Pyhän Kolminaisuuden päivänä käytämme luterilaisessa messussa Athanasiuksen uskontunnustusta. Tämä uskontunnustus on yksi kolmesta vanhasta kirkon uskontunnustuksesta.
–
Miksi on tärkeää uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan?
Mikä sinulla on kirkon opissa tärkeää ja luovuttamatonta?
Mikä merkitys sinulle on uskontunnustuksilla?
Athanasiuksen uskontunnustus
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.
Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.
Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.
Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.
Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.
Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.
Kaikki julkaistut blogini:
Käyttämääni rahavertausta voi soveltaa, vain siihen tarkoitukseen, kuin se on tarkoitettu. Muuten kompastutaan taas lillukanvarsiin.
Evankeliumi on tosi helppo ymmärtää. Siinä ei kenelläkään ole mitään vaikeutta. Juuri sanoman yksinkertaisuus tuottaa meille vaikeuksia. Emme oikein kykene uskomaan, että se olisi näin yksinkertaista. Joten ymmärryksessämme ei ole mitään vikaa. Sama koskee Vapahtajamme persoonaa. Jollei Hän ole Jumala, niin me emme periaatteessa voi saada syntejämme anteeksi. Käsitän uskontunnustuksen olemuksen kuitenkin, niin ettei tavallinen tallaaja, kuten minä, tarvitse muuta tietoa, kuin sen, että Vapahtaja on sovittanut syntini ja koko syntisen olemukseni. Emmehän ole syyllisyydestä vapautettuja siksi että kykenemme uskomaan opin jokaisen kohdan täsmälleen oikein.
Täysin eriasia on että joku voi opettaa, ettei Jeesus ole Jumala. Sitä vastaan kolminaisuusoppi taistelee jyrkästi ja on siihen käyttökelpoinen työkalu.
Mikäli tuosta asiasta opin tasolla luovutaan, niin yhtä hyvin voimme kääntyä Buddhalaisiksi, muslimeiksi, tai vaikka todistajiksi. Kristittyjä emme sen jälkeen enää olisi.
Juuri näin. Kiitos Pekka!
Olet Pekka ymmärtänyt asian niin, että Athanasius on se rajaviiva, joka erottaa kristityt muista. Näinhän se taisi piispojenkin yhteinen lausuma tuossa äskettäin olla, joten et ole yksin ajattelussasi.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä, että ” evankeliumi on tosi helppo ymmärtää.” Lienemme myös siitä samaa mieltä, että kaikkea emme kuitenkaan ymmärrä? Minulle on täysi mysteerio tuo lauseesi ”Jollei Hän(siis Jeesus) ole Jumala, niin me emme periaatteessa voi saada syntejämme anteeksi.”
Mitä ajattelet minun mahdollisuuksistani, kun jääräpäisesti uskon, että Jumala ei itse tullut tänne maan päälle vaan ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”(Joh3:16)
Ja edelleen olen ymmärtänyt, että Jumalan Pojan kuoltua syntiemme sovitukseksi ”Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia.”(Apt3:15) Jumalan itsensä kuolemiselle ei taideta Raamatussa antaa edes teoreettisia mahdollisuuksia?
Kaikkivaltias Jumala, jota mielelläni kutsun erisnimellä Jehova/ Jahve on Raamatussa selkeästi päällikkö. Jumalan Poika, joka tuntee nimen Jeesus, on Kaikkivaltiaalle kaikessa alamainen ja tottelevainen. Eikö sinustakin Pekka tämä ole paljon yksinkertaisempi asia ymmärtää kuin nuo muinaiset ja monimutkikkaat uskontunnustukset?
Pekka toteat:””Evankeliumi on tosi helppo ymmärtää. Siinä ei kenelläkään ole mitään vaikeutta. Juuri sanoman yksinkertaisuus tuottaa meille vaikeuksia. Emme oikein kykene uskomaan, että se olisi näin yksinkertaista. Joten ymmärryksessämme ei ole mitään vikaa. ””
Valitettavasti en löydä tuosta yhtään nöyryyttä, en sitä että on nöyrtynyt tunnustamaan Jeesusta Herraksi jonka Sana on Totuus.
Kun Jeesus Sanoo Jumalan salaavan evankeliumin niin silloin sitä on mahdotonta ymmärtää, kuten kirjoittamasi kommentti todistaa.
Jeesus Sanoo puhuvansa vertauksilla ettei ulkopuolella olevat ymmärtäisi, siis nyt kysyn mitä Jeesuksen vertaus tarkoittaa:
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.(Matt.7)
Voitko koota orjantappuroista viinirypäleitä? Entä mitä on huono hedelmä, onko se vainoa toisuskoisia kohtaan?
Ari, hedelmistä puu tunnetaan. Kun tapaa ihmisen, niin aika hyvän käsityksen hänestä saa. Vanhoista rovasteista oikein loistaa Jumalan rakkaus. Entä meistä?
Minä olen nähnyt sen loistavan vielä kirkkaammin vanhoista ruustinnoista.
Totta, kiitos Martti Pentti. Oikea asenne Jumalaan, lähimmäiseen ja itseemme näkyy meistä.
Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
(1. Piet. 3:8-9 FB38)
Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
(Lutherin Vähä katekismus)
Aamen. Kiitos Martti!
”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte.” Miten tämän kohdan voisi käsittää sellaisella tavalla, ettei lukemaansa voisi ymmärtää?
Siinä kohdassa, jossa Jeesus sanoo: ”ylistän sinua isä, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä.” Siinä sanotaan aivan selkokielellä, että se on salattu vain tietyiltä. Ei suinkaan kaikilta. Muille se ei ole salattua.
Ei Jeesuksen omaa voi tunnistaa siitä, että hän ei tekisi mitään väärin. Paavalikin sanoi itseään tunkioksi. Kristityn tunnistaa paremminkin siitä, että hän jatkuvasti on anteeksiannon tarpeessa ja pyytää Jeesukselta syntejään anteeksi. Uskonnollien ihminen voi olla paljon parempi ulkoiselta olemukseltaan.
Hyvin kirjoitit, Pekka. Jumalan sanan voi ymmärtää oikein tai sitten väärin. Ajan myötä Jumalan sana tulee selvemmäksi kun elämme elämäämme. Jumala puhuu samoista kohdista jotain uutta, vaikka olisimme luulleet tietävämme jo kaiken. Jumalan sanaa ei koskaan lue liikaa. Olemme koko lopun ikämme vielä oppilaita. Mitä paremmin tuntee Jumalan ja itsemme, sitä enemmän meillä on anteeksi pyydettävää.
Juha Heinilä:””Oikea asenne Jumalaan, lähimmäiseen ja itseemme näkyy meistä.
Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. (1. Piet. 3:8-9 FB38)””
Yllä Juha Heinilän kommentti, liitetäämpä se seuraavaan:
”” Kasteessa Jumala antaa Pyhän Hengen, uudestisynnymme, tulemme Jumalan lapsiksi ja saamme pelastavan uskon. Kaikki on Jumalan lahjaa meille. ””(Juha Heinilä)
Otetaampa ensin historiasta muutama kysymys:
Miksi tapahtui ns ”uskonpuhdistus joka sai aikaan väkivaltaa jopa sotia saman kasteensaaneiden kesken?
Entä suomen sisällissota, kaikki osapuolet luterilaisia ja tappoivat toisiaan?
Entä onko väite ”Oikea asenne Jumalaan, lähimmäiseen ja itseemme näkyy meistä.” totta edes tänäpäivänä, voivatko kaikki luterilaiset tuon tunnustaa keskuudestaan, onko keskinäinen rakkaus totta kun joukossa on kaikki luterilaiset (saman kasteen saaneet), siis mukana on naispapit ,homot, aviorikkojat, abortin tekijät/hyväksyjät…….. onko näkyvissä ”oikea asenne” eli keskinäinen rakkaus?
Ari, helppoa on aina muita osoitella sormella. Viimeisellä tuomiolla meille kerrotaan mitä olemme elämämme aikana tehneet. Juuri meihin osoittaa silloin Jumalan käden sormi? Kestämmekö sen?
Juha Heinilä, et vastaa kysymyksiin vaan kohdistat katseesi minuun, ei kaiketi nuo kysymykset vaikeita ole?
Tuot esille todella rakkaudellisia asioita, mutta onko elämäsi ja sanasi yhdenmukaisia eli elätkö niinkuin kirjoitat?
Ari, ei kannata paukutella henkseleitä, eikä kirjoittaa soopaa. Minä olen huono arvioimaan itseäni, joten sen saa tehdä muut. Tosin itseni tunnen erittäin hyvin, joten silloin tiedän syntisyyteni paljon paremmin kuin muut ihmiset. Jumala tietää kaiken, eikä häneltä jää mikään näkemättä.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
(Ps. 51:4-5 FB38)
Juha Heinilä mitä tarkoitat tällä:””Ari, ei kannata paukutella henkseleitä, eikä kirjoittaa soopaa.””
Siis kun puhutaan keskinäisestä rakkaudesta ja sen vilpittömyydestä niin voiko silloin ola eriseuroja ja lahkoja, siis niitä jotka eivät hyväksy kaikkia vaan vain omaa ”oikeaa porukkaa”, siis kun kaikilla on sama perusta kasteessa?
Hyväksytkö vilpittömästi myös naispapit, homot, homo avioliitot, abortin tekijät/hyväksyjät kun kyse on kastetuista?
Ari, millä tavalla minun pitäisi hyväksyä? Synti pysyy syntinä riippumatta minun hyväksynnästä. Minä en ole Tuomari.
Juha Heinilä, ensinnäkin ”hyväksyt” itsellesi sen mitä kirjoitat kasteesta, no hyväksytkö sitten toisille saman mitä itsellesi?
Jos hyväksyt että myös toiset ovat kasteessa saaneet :“” Kasteessa Jumala antaa Pyhän Hengen, uudestisynnymme, tulemme Jumalan lapsiksi ja saamme pelastavan uskon. Kaikki on Jumalan lahjaa meille. “” niin voitko erotella toisia em asioiden mukaan? Siis jos kaikki on lahjaa niin miksi soimaat toisia lahjan saajia, onko sinun lahjasi (oikea uskosi) parempi kuin muiden? Ketä soimaat kun erottelet lahjoja toisistaan?
Ari, hyvin kaivat kuoppaa kuopan pohjalla. Yleistyksiin ja virheellisiin johtopäätöksiin on turha vastata. Jokainen meistä itse tietää uskooko Pyhään Kolminaisuuteen vai ei.
Joka on uskonut ja on tullut kastetuksi, pelastuu, ja joka ei usko, kadotetaan.