Pyhä kissa, avioliitto ja synninpäästösanat

Lainaan Anthony De Mellon kirjasta Kuuletko linnun laulun? lyhyen tarinan tutkistelun pohjaksi ilmiölle, jossa asioiden ja tapahtumien merkitys saattaa muuttua ajansaatossa arkipäiväisestä tai käytännön läheisestä hyvin tärkeäksi ja keskeiseksi jopa autuudenasiaksi ja pyhäksi.

 

”Kun guru asettui iltaisin rukoilemaan, ashramin kissa pyrki aina mukaan ja häiritsi rukoilijoita. Niinpä hän käski sitoa kissan liekaan iltarukousten ajaksi.

Gurun kuoleman jälkeen kissa pantiin yhä liekaan iltarukousten ajaksi. Kun kissa heitti henkensä, ashramiin hankittiin uusi kissa, jotta se voitaisiin asianmukaisesti panna liekaan iltarukousten ajaksi.

Vuosisatojen kuluttua gurun oppineet seuraajat kirjoittivat syvällisiä tutkielmia liekaan sidotun kissan liturgisesta merkityksestä jumalanpalveluksen yhteydessä.”

 

Kuinka paljon esimerkiksi kirkonmenoissa on traditioita, jotka eivät perustu Raamattuun ja joista on tullut suorastaan pyhiä toimituksia? En sano, että ne olisivat vääriä, mutta helposti ihminen tekee ja kokee pyhinä asioita ja kaavoja, jotka on kehitetty vain eri tilanteisiin ja tapahtumiin seremoniallisiksi kokonaisuuksiksi.

Avioliittokuulutukset, ”tahdon” – lupaukset, papin aamenen jälkeen avioliiton voimaan astuminen, ehtoollisen vietto, hautaan siunaaminen, kastejuhlat sanamuotoineen, löytyykö niistä kaikista yksi yhteen malliesimerkkejä Raamatusta?

Vanhoillislestadiolaisuuden pyhät synninpäästösanat ovat myös omanlaisensa pyhä kissa. Juhani Raattamaa rohkaistui Lutherin Huonepostillan opastamana vapauttamaan synnintuskissa kamppailevia synninpäästösanoilla ja kun niillä oli ilmeisen hyvä vaikutus kuulijoissa, tapa vakiintui ja siitä tuli keskeinen, pyhä ja elämän ja kuoleman asia herätysliikkeelle.

”Jeesukseen nimessä ja veressä kaikki synnit ovat anteeksi” – synninpäästösanojen eri käyttötapoja:

  • Liikkeen ulkopuolisen, eli liikkeen omalla kielellä epäuskoisen ihmisen autuuttaminen: kun joku epäuskoinen ihminen haluaa uskoa syntinsä anteeksi ja uskovainen ihminen saarnaa ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, epäuskoinen pääsee epäuskostaan ja hänestä tulee Jumalan lapsi, Jumalan valtakunnan asukki ja kuollessaan hän pääsee taivaaseen.
  • Omantunnon ”talouden” hoitaminen: kun uskovainen tekee syntiä ”ajatuksin, sanoin ja töin”, hän vapautuu niistä ripittäytymällä, eli pyytämällä kulloinkin tapahtunutta syntiään anteeksi uskovaiselta ihmiseltä. Kun hän kuule synninpäästösanat ja uskoo ne omalle kohdalleen todeksi, hän vapautuu silloisesta synnistään. —-> Tähän kohtaan liittyy myös epämääräisistä synneistä ripittäytyminen ja ”yleinen armon tai ’evankeliumin’ kerjääminen”: epäilysten, uupumuksen,       kiusausten, oman huonouden ja syntisyyden rasittaessa taivasmatkaa.
  • Uskovaisten keskinäisten välien korjaaminen: jos joku uskovainen loukkaa toista, loukkaantuu toisen sanoista tai tulee erimielisyyttä, asia hoidetaan pois päiväjärjestyksestä synninpäästösanojen avulla.
  • Uskonsisaren tai – veljen saattaminen hairahduksestaan oikeille raiteilleen: jos joku kanssamatkaaja hairahtuu kaidalta polulta, eli joutuu syntiin, hänet yritetään saada ymmärtämään viallisuutensa ja pyytämään syntiään anteeksi.
  • Yleisenä lohdutuksena iltaisin nukkumaan mennessä tai hyvästelytilanteissa: ”saanko vielä uskoa, haluan kuulla vielä evankeliumin kohdalleni, onko minulla vielä lupa uskoa…”
  • Uskon tunnustamisena muille uskovaisille: kun ahkeroi pyytää syntejään anteeksi muiden nähden, antaa itsestään tunnusmerkin uskovaisesta ihmisestä, armonkerjäläisestä, evankeliumin uskojasta. Jos tätä tunnusmerkkiä ei koskaan näy tai näkyy liian harvoin, epäilyt sieluntilasta heräävät kanssamatkaajilla.
  • Julkinen ripittäytyminen julkisen synnin takia nk. Kristuksen kirkkolakiin perustuvan kaavan pohjalta: tietyissä liikkeen uskonkäsityksiin perustuvissa tilanteissa vaaditaan synnin tunnustamista ja anteeksipyytämistä seurakunnalta julkisesti. Esimerkkinä avioliitto liikkeen ulkopuolisen kanssa, eron jälkeen uudelleen avioituminen, liikkeen opetuksen kritisointi ja epäily, liikkeen oppeja/sääntöjä kohtaan tottelemattomuutta, jota on mahdollisesti aiemmin yritetty jo selvittää tuloksetta.
  • Tekemättömän synnin pyytäminen anteeksi pahentamisen perusteella: vaikka ei ole tehnyt mitään nimellistä syntiä, mutta on ehkä ajattelemattomuuksissaan pahentanut toisia uskovaisia, pukeutumalla liian paljastavasti, sanomalla jotain pahennusta herättävää tai joutunut ihan perättömien syytösten kohteeksi, anteeksi pitää pyytää, kun on pahentanut, herättänyt hämmennystä tai saattanut uskovaisten välisen rakkauden vaaraan.
  • Etulahjana syntien anteeksiantaminen kanssamatkaajille: vaikka veli tai sisar ei pyytäisikään kompurointiaan tai kömmähdystään anteeksi, sen voi jo etukäteen mielessään saarnata hänelle anteeksiannetuksi.

Lista voisi olla lyhempikin kappaleita yhdistämällä tai vielä pidempi jos lähtisi luettelemaan kaikkia mahdollisia eri tilanteita, joissa synninpäästöä on käytetty eri asioiden poispyyhkimiseen ja unohtamiseen maailmankartalta.

Arvasikohan Raattamaa aikoinaan, miten pyhän kissan tuli väsänneeksi herätysliikkeelle ja miten keskeinen, laajamittainen ja monisyinen siitä lopulta tuli…? Tuskinpa. Kun lukee Raattamaan ja sen ajan muiden liikkeen jäsenten kirjoituksia, voi helposti havaita, että niin keskeinen asia synninpäästölitania ei silloin vielä ollut verrattuna liikkeen lähihistoriaan ja nykypäivään. Laestadius alkuun vaivoin edes hyväksyi niitä.

Elämän ja kuoleman sitominen noihin sanoihin on harhaoppia, jolle ei löydy perustetta Raamatusta.

Näin. Mutta hengellisestä pönötyksestä etikettipönötykseen.

Sivistyneisiin ruokatapoihin kuuluu laittaa servetti syliin, jotta mahdollinen tippuva ruoka putoaa servetin päälle vaatteiden sijaan. Tiesitkö, että alun perin servetin tarkoitus oli pyyhkiä mahdollinen huulipuna viinilasista? Ok, en minäkään ennen kuin kuulin siitä, mutta pönötystä molemmat selitykset ja tavat. Itse käytän servettiä eniten suupielien pyyhkimiseen ruokaillessa tai äkilliseen aivastuskohtauksen yhteydessä tai niistämiseen. Pönötystä varmaan sekin.

Noh, pönötetään yhdessä vaikka sivistyssanoilla, hyönteisten alalajien tuntemuksella tai millä asialla tahansa, mutta viisasta olisi olla antamatta niille enempi arvoa kuin ne ansaitsevat.

Tänään pönö, huomenna hönö, niin se vain tuppaa menemään.

  1. Askolan rinnastus on osuva.

    Suomalaisten (siirto)työläisten kohtelu 1960-ja 1970-luvuilla Ruotsissa oli, sanalla sanoen, epäinhimillistä ja kaameaa. Monessa mielessä esimerkillinen sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio näytti siinä pimeät, umpirasistiset puolet.

    Toivottavasti Suomessa emme nyt tee vastaavaa virhettä omien maahanmuuttajien suhteen.

    Sitäpaitsi: työntekokulttuuri on tällä hetkellä perverssiä, sairasta ja yliarvostettua. Etenkään nälkäpalkan eteen ei tule sieluaan myydä.

    • Höltällä on niin hölmöt kommentit ettei niitä tahdo jaksaa lukea. Siteerauksia siteerauksien perään.

    • Kari-Matti Laaksonen :”Höltällä on niin hölmöt kommentit ettei niitä tahdo jaksaa lukea.”

      Hölmöjähän ne tietysti ovat vasemmiston mielestä, jonka opetusministeri oli vielä 2000-luvullakin sitä mieltä, että yrittäjiä ei voi hyväksyä heitä sitovaan Tupo-nevottelupöytään, koska ”he eivät kanna yhteiskunnallista vastuuta”. Pakkoluovutetulta alueelta Suomeen sotaa paenneen pienyrittäjäsuvun jälkeläisenä olen kuitenkin sitä mieltä, että hölmöä oli myös tämä Nl:n bilateraalisen kaupan sotkujen häivyttämiseksi tehty puoluepoliittinen laskelmointi ja sen seuraukset:

      ”Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 14500. Voidaanko puhua kansanmurhasta?” (Erkki Aho)

    • Kari-Matti Laaksonen: ”Suomalaisten (siirto)työläisten kohtelu 1960-ja 1970-luvuilla Ruotsissa oli, sanalla sanoen, epäinhimillistä ja kaameaa. Monessa mielessä esimerkillinen sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio näytti siinä pimeät, umpirasistiset puolet.”

      No, enpä nyt tiedä. Itse elin noina vuosina Ruotsissa. Yhteiskunta järjesti maahanmuuttajille ilmaisia kielikursseja, osa työnantajistakin ja monin muinkin tavoin pyrki auttamaan maahan muuttaneita.

      Tietysti ruotsalaistenkin keskuudessa oli melkoinen määrä pahantahtoisiakin ihmisiä. Itse en kokenut mitään ”epäinhimillistä kohtelua.” Kylläkin joidenkin taholta ylenkatsovaa, ivallista tai pilkallista suhtautumista.

      Totta on, että maahanmuuttajien huono kohtelu ja viha tai halveksinta heitä kohtaan on hyvin vastenmielinen ilmiö silloin kun sitä esiintyy.

      Se voi myös kostautua Suomessakin, kuten joidenkin maahanmuuttajaryhmien tulemista alttiiksi radikaaleille ilmiöille, tai että he eristäytyvät muusta yhteisöstä ja muodostavat pelkästään omia sellaisia.

      Jos joku muualta tullut on saanut laillisesti oleskelu- ja asumisluvan Suomeen, on tätä tietystikin syytä kohdella kuin muitakin ihmisiä.

  2. Askola: ”Inhimillisessä työpaikassa ei tarvitse salata haavoittuvuutta.”

    Kuulostaa aivan hyvältä, mutta mikä on todellisuus taloudellista tulosta tavoittelevissa työyhteisöissä/firmoissa?

    Haluavatko ylipäätään palkata kovin ”haavoittuvaisia” ihmisiä? Jos arvioivat työnhakijan jostain syystä sellaiseksi? Ehkä kuitenkin, jos katsovat jollain tavoin saavansa tästä hyötyä, että tämä jollain ominaisuudellaan voi hyödyttää firmaa. Siitähän lienee kyse liike- ja elinkeinoelämässä.

    Työnantajat ymmärtänevät (ainakin toivottavasti) yhä enemmän, että on tärkeää kuitenkin pitää huolta työntekijöidensä hyvinvoinnista.

  3. Olisin itse kaivannut tähän puheenvuoroon kristillistä sisältöä. Mitä kristinusko antaa haavoittuvalle ihmiselle ja mitä kristillinen usko vaikuttaa Hengen hedelminä työyhteisön haavoittuviin ihmisiin suhtautumisessa. Messut, rukouhetket ja retriitit tai miksei vaikka herätysliikkeiden tilaisuudet, niistäkin voi uskovainen ihminen saada mieleensä kiireen ja ylikierrokset pysäyttävän rauhan.

    Tehokkuusvaateet ovat kasvamassa. Tämä näkyy perheelle käytettävissä olevan ajan syömisenä työpäivien venyttämisenä sekä kotona läsnäolon liukumisena läppäriin ja ”muutaman työasian hoitamiseen”.

  4. Arvoisat piispat ja kirkkohallituksen täysistunnon jäsenet.
    Askola ; ” Suomella ei ole varaa menettää työntekijäin arkiviisautta ”.

    Vuonna 2012 , oli EU:ssa aktiivisen , ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi. Vanhenevan väestön elinvoiman säilyttäminen ja kaikkien arvokkuuden kunnioittaminen , ikääntyvien yhteiskunnalliseen osallistumiseen elämässä , järjestöissä , kirkoissa ja politiikassa sekä sukupolvien välisten esteiden poistaminen , ovat aktiivisen ikääntymisen välisen solidaarisuuden teemavuoden tavoitteita.
    Kirjoitti Europarlamentiikko Martin Kasler , eep . Hän vaati eurooppalaista rahoitusta ” senior liikkeelle ”. ( Senior in action ).

    Tavoitteena oli edistää ikääntyvien ihmisten kohtaamisia yli rajojen ja lisätä heidän liikkuvuuttaan Euroopassa.

    13 artikla. Tarkoituksena on vahvistaa yleiset puitteet yhtäläiselle kohtelulle työelämässä , uskonnosta tai vakaumuksesta , iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta , ( 1 artikla ). Sitä sovelletaan julkisella että yksityisellä sektorilla . Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää 21 artiklan 1 kohdan syrjintä kielto.

    Perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan syrjintäkielto pohjautuu EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen
    14 artiklan ja geeniperimän osalta Euroopan neuvoston tuoreeseen ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevaan yleissopimukseen 11 artiklaan. Perusoikeuskirjan 20 artikla edellyttää yhdenvertaista kohtelua , paitsi lainsäätäjiltä , myös viranomaisissa ja tuomioistuimissa.

    Ikääntyvien henkilöiden oikeuksia käsitellään 25 artiklan mukaisesti .
    ” Unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen ja kulttuuri elämään ”. 23 artiklassa jonka mukaan tasa-arvo on varmistettava , jos henkilö katsoo , että häntä syrjitään , hänen ikänsä perusteella , voi hän suoraan vedota peruskirjan 21 artiklaan.

    Oikeudenmukainen oikeudenkäynti . Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytykset ovat HM 16 § : n mukaisesti käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi , saada perusteltu päätös ja hakea muutosta , tämä luettelo menee pidemmälle kuin Euroopan ihmisoikeus sopimuksen 6 artiklan asettamat vaatimukset. Euroopan unionin muissakin hallintotuomioistuimissa ovat olennaisia tuomioistuinriitoja , jotka ovat , veroasiat , virkamiesasiat , useimmat kunnallisasiat , ympäristöasiat ja sosiaali-turva asiat.

    Tosiseikkojen selvittäminen on oikeusturvan perusedellytyksiä. Hallintotuomioistuimissa asian selvittäminen painottuu enemmän kirjalliseen aineistoon , asiakirjatodisteluun . Hallintotuomioistuimen on myös itse osaltaan vastattava siitä , että asiat tulee selvitetyksi. Tämä korostaa aktiivisen prosessijohdon merkitystä . Asiaa ei saa ratkaista puutteellisen selvityksen pohjalta

  5. Lauri Lahtisesta pröystäilevän rahan tuhlaamisen kyseenalaistaminen on epäoleellista. Niinpä. Olisikohan ollut Jeeuksen mielestä:

    ”ULKOKULTAISUUS – KIITOKSEN HALU
    Mt 6:1. ”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.

    23:5. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi…

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.