Jos en ihan väärässä ole, niin N-liitossa annettiin lopulta kaikille elossa olleille veteraaneille sama merkki ehkä vähän erinäköisenä, kuin se jonka ne sodan ajan sankarit saivat. Muistan miten viime vuosituhannen lopulla Petroskoissa pikkujobbarit kauppasivat muutamalla kympillä sellaista merkkiä. Minulla ihan kylmät väreet menivät, kun ajattelin sitä mitä sen merkin saanut soturi oli joutunut kokemaan ja nyt se on kauppatavarana.
Vanhanajan Almanakka huomioi kaikki pyhäpäivät. Nyt olen joutunut ulalle, kun ei minun tietokoneeni ruudulle ilmestyvä kalenteri tiedä mistään mitään. Tänään olisi siis Pyhienmiesten päivä, jota nykyään pyhienpäiväksi sanotaan. Jos ajattelemme kielipelinä koko asiaa, noiin onhan pyhienpäivä demokraattinen ja tasa-arvoinen sana. Olisiko kuitenkin näissä ilmaisuissa joku ero? Jos kaivaudumme historian sedimenttiin, niin ero on todella suuri. Nyt meille ovat pyhiä kaikki edesmenneet sukulaisemme, joita käymme kynttilöin muistamassa. Eikä siinä ole pahaa yhtään, jos muistamme edesmenneitä hyvällä, heitä joiden kanssa olemme eläneet ja yhteistä matkaa taivaltaneet.
Pyhät miehet, joita alkujaan muistettiin, olivat apostolit eli Herran lähettiläät, jotka olivat ihmisiä niinkuin mekin. Oli heissä kuitenkin jotain erikoista. He saivat toimeksiantonsa suoraan Herralta ja Pyhän Hengen täyteyden suoraan taivaasta. He uskoivat niinkuin mekin nyt uskomme, mutta he todistivat uskostaan hengellään. Siinä on asia miksi olemme heitä muistaneet. He antoivat meille esimerkin siitä, minkä arvoisena he pitivät Jumalan lahjana saatua uskoa. Ehkä olisi hyvä uhrata joku ajatus tähän varsinkin, kun tähän kohtaan on merten takaa rantautunut aivan erilainen kulttuuri, joilla ei ole yhtymäkohtaa. Eipä taida olla sellaista tavaramerkkiä, joka toisi pyhät miehet meidän olohuoneisiimme?
Paavali kirjoitti kirjeensä kaikille uskoville ja pyhille. Täällä meidän olohuoneessa on siis ainakin yksi.
Pyhällä hengellä on kaksi puolta, se on joko Pyhä sota, tai Pyhä rauha. Kirous tai siunaus.
”Minä panen sinuun eteesi tänä päivänä, siunauksen ja kirouksen, elämän ja kuoleman, valitse siis elämä. ” Mooses
Kristinuskossa kirotaan juutalaisia, siksi he eivät saa valita sitä.
Halloween on kai nyt se trendi. Kannattiko vaihtaa aihe, jokainen voi miettiä. Tarkoitin, ettei apostolit taida saada olohuoneissa enää samanlaista sijaa, jonka Halloween on vallannut. Kurpitsat kuolevat apostolit elävät Herransa luona.
Pyhäinpäivän tausta on siinä, että monilla pyhimyksiksi julistetuilla oli oma nimikkopäivänsä, mutta ei kaikilla. Niin siis heille järjestettiin yhteinen päivä. Apostolienpäivä on kesällä.
Apostolit olivat myös marttyyreja ainakin osa.
Pyhäinpäivän alkuperäinen tarkoitus oli muistella nimeltä tuntemattomia marttyyreitä, joissa toki oli sekä miehiä että naisia, aivan kuten nimeltä tunnetuissakin. Kun varsinkin protestanttisissa kirkoissa on vakiintunut tapa muistaa samassa yhteydessä myös kaiikia Kristuksessa kuolleita, on tällöinkin luontevaa puhua pelkästään pyhistä. Lienee niin että ainakin näistä vainajista saatta suurella todennäköisyydellä enemmistö olla naisia.
Kun mennään vieläkin kauemmaksi antiikkiin, niin ”kuolleiden” muistopäivä on ollut merkki vedenpaisumuksen vuoksi ihmiskunnan muistissa. Päivää on muisteltu lähes kaikkialla maailman eri kolkissa jollain tavalla. Jopa kaukaisissa viidakoissa, missä ei ole ollut Kristinuskosta saati muistakaan mitään hajua. Ihmiskunnalla on myös kollektiivinen uskonnoista riippumaton muisti.