Sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2.Tim 3:10-17)
Koko Raamattu on Jumalan sanaa; miten suhtaudut apostoli Paavalin kautta tulleisiin Herran sanoihin?
Miksi on tärkeää kuunnella ainoastaan luotettavaa opettajaa; miksi apostoli Paavali kehottaa seuraamaan hänen vaellusta?
Miksi meidänkin kannattaa pyhän Paavalin tavoin seurata Jeesusta Kristusta?
Mikä auttaa meitä pysymää uskollisena Kristukselle aina kuolemaan saakka?
Miksi meidän on hyvä osattava Jumalan sanaa, vaikka meillä olisi hyviä opettajia?
Mitä on ihmisten pahuus, joka erottaa Kristuksesta?
Kaikki julkaistut blogini:
” Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen”. (2.Tim.3:13 )
Apostoli Paavali jo ensimmäisessä kirjessään Timoteukselle kehoittaa varjelemaan opin puhtautta antamatta minkään vaaran järkyttää itseään. Toisessa kirjeessä hän jopa ennakkoon varoittaa Timoteusta viettelevistä hengistä, joita jo silloin alkoi kirkossa nousta esille.
Hyvin tarpeelinen varoitus vielä meidänkin aikanamme. Kristillisen kirkon yksimielisyys on uskon ja tunnustuksen yksimielisyyttä. Martti Luther sanookin, että kristillisen kirkon yksimielisyys on sydänten yksimielisyyttä uskossa Jumalan sanaan ( W.A. 102,219s. ) ” Että teillä olisi sama mieli ja sama ajatus” ( 1.Kor. 1:10 )
”Se joka pitää oppiaan, uskoaan ja tunnustustaan totena, oikeana ja varmana, ei voi seistä samassa tallissa sellaisten kanssa, jotka harjoittavat väärää oppia ja edistävät sitä” ( Martti Luther: St.L.XVII.1180; Erl.65,86 )
Tän peruusteella voimme sanoa, että meidän kannatta pyhän Paavalin tavoin seurata Jeesusta Kristusta, ja terveellistä apostoolista opetusta, ja hylätä kaikki muut opetukset ja selitykset.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Paavalilla oli Jeesus Kristus keskeisellä paikalla julistuksessa. Paavalin ei tarvinnut turvautua ihmisviisauteen, kuten valheopettajat tekivät.
Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
(1. Kor. 2:1-5)
Pylkkäsen teksti. Tuo on johdonmukaista Lutherin opetusta, joka tulee esiin esimerkiksi Kirkkopostillassa.
Miksi meidän on hyvä osattava Jumalan sanaa, vaikka meillä olisi hyviä opettajia?
Meidän on hyvä itse tietää, mikä on Jumalan sanan mukaista ja mikä ei. Myös opettajan kannalta on hyvä, että kuulijat ovat tarkkoja ja mahdollisesti kertovat saarnaajalle, jos jokin asia ei ole saarnassa ollut oikein. Jumalan seurakunnassa on Jumalan sanan mukainen paimen ja seurakuntalaisilla on lampaan korvat.
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (1. Joh. 4:1-6)
Blogin otsikosta tulee mieleen, että Raamattu ei käytä kenestäkään siellä esiintyvästä Jumalan palvelijasta nimitystä ja määritelmää pyhä se ja se, pyhä Paavali jne. Tosin se kehoittaa myöskin epätäydellisiä ihmisiä pyrkimään ”pyhyyteen”, mahdollisen hyvään ja antaumukselliseen Jumalan palvontaan ja hänen periaatteidensa ja lakiensa noudattamiseen. Ilmaisusta tulee mieleen katolisen kirkon tapa julistaa epätäydellisiä ihmisiä pyhimyksiksi. Sen ei voi sanoa olevan Raamatun ohjeiden mukaista toimintaa.
Vesan kirjoituksesta tulee mieleen Jehovan todistajien päättävä elin – Hallintoelin. Sitä ei saa kyseenalaistaa koskaan millään tavalla, vaikka se koostuu epätäydellisistä ihmisistä ja on ollut väärässä monissa asioissa historiansa aikana ja myös nykyään. Se että Hallintoelin on nostanut itsensä kaiken kritiikin yläpuolelle, ei voida sanoa olevan Raamatun ohjeiden mukaista toimintaa.
Jokainen Kristuksen kirkkoon kuuluva on pyhä. Raamatussa puhutaan monessa kohdassa pyhistä.
Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Ef. 1:1-2)
Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani. (Ef. 1:15-16)
Te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” (1. Piet. 2: 9-10)
Juha Heinilä: ”Jokainen Kristuksen kirkkoon kuuluva on pyhä. Raamatussa puhutaan monessa kohdassa pyhistä.”
Se on totta, että Raamattu tosiaan kutsuu Jeesuksen seuraajien ryhmää ja kokonaisuutta määritelmällä ”pyhät”. Ei kuitenkaan korosta sitä yksilöiden kohdalla, antaen sellaisia määritelmiä kuin ”pyhä Paavali” jne. Se jo saattaisi jonkun silmissä korottaa jonkun tietyn ihmisyksilön sitä kautta muiden yläpuolelle. Ennenkaikkea Raamattu ja Jeesus opetuksissaan puhuu tärkeimpänä asiana ”Jumalan nimen pyhittämistä.”
Eräs Raamatun hakuteos kuvaa pyhää ja pyhyyttä seuraavasti: ”Pyhänä olemisen tila tai ominaisuus. Pyhyys merkitsee ’uskonnollista puhtautta’. Alkuperäinen hepreankielinen sana qo′deš tarkoittaa myös pyhälle Jumalalle erilleen asetettuna, yksinomaisesti omistettuna olemista; sellaisen tilaa, joka on asetettu erilleen Jumalan palvelusta varten. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vastineilla ”pyhä” (ha′gi·os) ja ”pyhyys” (ha·gi·a·smos′ [myös ”pyhitys”], ha·gi·o′tēs, ha·gi·ō·sy′nē) käännetyt sanat merkitsevät samoin Jumalalle erottautumista. Niitä käytetään myös puhuttaessa pyhyydestä Jumalan ominaisuutena ja ihmisen käyttäytymisen puhtaudesta eli täydellisyydestä.”
Juuri näin. Pyhät ovat erotetut, kuolemasta elämään ja ovat Armon alla maailmassa. Pyhähenki tekee Kristityistä Pyhiä ja Pyhä Henki tuntee synnin, joka on maailman epäusko. Ja Vanhurskauden, joka on, että Kristus on noussut kuolleista, ja näin todistaa Isän lähettämän Pelastuksen ihmiskunnalle. Ja tuomion, joka on, että ne, jotka eivät usko Kristukseen pysyvät tuomion alla. Pyhähenki myös todistaa näistä. Jeesus sanoi:
”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun;
vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.” Joh.16:7-13
Ismo, kiitos.
Paavali tervehtii kirjeensä alussa ( Room.1:1-7 )
”kaikkia Roomassa olevia Jumalan rakkaita ja hänen kutsumiaan
pyhiä.” Se tarkoittaa Rooman kristittyjä, kaikkia heitä. Kasteensa tähden heidät oli kutsuttu Jumalan omiksi.
. He olivat Jumalan rakastamia. Siksi he olivat pyhiä, sillä heille oli kasteen ja uskon kautta annettu omaksi Kristuksen pyhyys. Kysymyksessä ei suinkaan ole, että Paavali olisi kirjoittanut Rooman eliittikristityille, jotka olisivat eristyneet erinomaisesti pyhityselämässään ja päässeet pitkälle . Vaan kaikille Roomassa eroituksetta, että he oppisivat tuntemaan mitä Jumala on heille lahjoittanut.
Tämä sama opetus on vielä meillekin tarkoitettu, että mekin tulisimme tietämään mitä Kristus on tehnyt edestämme. Hän on tehnyt meistäkin pyhiä, vaikka sitä on vaikeaa ymmärtää.
Näin on. Kristuksen kirkon kaste on tehty Jeesuksen käskyn mukaisesti, joka erottaa sen muista kasteista.
Jeesus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)
”Mitä on ihmisten pahuus, joka erottaa Kristuksesta?”
Ainakin yksi erottava tekijä on epäusko.
Ellemme usko, että Jeesus on lihaksi eli ihmiseksi tullut Jumalan Poika, siis Jumala, niin emme voi saada syntejämme anteeksi. Raamatussa meille kerrotaan ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiansa ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Sen, joka ei synnistä tiennyt (Jeesuksen) hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” 2 Kor.5:18-21
Salme, hyvin kirjoitettu, kiitos. Epäusko on suuri synti, joka erottaa meidät Kristuksesta.
Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta hän sanoi heille: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.” Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.” Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh. 20: 24-29)
Juha Heinilä: ”epäusko on suuri synti, joka erottaa meidät Kristuksesta.”
Epäuskoa ei nyt Raamatussa kuvata ”synniksi”, jonka harjoittajat ”eivät perisi Jumalan valtakuntaa.” Suurin osa maailman ihmisistähän osoittaa sitä ja voidaan sanoa olevan sellaisia. Heillä on kuitenkin vielä tilaisuus omata usko ja ottaa se vastaan. Sitähän varten ”Jumalan valtakunnan evankeliumin = (hyvän uutisen) saarnaamis- ja opettamistyötä suoritetaan maailmanlaajuisesti.
Uskon omaksuneetkin voivat Uudessa testamentissa mainituin apostolien tavoin rukoilla ”Jumalalta lisää uskoa” ja ”uskonsa ja rakkautensa vahvistumista.”
Jos kerran uskon omannut kuitenkin täysin tietoisesti hylkää sen, katsoo Jumala Raamatun perusteella henkilön silloin olevan hyvin huonossa asemassa tämän edessä. Tälläkin on kuitenkin useimmiten vielä aina mahdollisuus kääntyä ja katua ja etsiä Jumalan anteeksiantoa.
2. Korinttolaiskirjeen 4. luku
1. Timoteuksen 2. luku
Heprealaiskirjeen 10. luku
Vesa, toivon että korjaat Raamatun lainaukset evl-kirkon hyväksymän käännöksen mukaiseksi tai poistat ne. Minä en salli blogillani teidän käyttämän käännöksen mukaisia lainauksia. Lainaukset voi ottaa vaikka seuraavasta linkistä Pyhä Raamattu.
Pyhän Hengen pilkka on ainut synti, jota ei voi saada anteeksi.
Jeesus on Herrani ja Jumalani!
Juha Heinilä: ”Vesa, toivon että korjaat Raamatun lainaukset evl-kirkon hyväksymän käännöksen mukaiseksi tai poistat ne. Minä en salli blogillani teidän käyttämän käännöksen mukaisia lainauksia.”
Mielellään perustelut ja syyt??!! Ihmettelen, että itse varsinaisen asian ja asiakysymysten ja Raamatun esittämien opetusten ja periaatteiden sijaan tarraudut tälläiseen seikkaan. Asiasisältöhän niissä kaikissa on täysin samaa.
Uudessa ja Vanhassa kirkkoraamattukäännöksissäkin sanavalinnat ja lauserakenteet eri kohdissa saattavat erota toisistaan Asiasisältö on kuitenkin sama. Jotkut väittävät uutta käännöstäkin väärennökseksi.
Maailman valtakielillä on lukuisia eri Raamatunkäännöksiä. Niissä ei ole mitään ”virallisia” käännöksiä.
Toisesta kielestä tekstiä käännettäessä tämä on aivan normaalia, että sanavalinnat voivat eri käännöksissä vaihdella. Kielenkääntäminen ei ole mitään matematiikkaa. Luulisi sinunkin, ilmeisesti jonkin verran koulutusta saaneen henkilön käsittävän sen asian. Harvemmin on mitään jonkun kirkon hyväksymiä sellaisiakaan.
Raamatunkäännöksiä on lähinnä kahden sorttisia. Tarkasti alkutekstin ilmauksia seuraamaan pyrkiviä ja taas ns. vapaita käännöksiä. Jos esim. vertaillaan uutta kirkkoraamattukäännöstä ja todistajien UM-käännöstä, niin uusi kirkkoraamattu on enemmän vapaamman käännöksen suuntaan. UM-käännöksestä ovat monet alkukielen tutkijat ja todelliset asiantuntijat todenneet, että se vastaa hyvin alkukielen ilmaisuja.
Käännöksiä on monia, mutta kannattaa keskittyä vain hyviin käännöksiin. Minä luen normaalisti Bibliaa (1776) ja 1933/1938 -käännöstä. Näistä voi luvallisesti lainata nettiin.
>>Raamatunkäännöksiä on lähinnä kahden sorttisia. Tarkasti alkutekstin ilmauksia seuraamaan pyrkiviä ja taas ns. vapaita käännöksiä. Jos esim. vertaillaan uutta kirkkoraamattukäännöstä ja todistajien UM-käännöstä, niin uusi kirkkoraamattu on enemmän vapaamman käännöksen suuntaan. UM-käännöksestä ovat monet alkukielen tutkijat ja todelliset asiantuntijat todenneet, että se vastaa hyvin alkukielen ilmaisuja.
Tiesitkö että UM-käännöstä kääntävillä ei ollut käytännössä mitään koulutusta koinee-kreikasta?
Osaisitko muuten luetella noita ”todellisia asiantuntijoita” joista puhut?
En halua viisastella tai lisätä mitään ylläolevaan hyvään kommenttiin, mutta mieleeni
tuli Lutherin määritelmä: Ihminen on käpristynyt oman itsensä ympärille.
Sen pohjalta ajattelen, että epäuskon alkusyy on ihmisen itsekkyys.
Olen huomannut näissä teoreettisissa keskusteluissa, että nykyään on vaikea ymmärtää, että
rakkaus Lain summana merkitsee myös Jumalan ja hänen sanansa rakastamista.
Jotenkin itsevanhurskauden motivaatiosta lähtien ajatellaan, että kaikki on ihan jees ja tehty
kun vain rakastetaan. Tulee se ajatus, että rakkauden katsotaan olevan jonkunlainen väline tai
ansio pelastukseen.
Jumalan tahdon käsittäminen vie kuitenkin totuuteen, haivaisemaan, ettei oma rakkaus ja omat teot riitä kuittaamaan Jumalan tahtoa. Se pakottaa etsimään turvaa jostakin muusta kuin rakkauden teoista:
Se on Jeesus Kristus, rakkaudettoman Vapahtaja.
Minusta rakkaus vie kuuliaisuuuteen. EN ajattele, että kuuliaisuus sinänsä täyttäisi jotakin
stahanovilaista hyvyyden urakkaa, mutta uskossa ihminen tahtoo elää rakastavan lapsen tavoin.
Rakkaus ajaa pois itsekkyydestä poispäin kuuliaisuuteen ja toisaalta lähimmäisen luo täyttämään rakastavana ihmisenä Jumalan tahtoa, koska se on rakkautta. eli Isän tahto.
Juha osaa asettaa kysymyksiä, jotka panevat ajattelemaan. Tässä muutama ajatus:
Raamatun auktoriteetin kannalta ei ole väliä kuka on mitäkin kirjoittanut. Siksi on virheellinen semmoinen ajattelutapa, joka näkee Paavalin kirjeet vähäarvoisempina kuin evankeliumit. Kaikki raamatun kirjoitukset yhdessä ovat se Jumalan ilmoitus Kristuksesta, jolle kirkon uskon ja elämän on perustuttava. VT:a on tosin aina tulkittava UT:n valossa.. Paavali kirjoitti oletettavasti muutakin kuin raamatussa olevat kirjeet, mutta Pyhän Hengen ohjauksessa varhaisen kirkon isät ottivat juuri nämä kirjeet pyhien kirjoitusten joukkoon.
Harhaopettajia oli silloin ja on nyt. Siksi on kaikkea opetusta arvioitava Jumalan sanan ja kirkon tunnustuksen perusteella ja pidettävä se, mikä on niiden kanssa sopusoinnussa.
Jeesusta seuraamalla ja häneen turvautumalla pääsee taivaaseen.
Uskollisina emme voi omin voimin pysyä, jos vaaditaan kidutuksella ja uhkauksilla luopumaan Kristuksesta. Jeesus on luvannut Pyhän Hengen avuksi tämmöisiin tilanteisiin ja marttyyrien historia osoittaa, että tämä lupaus pitää.
Paraskaan julistaja ei ole virheetön. Siksi on syytä myös itse ottaa selvää, mitä Sanassa sanotaan. Säännöllinen raamatun luku pitää tiellä.
Ihmisen pahuus on siinä, että hän ei toteuta Jumalan tahtoa. Siksi tarvittiin risti.
Yrjö, kiitos positiivisesta palautteesta ja erinomaisesta kommentista. Koko Pyhä Raamattu on tärkeä ensimmäisestä sanasta viimeiseen aamen sanaan asti ja sitä on hyvä lukea ja pohtia.
Aamen! Sekä Yrjö että Juha.
Juha puuttui ihan syystä tuohon jehovien raamattuun. Asia oli esillä jo toisellakin palstalla, ja siinä ilmeni, että jehovien käännöksewssä oli lisättyä tekstiä 2 Tim 3:ssa, muistan tuon kohdan hyvin Se on siis käännetty tendenssimäisesti.
Yrjö Sahama on kirjoittanut ansiokkaasti mm. Paavalin kirjeiden merkityksestä meille kristityille.
Tästä aiheesta on varsin paljon täällä viimeisen vuoden aikana keskusteltu.
Jukka Kivimäen palstalla tästä asiasta oli viimeksi puhe, ja parin kirjoittajan mielestä Paavalin opetukset eivät ole enää valideja tai normatiivisia tässä ajassa. Tueksi sille ajatukselle esitettiin jopa Ilmestyskirjan sitaattia ”Katso uudeksi minä teen kaikki”.
Elämme todella sekavaa aikaa, ja valtavalla vauhdilla tämä maallistuminen näkyy etenevän.
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Paavali on Kristuksen kirkon suurin teologi, joka seurasi Jeesusta Kristusta ja opetti oikein.
” Koko Raamattu on Jumalan sanaa; miten suhtaudut apostoli Paavalin kautta tulleisiin Herran sanoihin” ?
Raamattu on ylin auktoriteetti kaikissa opillisissakysymyksissä, mutta myöskin keskustelussa oikeasta ja väärästä etiikan alueella. Mutta kuitenkin ns. liberaaliteologian mukaan Jumalan tahdosta sanotaan, että Raamattu antaa vain joitakin Jumalan tahtoa koskevia periaatteita, mutta ei konkreettisia elämää koskevia ohjeita he sanovatkin; ” Raamattu ei ole lakikirja ” ?
Tällaisesta opetuksesta seurauksena on, että rakkauden käsky antaa ja ilmaisee Jumalan muuttumatonta tahtoa. Mutta se miten rakkautta toteutetaan ja sovelletaan arkielämässä ajan ja paikan mukaan,esimerkiksi eettisissä kysymyksissä meidän aikanamme ?
Tällainen käsitys on Raamatun mukaan outo ja myöskin luterilaisuudelle vieras ?
Raamattu ei anna ainoastaan periaatetta, vaan Jumalan käskyt ovat sellaisenaan muuttumatonta Jumalan sanaa. Joten voimme tämän vuoksi sanoa turvallisesti;
Koko Raamattu on Jumalan sanaa, emmekä saa sieltä poistaa mitään vaan olla sen sijaan uskollisia Jumalan ilmoituksen sanalle.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Tänäpänä ihan oikein pidetään rakkauden kaksoiskäskyä esillä. Lähes poikkeuksetta sitä pidetään oikeana ja hyvänä. Pyhää Raamattua tarvitsemme, jotta tietäisimme mitä Jumalan rakastaminen ja lähimmäisen rakastaminen todella on ja mitä se ei ole.
”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” (Matt. 22:36-40)
Ei tosiaan mitään uutta sitten Paavalin päivien.
Kun Paavali toimi pakanakansojen parissa, hän kohtasi jos jonkinlaista oppia ja villejä käsityksiä! Jo juutalaisuus oli vieras ”kreikkalaisen maailman” ihmisille, niin että näillä oli hyvin vähän esiymmärrystä Paavalin puhumille asioille. Tätä tilannetta Paavali sitten lähti selkiyttämään.
Osmo, kiitos kommentista. Paavali on meidän ympärileikkaamattomien apostoli. Paavali ei opettanut juutalaisuutta. Seurakuntiin kuitenkin tuli valheveljiä judaisteja, jotka lisäsi evankeliumin saamisen ehtoja. Samoin meidänkin aikana keskuudessamme on ”judaisteja”, jotka sekoittavat lain ja evankeliumin.
Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ”Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin. (Apt. 15:1-2)
Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani. Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan. Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne. Ja nuo, joita jonakin pidettiin – millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön – nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään, vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille – sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa – ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen. Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä. (Gal. 2: 1-10)