sen ajan muiden liikkeen jäsenten kirjoituksia, voi helposti havaita, että niin keskeinen asia synninpäästölitania ei silloin vielä ollut verrattuna liikkeen lähihistoriaan ja nykypäivään. Laestadius alkuun vaivoin edes hyväksyi niitä.
Elämän ja kuoleman sitominen noihin sanoihin on harhaoppia, jolle ei löydy perustetta Raamatusta.
Näin. Mutta hengellisestä pönötyksestä etikettipönötykseen.
Sivistyneisiin ruokatapoihin kuuluu laittaa servetti syliin, jotta mahdollinen tippuva ruoka putoaa servetin päälle vaatteiden sijaan. Tiesitkö, että alun perin servetin tarkoitus oli pyyhkiä mahdollinen huulipuna viinilasista? Ok, en minäkään ennen kuin kuulin siitä, mutta pönötystä molemmat selitykset ja tavat. Itse käytän servettiä eniten suupielien pyyhkimiseen ruokaillessa tai äkilliseen aivastuskohtauksen yhteydessä tai niistämiseen. Pönötystä varmaan sekin.
Noh, pönötetään yhdessä vaikka sivistyssanoilla, hyönteisten alalajien tuntemuksella tai millä asialla tahansa, mutta viisasta olisi olla antamatta niille enempi arvoa kuin ne ansaitsevat.
Tänään pönö, huomenna hönö, niin se vain tuppaa menemään.
Heinola! Voi kai topisen juttuja noinkin lukea ja sinulla on siihen oikeus. Nyt oli kyse lähinnä niistä vaatteista. Paljon nekin maksavat, mutta kaise ei ollut se oleellinen pointti. En tiedä miten ne hankitaan varmaan on joitakin sopimusvalmistajia, jotka kyllä tietenkin osaavat tehdä kunnon laskun, kun yhteinen kukkaro maksaa.
En kyllä muista Raamatusta kohtaa, että Jeesus olisi moittinut ylipapin unoiformua. Ehkä suurempi huomio kuitenkin aina kannattaa kohdistaa siihen mitä kuulijoille opetetaan.
Lahtinen,eiköhän tääs ole kyse vaatteista: ”He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi…”
Tarkka lukija huomaisi tuostakin lainauksesta, että Jeesus ei moittinut tupsuja eikä koteloita, koska IsäJumala antoi niihin tarkat ohjeet, mitä ja miten pitää tehdä. Jos laitetaan isommat tupsut tai laajemmat kotelot, silloin ei koroteta Jumalaa vaan itseä.
Ei Poika voi sanoa vääräksi sitä, mitä Isä on säätänyt.
Juu Lahtinen, kyse oli s u u r i e n tupsujen kritiikistä. Kuten vaikka niistä ylisuurista kalleista ja raskaista pannumyssyistä jotka putoavat koomisesti piispakandidaattien korville…
Ainakin paavin pojat tuntuvat tykkäävän kovasti kaikesta kiiltävästä. Kulta kiiltää, timantit ja rubiinit säihkyvät.
”Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille.”
Luuk. 12:33
YLE uutiset nostaa ”pyhän kissan pöydälle”
http://yle.fi/uutiset/salaisia_vatikaanin_asiakirjoja_vuodettiin_julkisuuteen__paljastivat_rahanpesurikoksia_pappien_okyelamaa_miljoonien_lahjuksia_kirkolle/8429939