Pyhän Paavalin ohjeita Timoteukselle

Minulle riittäisi hyvin jos saisin lukea ne kuusi eri selitystä kiteytettynä.

Kiitos Matias. Tuosta tutkistelustasi on minulle paljon apua tähän pulmaani. En voi sitä avata nyt, jotta se säilyy pyhäaamun saarnaan.

Jeesuksen puheessa on sana ”tulette” joka paljastaa ettei heidän uskonsa ollut aitoa. Heillä oli ehkä uskoa messiaana. Sanassa pysymiseen kuuluu että Hän on Jumalan Poika joka juutalaisille tarkoitti Jumalaa.

32. ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi

Tarja

1) Esität että

Olisi jotain yhteyttä Jeesuksen kärsimystien ja Krusilla. Historiallisesti nämä eivät ole millään tavalla yhteen kuuluvia käsitteitä. Pelkkä soinnillinen samantapaisuus ei tee niistä millään tavoin samoja.

Valtiollisesti Krusiksen Traakialainen tausta oli vain osaksi Makedorian osaa ja sitä kautta tuli Rooman yhteyteen. Mutta vasta keisari Trajanuksen aikana se liitettiin kokonaan Rooman valtakuntaan. Trajanus sai koota pääosan koko imperiumin sotavoimista tuohon tehtävään. Daakian sotaa hän kävi vuosina 101 – 106, jonka jälkeen vasta Daakiasta tehtiin Rooman provinssi.

Uskonnollisesti traakialaiset palvoivat jumalaa, jonka kreikkalaiset samaistivat Arekseen. Muutoin traakialaisten uskonto oli hyvin erilainen kuin kreikkalaisten.

Mitään tämän tason yhteyttä ei todellakaan ole Vapahtajamme ristin tien muistelun ja esille nostamasi Krusiksen välillä.

Tämän muka yhteyden tueksi liität sykliseen maailmankuvaan kuuluvan lauseen, joka ei mitenkään sovi selittämään maailmamme historialliseen lineaarisen tapahtumien sarjaan kuuluvia syy ja seuraus -suhteita.

2) Puhuin Kreikasta nykyaikaisena valtiona. Maan suomenkielinen nimi on Kreikka. Uskontotilasto Kreikan uskonnollisesta tilanteesta on vuonna 2017 julkaistusta lähteestä.

Kreikaksi sana kreikka on Ελλάδα ja Kreikan tasavalta Ελληνική Δημοκρατία.

Sanoilla leikittelysi on hauskaa mutta ei kerro mitään historian todellisuudesta.

3) Sokrateen elämästä on toisaalta paljon kirjoitettu, mutta on myös monia lähdekriittisiä ongelmia. Hänen käyttämänäs sokraattinen menetelmä oli yritys löytää totuus häntä kiinnostaviin kysymyksiin. Hänen eniten vastustamaansa suuntausta edustivat sofistit.

Hänen kuolemantuomionsa liittyi aivan erilaiseen kulttuuriympäristöön kuin Jeesuksen kuolema. Niinpä näitä tapauksia ei voi rinnastaa toisiinsa.

4) Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että antisemitismin juuret roomalaisessa ajattelussa ovat peräisin puunilaissodista.

Toki jo aikaisemmin foinikialaisten ja kreikkalaisten välillä oli käyty paljonkin sotia.

Esimerkiksi Persian sotajoukoissa Kreikkaa vastaan persialaissotien aikana oli paljon foinikialaisia sotilaita ja myöhemmin suurimman foinikialaiskaupungin Karthagon väki soti suurinta kreikkalaista kaupunkia Sisiliassa sijaitsevaa Syrakusaa vastaan. Huomaa siis että kummankin itäisen Välimeren kulttuuripiirin suurimmat kaupungit sijaitsivat lännessä suhteellisen lähellä toinen toistaan.

En kuitenkaan pysty sanomaan miten tämä taistelu yliherruudesta kulki sukupolvelta toiselle.

Sen sijaan puunilaissotien vaikutus on jatkunut osaksi tiedostamattomana varovaisuutena seemiläisen ja länsimaisen maailman välillä. Vielä nykyäänkin tämä näkyy toisaalta monien vaistomaisena varovaisuutena arabikulttuuria kohtaan ja toisaalta juutalaisuutta vastaan heijastuvana antisemitisminä.

5) Apollonios Tyanalaisen ajoituksesi ei mene kohdalleen. Hän ei suinkaan elänyt ennen Jeesusta vaan vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen noin vuosina 40–120 jKr.
Hänen elämäänsä kuvaileva osaksi fiktiivinen osaksi joitakin mahdollisesti oikeita elämän kuvauksen palasia sisältämä teos Filostratos puolestaan on syntynyt vasta noin 170–245 jKr. siis sangen myöhään hänen kuolemansa jälkeen.

Suomalaisista tutkijoista Erkki Koskenniemi on julkaissut tutkimuksen Apollonius Tyanalaisesta kertovasta teoksesta.

Koskenniemi, Erkki: ”Die religiösen Tendenzen des Philostratos in der Vita Apollonii Tyanensis”. Teoksessa Jäkel, Siegfried & Koskenniemi, Heikki & Pyykkö, Vappu: Philosophie und Literatur in der Antike. Annales universitatis Turkuensis Ser B 174. Turku: Turun yliopisto, 1986.

Tarja. Tuossa sinun sitaatissasi professori Thuren opettaa Jeesuksen olevan erilainen verrattuna muihin Jumalan poikiin. Raamatun tekstissä sama asia ilmaistaan isolla alkukirjaimella.

En tiedä mihin kristinuskon suuntaukseen viittaat, mutta Raamatun opetuksesta nyt ei taida olla kyse, kun juutalaisiin kohdistuvasta vihapuheesta puhut. Käsitellyssä Johanneksen 8. luvussa asia tulee hyvin ilmi, ja myös sitä lähellä olevissa teksteissä.

Luvussa 10 Jeesus kertoo asemastaan Jumalan Poikana näin: ”Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä.”(36-38)

Ja siitähän seurasi: ”hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: ”Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta.” Monet uskoivat siellä Jeesukseen.”(41,42)

Kautta Uuden testamentin Jeesuksen opetus jakoi ihmisiä kahteen leiriin, aluksi ensisijaisesti juutalaisia, sitten samarialaisia ja lopulta ”pakanoita”. Raamatun antama kokonaiskuva juutalaisuudesta ilmenee sitten erityisesti evankeliumien jälkeisestä ajasta, jolloin alkuseurakunta sai suuntaviivansa.

Paavali kysyy roomalaisille kirjoittaessaan, että ”ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa…Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut. ”(10:1,5)

Kun sitten ensimmäinen etnisesti ei-juutalainen tuki kristityksi, Pietari oli vielä kovasti kallellaan omaisuuskansan suuntaan. Opetusta saatuaan hän kuitenkin totesi eräänlaisen ahaa-elämyksenä, että ”nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.”(Apt10:34,35)

Perustuuko sinun ajatuksesi juutalaisvihasta siihen tosiseikkaan, että juutalaisten uskonnollinen johto vainosi koko ajan Jeesusta? Ja Jeesus kohdisti heihin nuo sanat, jotka ovat olleet esillä Johanneksen luvusta 9. Mutta huomasitko ne juutalaiset, jotka ”alkoivat luottamaan Jeesukseen”? Ja tuollaisista juutalaisista meidän kannattaa ottaa mallia.

Tarja

6) Kristinuskon synti -käsitys ei ole olemukseltaan juutalaisten syyttelyä, vaan päinvastoin jo Vanhan testamentin perinnöstä elämisessä yhdessä juutalaisten kanssa toteamisesta, että monesti ja monella tapaa me ihmiskuntana olemme langenneet pois elävän Jumalan yhteydestä ja hänen tahtonsa tieltä.

Emme siis tässä asiassa tappele toinen toistamme vastaan vaan elämme saman perinnön sisällä. Se uusi mikä tuli selvemmin esille Uuden testamentin puolella on kuvaus siitä miten me pääsemme vapaiksi tästä koko maailman yhteistä ihmiskuntaa vaivaavasta lankeemuksen alaoisuudesta.

Me vapaudumme syntiemme alaisuuden tuottamasta hädänalaisuudestamme Vapahtajamme ristin kuoleman ja ylösnousemuksen tuottaman rauhan ja sovinnon takia. Jumala itse on tehnyt rauhan meidän ja itsensä välille, kun Jeesus on kuollut kaikkien meidän puolestamme ja ottanut kantaakseen meidänkin rangaistuksemme. Tämä rauhan julistus koskee yhtä lailla juutalaisia kuin meitä ei-juutalaisiakin. Tässä ei ole yhtään erotusta.

7) Helvetin ikuinen tuli on varattu Saatanaa ja hänen enkeleitään varten. Helvetin tuli kuvaa kaikkien pahan valtojen täydellistä tuhoa. Mikään paha ei tämän jälkeen enää pääsee missään vaiheessa vaivaamaan Jumalan ihmistä eikä muutakaan luomakuntaa. Helvetin ikuisuus puolestaan kertoo siitä, että tämä Jumalan antama pahan vallan kukistaminen on ikuinen. Viimeisen tuomion jälkeen ei enää milloinkaan tule tilannetta missä paha pääsisi uudelleen sotkemaan Jumalan täydellisen hyvyyden tilaa. Tila jossa ei enää ole mitään pahaa on taivaan onni. Tila missä ei enää ole kuolemaa on ikuinen elämä. Jne. Helvetti siis on Jumalan työkalu pahan täydellisestä ja lopullisesta poistumisesta Jumalan kansan elämästä. Tämähän siis tarkoittaa ikusta onnea, ikuista elämää, ikuista autuutta.

Ahaa. Nyt taidan vähän ymmärtää sinun ajatuskulkuasi, Tarja.

Olemme varmaankin samaa mieltä siitä, että juutalaiset ovat kantaisänsä Abrahamin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Mooseksen johdolla kansa lähti Egyptistä ja sai seuraavanlaisen tarjouksen: ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani… teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.” Ja sitten ”koko kansa vastasi yhtenä miehenä: ”Me teemme kaiken, mitä Herra käskee.”(2.Mo19:5,6,8) Lakiliitto solmittiin siellä erämaassa.

Raamattu kertoo sitten jatkosta juuri sen, jonka sinun sitaattisi hyvin tiivisti: ”Sittenkään te ette ole minua totelleet.”

Abrahamin lihallisista jälkeläisistä ei tullut ”pappisvaltakuntaa ja pyhää kansaa”, koska sopimuksesta ei pidetty kiinni. Lakiliitto päättyi ja uusi liitto alkoi, mutta se ei auennut kirjaimellisille Abrahamin jälkeläisille koko kansana, juutalaisille yksilöille kylläkin. Niinpä Raamattu kertoo uudenlaisesta kytkeytymisestä Abrahamiin: ”Jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.”(Gal3:29)

Vaikka etnisistä juutalaisista tuli entisiä Jumalan tarkoitusten ”paalupaikalle”, se ei merkitse sitä, että he olisivat muita huonommassa asemassa, minkä tuo Pietarin lausuntokin osoittaa. Juutalaisten kohtaamaan vainoa on voitu perustella Raamattua käyttäen, mutta mikään Kirjassa ei sellaiseen anna aihetta. Valitettavasti Raamattua on käytetty sen varsinaisen käyttötarkoituksen ohella niin kovin moneen pahuuteen.

Rauli

Kiitos puheenvuorostasi

Mielestäni tuot hyvin esille sen, että antisemitismille ei löydy perustelua Raamatusta.

Sen sijaan Raamatusta tulee selkeästi esille, että meidän on rakastettava juutalaisia, aivan samoin kuin kaikkia muitakin maailman kansoja ja ihmisiä.

Vanhassa kirkkorukouksessa vielä minun lapsuudessani oli erityinen rukous Israelin puolesta: ”Muista omaisuuskansaasi Israelia.”

Raamatussa on myös tällainen pyhään kansaan suopeasti suhtautumaan kehottava kohta:

Psalmit:

122:6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

”Raamatusta tulee selkeästi esille, että meidän on rakastettava juutalaisia, aivan samoin kuin kaikkia muitakin maailman kansoja ja ihmisiä.”

Juuri näin.

Tarja

8) Olen pitänyt luentoja islamin ja kristinuskon välisistä suhteista. Usein minulle on tullut mieleeni, että sellaiset kysymykset, missä tavalliset ihmiset näkevät samanlaisuuksia kyseessä saattaakin olla täysin eri lähtökohdista kasvanut tapa, kun taas monet alkuaan samoista juurista nousseet ilmiöt saattavat tavallisista ihmisistä näyttää hyvinkin voimakkaasti meitä erottavilta kysymyksiltä.

Selvästi näkyy että Muhammed on saanut vaikutteita arabialaiselta kristillisyydeltä joka puolestaan on saanut vaikutteita syyrialaiselta kristillisyydeltä.

Joissakin kohdin on mahdollista huomata, mitkä vanhojen kreikkalaisten kirkkoisien opetukset ovat olleet Koraanin lauselmien takana, mutta en ole useinkaan voinut olla varma onko tuo muoto Muhammedin itsensä vaiko jo ennen häntä eläneiten arabialaisten kristittyjen tekemiä muotoiluja.

Tämä johdannoksi mielipiteelleni, kun omalta puoleltani totean, ettei se muotoilu mikä sinulle tuo mieleesi Koraanin ilmauksia, eivät taas minun näkökulmastani katsoen alkuunkaan muistuta islamin pyhän kirjan ilmauksia.

Ehkä eromme tässä näkemyksessä johtuvat siitä että vieraassa kulttuurissa eivät erot ole niin selvästi nähtävissä kuin omassa kulttuurissamme. Mieleeni tulee eräs säveltäjä, joka kertoi aikaisemmin ihmetelleensä miten kaikki arabikappaleet laulettiin samalla sävelmällä. Myöhemmin arabialaiseen musiikkiperinteeseen tutustuessaan hän huomasi sävelten valtaisan monimuotoisuuden ja erilaisten kuvioiden ihanan kauneuden. Tämä vain siksi että oma erotuskyky oli kasvanut huomaamaan sikäläisen musiikin omaluonteisen ja omista lähtökohdistaan nousevan sydämen sykkeen.

Olen Kamerunissa tavannut hyvinkin paljon muslimeja. Omassa työssäni koin nuo kohtaamiset ystävällisessä hengessä. Maassa on vähän yli 70 % väestä kristittyjä, vähän alle 20 % muslimeja ja vähän alle 10 % perinteisten heimouskontojen kannattajia.

Kamerun kuuluu kolmeen suureen kansojen yhteisöön: ranskalaiseen, brittiläiseen ja arabivaltioiden yhteisöihin.

Tarja

9) Kirkollisverotus on meidän yhteiskunnassamme kaikkein mielekkäin jäsenmaksujen keräämisen tapa. Sen perusteet menevät samoilla tietojen keruilla kuin muutkin yhteiskuntamme kulujen kattamiseksi perittävät maksut. Toiseksi se on myös sikäli oikeudenmukainen, että jokainen maksaa omien tulojensa ja varojensa mukaan.

Edelleen on huomattava, että kirkko maksaa oman osuutensa veroviranomaisten kulujen peittämisestä, niin kuin tekevät myös valtio ja kunnat jne. Vaihtoehtoisen järjestelmän rakentaminen olisi pelkästään kansantaloudellista tuhlausta, koska silloin pitäisi samoja töitä tehdä monessa eri paikassa. Meillä on maassamme muitakin tehtäviä hoidettavana kuin pelkästään teettää kahdella eri puolella yhteikuntaa tasan tarkkaan samoja töitä.

Siis

Meidän olosuhteissamme kirkollisverotus on käytännössä kustannussäästävä, oikeudenmukainen ja tuloihin nähden tasapuolinen järjestelmä jäsenmaksujen keräämiseksi.

Tarja

10) Otat esille kohtia, joissa Uuden testamentin puolella esiintyy kritiikkiä oman aikansa muutamia juutalaisia piirejä kohtaan. Sinun mielestäsi en ole ottanut noita kriittisiä kohtia riittävän vakavasti.

Oma näkökulmani on se, että toki olen lukenut nuo kohdat, moneenkin kertaan ja jopa erittäin monella eri kielelläkin saadakseni syvyyttä tekstin ymmärtämiseen.

Arvioinnin perusteena mielestäni pitää olla kaikkien tekstien suhteuttaminen kulloiseenkin historialliseen tilanteeseen. Vain näin saadaan niiden käsittelemän aiheen oikeat mittasuhteet näkyviin, tyyliin iso hiiri vastaan pieni elefantti.

Vertaan apostolien aikaa uskonpuhdistuksen antamaan malliin. Uskonpuhdistushan alkoi Lutherin teesien julkaisemisella 1517 jKr.. Sen jälkeen ehti tapahtumaan hyvinkin paljon ja yksi näistä oli keskustelu Zwinglin kanssa vuonna 1529. Jokunen nykyajan ihminen saattaa tuossa nähdä, miten kaksi katolisesta kirkosta eronnutta reformaattoria tuolloin ovat jakaneet protestantit kahdeksi ryhmäksi luterilaisiksi ja reformoiduiksi kirkoiksi. Näinhän noista myöhemmin tulikin kun historia meni eteenpäin ja niin poliittiset kuin taloudellisetkin tekijät repivät rikki eurooppalaisen kulttuurin moniksi kansallisiksi erillispesäkkeiksi.

Mutta tuossa historiallisessa tilanteessa 1529 kaikki keskustelun osapuolet olivat täysin vakuuttuneita, että he kaikki olivat aidosti yhden ja saman katolisen kirkon sisällä käytävässä keskustelussa mukana olevia osapuolia, jotka pohtivat miten siellä käsitellyt asiat pitää ymmärtää nimenomaan katolisen kirkon perinteen valossa.

Samalla tavalla kaikki ne tapahtumat, mitä on kerrottu Apostolien teoissa, sijoittuvat aikaan ennen Jerusalemin hävitystä eli siis aikaan, jolloin temppelin ylipappi oli koko kansan hengellinen johtaja. Kyseessä siis on sellaisista keskusteluista, jotka käytiin juutalaisen perinteen sisäisinä asioina.

Vertaapa siis 1529 keskustelua katolisen kirkon sisällä olevana tapahtumana ja Apostolien tekojen tapahtumia juutalaisuuden sisäisinä kysymyksinä.

Vertaanpa tähän meidän suomalaiseen poliittiseen ja henkiseen ja hengelliseen keskusteluun. Kaikkien puolueitten erilaiset näkemykset, kaikkien erilaisten kulttuuristen tapahtumien erilaiset suuntaukset ja kaikkien maamme hengellisten ilmiöiden välinen keskustelu, k a i k k i nämä ovat osa meidän armaan kotomaamme sisällä käytävää keskustelua. Vaikka näkemykset joistakin yksittäisistä tapauksista voivat olla jopa hyvinkin kärjekkäitä, niin toki harvassa lienee sellaisten ihmisten kuvitelmat että nämä olisivat suunnattuja nimenomaan suomalaista maatamme vastaan eli siis varsinaista antisuomalaisuutta. Yhtä vähän siis Apostolien tekojen kuvaamien syytösten mittasuhteina ovat aivan konkreettiset ja tuon päivän elämässä ajankohtaiset tapahtumat ja niiden syiden ja seurausten arviointia.

Vertaapa siis tässä sanoja antisuomalaisuus ja antisemitismi.

Pietarin jälkeen alkukirkon Jerusalemin yhteisön johtajaksi tuli Jaakob Vanhurskas, joka oli Jeesuksen kasvinkumppani, ”veli” kuten Uusi testamentti sanoo. Biologisesti hän oli Joosefin aikaisemmasta avioliitosta syntynyt poika, jopa vanhempi kuin neitsyt Maria. Hänen aikanaan kreikankielisen väestön osuus kasvoi niin paljon että hän otti virkanimityksenä käyttöön sanan episkopos, piispa.

Hän oli muiden juutalaisten korkeasti kunnioittama persoonallisuus, joka säännöllisesti osallistui Jerusalemin temppelin liturgiaan. Kerrotaan jopa hänen viettäneen niin paljon polvillaan rukoilemista temppelissä, että hänen polvensa olivat känsiintyneitä kuin kamelin polvet.

Joten tässä vähän historiallista taustaa puolustaessani sitä näkökulmaa, että oikeisiin mittasuhteisiin pantuina Uuden testamentin sisällä kerrotut vastakkain asettelut on nähtävä kunkin tilanteen tapausten syiden ja merkitysten kuvausta, mutta eivät kuitenkaan ilmauksia antisemitimistä vaan siitä että haluttiin tuoda rehellisesti ja perustellusti esille kuka teki mitäkin tekstien kuvaamissa tilanteissa.

Matiaksen kommentista voisin monta kohtaa allekirjoittaa, vaikka osa tietysti PN oman viitekehykseni ulkopuolella. Lopputiteamukseen Raamatun tekstistä voin täysin yhtyä: ”haluttiin tuoda rehellisesti ja perustellusti esille kuka teki mitäkin tekstien kuvaamissa tilanteissa.”

Aikojen kuluessa on ollut runsaasti kansoja, joita johtajansa on vienyt kohti turmiota. Ja taitaa niitä olla nykyäänkin. Muinainen Israelin kansa oli otettu Jumalan omaisuudeksi ja matkalla kohti suuria lupauksia. Jo kuninkaiden aikana matka oli kovin mutkikas ja johti lopulta noiden Mooseksen välityksellä saatujen lupausten tietoiseen hylkäämiseen.

Yksi esimerkki sellaisesta, johon sinä Tarja viittasit, poiminta Apt 5. luvusta.

”Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväikössä… ja Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin.”(12,14) Juutalaisten kääntyminen kristityiksi ei jäänyt huomaamatta vallassa olevilta heimoveljiltä: ”Silloin kiihko valtasi ylipapin ja hänen kannattajansa, koko saddukeusten ryhmäkunnan… He ottivat kiinni apostolit ja panivat heidät vankilaan.”(18)

Enkelin vapautettua apostolit jatkoivat opetustyötään kansan keskuudessa, kunnes tuli lisää pidätyksiä: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme.”(28)

Ja juuri tuosta porukasta, erityisesti vallassaolijoista, juutalaista alkuperää olevat apostolit totesivat ”Meidän isiemme Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, jonka te ripustitte ristinpuulle ja murhasitte.”(30)

Huomasitko Tarja sen olennaisen tässä(kin) episodissa? Juutalainen kansa ei ollut Jumalan silmissä yksilöitä myöten vastuussa Jeesuksen tappamisesta, koska jotkut saattoivat astua uuteen liittoon Kaikkivaltiaan Jumalan, Jahve/Jehova kanssa?

Jonkun kansan johdon ja jopa enemmistön samaan kelkkaan hyppäääminen ei tee välttämättä kansasta lopullisesti kelvotonta. Minäkin ajelen saksalaisella autolla ilman mitään tunnontuskia siitä, mitä 1930-luvun johto aikaansai Euroopassa – ja aivan erityisesti juuri juutalaisille.

En ota kantaa Lähi-Idän politiikkaan, mutta juutalaisten menestykseen tiede- ja taidemaailmassa voisin löytää perusteita. Olisiko niin, että yliedustus nobelistien joukossa kytkeytyy siihen perintöön, jonka Raamatun vanhempi osa on tuottanut asenteessaan kasvatukseen ja koulutukseen? Vaikka kansa ei nykyisin ole muita kansoja kummemmassa asemassa tai erityisessä Jumalan ohjauksessa, sen historiasta voi olla hyötyä nykymaailmassa pinnisteltäessä. Jumalan palveleminen on sitten asia erikseen.

Ne vähäiset henkilökohtaiset kontaktit, joita minulla on ollut suomalaisiin juutalaisiin, eivät totisesti kannusta minkäänlaiseen antisemitismiin. Mutta sitä ei tee Raamatun uudempi puolikaan, voit sinäkin Tarja aivan huoletta keskittyä lukemaan sen hienoa sanomaa.

Tarja

11) Kypsyminen aikuisuuteen on jokaisen ihmisen elämässä oma prosessinsa. Vähitellen ihmisen on jätettävä lapsen ajatuksensa ja kehityttävä näkemään ympäröivän maailman todellisuus monipuolisempana kuin lapsena on kuvitellut. Toisille tämä voi olla kivuliaampaa kuin toisille.

Omalta osaltani voin sanoa, että nuoruus oli minulle hyvin onnellista elämää siinä mielessä että koin hyvin voimakkaasti Jumalan hyvyyden puhuttelun omalle kohdalleni. Noin seitsemäntoistavuotiaana elämääni pohdiskellessani totesin että jos vanhempani eivät olleet muuta saaneet aikaan niin he ainakin olivat kasvattaneet erittäin onnellisen ihmisen. Tämän koin Jumalan lahjana. Koin että Jumalan hyvyys veti minua puoleensa.

Lapsuudessa saamani usko syveni ja aloin myös puhua uskostani kavereilleni ja monia syvällisiä ja filosofisesti laajaulotteisia kysymyksiä pohdimme kavereittemme kanssa.

Hyvin merkittävää oli myös seurakuntamme kirkkoherran Sulo Tasangon puhe siitä, että pelastuksemme on yksistään armosta ilman meidän omia tekojamme. Tämän koin vapauttavaksi. Ei tarvinnut itse pingottaa tai hoppuilla tai rähkiä uskon suorituksien varassa vaan sai vapautuneena iloita Jumalan hyvyyden lahjasta. Tässä siis minun elämänkokemukseni ovat – ainakin käsitteellisellä tasolla – hyvin toisenlaisia ja suorastaan vastakkaisia sinun kokemuksillesi että teoilla saataisiin elämässä ratkaisevat peruskysymykset ratkaistua eli siis pelastuksen perusta olisi tekojen varassa.

Armon avaruudesta puhutteli tuohon aikaan myös Eeli Hakalan kirjat, joissa niissäkin minua erityisesti rohkaisi armon avaruuden ja rajattoman suuruuden kokeminen. Lukioaikanani luin myös Lutherin tekstejä. Nekin auttoivat kasvamaan ihmisenä ja näkemään elämän suuria kysymyksiä perusteellisemmin kuin mitä aikaisemmin oli monista kysymyksistä ymmärtänyt.

Elämässä vuosien vieriessä olen huomannut että ihmisenä olemisen kasvaminen ei ole vain lapsuuden ja nuoruuden asia, vaan jatkuu koko elämän läpi. Alati olen saanut oppia jotain uutta. Aina olen huomannut, että pitää syventyä sellaisiin kysymyksiin, joita en ole aikaisemmin pohdiskellut. Tällöin ei mielessäni kuitenkaan nuo uudet oppimiset ole muodostuneet ikään kuin murroksina joitain aikaisempia kokemuksia vastaan vaan ikään kuin puun kasvaessa uusia vuosirenkaita nuo uudet löydöt ja ulottuvuudet tiedollisella ja ajatuksellisella tasolla ovat lisänneet aikaisemmin opitun pohjalta lähtien aina jotakin uutta ja tuoneet lisää siihen mitä ennen on oppinut.

Tälle kertomalleni antoi yllykkeen, kun omalta puoleltasi kerroit kokemuksesi kasvamisestasi sanoen: ” Tiedän omalta kohdaltani että se on rankkaa, kun aikuisena itse lukien huomaa — . ”

Edellä olevasta olet ehkä myös huomannut, että omalta puoleltani olen kokenut vapauttavana ja elämänkatsomusta avartavana voimana sen, että pelastumisemme on armosta ilman meidän omia ponnistelujamme. Mielestäni juuri tämän vapautuneisuuden varassa on ihanaa ja suloista koko ajan avartua ja uteliaasti ottaa selvää uusista asioista mitä elämässä vastaan tuleekin. Näin olen omalta puoleltani luottamaan nimenomaan Jumalan oman teon varassa olevaan armoon ja hyvyyteen niin ettei elämäni perusturva olekaan omassa varassani vaan Herran kädessä.

Mielestäni juuri tämä Jumalan rajattoman rakkauden voima antaa intoa ja rohkeutta työhön ja toinen toisensa palveluun. Näin ollen olen kokenut, että on juuri armon ja rakkauden varassa on mahdollista muuttaa asioita ja täysin voimin tarttua asioihin ja luoda jotain uutta sen varassa, että kaikki on Jumalan käsissä.

Koska Jumala on ensiksi rakastanut meitä, niin mekin saamme rakastaa toinen toistamme.

Rauli

Puhut juutalaisten lahjakksuudesta.

Otan yhden esimerkin shakkipelistä ja maailman huipuista. Henkilöksi valitsen henkilön, jonka isä oli juutalainen ja äiti armenialainen.

Kun lahjakkaan Weinsteinin muusikkosuvun poika Garri Weinstein, venäjäksi Га́рри Вайнште́йн, [Garri Vainštein], täytti kuusi vuotta, niin vanhammat kysyivät mitä tämä haluaa soittaa.

Käytän tässä maassamme tunnetumpaa ruotsin kieltä kuin alkukieltä: ”Vad vill du spela?”, siis, mitä poika tahtoo soittaa. Poika vastasi: ”Jag vill spela schack.” suomennos: ”Tahdon pelata shakkia.”

Poika pantiin pätevinpään juutalaisen vetämään shakkikouluun, Kuokkalassa syntyneen shakin maailmanmestari Mihail Moisejevitš Botvinnikin kouluun, venäjäksi Михаил Моисеевич Ботвинник.

Tunnemme tämän Weinsteinin pojan paremmin hänen myöhemmin ottamallaan nimellä Garri Kimovitš Kasparov, venäjäksi Га́рри Ки́мович Каспа́ров, shakin maailmanmestari vuosina 1983-2000.

Joten juutalaista lahjakkuutta tämäkin. Yksi monista tavoista kuvata ilmiö.