Pyhä Kolminaisuus

Kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat: ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat. (1. Joh. 5: 7-8 / Biblia)

Pyhä Kolminaisuus

Minkälainen on Kolmiyhteinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä Henki?

Miten ymmärrät Jumalan kolme eri persoonaa; miksi on vain yksi Jumala?

Mitä paikkoja Raamatusta tiedät, jossa puhutaan Isästä Jumalasta tai Poika Jumalasta tai Pyhä Henki Jumalasta?

Miksi Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus on meille tärkeä?

Miten Kolmiyhteinen Jumala eroaa muiden uskontojen epäjumalista?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

. . . . .

Seuraavat blogit:

Lakihenkisyys – masennus (20.11.2015)

Luther-säätiö ja minä (3.12.2015)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata” (KJ 2:20). Tämä jää voimaan, jos vihkimisoikeudesta luovutaan. Se antaa riittävän harkintavallan sille, jolta siunausta pyydetään, pohtia ovatko siunauksen edellytykset olemassa. Siunaamisvelvoitetta se ei käsittääkseni sisällä.

    • Olen ymmärtänyt, että kirkon osalta merkittävä toimitus on nimenomaan avioliiton siunaaminen, joka on siis uskonnollinen toimitus. Jos olen oikein ymmärtänyt, vihkiminen on pelkästään avioliiton vahvistaminen maallisen viranomaisen edessä eli kaavakkeiden täyttämistä maistraattia varten. Ei kai vihkiminen ole uskonnollinen toimitus jos sen kerran voi maistraattikin hoitaa.

      Mielestäni kirkon ydinosaamista on siunaaminen ja tämän lisäksi kirkko on tarjonnut vihkimisen lisäpalveluna, jotta naimisiin menevä pari saa kaiken yhdeltä luukulta eikä tarvitse erikseen rampata maistraatissa.

      Se, mitä en ole ymmärtänyt on, mitä kirkko siinä voittaa, jos se luopuu vihkioikeudesta. Ymmärrän toki, että esteettömyystodistuksista ja muusta paperityöstä on lisävaivaa, mutta muulta osin en ymmärrä, mikä on se ongelma joka ratkaistaan vihkioikeudesta luopumisella.

    • Minusta kysymys on enemmän periaatteesta. Yhteiskunta hoitakoon sille kuuluvat tehtävät ja kirkko omansa. Tietysti maistraattien menot jonkin varran kasvavat, jos siviiliavioliitto tulee kirkkoon kuuluvillekin pakolliseksi.

    • Aika ajoin näkee sellaista ajattelua, että jos Suomeen säädetään tasa-arvoinen avioliittolaki, kirkon tulee luopua vihkioikeudesta.

      Minä en ymmärrä alkuunkaan tämän ajattelun logiikkaa. Mitä ihmeen eroa sillä on, riidelläänkö kirkossa siitä, pitääkö homopareja vihkiä vai siitä pitääkö homopareja siunata?

      Ja kun avioliittolain muuttaminen sinällään ei aseta kirkolle uusia velvoitteita nykyiseen verrattuna, en ymmärrä tätä kohkaamista, jossa homoliitot ja vihkioikeudesta luopuminen rinnastetaan toisiinsa. Minä en näe, että niillä olisi keskenään mitään tekemistä.

    • Etymologisesti termi vihkiä tarkoittaa pyhittämistä.

      Juhana Pohjolan väitöskirjan mukaan vihkiä sana keskiaikainen
      kantasana Ruotsissa ja Suomessa on ollut wighia, joka merkitsee pyhittämistä.

      Minkälaisia liittoja maistraatissa pyhitetään?

    • Jukka,

      Maistraatissa tuskin pyhitetään yhtään mitä, koska pyhä on uskontoihin kuuluva käsite, kuten jossain aikaisemmassa kommentissasi kirjoitit.

      Termit ”vihkiminen” ja myös ”siunaaminen” ovat suomenkielessä vakituisessa käytössä myös uskonnollisen merkityksen ulkopuolella. Siltoja voidaan vihkiä käyttöön ja yrityksen johtoryhmä voi antaa päätökselle siunauksensa.

      Mielestäni on hieman taistelua tuulimyllyjä vastaan, jos kovin mustasukkaisesti lähtee vaatimaan näitä termejä vain uskonnon käyttöön.

  2. Onko tämä nyt näin vaikeaa oikeasti? Tottakai maistraatissa saa vihkiä ja siunata, jos sellainen laki säädetään. Ei niitä sanoja ole kirkolle patentoitu ne ovat vapaasti käytettävissä. En tunne maistraatin säädöksiä vihkimisestä, mutta luulen olevan niin, että siellä luetaan lakikirjaa eikä ole omatunto siinä mukana. Kirkollisissa piireissä pitäisi olla omaatuntoa ainakin hivenen ja mahdollisuutta noudattaa sitä.

    • Maistraatissa ei lueta lakikirjaa vihkimisen yhteydessä. Omantunnon olemassaolo ei kysy sitä, tapahtuuko vihkiminen kirkossa vai maistraatissa.

    • Olen ollut kerran läsnä sukulaisen siviilivihkimisessä. Juristi piti kauniin puheenkin, tietenkin ilman mitään kristillistä sisältöä. Kysymykset ja aviopuolisoiksi julistaminen olivat samankaltaiset kuin kirkollisessa vihkimisessä.

    • Veli Lauri. Kirkkoon kuuluvien avoliitot ovat paljon yleisempiä kuin kirkkoon kuuluvien siviilivihkimiset. Kyllä se siviilivihkiminenkin sitoutumista edellyttää ja antaa myös puolisoile tietyt lailliset velvoitteet toisiaan kohtaan. Ihan samat kuin kirkollinenkin vihkiminen.

  3. Kun tsa-arvoinen ja sukupuolineutraali avioliittolaki tulee niin kysyn sinulta osmo: Oletko valmis vihkimään kaikki kihlaparit? Ei tarvitse vastata tästä on kyse.

    Eikö olisi kristillistä tehdä ammattiluettelo, jossa olisi jokaisen vihkimisoikeuden omaavan nimi ja työ ala mainittu seuraavaan tyyliin. Pastori XX vihkii heteropareja. Rovasti YY vihkii sekä hetero, että muita pareja. Notaari tai piispa ZZ vihkii kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku.

    • Kun sukupuolineutraali avioliittolaki tulee, maistraatti vihkii kaikki kihlaparit. Viranomaisella on velvollisuus kohdella kaikkia Suomen kansalaisia tasa-arvoisesti, yhdenvertaisesti ja vallitsevan lain mukaan. Maistraatin virkamiehellä ei ole mahdollisuutta valikoida, ketä hän haluaa vihkiä, vaan viranomainen toimii lain mukaan.

      Kirkko päättää itsenäisesti ketä se vihkii tai jos luopuu vihkioikeudesta, kirkko päättää itsenäisesti ketä se siunaa. Kansalaisaloite ei muuta kirkon velvollisuuksia nykyisestä ellei kirkko itse erityisesti halua alkaa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Jos kirkko alkaisi vihkimään (siunaamaan) homopareja, kirkko voi tehdä sen siten, että vihkiminen (siunaaminen) on velvollisuus kaikille papeille tai että papeilla on omantunnonvapaus vihkiä (siunata) tai olla vihkimättä (siunaamatta).

      Osmo on eläkkeellä ja Osmon ei tarvitse vihkiä tai siunata ketään. Edellisten keskusteluiden perusteella väittäisin, että Osmo kannattaa varovaisesti homoparien siviilivihkimistä (tai ei ainakaan vastusta sitä tulisesti), mutta kirkossa hän ei homopareja vihkisi tai siunaisi.

    • Veli Lauri. Olen eläkkeellä, enkä aio enää vihkitoimituksia suorittaa edes heteropareille, koska pidän avioliittoon vihkimistä siviiliviranomaisille kuuluvana toimena. Poikkeuksen voin tehdä sukulaisten ja hyvien ystävien lasten ollessa kyseessä. Avioliiton siunaaminen on minusta papille kuuluva tehtävä. Sellaisen voin pyydettäessä harkinnan mukaan toimittaa. Jos kysymyksesi tarkoittaa samaa sukupuolta olevia pareja, ei sellaista vihkimistä nykylainsäädännön mukaan edes sallita. Todennäköisesti olen vainaja ennen kuin asiasta kirkossa mitään edes on päätetty. Vaikka kirkko joskus päättäisi heitä vihkiä avioliittoon, mitä pidän epätodennäköisenä, en ainakaan minä eläkepapparainen aio sellaisia vihkimisiä toimittaa. Minulla ei ole mitään velvollisuutta vihkiä enää yhtään ketään.

    • Jusu päätteli minun kantani ihan oikein. En vastusta homoparien siviilivihkimistä ainakaan ”tulisesti”, koska se on minusta yhteiskunnan toimivaltapiiriin kuuluva asia eikä kirkon. Kirkko voi vain antaa lausuntoja asiasta pyydettäessä. Eduskunta päättää. Mutta homoparien kirkollista vihkimistä en kannata, koska ajattelen avioliiton kristinuskon kannalta olevan miehen ja naisen liitto. Kirkolla ei ole mitään velvollisuutta vihkiä, vaikka sellainen laki tulisi ja ehkä tuleekin. Muutenkin olen ihan tästä asiasta ihan riippumatta sitä mieltä, että kirkko voisi antaa vihkimisen siviiliviranomaisille ja suorittaa vain avioliiton siunaamisia, mikä on kirkon luonnollinen rooli. Silloinkin kirkko tietenkin itse päättää, minkälaisia liittoja se siunaa. Henkilökohtaisesti en olisi kauhean halukas siunaamaan useita kertoja eronneiden heteroidenkaan avioliittoja. Mutta se on minun eläkeläisen ihan omassa päätettävissäni eikä kuulu kenellekään eikä kukaan voi enää pakottaa.

    • Kirkolla on oikeus harkita, koska lakimuutos ei velvoita sitä muuttamaan näkemystään avioliitosta. Jos kirkko päätyy vihkimään/siunaamaan homopareja, tämän jälkeen se on kirkon oma päätös velvoittaako se kaikki kirkon papit vihkimään/siunaamaan homoja vai salliiko se papeilleen omantunnonvapauden. Lainsäätäjä ei tähän ota kantaa vaan se on kirkon sisäinen asia.

  4. Kiitos Juha tästä aloituksesta.

    Tuo on Raamatun ihmeellisin asia. vaikka jotkut väittävät, ettei Raamatussa asiaa edes mainita. Mitä enemmän asiaa Raamatusta tutkii, niin sitä iheellisempänä se alkaa avautumaan. Varmasti tässäkin keskustelussa voi löytyä ihan uusia ja uskoa vahvistavia näköaloja. Tämä on selkeä jakolinja myös ei kristillisten oppien välillä. kaikki kristilliset kirkkokunnat hyväksyvät tämän. Mutoinhan koko kristillinen oppi menttäisi merkityksensä. Jeesus ei olisi voinut sovitaa syntejämme, jollei tuo oppi pitäisi paikkaansa. Niinpä olisimme yhä syynin vankeja ja kadotuksen perillisiä. Nytpä oppi on oikea ja olemme vapaita syyllisyydestä. siitäkin huolimatta, että vaikka näemme itsessämme pelkästään syntiä. Emme ole omien hyvien tekojemme varassa. Voimme huoleti hyljätä ne kaikki pelkkänä roskana. Onhan meillä sydämissämme Pyhän Hengen puolustava työ, joka kehoittaa meitä aina luottamaan pelkästään sanaan ja Jumalan lupauksiin. Näin Jumalan rauha kasvaa sisimmässämme ja uskomme saa harjoitusta. Kolminaisuuden kieltää muun muassa Islamin oppi. Jeesus on siellä yksi profeetoista. ei Jumalan poika. Siksi islam perustuu täysin ihmisten omiin ponnistuksiin kelvata Jumalalle. Tämän mekanismin tähden jokainen oppi joka tämän kieltää niin pakottaa jäsenensä toivottomaan yritykseen tulla kelvolliseksi. Näin heidät on todella helppo orjuuttaa yaistelemaan viimeiseen veripisaraan asti oman oppinsa puolesta. Koska vain näin he voivat uskoa saavuttavansa pelastuksen. Me uskovat olemme sensijaan täysin vapaita. saamme kulkea Jumalan edeltä valmistamissa hyvissä töissä. Eikä niistä tarvitse edes kenelkkään mainita.

    • Kiitos hyvästä kommentista, Pekka. Näin on. Meidän kristittyjen Taivastiellä kulkeminen on alkanut pyhästä kasteesta, jolloin meidät kastettiin nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. (vert. Matt. 28: 18-20)

  5. Tämä Raamatun kohta on uskomme kannalta kaikkein keskeisimpiä asioita, jonka perusteella meillä on lunastus ja syntien anteeksiantamus.Kautta historian on kristillinen kirkko opetettanut yhtäpitävästi, että tässä Raamatun kohdasta voidaan sanoa sen viittaavaan Jeesuksen kyljestä ristillä vuotaneeseen vereen ja veteen.

    Sen lisäksi vesi viittaa kasteeseen ja ehtoolliseen. Tämän perusteella voidaan sanoa: Pyhä Henki, kaste ja ehtoollinen todistavat yhtäpitävästi, että meillä näissä sakaramenteissa on elämä ja autuus. Näitä kahta Jeesuksen asettamaa toimitusta kastetta ja ehtoollista, luterilainen kirkko kutsuu sakramenteiksi, jossa Jumalan Sana,Pyhä Henki liittyy meille näkyvvin aineisiin vereen ja veteen, tarjoten anteeksiantamista.
    Näihin liittyy lupaus syntien anteeksiantamisesta ja ovat merkkejä Jumalan armosta.

    Pyhä Henki on läsnä sakramenteissa. Aivan samoin kun Jeesus tuli luoksemme pyhässä kasteessa. Hän tulee luoksemme alttarin sakramentissa, jossa Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri tarjotaan syntien anteeksiantamiseksi.

  6. Athanasioksen tunnustus

    areiolaisuutta vastaan

    Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

    Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.

    Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

    Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.

    Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.

    Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

    Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.

    Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

    Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.

    Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.

    Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

    Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

    Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.

    Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

    Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:

    Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.

    Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.

    Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.

    Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.

    Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.

    Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.

    Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.