Pyhä, pyhä, pyhä!
Kolminaisuuden päivän uudempia virsiä on englantilaisen Reginald Heberin Holy, Holy, Holy! Lord God Almighty! Hän kirjoitti sen muuten kuolinvuonnaan 1826, ja se on käännetty yli sadalle kielelle. Suomalaisessa virsikirjassa sen nro on 134 Pyhä, pyhä, pyhä!
Neljännen säkeistön kliimaksissa on vähän sävyeroja käännöksissä. All Thy works shall praise thy name in earth and sky and sea; Jord och hav och himmel prisa högt din stora nåd; Kiitoslaulu suuri kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien.
Minusta tämän virren laulamisen tekee mahtavaksi nimenomaan sen sävel, joka on John B. Dykesin. Hänellä oli hauska tapa nimittää sävellyksensä, ja tämä sai nimekseen Nikea, sillä puhuuhan teksti Nikean uskontunnustuskaavasta ( vuodelta 325).
Huomiotani kiinnitti myös se, että toisen säkeistön loppu on suomessa pahasti latistunut. Alkuperäinen teksti sanoo rukouksenomaisesti: Olet sama, eilen, tänään ja iänkaikkisestyi: Cherubim and Seraphim falling down before Thee,Which wert, and art,and evermore shalt be ja ruotsiksi Inför dig som varit, är och evigt bliver änglarna stämma upp sin lovsångs ton, mutta suomeksi lähes arkisesti Enkeleiden kuoro kiitoksensa antaa, herrojen Herra iankaikkinen.
Kissanhännän nosto. Nille jotka luulevat, että tuo on saatu lyhentämällä jostakin wikipediasta tai vastaavasta, ilmoitan, että siinä on tasan yksi asia saatu Tauno Väinölän virren esittelystä kirkkomme nettisivuilta. Se on tieto siitä, että virsi on käännetty yli 100 kielelle
”Suomalaiset määrittelevät itsensä työkeskeisiksi…”
Mitäpä muuta he voisivat, kun vallankäyttäjät ovat heille vuosikymmenien ajan opettaneet, että vain ”Arbeit macht frei”. Kokeakseen olevansa ihminen, suomalaisen on oltava ”suorittaja” ja mieluiten ”voittaja”.
”Ihmisen omanarvontunto riippuu hänen menestymisestään, siitä, onnistuuko hänen saada itsensä kaupaksi edullisesti, pääseekö hän eteenpäin lähtökohdistaan, menestyykö hän. Hänen ruumiinsa, mielensä ja sielunsa ovat pääomaa, ja hänen tehtävänsä elämässä on niiden sijoittaminen tuottavasti, niin että hän henkilönä tuottaa voittoa.
Ystävällisyyden, kohteliaisuuden ja huomaavaisuuden kaltaiset asiat muuttuvat hyödykkeiksi, ”persoonallisuuspaketin” hyviksi ominaisuuksiksi, joiden ansioista hinta persoonallisuusmarkkinoilla kohoaa. Jos ihminen ei onnistu sijoittamaan itseään edullisesti, hänestä tuntuu, että hän itse on epäonnistunut, jos hän onnistuu, hän itse on menestys.
On selvää, että hänen käsityksensä omasta arvostaan riippuu aina ulkopuolisista tekijöistä, markkinoiden häilyvistä arvioinneista, jotka ratkaisevat hänen arvonsa niin kuin ne ratkaisevat hyödykkeidenkin arvon.” (Erich Fromm: Terve yhteiskunta)
Artikkeli: ”Suomalaiset määrittelevät itsensä työkeskeisiksi, todetaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportissa..”
Entäpä jos työ loppuukin? Aika monille niin on käynyt kesken parhaan työuran. Tai ei saa tehdä mieluista ja haluamaansa työtä enää pidempään? Viimeistään eläkkeelle jäädessä siitä työstä täytyy luopua. Silloin olisi hyvä olla muutakin pohjaa ja päämäärää elämälle.
1. Timoteuksen kirjeen 6. luku (uusi kirkkoraamattu):
” 6 Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. 7 Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. 8 Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. 9 Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. 10 Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.”
”17 Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. 18 Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. 19 Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.”
Työnteolla tietysti ne elämän välttämättömyydet on kautta aikojen hankittu itselleen ja perheelleen. Näinhän asian pitäisi olla edelleenkin, vaikka nykyisen kaltaisissa yhteiskunnissa se joskus voi olla vaikeaakin. Laiskoille on enimmäkseen käynyt jossain vaiheessa huonosti.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Tim.6.html#o13
Vesa Ahlfors :”Entäpä jos työ loppuukin? Aika monille niin on käynyt kesken parhaan työuran….”
65-vuotta täyttävänä ja yhä työtä tekevänä pienyrittäjänä olen sitä mieltä, että työ ei lopu koskaan. Suomen ongelma on se, että työksi on palkattujen työmarkkinaosapuolien aikaansaannoksena luotu mielikuva, että työtä on vain palkkatyö. Tämän seurauksena yhteiskunta on osaoptimoitu vain palkkatyöläisten etuja ajavaksi yhteiskunnaksi, jossa ihmisarvo määräytyy vain työikäisille, työkykyisille ja mieluiten vakinaisessa työssä oleville.
Tuula Hölttä: ”65-vuotta täyttävänä ja yhä työtä tekevänä pienyrittäjänä olen sitä mieltä, että työ ei lopu koskaan.”
Työksihän tietysti täytyy laskea myöskin erilaiset vapaaehtoistyöt ja panostukset ja hyväntekeväisyystarkoituksessa tehdyt toimet. Se elatuskin vaan täytyy jostain hankkia ja se voi toisinaan olla joillekin nykyisin hieman ongelmallista.
Vesa Ahlfors :”Se elatuskin vaan täytyy jostain hankkia ja se voi toisinaan olla joillekin nykyisin hieman ongelmallista.”
OLen samaa mieltä asiasta varsinkin kun olen o.t.o halunnut tukea myös esimerkiksi heitä, jotka ovat tässä ”hyvinvointiyhteiskunnassa” joutuneet kaikenlaisten ”juustohöyläysten” seurauksena ns. työkkäri-kela-sossu -kierteeseen ml. pienyrittäjät, joista kaikki eivät monien nuorten tavoin löytäneet asiaan muuta ratkaisua kuin itsemurhan.
Kiitos tekstistäsi
Mielenkiintoista asiaa