Vietämme helluntaita, Pyhän Hengen juhlaa.
Uskontunnustus kertoo mitä Hän tekee.
Aivan niin kuin Isä on luonut taivaan ja maan ja niin kuin Poika on ottanut ihmisyyden olemukseensa ja tehnyt pelastuksen työn ja kerran tulee taikaisin täydessä kirkkaudessaan,
aivan samoin,
Pyhä Henki tekee työtään kaikessa siinä mitä uskontunnustus kertoo:
1) Pyhä Henki tekee työtään kirkossa, kirkon välityksellä ja kirkon hyväksi.
2) Pyhä Henki antaa todellisen yhteyden joka on syvällisempää kuin inhimillinen kaveruus. Kaste, ehtoollinen ja Jumalan sana eli armovälineet ovat Pyhän Hengen käytössä jotta todellinen elämän yhteys toteutuu Jumalan kansassa.
3) Pyhä Henki antaa meille syntien anteeksiantamuksen. Jeesus on kaiken tehnyt valmiiksi ja tämän Pyhä Henki antaa lahjaksi kirkkonsa hyväksi.
4) Pyhä Henki antaa meille ruumiin ylösnousemuksen. Kuolema ei voi voittaa kirkkoa, koska meitä odottaa ylösnousemuksen toivo.
5) Pyhä Henki antaa meille iankaikkisen elämän. Jumala on ikuinen ja siksi myös kansansa elää ikuisesti. Kirkon ikuisuus on Pyhän Hengen lahja.
Helluntain täyttymys merkitsee että Pyhä Henki toimii keskuudessamme. Kirkon jokapäiväiseen elämään kuuluu Pyhän Hengen läsnäolo jokaisena hetkenä aina ikuisuuteen asti.
Kyllä tässä keskustelussa Pyhän Hengen voimassa lähetystyötä tehnyt ja tekevä Matias Roto vie keskustelua 6-0. Allekirjoitan joka sanan.
Jeesuksenkin tuomitsijat voittivat omasta mielestään 6-0. Jeesuksen uskoville lupaaman Pyhän Hengen kastetta ymmärtämättömät ja tuomitsijat ovat omasta mielestään voitolla 6-0 tässä ketjussa. Jeesus elää ja kastaa uskovia yleensä aiemmin vedellä kastettuja Pyhällä Hengellä. Tämän totuuden sanoivat sekä Johannes Kastaja profeetallisesti että Jeesus. Lisäksi Pietari muisti sen, kun Corneliuksen kodissa tämä kaste toteutui yllättäen Pietarin. Koska Matias Roto ja Kimmo Jaatila tämän totuuden Jeesuksesta uskovien Pyhällä Hengellä kastajana havaitsisi Raamatun sanoina ja uskoisi siihen?
Kirkon hedelmät eivät ole uskottavia. Valtaosa kirkon jäsenistä ei usko helvettiin eikä taivaaseen eikä Jeesuksen ristintyöhön helvetistä pelastajana. Joka ei usko Jeesukseen, on jo tuomittu, sanoo Jeesus. Oikea oppi on vesitetty ja sen näkee kirkon jäsenten hengellisestä tilasta (hedelmistä). Jumalan totuus ei ole moniääninen, kuten kirkkoa Suomessa nyt rakennetaan maksavien (nykyajan rahalla saatu synninpäästö) jäsenten tahdon mukaan – ei Jumalan tahdon. Kirkkoa ”vesitetään” vauvan kuvitellulla uskolla eikä rakenneta Sanaan uskovaa ja Hengen voimaan sekä lähetystyön rohkeuteen ohjattua seurakuntaa.
Risto
Apostolien teoissa puhutaan kasteesta hyvinkin monessa yhteydessä, mutta sinä juutut aina Korneliuksen perheen kastetapahtumaan. Ikään kuin äänilevy olisi juuttunut paikoilleen.
Otetaanpa tähän vielä muuan yksityiskohta Korneliuksen perheen kastetilanteesta.
Kornelius ja sen mukana siis myös hänen perheensä oli ”Jumalaapelkääväinen”. Tämä merkitsi että hän osallistui juutalaiseen synagogan toimintaan ja ajatuksissaan uskoi juutalaisten Jumalaan, mutta hän ei vielä ollut kääntynyt juutalaisuuteen. Häntä siis ei vielä ollut kastettu eikä hän siis ollut saanut oikeutta osallistua kaikkiin juutalaisten pyhiin menoihin, joihin täysivaltaisella juutalaisella oli.
Juutalaiseen kasteeseen antoi luvan rabbi. Ennen sitä piti ottaa tarkoin selville oliko kastettava ja hänen perheensä kelvollinen kasteeseen. Juutalaisen tapakulttuurin opettelu kuului asiaan ennen kuin sai vastaanottaa kääntymyksen. Kääntymys oli vakavan harkinnan paikka ennen kuin se myönnettiin pakanalle. Kääntymys huipentui kasteeseen. Kääntymys annettiin kasteen välityksellä. Kasteessa pestiin pois pakanuuden ja epäjumalanpalveluksen saastaisuus. Pakanuuden henki ajettiin ulos ja Jumalan Henki annettiin sen sijaan. Kasteen lisäksi miespuoliset kääntymyksen saaneet ympärileikattiin.
Kun Pietari tuli Korneliuksen luo ja piti saarnansa, niin tuossa tilanteessa Pyhä Henki vaikutti saarnan välityksellä sen että Kornelius halusi saada kääntymyksen. Kasteen saaminen tuli keskustelun alle. Vanhan juutalaisen perinteen valossa siis nousi kysymys siitä olivatko kasteopinnot jo riittävästi edenneet.
Vanhan kääntymyksen vastaanottamiseen liittyvä tärkeä kysymys kuului:
oliko Kornelius arvollinen kasteeseen.
Pyhän Hengen työ tuossa tilanteessa vakuutti läsnäolijat siitä että edellytykset kasteen toteuttamiseen olivat olemassa. Kun paikalla olleet olivat tulleet vakuuttuneeksi toimituksen oikeutuksesta niin Pietari teki virallisen päätöksen siitä, että Korneliuksen perhe voitiin ottaa kasteen välityksellä Jumalan valtakunnan yhteyteen.
Tässäkin toteutui se ikivanha perinne että perhe kääntyi kokonaisuutena vauvasta vaariin niin että erotuksetta kaikki perheen jäsenet otettiin Jumalan yhteyteen pyhän kasteen pesussa.
Tässä tuon aikaisen juutalaisen kastekäytännön valossa tarkastelemani jakeet ovat
Ap.t. 10:46-48
10:46 — Silloin Pietari vastasi:
10:47 ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?”
10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Tämän tapahtuman aikaan Pietari oli jo pitkään ollut Jerusalemin seurakunnan piispa. Piispan virkaan asettamisesta kolminkertaisine kysymyksineen ja kolminkertaisine tehtävänantoineen Tiberiaan järven rannalla kerrotaan Johanneksen evankeliumissa. Jeesus itse asetti Pietarin tähän virkaan. Kalaihmeen jälkeisen aterian yhteydessä.
Korneliuksen usko Jumalaan ja mm. alati rukoilu kuvataan Raamatussa, mutta hänen kuulumistaan sen ajan kirkkoon ei kuvata. On käsittääkseni totta Risto Santalan arvio siitä, että Kornelius tuli uskoon ristin juurella olleena sadanpäämiehenä ja tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi ristin juurella. Tätä tukee mm. Raamatun lausuma, jossa hän ilmaisee enkeli-ilmestyksen tapahtuneen yhdeksännellä hetkellä, joka oli hänelle erittäin merkittävä ristin juurella. Samaa uskoa Jeesukseen osoittaa silloisen virallisen kirkon vainoaman Pietarin kutsuminen kotiinsa lähettäen miehet häntä noutamaan pitkän matkan takaa. Kornelius oli selvästi uskossa ja sen Jeesus toi julki kastaessaan hänen kodissaan olevat Pyhällä Hengellä. Minä uskon Jeesukseen ja hänen tekoihinsa. Mikä minä olen vastustamaan Jumalaa, kuten Pietari lausui tuon tapahtumasarjan jälkeen (lue Apt.t. 10:1-11:18).
Risto
Kun keskustelemme kasteesta tai muista raamatullisista kysymyksistä niin kirkon mollaaminen ei millään tavalla edesauta näkökantojesi puolustamisessa. Päin vastoin. Sellainen hajoittaa. Paholainenhan yrittää repiä kristikuntaa hajalle, yllyttää kristinuskovaisia toisiaan vastaan.
Kirkon olemukseen kuuluu katolisuus eli sen yhteyden tavoittelu, jota kasteemme perusteella jo olemme: yhtä Kristuksessa. ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” Efesolaiskirje 4:5
Matias Roto
On murheellista, että väität Raamatun opetuksia vastaan Jeesuksen lupaaman Pyhän Hengen kasteen osalta. Kun vetoat yhteen Raamatun myöhempään opetuksen kohtaan yhdestä kasteesta, niin väität samalla Jeesusta vastaan, koska hän lupasi kastaa uskovia Pyhällä Hengellä ja antaa voiman lähetystyöhön. Johannes Kastaja sai profeetallisen tiedon vesikastajan jälkeen tulevasta Pyhällä Hengellä kastajasta Jeesuksesta. Pietarin päätös kastaa vedellä sen jälkeen, kun Jeesus oli kastanut Pyhällä Hengellä Korneliuksen kodissa. muistuttaa minusta peruutusvaihdetta, vaikkei kukaan sitä vesikastetta kieltänyt käyttämästä. Kyseessä oli Pietarin oma arvelu. Minusta täydellisen kastajan ja kasteen jälkeen vesikaste ei liene olisi ollut enää tarpeellinen. Kun Jeesus oksastaa pakanat runkoon, niin ihmisen oksastus vedellä kastaen on kyseenalainen teko. Tätä kyseenalisuutta korostaa nykyinen lahkohenkisyys ja erilleen ajautuminen. Vesikasteet hajottavat uskovien seurakuntaa erilaisiin oppirakennelmiin sitoutuneisiin kirkkoihin, mutta Jeesuksen yksi Pyhän Hengen kaste yhdistää yhteen runkoon. Jeesuksessa olemme yhtä yhdessä Hengessä Jeesukseen uskovia. Oppi kasteista ei ole sinua saavuttanut Hengessä ja totuudessa, vaan perinnäisopeissa. Hylkäät Johannes Kastajan profeetalliset sanat, jotka Jeesus vahvisti, samoin hylkäät Jeesuksen sanat, jotka on toteen näytetty useissa kohdissa UT:ta yhdellä Paavalin opetuskohdalla, josta on tullut kirkon perinneoppi. Minusta Johannes Kastaja ja Jeesus Pyhällä Hengellä kastajana ovat tuoneet julki totuuden, mutta Paavalin yksittäinen opetuskohta on tulkittu vastoin aiempia totuuksia. Minusta Paavalin Ef 4:5 kohdan ilmaisu kasteista on epätarkka ja harhainen suhteessa Jeesuksen opetuksiin ja Pyhän Hengen kastetekoihin. Valitettavasti ihmisjärjen kehitelmät hyväksyvät vesikasteen, mutta vaikeasti ymmärrettävä Pyhän Hengen kaste uskoville luvattuna jää ihmisjärjen ulottumattomiin. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä uskovia, jotka ovat saaneet oikeaa opetusta Pyhän Hengen kasteesta ja ovat valmiita sen vastaanottamaan ja odottamaan!
Risto
Historian tapahtumat eivät muutu siitä että joku omissa haaveissaan haluaisi niiden olevan toisin.
Sama lainalaisuus pätee oppien historiaan. Vaikka kuinka vetoat omiin tuntemuksiisi ja henkilökohtaisiin kokemuksiisi en lähde niiden mukaan vääristelemään historian kulkua enkä muuttamaan alkuperäisen elämäntilanteen mukaisia tulkintoja jonkun sata vuotta sitten eläneen haaveilijan unelmien mukaan.
Matias
Etkö lue tekstejäni, joissa vetoan Raamatun sanaan ja varsinkin Johannes Kastajan, Jeesuksen ja Pietarin opetuksiin. Jeesus käski opettamaan kaiken, mitä hän opetti, ja tämä Jeesuksen lähetyskäskyn opetus on ohjenuorani. Vetoan uudelleen ja uudelleen Raamattuun.
Toki luen tekstisi, mutta huomaan myös niissä samoja väärintulkintoja joita on esiintynyt koko ajan sen jälkeen kun helluntailaisuus alkoi Parhamin väärinymmärryksistä alkaen.
Ei ole sama asia jos tekstissä puhutaan luonnossa nelin jaloin kulkevasta jaguaarista ja toinen kiven kovaan väittää että sillä tarkoitetaan neljän pyörän päällä liikkuvaa jaguaaria. ¨
On ainoastaan yksi oikea Kristuksen kirkon kaste. Kasteessa Jumala toimii ja antaa kaikki lahjat. Kasteessa uudestisynnytään, saadaan Pyhä Henki ja pelastava usko. Jumalan lapsen tie alkaa kasteessa. Monet luopuvat Kristuksen kirkon kasteesta ja menee aikuiskasteelle. Tämän jälkeen metsästetään ainoastaan jotain tunnetta ja merkkejä. Oikea Kristuksen kirkon oppi hämärtyy. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.
Vanhan kirkon opetukseen Ef 4:5 kuuluu että yhden Herran ja yhden uskon yhteyteen päästään nimenomaan yhden kasteen kautta.
Tämä on täysin linjassa sen kanssa mitä vähän myöhemmin Efesolaiskirjeessä sanotaan kasteesta viidennessä luvussa. Otan tähän pienen opetuksen tuosta.
Puhtaaksi pesty kirkko eli seurakunta
Efesolaiskirjeessä todetaan, että kirkko on Jumalan puhdistama.
Kirkon pyhyys ja puhtaus ei ole ihmisen oma teko vaan kasteen kautta saatu lahja.
Kaste on Kristuksen työ.
Ef. 5: 23- 27
5:23 — niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
5:24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, —5:25 — niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, 5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, v e d e l l ä p e s t e n , sanan kautta, 5:27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.”
Muutama huomio:
1) Kirkko on Kristuksen ruumis. Kristus on kirkon pää.
2) Kristus rakastaa kirkkoa
3) Kristus on antanut itsensä kuolemaan koko maailman puolesta, mutta tässä todetaan että tämä sovintotyö tulee ihmisten osaksi juuri kirkon kautta, kun sanotaan että Kristus kuoli kirkon puolesta,
4) Kristus on pyhitänyt kirkon. Kirkko on pyhä, kuten uskontunnustuksessammekin sanomme: ”Me uskomme yhden pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan.” Tämä pyhyys ei ole ihmisten ansioon perustuvaa pyhyyttä vaan Kristuksen lahjaksi antamaa.
5) Kirkon pyhyyden ja puhtauden perustana on pyhä kaste. Kirkko ja armovälineet kuuluvat yhteen.
6) Kristus itse suorittaa kasteen kun kirkko kastaa ihmisiä. Ihmiskäsi on vain työkalu Kristuksen työssä oman kirkkonsa puolesta.
Tässä nimitetään kastetta pesuksi. Perustelut löytyvät jo Vanhasta testamentista. Myös Uudessa testamentissa puhutaan useassakin kohdin kasteesta pesuna.
Vanha kirkko seurasi tätä perinnettä. Sekin käytti kasteesta nimitystä pesu, jopa hyvinkin usein.
Esimerkiksi vuosisadalla elänyt Justinus Marttyyri kirjoittaa kasteesta:
”Sitten me johdatamme heidät paikkaan, jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymistavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä kaikkien Isän ja hallitsijan, Jumalan, ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä.”
Toisaalla hän puhuu miehistä ja naisista, jotka
kasteen välityksellä
”jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi”.
Justinos Marttyyri syntyi noin 100/114 ja kuoli marttyyrikuoleman noin 162/168.
Voimme verrata tähän esim. Apostoli Johannesta, joka kuoli 104 j.Kr.. (Muitakin teorioita on useitakin). Kun tätä taustaa vasten tarkastelemme Justinuksen lausuntoa, kun hän viittaa henkilöihin, jotka jo ennen häntä tai hänen elinaikanaan ovat saaneet pyhän kasteen pienenä lapsena, niin huomannet että klassinen kastekäsitys, joka luottaa siihen, että kirkko on pyhitetty kasteen kautta, on peräisin jo apostolien ajoilta.
Olen huomannut, että sinä Matias vetoat aika usein muinaisiin kirkkoisiin ja erilaisiin vallitseviin traditioihin. Näinhän voidaankin tehdä haluttaessa korostaa sitä historiallista kontekstia, jossa Raamatun kirjoittamisen jälkeen on eletty.
Raamatun edellehän et toki tällaisia argumentteja laita?
Kirkkoiissä asuu se vaara, josta sekä Vapahtajamme että Paavali ensimmäisiä kristittyjä varoitti. Esimerkiksi: “Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä”(Apt20:29).
Kirkkohistoriaan minua paremmin perehtyneenä tiedät, millaiseksi “kristillinen” meno muodostui jo seuraavilla vuosisadoilla. Niiden aikanahan hakattiin kiveen ukonkappaleita, joihin vannotaan edelleen. Eikös esimerkiksi oppi Marian ikuisesta neitsyydestä ole edelleenkin luterilaisuuden virallinen dogmi? Oikaise minua, jos olen väärässä.
Mistä tiedät, ettei Justinus Marttyyri edustanut niitä, joista apostoli Johannes kirjoitti jo omana aikanaan: “niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut.”(1.Jo2:18)
Eikä tämä “kristillisyyden” hulabaloo näytä ainakaan vähenevän. Olen havainnut, että kristityiksi itseään tituleeraavat, joihin tietysti itsekin lukeudun, ovat oikeastaan samaa mieltä vain lauseesta “Jeesus on Herra”. Turvallista on sitä toistaa, niin ei tarvitse miettiä sitä, mikä on raamatullinen kaste ja mitä elementtejä siinä käytetään.
Voi olla, että minullakin näyttää sama levy jauhavan edelleen. Mutta se on se levy, joka Raamatun sivuilla kertoo, että kaste Hengellä, vedellä ja tulella ovat ihan eri asioita.
Jospa joku keksii ehdottaa, että kaikki kolme Kastajan mainitsemaa tapahtuvat lapsikasteen yhteydessä? Vai onko niin jo tehty?