Islam kieltää alkoholin ehdottomasti. Kristinuskon pyhimpään rituaaliin, ehtoolliseen, kuuluu pieni määrä alkoholia. Ja ketjun täydentää mormonismi, kristinuskon johdannainen joka myös on täyskieltäjä.
Mutta paljon maallisemmassakin mielessä tuntuu viina olevan pyhä asia.
Iltapäivälehti selvitti kahden piispan alkoholiostot viideltä vuodelta. Tuloksena muutama Askolan ostama viinipullo – ja kauhea kohu. Samaan aikaan Me naiset -lehdessä ex-pappi kertoo miten kirkon varoja käytetään muun muassa työntekijöiden kuljetuksiin ulkomaille, heitä viedään retriitteihin hemmoteltaviksi, saunomaan, harrastuksiin ja tarjotaan ateria viisi kertaa päivässä. Ei kohua.
Iltapäivälehden selvityksen mukaan arkkipiispa tilasi aamujunassa pari annosta votkaa. Kohu näkyy vieläkin jossain keskusteluissa, tällä sivustolla viimeksi eilen. Reilu vuosi sitten piispan virka-asunto maksoi 900,000 euroa. Asia on jo unohtunut.
Pyhä viina. Ei tätä millään muulla voi kuvata. Pappi kaiketi saa ostaa seurakunnan varoin kolmella eurolla hanhemaksaa. Mutta eurolla leipä ja toísella eurolla olut, se vie kirkon konkurssiin. Joka viides vuosi viinapaukku, kamalaa!
* * *
Jotain samaa taitaa olla ehtoollisviinin alkoholiverosta vapauttamisessakin. Summa on vajaat seitsemän senttiä per ehtoollisvieras, miinus kirkolle(kin) byrokratiasta johtuvat kulut.
Valtiovalta sallii ehtoollisen. Suomessa on uskonnonvapaus, joten ei ole mitään erityisiä rajoituksia nimenomaan jollekin pyhänä pidetylle rituaalille.
Verottamalla ehtoollisviiniä valtiovalta ehkäpä symbolisesti sanoo, ettei sitä kiinnosta. ”Ai tilkka viiniä polviltaan juotuna? Ihan sama. Tässä verolippunne, juokaa vaikka päällänne seisoen.”
Hienoa, kun jokainen pyhää ehtoollista nauttiva saa verovapaata viiniä, Kristuksen verta. Kuninkaallisella papistolla säilyköön tämä etu. Ehtoollisella syödään ja juodaan Kristuksen ruumis ja veri, leivässä ja viinissä.
Juha: ”Kristuksen verta.”
No niin minullekin on aina uskoteltu. Eikä verestä tarvitse käsittääkseni maksaa alkoholiveroa. Nyt sitten väitetään, että se onkin viiniä, jota ehtoollisella tarjotaan. Jos näin on, niin viinistä pitää tietysti alkoholipitoisena nautintoaineena maksaa alkoholille säädetty vero, olipa sitten kysymys kossusta tai kirkkoviinistä.
”Eikä verestä tarvitse käsittääkseni maksaa alkoholiveroa.”
Siis ainakaan silloin, jos alkometrin viisari ei värähdä.
Emeriittus-publikaanina vähän ihmettelen logiikkaa, jonka mukaan ehtoollisviinin tulisi olla verovapaata.
Pekka: ”ihmettelen logiikkaa, jonka mukaan ehtoollisviinin tulisi olla verovapaata.”
Samoin minä.
Samaa ihmettelen minäkin.
Alkoholista keskusteltaessa saa erityisesti Suomessa vahvoja kantoja vastaansa. Ja erityisesti uskonnollisella alueella kyseiseen nautintoaineeseen liittyvät pienetkin ajattelemattomuudet paisuvat julkisuudessa. Miksi erityisesti Suomessa?
Oliskohan syynä se, että yleinen opetus on aina meidän päiviimme saakka ollut se, että alkoholin nauttiminen on syntiä kaikki tyyni? On siis poikettu reippaasti Raamatun sanomasta, joka antaa esimerkiksi seuraavan lausunnon Luojastamme:
”Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.”(Ps104:15)
Suomalaista alkoholikulttuuria ja sen ikäviä lieveilmiöitä ei saa kuntoon Raamatun sanomaa vääristelemällä. Eikä edes piispojen alkoholiostoksia kauhistelemalla.
” että alkoholin nauttiminen on syntiä kaikki tyyni?”
Synnistä en tiedä, mutta epäterveellistä se ainakin on. Et taida olla tietoinen (eikä taidettu liioin olla vielä Raamatun aikoinakaan), että etyylialkoholi on hermomyrkky jonka aiheuttamiin sairauksiin ja haittoihin tuhotaan vuosittain miljardikaupalla tämänkin yhteiskunnan verovaroja.
Alkoholi on täysin turha ja pelkästään haitallinen (nautinto)aine, joka on täysin rinnastettavissa huumeisiin myös riippuvuuden aiheuttajana ja jota ilman ihminen tulee mainiosti toimeen.
Kun totesin, että ”alkoholista keskusteltaessa saa erityisesti Suomessa vahvoja kantoja vastaansa”, en aavistanut kuinka hyvä esimerkki kommenttini perään tulla tupsahtaisi.
Kiitos, Kimmo.
Ole hyvä vaan.
Jori on siinä oikeassa, että kirkon sekä seurakuntien varojen käyttöä sopii arvioida kriittisesti. Vaikka toisinaan rahoja käytetään tehokkaasti esimerkiksi diakoniatyössä, olisi etenkin varakkaimpien seurakuntien ja seurakuntayhtymien rahankulutuksessa pohdinnan paikka. Kirkossa pitkään työtä tehneenä olen huomannut, kuinka hyvinvoinnin keskellä perustehtävä tuntuu jäävän sivuraiteelle. Esimerkiksi iso seurakuntayhtymä voi järjestää henkilöstöpäiviä, joululounaita, tavattomia määriä kokouksia ja koulutuksia eikä näistä ole vastaavaa hyötyä ihmiselle, joka odottaa kirkolta apua, tukea ja läsnäoloa. Kirkolla on jo rekrytoitaessa korkeasti koulutettua työvoimaa, jolla on osaamista. Tästä huolimatta järjestettävän toiminnan suunnittelu ja työntekijöiden varustaminen saattaa viedä tavattoman paljon aikaa ja rahaa. Yksi mätäpaise, jonka erityisesti haluan nostaa esiin, on kirkon konsulttivalmennus. Kirkko kouluttaa kokeneita työntekijöitä seurakuntien tarpeisiin, jotta heillä olisi mahdollisuus toimia kirkon työyhteisöjen kehittämistyön tukijana. Nämä koulutukset maksetaan yleensä kirkon varoista. Lopputulos on kuitenkin se, että konsultti tekee työtään yksityisyrittäjänä eli tekee omaa bisnestä. Ja varmasti osa konsulttityön valmistelusta tehdään virkatyöajalla. Lähtökohdan konsulttivalmennuksessa tulisi olla se, että kun koulutus maksetaan yhteisön varoilla, tulisi konsultin käyttää työhönsä virkatyöaikaa (ajaton työaika). Tämän jälkeen konsultin työyhteisön tulisi laskuttaa hyötyä saanutta seurakuntaa tehdystä työstä. Nyt kirkkoon on luotu systeemi, jossa pienet piirit valitsevat konsulttikoulutukseen tulijat (kapituli), joka myös ohjaa konsulttien työn tekemistä seurakunnissa. Tällä tavalla järjestetään valituille henkilöille henkilökohtainen bisnes viran ohella tehtäväksi. Minusta tämä eräänlaiseen konsulttiyrittäjyyteen valmistava koulutus tulisi periaatteiltaan muuttaa kokonaan siten, että taloudellinen hyödynsaaja olisi molemminpuolisesti seurakunta. Näin lähettävä seurakunta saisi myös korvauksen konsultin työhönsä käyttämästä työajasta.