Jumala, Isä taivaassa,
nyt ylistämme sinua.
Laupeutesi pohjaton
voimana meillä aina on,
aina on.
Jumalan Poika, ihminen,
tie näytä armon, totuuden.
Kirkasta, Kristus, sanasi,
ristisi uhri, voittosi,
voittosi.
Oi Pyhä Henki, lohduta
ja meitä neuvo, johdata.
Jumala kolmiyhteinen,
turvaksi tule kaikkien,
kaikkien.
Yllä olevat virren 130 sanat ovat erinomaiset. Mitä ajattelet Jumalasta?
Kolminaisuuden päivänä käytämme yleensä Athanasioksen tunnustusta. Miksi on tärkeää uskoa kuten kirkko on aina opettanut?
Miksi on väärin sanoa, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi?
Miten mielestäsi kristinusko erottuu muista uskonnoista ja uskomuksista?
Kaikki julkaistut blogini:
Athanasioksen tunnustus
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma,
mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.
Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.
Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.
Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.
Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.
Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista,
astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.
Uskontunnustuksilla on aina tekijänsä. Ihmiset ovat kokoontuneet linjaamaan uskonsa tietyllä julkilausumalla, jonka tekemisessä on Kaikkivaltias ollut mukana tai sitten ei. On varsin uskaliasta sanoa ihmisten yhteispäätöksestä pysyvästi, että ”Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”
Raamattu on eri maata, se kun väittää olevansa Jumalan sanomaa meille. Ihmiset ovat vajaalla ymmärryksellään joutuneet usein muuttamaan käsityksiään, kun on huomattu, että en ole ymmärtänyt Luojan puhetta oikein. Jeesus lupasi aikanaan, että Jumalan henki antaa voimaa ja ymmärrystä hänen seuraajilleen. Ja että hän tulee olemaan ”teidän kanssanne maailman loppuun asti”.
Uskontunnustus edellyttää pelastuvilta uskoa esimerkiksi siihen, että ”Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään… suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat… keskenään samanarvoisia.”
Kuinkahan mahtaisi tämän määritelmän mukaan käydä Jeesukselle Kristukselle? Hänellä kun oli sellainen vakaumus, että ”Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.”(Joh14:28) Jeesus totesi myös, että ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.”(Joh18:19) Useita kertoja Jumalan Poika korosti Isänsä päätäntävaltaa, ainutlaatuista tietämystä ja kertoi olevansa kaikessa Isälleen alamainen. Ei kerro lainkaan ”samanarvoisuudesta”?
Myös Paavalilla on vaikeuksia pelastua, jos uskontunnustusta käytetään kriteerinä. Hän nimittäin kirjoitti Raamattuun, että ” Kristuksen pää on Jumala”.(1.Ko11:3) Ja aivan erityisesti uskontunnustuksen kansssa on ristiriidassa Kristuksen tulevaisuus: ”Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.”(1. Ko15:28)
Ei liene syytä kytkeä tähän keskusteluun kovin monia niistä kohdista Raamattua, joissa Jeesuksen asema Isään nähden on selkeästi alisteinen. Niinpä kysyn sinulta Juha ja myös muilta toiseen suuntaan: miten te voitte sovittaa tuon uskontunnustuksen siihen, mitä Raamattu opettaa? Samalla toivon, ettei kriittinen asenteeni loukkaa ketään. Eihän meistä kukaan ole itse noita uskontunnustuksia ollut laatimassa.
Rauli, kiitos hyvistä Raamatun kohdista. Tosin, teidän tulkinnat niistä ja miten niitä käytätte, ei ole kristillistä. Maanpäällisen vaelluksen aikana Jeesus ei käyttänyt sitä valtaa, joka hänellä oli ja on tällä hetkellä ja on tulevaisuudessa. Bibliaa kannattaa lukea. Kaikki luterilaisen kirkon tunnustukset ovat Raamatun mukaisia ja niistä kannattaa pitää kiinni, jos haluaa Isän kotiin Taivaisiin.
Jeesus on minun Herrani ja Jumalani!
Apostolisessa uskontunnustuksessa – joka on lähes apostoliselta ajalta asti ollut jumalanpalveluksissa yleisimmin käytetty tunnustus – luomiskäsitys (kreationismi) ilmaistaan tiiviisti heti alkuun:
Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. (Apostolicum, s. 43.)
Nikaian uskontunnustusta eli Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustusta – jota pidetään kristikunnan päätunnustuksena koska se yhdistää idän ja lännen kirkkoja – esittää saman hieman laajemmin ja mainitsee erikseen myös näkymättömän maailman:
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan. (Niceanum, s. 44.)
Isossa Katekismuksessaan (1529) uskonpuhdistaja selittää Apostolista uskontunnustusta ja sen ensimmäistä uskonkappaletta.
Uskontunnustus ei siis ole mitään muuta kuin kristittyjen antama vastaus ensimmäisen käskyn asettamaan kysymykseen. On kuin pieneltä lapselta kysyttäisiin: ”Rakas lapsi, kerro, millainen Jumala on ja mitä hänestä tiedät”, ja hän vastaisi: ”Minun Jumalani on ensinnäkin Isä, joka on luonut taivaan ja maan. Vain tätä yhtä minä pidän Jumalana, sillä ei ole ketään muuta, joka kykenisi luomaan taivaan ja maan.” (DK II I:10–11, s. 376.)
…tässä uskonkohdassa on kysymys luomisesta. Kuten edellä on todettu, pääpaino on sanoissa ”taivaan ja maan Luoja”. (DK II I:12, s. 376.)
Lisäksi hän on antanut koko luomakunnan tyydyttämään elämisemme tarpeita: auringon, kuun ja taivaan tähdet, päivän ja yön, ilman, tulen, veden ja maan sekä kaiken, mitä ne kantavat ja tuottavat, kuten linnut, kalat, eläimet, viljan ja kaikenlaiset kasvit. (DK II I:14, s. 376.)
Näin me voimme tästä uskonkohdasta oppia, ettei kukaan meistä ole voinut itse aikaansaada elämäänsä: kaikkea sitä, mitä äsken lueteltiin ja mitä siihen mahdollisesti lisätään. Me emme myöskään itse pysty sitä ylläpitämään,tähän kaikken tarvitsemm kaikkivaltiasta ,taivaan ja maan luojaa meidän Herraamme ja Jumalaamme.
Hyvä kommentti, kiitos Martti. Uskomme Jumalan luoneen koko maailmankaikkeuden. Valitettavasti moni eksyy heti ensimmäisessä uskonkohdassa.
Usko Isään kaiken Luojana ei vielä tarkoita kreationismia, joka on luomiskertomuksen runokuvien kirjaimellista ymmärtämista totuutena.
Martti Pentti, kiitos kommentista.
Minä uskon Isään Jumalaan, joka on luonut kaiken, kuten Raamatussa on kertottu.
Minä uskon Luojaan, joka luo edelleen. Sapatin lepo on vasta iäisyydessä.
Martti Pentti, hyvä kommentti.
Jeesus sanoi: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä”. (vert. Joh. 5:17)
Jumala loi kaiken kuudessa päivässä ja seitsemännen päivän Hän lepäsi. Muuta lepopäivää Hän ei ole tarvinnut.
Athanasios Aleksandrialainen.
Hän oli siis egyptiläinen.
Egptiläisten kolmiyhteinen oli Osiris, poikansa Horus ja äiti Isis.
Egyptiläisten äiti ja lapsi patsaat ovat; äiti Isis ja Horus vauvana.
Faarao oli Horuksen edustaja maanpäällä.
Tarja, kiitos kommentista. Pyhä Athanasios ei uskonut mihinkään egyptiläisiin epäjumaliin.
Juha Heinilä tuot ”uskontunnustuksen” esille, uskotko itse siihen niin että voit pelastua?
Otetaampa siitä osa:
””Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.””
Oletko tehyt hyvää vaiko pahaa eli pelastutko vai et?
Ari, Viimeisellä tuomiolla kirjat avataan. Luotan Jumalaan Herraan Jeesukseen Kristukseen, jonka teot ovat täydelliset. Omilla teoillani ansaitsisin Helvetin tulet.
Uskontunnustus kertoo, että ”Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää”. Kuitenkin sama uskon tiivistelmä aivan Raamatun mukaisesti toteaa Jeesuksesta, Jumalan Pojasta: ”hän on syntynyt.”
Eikö Poika, joka on syntynyt, ole nuorempi kuin Isänsä? Raamattu kertoo, että Jeesuksen Isä on ollut aina olemassa eikä Hän ole koskaan syntynyt. ”Iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala” voidaan sanoa siis Jeesuksen Isästä mutta Raamattu ei anna samanlaista määritelmää Jumalan Pojasta.(Ps90:2)
Miten tuo Juhan esille ottama uskontunnustus tulisi ymmärtää tuon iankaikkisen olemassaolon kannalta?
Rauli, hyvä kysymys. Iankaikkisuutta on meidän järjellä vaikea ymmärtää. Jumalan kaikki kolme persoonaa on aina ollut.
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
(Jes. 9:5 / FB38)
Juha Heinilä eihän tuossa tunnustuksessa sanota mitään mistä kirjoitat vaan selkeääkin selkeämmin ”. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen”, siis jos uskot tuon ”tunnustuksen” mukaan niin eikö ole selvää että pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen?
Ari, Jeesus opetti Vuorisaarnassa:
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
(Matt. 5:17-20 / FB38)
Ansaitsen teoillani kadotustuomion, turvaan Kristukseen.
Sanoppa mikä on se ”turva”, onko se että teet mitä tahansa niin pelastut vai onko se että Jeesus parantaa ja näin voi seurata Häntä Jumalan voimassa?
Ari, omiin tekoihin en luota. Kristukseen luotan, koska ilman Häntä en voi pelastua. Mitä heikompi olen, sitä voimakkaampi Jumala on. Todellakin Jeesus parantaa, mutta vasta Taivaissa olemme täydellisiä.
Siis etvoi seurataJeesusta kun ei ole voimaa, entäpä kun selkeästi sanotaan että ketkä ottivat Jeesuksen vastaan saivat voiman tulla Jumalan lapseksi?
Ari, luotan Kristukseen, en itsessäni olevaan voimaan.
Valehteleeko siis Raamattu että voima tuli?
Siis tarkoitatko ettei Jeesuksen seuraajia erota pakanoista muuten kuin sanoista eikä teoista?
Ari, olet sokea. Tietysti Jumala antaa joka päivä voiman, vaikka me itse olisimme heikkoja.
Narsisti tai omavanhurskas ei tarvitse Jumalan voimaa.
Juha Heinilä omavanhurskaus on mielenkiintoinen asia, siis kun luottaa isiltä perittyyn vanhurskauteen vaikka näkee omassa elämässä sen kaiken synnin niin silti uskoo siihen vanhurskauteen jonka isät lupaavat, ei väliä mitä tekee? Kaiken saa kasteessa, itse ei tarvii mistään luopua eikä päättää?
Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. (Ps. 51:7 / FB38)
Ari, olet ihan pihalla vanhurskauttamisesta ja perisynnistä. Jokainen ihminen, joka maanpäälle syntyy on syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla. Hän ei ole vanhurskas, eikä hän voi pelastua omin voimin. Taivaisiin on ainoastaan yksi tie, joka on Jeesus.
Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan. (Mark. 16:16 / Biblia)
Kristillisestä kasteesta, jossa Jumala vanhurskauttaa syntisen, alkaa Jumalan lapsen tie kohti Taivaista. Kasteessa saamme kaiken mitä autuuteen tarvitsemme. Ilman uskoa Pyhään Kolminaisuuteen, emme voi pelastua.
Luterilainen Augsburgin tunnus:
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.
Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
(2. Joh. 1:9 /FB38)
Reaktiot siihen, että yhä harvempi kirkkoon kuuluvakaan uskoo kirkon keskeisiin opetuksiin, ovat olleet erilaiset. Yksi valitettavimpia on ajatus, jonka voisi pukea sanoihin: ”Ei kirkon jäsenen tarvitse uskoa mitään erityistä ollakseen kirkon jäsen. Ei usko ole tiettyjen lauseiden totena pitämistä.”
Tämänsisältöistä viestiä on kuulunut usealta taholta, myös joiltakin kirkon johdosta. Tällaiselle tielle astuminen suistaa kuitenkin kirkon yhä syvempään kriisiin.
Usko on ytimeltään luottamusta Jeesukseen Kristukseen. Mutta tietenkin uskoon sisältyy myös tiettyjen lauseiden totenapitäminen. Juuri siksihän kirkoilla on uskontunnustuksia. Ne määrittelevät sen, mikä on kristillistä uskoa ja kuka on kristitty.
Ei ole sattumaa eikä millään tavalla liioittelua, että oman kirkkomme pisin uskontunnustus Athanasiuksen tunnustus alkaa sanoilla: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen. Yhteinen kristillinen usko on tämä…” Sen jälkeen tulee 14 yksityiskohtaista lausetta siitä, mitä kirkko tarkkaan ottaen uskoo. Puolivälissä tunnustusta sanotaan taas: ”Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.” Sitten alkaa uusi osio, jossa sanotaan: ”Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että…” Taas seuraa 12 uskonlausetta lisää, ja lopuksi todetaan: ”Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”
Jumala yksin tietää, kuinka paljon ”autuaallista epäjohdonmukaisuutta” hän ihmisen elämässä sallii. Selvää on kuitenkin, että joka kiistää uskontunnustuksen lausumat totuudet, vaarantaa oman iankaikkisen pelastuksensa ja siirtyy kristillisen uskon ulkopuolelle. Uskontunnustuksethan eivät tee mitään muuta kuin kiteyttävät sen, mitä Raamattu pelastavasta uskosta opettaa. Tästä uskosta ei voi sanoutua irti menettämättä samalla iankaikkista pelastustaan.
Eikö yksinkertainen usko Jeesukseen siis riitäkään pelastamaan ihmistä?
Nimenomaan riittää, jos usko kohdistuu Raamatun Jeesukseen, joka: ”…on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”, niin kuin Athanasius ja muut uskontunnustukset Raamattuun perustuen opettavat. ( lainaus Leif Nummelan kirjoituksesta )
Erinomainen kommentti, kiitos Martti!
Pyhä Paavali: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja perhekuntasi pelastuvat”.
Jumala Heinilä
’Omilla järjen voimillaan.’
Ei se voikaan omilla järjen voimillaan vaan oppimisen kautta, sanan kautta, ohjeiden kautta, opetuksen kautta, tiedon kautta.
Jos ihmislapsi elää eläinten kanssa, ei se opi edes puhumaan vaan seuraa eläimen mallia. Lapsi oppii puhumaan matkimalla ihmis-vanhempia, ja muu oppi tulee sitten sanojen kautta. Siksi vanhemmat opettavat, koulut opettavat. Riippuu sitten siitä minkälaista opetus on, ja se taas jää opettajien vastuulle, opetusmateriaalin ja sen laatijoiden vastuulle, että kasvattaako se oikeamielisyyteen, vai kilpailemaan keinoilla millä hyvänsä.
Jos ihminen ei kasva oikeamieliseksi, siihen on olemassa syy, ja se on kasvattaja, jos kasvattaja ei ole oikeamielinen, siihenkin on olemassa syy, jne. jne.
Hyvä kommentti, kiitos Tarja.
Oikea oppia on tärkeää! Lisäksi on tärkeää ottaa vastaan oikeaa oppia. Sen tähden käymme viikottain messussa sanan ja sakramenttien äärelle.
Sanokaahan mitä hyötyä teille on Raamatusta kun kerran siellä on selvästi tämä ”kolminaisuusoppinne” kumottu?
Tässä Jumala näyttää selkeästi ketkä valhetta rakastavat eivätkä nöyrry Sanan edessä.
Ari, olet ihan ulkona Kristuksen kirkosta, valitettavasti. Ehkä lukemalla yllä blogissa olevan virren 130 sanat, voi auttaa.