Sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2.Tim 3:10-17)
Koko Raamattu on Jumalan sanaa; miten suhtaudut apostoli Paavalin kautta tulleisiin Herran sanoihin?
Miksi on tärkeää kuunnella ainoastaan luotettavaa opettajaa; miksi apostoli Paavali kehottaa seuraamaan hänen vaellusta?
Miksi meidänkin kannattaa pyhän Paavalin tavoin seurata Jeesusta Kristusta?
Mikä auttaa meitä pysymää uskollisena Kristukselle aina kuolemaan saakka?
Miksi meidän on hyvä osattava Jumalan sanaa, vaikka meillä olisi hyviä opettajia?
Mitä on ihmisten pahuus, joka erottaa Kristuksesta?
Kaikki julkaistut blogini:
”Minulle opetus merkitsee tässä yhteydessä Jumalan sanaa.” Viitaten tässäkin keskustelussa esitettyyn kysyn, mitä Jumalan sana merkitsee tässä yhteydessä. On kai tullut ilmi, että se tarkoittaa muutakin kuin Raamattua.
Mistä muualta kuin Raamatusta sinä voi löytää Jumalan sanaa? Mistä tiedät, että lukemasi tai kuulemasi on Jumalan sanaa?
Jumalan sana löytää ihmisen. Se herättää uskon, ei tietoa.
Miten löytää?
”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.”
Martti Pentti, miten erotamme Jumalan puheen kaikista muista puheista?
”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin.” Meidän pitäisi varmaan pikemminkin herkistyä kuulemaan Jumalan puhetta kuin eritellä, mikä ei ehkä ole sitä. Liika virheiden välttäminen estää usein tekemästä oikeitakaan ratkaisuja.
Martti Pentti, kiitos hyvistä vastauksista, mutta minä otan tosissaan apostoli Paavalin varoituksen.
Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. (Gal. 1:6-10)
”…on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.” Mitä tuo vääristely sitten olisi? Onko se evankeliumin kaventamista vai avartamista? Paavalin aikana se taisi olla juutalaisuuden lakiuskon ujuttamista kristilliseen seurakuntaan. Ympärileikkauksesta käytiin kiistaa. Paavali varoittaa nähdäkseni armon rajaamisesta tarpeettomilla säännöillä. Jos hänen varoituksensa ymmärtää väärin, se voi johtaa juuri siihen, mistä hän varoittaa: sitoutumiseen tarpeettomiin sääntöihin.
Martti Pentti, olen samaa mieltä. Evankeliumissa ei saa olla mitään vaatimuksia. Jokainen Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen uskova pelastuu. Jumalan armoa ei voi ansaita omilla teoillamme. Väärää evankeliumia on esim. rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen ehtona pelastukselle tai pitää tehdä parhaansa jne.
”Väärää evankeliumia on esim. rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen ehtona pelastukselle.” Rakkauden osoittaminen on kutenkin viesti, joka saattaa johdattaa toisia pelastukseen. ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”
Martti Pentti, kiitos hyvistä näkökulmista. Toki on tärkeää, että noudatamme Jumalan antamia käskyjä ja sillä on merkitystä muille. On paljon helpompaa elää täällä maanpäällä, jos noudatetaan ja tehdään Jumalan tahto. Laki ja evankeliumi on hyvä osata erottaa. Ainoastaan puhdas evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on oikeaa evankeliumia. Jokainen uskovainen pelastuu.
Miksi meidän on hyvä osattava Jumalan sanaa, vaikka meillä olisi hyviä opettajia?
Erittäin hyvän vastauksen tähän antaa Diakonissalaitoksen johtaja, tohtori Edvin Wirenin, vuonna 1948 kirjoittama Heprealaiskirjeen kommentaarissa. Kirjansa alkusanoissa Wiren sanoo :
”Kristillisissä piireissä on alettu kohdistaa yhä enemmän huomiota Raamatun tutkimiseen. Kun kaikki maailmassa horjuu ja varjot lankeavat synkkinä yli kärsivän ihmiskunnan, kristityt ovat vakuuttuneita siitä, että heillä on varma turva sanassa. Kun katsomme maailman tapahtumia, valtaa toivottomuus ja epäilys mielemme. Mutta kun katsomme sanan vahvaa perustusta ja Jumalan kansalle annettua suurta lupauksensanaa, saamme kaiken ajan rauhattomuuden keskellä olla turvassa. Herran uskovalla seurakunnalla on elävä toivo, ja sen tie käy pimeydestä valoon.” (Edvin Wiren, syyskuussa 1948, alkusanat kirjassa Heprealaiskirje [WSOY, 1948]).
Kyllä se on hyvä ja tärkeä asia, että meillä on luotettavia opettajia jotka oikein jakaavat Jumalan sanaa, muuta se ei suinkaan yksin riitä sillä sen lisäksi kristittyinä meidän tulee lukea ahkerasti Jumalan sanaa, että voisimme tarkkaan kuunnella sitä opetusta jota meille kirkossa tarjotaan: kuuluuko siinä oikean paimenen ääni.
On tärkeää kuulla Hyvän Paimenen äänen saarnassa, eikä ihmisviisautta tai matkakertomuksia tai pullamössöä. Laki laittaa meidät ahtaalle, jolloin evankeliumin sana voi tehdä omaa työtään. Onneksi meillä luterilaisilla on paljon vanhojen hyvien opettajien kirjoja, mutta ne eivät koskaan korvaa Pyhää Raamattua vaan auttaa meitä ymmärtämään oikein Raamattua. Mistä tiedät, mikä on hyvä kirja?
Meille on hyväksi ”seurata” Jeesusta ja Apostoleja. Avartaisin vielä Martin ilmaisua, kun ”seurataan” niin se sisältää ajatuksen, kun sanomme: ”Seuratkaa tuon ihmisen tekemisiä” Jeesus on kuin opettaja, joka sanoo oppilaille ”katsokaa ja oppikaa minusta” = ”Seuratkaa minua”
”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.” Matt.11:29
”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.” Joh.15:4 Ja vielä:
”Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Ja vielä:
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joh.14:23
Tärkein mitä tästä ”seuraamisesta” opimme, on nähdä miten Jeesus asettaa Jumalan Sanan kaiken yläpuolelle ja Sanassa pysymisen Hän vertaa Rakkauteen ja käskyjen pitämiseen. On kuin Hän sanoisi meille, te tunnette sen tien mitä minä kuljen, pysykää tekin sillä tiellä. ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh.14:6 Näyttäisi, että Jumalan luokse on vain yksi tie, Jeesus asettaa itsensä eteemme ja sanoo: ”Seuratkaa Minua”
”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;” 1.Joh.5:3 ja vielä: Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” 1.Joh.3: 23
Meidän tulee pysyä Jeesuksessa ja uskoa Häneen kuten Hän pysyi Isässä. Jeesus nöyrtyi kaikessa Isän tahtoon ja antoi itsensä meille tieksi, että mekin pääsisimme Isän luokse Hänen kauttaan
Oma vai Jumalan tahto?
Uskon kautta olen saanut Raamatusta ymmärtää, että olen syntynyt synnin alle, ja siksi kuolen. Ymmärrän, myös että olen kaikkinensa Jumalan Luoma, mutta synnin tähden tahtoni on turmeltunut täysin jo ennen kuin olin vetänyt henkäystäkään, tahto minulla kyllä on, mutta hyvää tehdessänikin ajattelen vain omaani, en sitä mikä on Jumalan. Pahat teot tulee luonnostaan.
Ymmärrän myös, että Jumala on Pelastanut minut Kristuksen sovituksen kautta tuosta kuolemasta Elämään ja lahjoittanut minulle Uskon, joka ei katso enää siihen mikä on maan päällä, sillä maailma puhuu omaansa, vaan tuleviin, siihen joka on Taivaassa.
”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kol.3:2-4
Ymmärrän, myös. että Evankeliumin kuultuani, syntyi sydämeeni Usko, jonka vaikuttaa yksin Jumala, Poikansa Sanojen tähden ja Pyhä Henki, joka on vahvistanut ja todistanut Armon ja Totuuden. Niinpä Jumala vaikuttaa Kristityssä ja maailmassa kaiken Rakkauden, tekemisen ja tahtomisen. Kristitty ei ole siinä mitenkään ansiollinen. Siksi voin yhdessä kaikkien Pyhien kanssa sanoa kuten Paavali:
Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: ”Minä uskon, sentähden minä puhun”, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. 2Kor.4:13-15
Jumalan Tahdosta minä siis puhun, omasta tahdostani en sano mitään.
Ismo, kiitos monesta erinomaisesta kommentista. On hienoa kun sinun kommentit ovat Jumalan sanan mukaisia. Ajattelin vain herättää itseäni ja kaikkia muitakin keskustelijoita miettimään, kumpi on tärkeämpi saada oman tahdon mukaista viisauksia esille vai Jumalan tahdon mukaista Jumalan sanaa esille.
Kiitos itsellesi hyvästä blogista. ”En minä kuole vaan Elän” sanoi Luther jo aikanaan ja siihen voin myös minä yhtyä.
Aikamme Kristillisyydessä on keskitytty liikaa maallisiin, vaikka focus Kristinuskossa on ihmisten pelastumisesta kuoleman jälkeisestä tuomiosta, joka kohtaa jokaista ihmistä, sillä kaikkihan nousevat kerran ylös, myös ne, jotka nyt kieltävät Jumalan Pojan.
”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.” Ilm.20:12-13
Kristinusko on maailman positiivisin asia ja sen ilosanoma on, että Jumala on lähettänyt meille Poikansa pelastamaan meidät tulevalta tuomiolta, voimme iloita ja kiittää yhdessä siitä jo nyt ja kertoa kaikille mitä meille tapahtuu kun pääsemme kotiin. Maailma puhuu omaansa ja on synkkyyden vallassa, tehkäämme lakkaamatta hyvää kaikille, kertokaamme Jeesuksesta, kukin omalla paikallaan.
Ilo on lukea tällä blogilla syvällistä teologiaa. Lutherin perintö on Paavalin kirjeissä löytynyt vanhurskauttamisoppi, jonka mukaan minäkin olen monesti saanut vahvistusta ja lohtua. Jaa sitä kaikella ymmärryksellä, se on kadonnut Aarre.
Pyhiä ihmisiä meidän on hyvä seurata, kuten Pyhää Paavalia, Pyhää Timoteusta, Pyhää Neitsyt Mariaa, Pyhää Annaa ja kaikkia muitakin.
Osmo Kauppinen, kiitos kommentista. Samaa Jeesusta Kristusta kaikki pyhät seuraavat.
Jeesus Kristus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. (Joh. 14:6)
Jeesus Kristus on Herrani ja Jumalani!
Pyhän Annan ja pyhän Joakimin todellisuudesta uskallan olla jokseenkin epäilevällä kannalla. Hänestä kertovaa Jaakobin evankeliumia pidetään legendana.
Martti. Kyllä esimerkiksi Martin Luther uskoi Pyhään Annaan.
Nuori Luther antoi kyllä ukkosen säikäyttämänä lupauksen Pyhälle Annalle. Pyhimysusko taisi karista sitten myöhemmin.
*****“Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.” Tämä 15. ja****
Minusta tama on ihan selvasti korostamassa pyhia kirjoituksia eika lapsena saatua uskoa. Lapsena saatu uskokaan kun ei voi olla mitaan muuta kuin Pyhiin kirjoituksiin tukeutuvaa.
Timoteuksen usko siis nakuu pohjautuvan kirjoitettuun sanaan.
Se antaa ajattelemisen aihetta, kun eraassakin pitkassa keskustelussa oltiin
vaheksumassa kirjoitetun sanan merkitysta uskon auktoriteettina vaittamalla sen olevan jatkuvassa muutoksessa ja kulttuurisessa uudelleen mutoilussa, jonka perusteeksi ihan teologin viisaudella todettiin Jumalan sanovan *Katso, uudeksi mina teen kaikki*
Ei saanut hyvaksyntaa se vastainen ajatus, etta Jumala tassa ilmoittaa tekevansa uudeksi ihan jotain muuta kuin omia sanomisiaan.
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Jumalan sanaan voi aina luottaa. Jumalan sana on totuus aina ja iankaikkisesti.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5:10-13)
Pyhät kirjoitukset todistavat Jeesuksesta, siitä ne tuntee.
Pyhyydestä vielä sen verran, että kaikki Kristityt ovat Pyhiä, Jumalan erotettua maailmasta oman kansan, joka on Kristuksen seurakunta, jonka Hän on voidellut Pyhällä Hengellä Kristuksen kautta.
Kukaan ihminen ei voi kuitenkaan varmasti tietää toisen ihmisen sydämen asennetta ja siksi meidän tuomiomme on turhaa ja puhdasta seurakuntaa ihmiset eivät voi nähdä. Jumala kuitenkin näkee sen puhtaana Kristuksessa, joihin meidät on liitetty. Kaikki jotka uskovat Kristuksen sovituksen ja ylösnousemisen saavat lahjaksi Jumalan vanhurskauden ja ovat Pyhät.
On hyvä muistaa, että Katollisen kirkon julistamat pyhimykset eivät ole Pyhiä tuon julistamisen tähden, vaan Kristuksen tähden, jos ovat Pyhiä. Jumalaa ihminen ei voi pettää, toisiansa kyllä.
Kirkko voi siis luottaa Jumala lupaukseen, että Hän tuntee omat lapsensa ja kirkkonsa, ja vaikka vaelluksemme ontuu pahasti, silti hylkäämme epäuskon, joka on vääryys ja uskomme lupauksiinsa, että Hän Puhdistaa meidät kaikesta synnistä, siis Pyhittää meidät, kunhan pysymme Totuudessa.
Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee” 2.Tim.2:19
Pyhät ovat saaneet Jumalan Lupauksen ja Hengen vakuudeksi Uskon, jonka kautta kaikki Kristityt voivat nähdä itsensä Pelastettuna, vaikka tuntevat omat syntinsä ja vääryytensä.
”Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” 2.Kor.5:4-7
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-7-3-2021/
Texterna förevisas samt temat presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-7-3-2021/
Olen pyrkinyt saarnaamaan evankeliumitekstistä. Nyt evk. teksti on napattu keskeltä pitkää keskustelua, joten koko asiayhteys ei selviä pelkästään tästä pätkästä. Tuntuu oudolle että tämmöinen jakso on valittu saarnatekstiksi. Mitähän niillä on ollut mielessä, jotka tämän valinnan ovat tehneet?
Pekka Veli
Kiitos hyvästä kommentistasi!
Itse olen useammankin kerran todennut saman mistä puhut. Olen silloin miettinyt, että tavoitteena lienee ollut saada riittävän lyhyt kappale lukemisen helpottamiseksi.
Näin ollen on aihetta aina valmistelujen aikana tarkkailla laajempaa yhteyttä ennen tehtävän toteuttamista.
Esimerkiksi tätä blogiani valmistellessani olen useampaankin kertaan ja useammallakin kielellä lukenut Jeremian kirjan lukuja molemmin puolin kohdelukua, milloin muutamia lukuja milloin pitkällekin kumpaakin suuntaan.
Toteuttamisessa näkökulman rajaaminen riippuu kulloisenkin kokonaisuuden laajuudesta. Toisinaan olen ottanut laajemminkin esille tekstin yhteyksiä, toisinaan olen nostanut esille joitakin mielenkiintoiselta vaikuttavia yksityiskohtia, joten tältä osin suurin kipuiluni on ollut tekstin oikea rajaaminen ja sopivan näkökulman löytäminen. Tästä sitten aukeaa kulloinkin esille tuomani ratkaisu ja sen tarkastelun laajuus.
Opin Per Wallendorfilta niksin, jota olen sen jälkeen käyttänyt : Per kirjoitti saarnatekstin käsin ja kirjoittamisen aikana Pyhä Henki nosti usein tekstistä esiin yhden käytännöllisen näkökulman, jonka ympärille saarna rakentuu. Käytännöllisyys merkitsee tässä sitä että jokainen kuulija voi sen omalla kohdallaan elää todeksi.
Palaisin vielä tuohon ensi sunnuntain tekstiin Joh 8 jakeessa 31 sanotaan: ”Jeesus puhui niille Juutalaisille jotka uskoivat häneen.” Keskustelun jatko ei kuitenkaan tuo ilmi mitään muuta, kuin juuri näiden ”uskovien” epäuskon. Mikä sai heidät näin jyrkästi hylkäämään Jeesuksen. Tuo kysymys on kiusannut mielessäni, kun valmistan saarnaa ensi pyhän sana-jumalanpalvelukseen.
Asia ei välttämättä ole olennainen, mutta lisäselvyyttä tuohon asiaan olisi mielenkiintoista saada.
Pekka Veli
Kiitos erinomaisesta huomiostasi ja siihen liittyvästä kysymyksestäsi.
Nyt menen nukkumaan mutta huomenna, jos Herra suo, palaan asiaan.
On miellytävä todeta, että Raamattua halutaan ymmärtää. Sinä Pekka annat kysymykselläsi näytteen juuri tuollaisesta pyrkimyksestä.
Ennen jaetta 32 Jeesus puhui erityisesti niille, joista hän toteaa jakeessa 19 ”Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni.” Mutta tuossa jakeessa 32 kohderyhmä vaihtuu: ”Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi…”
Tässä kohden UT2020 on verbimuodossa tarkempi(asia kannattaa tutkia myöhemmin?) ja kääntää jakeen seuraavasti: ”Niinpä Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka olivat alkaneet luottaa häneen…” Ja tuolle jo hiukan uskoa omaksuneelle ryhmälle Jeesus lausuu sanat: ”Jos pidätte kiinni minun sanoistani, olette todella minun oppilaitani. Silloin opitte tuntemaan totuuden ja totuus vapauttaa teidät.”
Jakeessa 33 Jeesuksen vapauttamispuheeseen tartutaan: ”Kuulijat sanoivat: ”Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Mitä tarkoitat sanoessasi, että meistä tulee vapaita?” Jatkossa Jeesus sanoo tällaisista ”kuulijoista”, että ”haluatte tappaa minut, koska ette voi sietää puheitani,” ja ”te olette isästä Perkeleestä, ja hänen himojaan te tahdotte tyydyttää”. Kyseessä ei voi olla se porukka, joka ”oli alkanut luottaa häneen”, joten kohderyhmä vaihtuu jakeessa 32.
Jeesuksen ajan keskusteluissa kävi joskus niin, että hänen suuriääniset vastustajansa saivat vahvan yliotteen ja lampaan kaltaiset vaatimattomat totuuden etsijät työnnettiin sivuun. Ja niin se taitaa olla myös nykyään: räyhäävän kriittiset puheenvuorot Raamatusta keräävät tämän maailman enemmistöltä ne suurimmat aplodit.
Matiaksella on varmaankin oma painava vastauksensa tuohon sinun kysymykseesi. Odotellaan sitä kaikessa rauhassa huomiseen.
Pekka Veli
Olen kirjoittanut blogin puhumastasi tekstistä kolme vuotta sitten. Siinä en kuitenkaan ole käsitellyt mainitsemaasi ongelmaa, vaan ottanut toisen näkökulman.
Laitan kuitenkin sen näkyviin. Siitä syntyi keskustelu jossa esille nousi pohdiskelua eettisistä kysymyksistä toisaalta kristinuskon ja buddhalaisuuden ja toisaalta valistusajan ja muiden aikojen välisisten näkemysten valossa.
https://www.kotimaa.fi/blogit/jeesus-voittaa-pahan-vallan-ja-tuo-esiin-hyvyyden/
Pekka Veli
Pieni tilannekatsaus kysymyksesi Joh. 8:31 johdosta
Olen tänään lukenut kuusi hyvää kommentaaria asettamastasi kysymyksestä. Tarkasti ottaen olen tähän mennessä lyötänyt kuusi erilaista selitystä.
Minun lienee aiheellista vielä pohdiskella ennen kuin kirjoitan asiasta.
Rauli
Kiitos puheenvuorostasi.
Juutalaisessa yhteisössä oli noihin aikoihin noin puolentoistakymmentä eri ryhmäkuntaa, näistä tunnetuimpia olivat fariseukset, saddukeukset ja essealaiset.
Tämä joi taustan sille, että Jeesuksen kuulijoitten joukossakin oli lähtökohdiltaan monesta eri suuntauksesta lähtöisin olevia kuulijoita. Tämä oli sitäkin luontevampaa, kun opettaessaan Jerusalemin temppelissä Jeesuksella oli hyvin paljon kuulijoita.
On myös mahdollista, että kuulijoitten joukossa oli kuulemaansa eri tavoin asennoituvia, osa oli myönteisemmin ja osa kielteisemmin opetuksen vastaanottavia.
Ratkaisumallisi on yksi monista mahdollisista: Eri tavoin Jeesuksen vastaanottaneet muodostavat selkeän erilaisten ihmisten ryhmät. Suuressa väkijoukossa myös puheenvuorot voivat vetää eri suuntiin ja tällä tavoin ajatellen tapahtuman kulku saa selkeästi jäsennellyn selityksen.
’Tämän selityksen ongelma on kerronnan johdonmukaisuus: Vastaako tämä ratkaisu Johanneksen evankeliumin tarkkaa sanamuotoa vai eikö.
Kuten jo Pekka Velille vastasin: Vielä mietin mitä sanoisin.
”Miksi kaikki eivät uskoneet jeesukseen, ”
Ehkä siksi, että he uskoivat Moosekseen ja Mooses on laatinut kansale perustuslain johon kuuluu myös perinnäissäännöt.
Johanneksen salainen kirja kertoo:
Johannes ja Arimanios.
Eräänä päivänä kun Johannes, Jaakobin veli, toinen Sebedeuksen pojista, meni temppeliin, hänen luokseen tuli fariseus, nimeltään Arimanios ja kysyi häneltä: ” missä on opettajasi, jonka seuraaja olit ?” Minä vastasin: ” Hän palasi sinne, mistä oli tullut. ”
Fariseus sanoi: ” Se nasretilainen petti teitä perin pohjin. Hän täytti teidän korvanne valheilla, paadutti teidän sydämenne ja sai teidät luopumaan isienne perinnäisssäännöistä . ”
Kun minä Johannes, kuulin tämän, lähdin temppelistä vuorelle autioon paikkaan . Mieleni oli hyvin surullinen ja kysyin itsekseni: ” Miten voi olla mahdollista, että Vapahtaja asetettiin tähän tehtävään? Miksi hänen isänsä lähetti hänet maailmaan ja kuka oikeastaan on hänen isänsä, joka hänet lähetti ? ?
Millainen on se ikuinen valtakunta, johon me menemme? Mitä hän tarkoitti sanoessaan, että katoamaton ikuinen valtakunta on sen valtakunnan esikuva, johon me menemme, eikä kuitenkaan opettanut, millainen tuo katoamaton valtakunta on ? ”
Tarja
Olet viitannut tähän samaiseen Johanneksen apokryfiin jo 1.6.2020, joten voinen myös liimata saman vastauksen kuin silloinkin annoin:
Sitaatti alkaa
Johannes ja Arimanios on osa Johanneksen apokryfia. Alla olevassa saksannoksessa sivuilla 77-78.
Johanneksen apokryfi on saanut vaikutteita Valentinolaisuudesta ja keskiplatonistisesta kreikkalaisuudesta. Sen sanoma kuvaa oman kirjoittajansa pohdiskeluja, mutta se ei kelpaa historialliseksi Jeesuksen elämäntyön kuvaukseksi. Sen historiallinen arvo jonkinlaisena historiallisena lähteen on lähellä nollaa.
Mainintasi ettei tuossa jutussa puhuta mitään rististä seuraa Valentinoksen kristologiaa. Valentinoksen mukaan Kristus ei ollut oikeasti ruumiillinen. Valentinoksen oppiin kuuluu myös, se ettei Jeesus kuollut ristillä. Valentinos / Valentinios syntyi noin 100 ja kuoli noin 153/155/160/161.
Johanneksen apokryfi on saksaksi tutustuttavissa .osoitteessa sivulta 76 alkaen sivulle 122 esikatseluna muutama sivu sieltä ja täältä.
https://books.google.fi/books?id=-h_oBQAAQBAJ&pg=PA77&lpg=PA77&dq=Johannes+ja+Arimanios&source=bl&ots=E1AWCt0sVU&sig=ACfU3U2pb230vt0Aq6ECp4P0QN7sTDmX-g&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwjNiJPZh-LpAhVy_CoKHUmuDboQ6AEwA3oECAgQAQ#v=onepage&q=Johannes%20ja%20Arimanios&f=false
Keskiplatonismista pieni esite tässä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskiplatonismi
Sitaatti päättyy
Tarja
Sitten aivan käytännön vastauksena tekstin sisältämiin kysymyksiin, mistä valtakunnasta on kysymys, kuka lähetti ja kenet.
Oculi sunnuntain evankeliumi antaa siihen viitteitä. Jumalan kansa on sama kansa, johon jo uskon isä Aabraham on uskon kautta kuulunut ja joka sitten on tullut täyteydessään maan päälle Jeesuksessa Kristuksessa, jonka Jumala, Isä, Kaikkivaltias, on lähettänyt maailmaan pelastamaan koko ihmiskunnan ja vapauttamaan synnin, kuoleman ja paholaisen rääkkäämän luomakunnan Jumalan lasten toivoon ja tulevaisuuteen.
Via Crucis
Tiesittekö tätä.
” Krusis tai Krousis, tai lat. Crusis eli Krossaie, oli antiikin alue ja myöhempi Makedonian valtakunnan osa Chalkidikina nykyisin tunnetun niemimaan länsiosassa pohjoisessa Kreikassa.
Kreikkalaisessa mytologiassa alue sai nimensä Krusiista, joka oli Mygdonin poika. Mygdon oli puolestaan Mygdonian eponyymi heeros, ja näin mytologia kytki alueet yhteen. Eponyymi heeros tarkoittaa sankaria joka on antanut nimensä jollekin alueelle, tai asialle.
Kultuuri heeros = tarkoittaa usein Luoja Jumalan rinnalla esiintyvää ja ikäänkuin hänen työtään jatkavaa olentoa. Kulttuuriheerokseen liittyy usein ajatus heeroksen kerran tapahtuvasta paluusta kansansa keskuuteen. Kulttuuriheerosta ei useinkaan palvota, koska myytit säilyttävät muiston hänen urotöistään.
Jeesus ja pyhimykset esiintyvät usein kulttuuriheeroksina kansanomaisissa uskomuksissa. ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Krusis
Miten tämä alue liittyy Jeesuksen viimeisiin päiviin, tai Mygdonin poikaan ?
Tarja
Kiitos kommenteistasi!
Suomalaisessa ympäristössä Via Crusis tarkoittaa Jeesuksen kärsimystien muistelemista erilaisissa tapahtumissa. Tämän taustalla on meidän tietomme Vapahtajamme viimeisen viikon elämäntapahtumista.
Makedonialaisessa ympäristössä Krusis on vanhan Makedonian aluetta. Aikaisemmin se oli myös Traakian yksi heimo.
Näillä kahdella ei ole muuta yhteyttä toisiinsa kuin nimen samantapainen kirjoitusasu.
Paitsi tietenkin nykyaikaan liittyvänä uskontotilastollisena todellisuutena, että Kreikka on yksi maailman kristillisimmistä maista, koska valtaosa kansasta kuuluu ortodokseihin. Muutama vuosi sitten tilaston mukaan ortodokseja oli 98 % väestöstä. Tämä on kunnioitettavan hyvä tilanne.