Radio Dein aalloilla suosiota saaneen Radiokirkkokuoron syvin oppi sisältää pysähtymisen, rentoutumisen, vapautumisen ja siunauksen antamisen ja pyytämisen. Kuhunkin tilanteeseen on asettauduttava, hiljennyttävä, annettava tilaa ja tunnusteltava tilannetta rauhassa.
Näyttelijöiden oppi-isä Konstantin Stanislavski kuvailee esiintymistilanteeseen asettautumisen lähtökohtana tempo-rytmin. Eri kaupungeilla ja maaseudun osilla on erilainen tempo, samoin eri viikonpäivillä. Havainnoidessamme ympäristöämme voimme huomata, että sunnuntain messun tempo on erilainen, kuin arkihetki ostoskeskuksessa tai ruuhka-aika rautatieasemalla.
90-luvulla puhuttiin siitä, kuinka verkkaisia messut ovat. Samalla kun IT-maailman nopeutuva syke formula-autojen tavoin koki lähtökiihdytykset sunnuntaisin ja kierrosajat pyrkivät vain tiivistymään, samoin myös messujen kestoa mitattiin sekuntikelloin. Tempon kiristyessä sunnuntain lepopäivän statuksesta luovuttiin, kaupat saivat olla auki ja elämä alkoi sykkiä 24/7. Menetimme sunnuntain rauhan. Tuntuu kuin nyt sairauksien aikana olisimme alkaneet rauhoittua ennalleen ja löytäneet menneiden aikojen tempon. Joudumme rauhoittumaan uudelleen pyhyyden kunnioitukseen.
Pyhyyden kunnioitus näkyy myös Middle East Music co. -yhtyeeni musisoinnissa. Kirjoitin aiemmassa blogissa, kuinka oppi ”rauhan passiivisuudesta” on olennainen. Kun muslimit, juutalaiset ja kristityt musisoivat yhdessä, pyhyyden kunnioitus näkyy siinä, että jokainen saa olla oma itsensä. Ei tarvitse muuttua muslimiksi hyväksyäkseen sen olennaisimman pyhyyden. Tai juutalaiseksi hyväksyäkseen sen olennaisimman pyhyyden. Tai tulla kristityksi tullakseen hyväksytyksi.
Kristinuskon lähetyskäskyn toteuttaminen ei suinkaan ole ristiriidassa tämän asian kanssa. Jos Jeesus tiivisti suurimmaksi opiksi ”Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi” on tämä oppi assimiloitavissa, sulautettavissa moneen kulttuuriin ja uskontoon. Monissa uskonnoissa ja kulttuureissahan se löytyy jo suoraan pyhistä kirjoituksista. Jeesuksen tärkeä tehtävä on siitä meitä muistuttaa.
Ja toinen oppi, kuinka usko Jeesukseen pelastaa kuoleman, pahan ja synnin vallasta, toteutuu Jeesuksen sisäisenä velvoitteena auttaa meitä ihmisiä. On hyvin yksinkertaista luottaa, että jos meitä kiusataan, on Jeesuksella tahto siihen puuttua. Ja se todellinen rakkauden teko tulee toteen meille ”armona”, eli jok’ikiselle tarkoitettuna ansiottomana rakkautena meidän osaksemme.
Minulle usko on aina ollut totta. En ole kokenut uskoon tuloa, enkä ole kokenut koskaan sen piiristä harhateillekään lähteneeni. Olen ollut se, mikä olen. Välillä on vastoinkäymisiä, välillä onni suosii elämässä enemmän. Tämä turvautuminen on tarkoittanut sitä, että vaikka elämäni kirjaan tahdottaisiin kirjoittaa epämiellyttäviäkin tapahtumia tai osoittaa minut virheelliseksi, voin aina uskoa itsestäni vain sen, mikä on totta. ”Truth and nothing but the truth so help You God!” Ja jos epämiellyttävät asiat kiusaavat, haen apua ja rukoilen, että viimeistään henkilökohtainen vapahtajani tulisi ja minut niistä vapauttaisi. Ja siinä ohessa sitten touhuilen jotain Hänen kunniakseen, vaikkei Pelastaja sitä vaadikaan. Onpahan vain kiva tehdä jotain järkevää odottaessani, että aikanaan Jumala kääntää kasvonsa puoleeni ja asiat korjaantuvat. Tämäkin on ”rauhanpassivismia”. Miksi meuhkata, jos yhteydet pelaavat?
Nykyaikana kunnian loukkaaminen on hyvin herkästi tuomittavaa. Itse pohdin, että jos minut kutsuttaisiin toiseen kotiin ruokailemaan, ja sitten yhtäkkiä isännille toteaisinkin, että tämä ruoka on aika kelvotonta ja itse tekisin tämän jotenkin muutoin, minua varmasti vieroksuttaisiin voimakkaasti tämän jälkeen. Tämä sama tulee mieleen, jos toteaisin toisesta uskonnosta, että heille pyhä asia on harhaoppi tai rikos. Meille kristityille on varmasti kova paikka, jos Raamattua pidetään rikollisena teoksena, mutta toisaalta saatamme syyllistyä siihen harhauttavaan luulokuvaan, että voisimme ilman seuraamusta todeta rauhassa muista uskonnoista vastaavaa. Mitä toivot itsellesi tehtävän, tee se heille.
Kun kohtaamme erilaista pyhyyttä, on meidän kohdattava toisemme samalla tasolla. Olemme kumppaneita. Toisen pyhyyden kunnioittaminen muistuttaa lähimmäisen rakkauden opista: olemme erilaisia. Minun mielipiteeni on oikea, ja minulla on siihen oikeus, mutta samoin toisen mielipide voi toisesta olla yhtä oikea ja hänellä on siihen myös täysi oikeus. Jos kiistämme toistemme oikeuksia, rikomme rauhan ja olemme sodassa.
Korona-aika opettaa siis sisäänpäin kääntymisen lisäksi pitämään kunnioittavaa välimatkaa. Olisiko välimatkan merkitys se, että opimme näkemään toisessa ihmisessä itsemme? Kunnioita Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Matti Turunen
Kirjoittaja on kanttori-oopperalaulaja-pedagogi
Suomen kristillisen rauhanliikkeen hallituksen jäsen ja
Radio Dein Radiokirkkokuoro-ohjelman johdattelija
Middle East Music co. esiintyy 22.8.2020 Hämeenlinnan kirkossa klo 18.00. Tervetuloa kokemaan Lähi-itä mausteineen
