Pyhiä turha siirtää
Työmarkkinasopimus hyväksyttiin lopulta nopeasti. Sen tekijät kertoivat kaiken muun ohessa pohtivansa arkipyhien eli helatorstain ja loppiaisen siirtoa tuottavuussyistä lauantaipäivälle ”yhteistyössä kirkon edustajien kanssa”. Kirkkoja on maassa monta, mutta epäilen, ettei yksikään niistä tule siirtoon suostumaan – siksi merkittäviä nämä pyhät kirkkovuodessa ovat. Kummallakin on oma, historiallinen laskutapansa ja siksi paikka viikkorytmissä vaihtelee, kuten joulunkin.
Muutos ei ole todennäköinen ja sitä suuremmalla syyllä, kun tämä harharetki jo kerran tehtiin. Luterilainen kirkko myöntyi 70-luvun alussa siirtämään pyhät lauantaipäiviin ja sen aloitteesta ne parikymmentä vuotta myöhemmin palautettiin entiselle paikalleen.
Miten ratkaiseva kahden pyhän paikka on Suomen kilpailukyvylle? Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa pyhät ovat paikoillaan. Miksi siis meillä tämä soutaminen ja huopaaminen parinkymmenen vuoden välein?
Se on turhaa ja tarpeetonta myös syystä, joka on ollut arkipyhäkeskustelussa vähemmän esillä. Kirkollisen pyhän ja vapaapäivän kytkentä ei ole mikään itsestäänselvyys. Ennemmin jäänne yhtenäiskulttuurin ajoilta. Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina, jolloin kirkko levisi ja laajeni, ei kalenteri alkuunkaan seurannut kirkon järjestyksiä. Kristityt viettivät sunnuntaita, pääsiäistä ja muita juhlia kokoontumalla aamulla jumalanpalvelukseen ja menemällä sen jälkeen töihin. Reformaation isoja muutoksia oli, että Luther karsi koko ajan lisääntyneitä pyhimysten päiviä. Provokatiivinen tai ainakin poleeminen oli Lutherin ajatus, että myös työ merkitsee ihmiselle jumalanpalvelusta.
Siksi pyhien siirtely ei voi olla tämän päivän Suomessa kirkon tehtävä. Jos työntekijäjärjestöt haluavat antaa tämän uhrin EK:n, tehokkuuden ja tuloksen kasvattamisen alttarille he sen tekevät. Seuraukset ovat ilmeiset: yhä pienempi joukko tekee yhä enemmän töitä yhä pienemmällä palkalla. Arkipyhien antama lepo ja virkistys poistuu ja työnantaja saa työpanoksen pienemmällä rahalla. Seuraavaksi voidaan alkaa pohtia joulun ja pääsiäisajan kalenteria. Ja tietysti sekin työntekijän selkänahasta.
Kirkolle sen vallan väheneminen ja talouden heikkeneminen merkitsee tietenkin vastusta. Samalla se avaa uusia mahdollisuuksia. Muskelien pienentyessä voimme palata juurillemme, siihen, mitä oli alussa, ennen vallan houkutusta ja lankeemusta.
Heikki Palmu
Heikki Palmu :”Muskelien pienentyessä voimme palata juurillemme, siihen, mitä oli alussa, ennen vallan houkutusta ja lankeemusta.”
Tarkoitatko aikaa ennen ajanlaskumme alun jälkeen tapahtunutta kulttuurievoluutiota? Älä pelottele. Olen kuullut, että esim. alkua jäljittelevällä ortodoksien pyhällä Athos-niemimaalla toimivat luostarit eivät käytä kelloa, ja seuraus on ollut se, että paikalla olevien luostareiden aamupalvelukset ja vigiliat tai liturgiat alkavat eri aikoina, mikä varmaankin haittaa arkipäivän yhteisöllistä ja yhteisvastuullista työtä. Nykykäytäntö on mielestäni hyvä, mutta meille taivaaseen uskoville tulisi turvata ne pyhät päivät, jolloin voimme irrota arkipäivistä ja ”ylentää sielumme Jumalan puoleen” että muistaisimme, mikä oli alkuperäinen kotimme. Siirtäkää mieluummin vaikka Vapun päivä lauantaiksi.
Tuula Hölttä, Athos luostarin asioihin en ottanut kantaa ja omasta mielestäni en myöskään pelotellut. Mielestäni rikkaan ja valtaa käyttävän kirkon on vaikea kulkea avosandaaleissa kulkevan Jeesuksen jalanjäljissä. Meidän kirkkomme, Suomen ev-lut. kirkko on ollut liian varakas, siksi en pelkää edessä olevia vaatimattomampia aikoja. Mitä ajattelet tästä?
Heikki Palmu :”Suomen ev-lut. kirkko on ollut liian varakas, siksi en pelkää edessä olevia vaatimattomampia aikoja. Mitä ajattelet tästä?”
Inhorealistina ajattelen, että miten kirkko selviytyy esimerkiksi kattamattomasta eläkevastuuvajauksestaan ja miten seurakuntien luottamushenkilöorganisaatiot saadaan ymmärtämään kovia taloudellisia realiteetteja, jotka rajoittavat kirkon toimintaa. Yritin tätä joskus 90-luvun taitteessa, kun yritin perehdyttää joitakin luottamiushenkilöitä kirkon talousarvioon ja toimintasuunnitelmiin, mutta valitettavasti srk:n aktiivisimpien ”hengen uudistajien” mielipide oli se, että asia on liian maallista ja tulin asian vuoksi leimatuksi jopa ”myrkkysieneksi” yms. Siis en osannut!
Tuula Hölttä: ”Olen kuullut, että esim. alkua jäljittelevällä ortodoksien pyhällä Athos-niemimaalla toimivat luostarit eivät käytä kelloa, ja seuraus on ollut se…”
Joo joo, taas. Olen kuullut ja kuulopuheiden mukaan, kirjoittaa Tuula Hölttä. Minä (uros) olen ollut Pyhällä vuorella (Athos) ja voin vakuuttaa, että kyllä siellä on samat kellot kuin täällä Suomessakin (vieläpä sama aikavyöhyke). Liturgiat ja vigiliat alkavat ilmoitettuun aikaan, mutta loppuvat eri kirkkovuoden aikoina eri kellonlyömällä. Ja yöpalveluksen jälkeen on hyvä mennä suoraan aamiaiselle.
Ei Athoksella jäljitellä mitään alkua. Siellä useilla ortodoksikansallisuuksilla on omia luostareita (mm. kreikkalaisia, serbialaisia, venäläisiä…) ja skiittoja. Niissä toimitetaan palvelukset kansallisten kirkkojen mukaisesti jonkin verran eri aikoina kuin naapuriluostareissa. Tää nyt on tätä ABC:tä.
Minä (ihminen) en ole käynyt Athos-vuorella ja tarinan kertoi yksi vuorella käyneistä ortodokseista. Ajattelin, että jos halutaan etsiä alkuperäistä seurakuntaa, niin mielestäni malli löytyy ortodoksikirkon perinteestä. Jos taas halutaan etsiä 1500-luvun seurakuntaa, niin sen malli löytynee luterilaisista tunnustuskirjoista. Olen huono kristitty sikäli, että etsin ihmisyyttä ja yritän muistaa sen, että ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä”, mikä varsinkin viime vuosien aikana on monta kertaa ollut helpommin sanottu kuin tehty. Vai mitä Hannu?