Pyhien yhteys

Rakas elämäni kukka

Kukkapaketin kera

Olin leski kun menin lähetystyöhön Kameruniin. Jumala tuntee lesken huokaukset. Hän myös auttoi minua: Johdatti elämääni rakkaan puolison.  Todella hyvä on Jumala, hänen hyvyytensä tähden saan jakaa elämäni  armaan prinsessani kanssa. Yhdessä olemme työtä tehneet Kamerunissa evankeliointimatkoillamme eri puolilla uusia seurakuntia perustaen ja jo toimintansa aloittaneita tukien.

Nykyisin eläkeläisinä Somerolla elämme.  Olemme onnellisia. Kiitämme Jumalaa siitä, mitä hän on meille suonut ja vastaamme tuonut yhteisten vuosien aikana.

Keskinäinen rakkaus ja  toinen toisensa hyväksyminen  auttaa eteenpäin elämän eri vaiheissa.   Kaiken häiritsevän unohtaen, kaiken ongelmia tuottaneen anteeksi antaneena.

Armahtava asenne vie eteenpäin. Katse kohti tulevaa, yhdessä kohtaamaan elämän haasteita koko elämämme matkalla. Siihen auttaa aito anteeksianto. Valtaisan avartava on  sunnuntain otsikkomme aihe: ”Antakaa toisillenne anteeksi”.

 

Olen varttunut  kulmakunnalla, missä ihmiset pitivät yhtä.  Kokoonnuttiin yhteen niin häihin kuin hautajaisiin. Paikallisella Koisthuhdan  kansakoululla kokoonnuttiin myös mitä  erilaisinpiin  kokoontumisiin.

Näin pyhäinpäivän aikaan otan tarkasteluun erityisesti hautajaisten vieton ja näiden mukanaan tuomien kysymysten esittelyn.  Monet lapsuuteni aikaiset ihmiset ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen.  Heidän muistonsa ei kuitenkaan ole hävinnyt mielestäni. Nyt eläkeläisenä tapaan jopa tuntemieni aikaisempien polvien lastenlapsia. Eräiden rakkaina muistoissani olevien lapsenlapsia olen saattanut haudan lepoon.

Sota-ajan lapsena sain kuulla miesten keskinäisiä puheita sota-ajan kokemuksista. Vanhempani keskustelivat paljon  suvuista ja sukulaisistamme.  Lukemattomia nyt jo uuteen elämään taivaan asuntoihin siirtyneitten elämästä saimme kuulla jo pieninä mukuloina. Erityisesti mielessäni on pysynyt lukuisia keskusteluja erilaisista uskon kysymyksistä, joita ihmiset miettivät mielessään ja  meille lapsukaisille tuumailujaan kertoivat .  Elimme sukupolvien ketjussa.

Erityisen arvokkaana olen kokenut sen ajan, kun äidin isäni asui elämänsä viime vuodet kotonamme. Useita kertoja päivässä luin Johannes Bäckin kirjoittamaa rukouskirjaa Muukalaisten kotielämä.  Sain näistä rukoushetkistä koko elämääni voimiinnuttavan rakkauden ja elämän viisauden lähteen. Olen onnellinen näistä menneitten polvien minulle antamastan hengellisestä perinnöstä. 

Hautajaisissa tulevan elämän toivo nousi hyvin voimakkaana esille.  Surun kokemusten lisäksi myös sukulaisten kokoontuminen yhteen lujitti sosiaalisia kytköksiämme toinen toisiimme. Näin usko ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään myös yhdisti meitä toisiimme silloin, kun ikävän ja surun keskellä omaa katoavaisuuttamme tässä ajassa pohdimme. Hautajaisten muistotilaisuuksia pidettiin kodeissa. Syötiin, juotiin, muisteltiin menneitä, veisattiin virsiä ja laulettiin Siionin kannelta. Juteltiin myös elämän menosta yleisestikin samalla, kun kerran toisensa tavattiin.

Pyhäinpäivä suuri sanoma uudesta elämästä taivaan kirkkaudessa tämän ajallisen elämämme jälkeen rohkaisee mieltämme: Nostamme katseemme tulevaisuuteen, Jumalan antamaa tulevaisuutta kohti.

Pyhäinpäivän apokryfiteksti nostaa esille:

ylösnousemuksen

kuolleista nousemisen

ja  uskossa pois nukkuneitten ihanan palkinnon.

Kaiken tämän perustana on synneistä vapauttava sovitusuhri.

 

 

LAUANTAI 4.11.2023

Pyhäinpäivä

Pyhien yhteys

Pyhän apokryfiteksti: 2. Makk. 12:43–45

Sitten Juudas pani toimeen kaikkia miehiä koskevan rahankeräyksen ja lähetti rahat, noin kaksituhatta hopeadrakmaa, Jerusalemiin syntiuhrin toimittamista varten. Siinä hän teki hyvin ja viisaasti. Näin toimiessaan hän ajatteli ylösnousemusta – olisikin ollut turhaa ja typerää rukoilla kuolleiden puolesta, jos hän ei olisi uskonut kaatuneiden nousevan kuolleista. Hänellä oli myös mielessään se ihana palkinto, joka odottaa uskossa pois nukkuvia. Miten pyhästi ja hurskaasti hän ajattelikaan! Hän halusi, että kuolleet pääsisivät vapaiksi synnistään, ja siksi hän toimitutti sovitusuhrin.

 

SUNNUNTAI 5.11.2023

23. sunnuntai helluntaista

Antakaa toisillenne anteeksi

Sunnuntain apokryfiteksti:  Sir. 35:12–19

Anna Korkeimmalle niin kuin hän on antanut sinulle,
anna auliisti kaikki, mitä sinulta liikenee.
Herra pitää kyllä huolen takaisinmaksusta,
seitsenkertaisesti hän korvaa sinulle kaiken.
Älä tarjoa lahjuksia, ei hän ota niitä,
älä luota väärin hankittuun uhrilahjaan.
Herra on kaikkien tuomari,
eikä hän suosi mahtavaa.
Ei Herra erottele ihmisiä köyhän vahingoksi,
hän kuulee kyllä sorretun rukouksen.
Ei hän torju apua pyytävää orpoa,
ei leskivaimoa, kun tämä purkaa sydäntään.
Vieriväthän lesken poskille kyyneleet,
kun hän valittaa sortajiensa tähden.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kirkkomme tunnustuskirjat painottavat pyhien merkitystä hyvän uskon elämän esikuvina. Heidän muistonsa rohkaisee meitä kestävään uskoon ja aktiiviseen hyvän tekemiseen.

    Sen sijaan he eivät ole meidän jumaliamme, vaan heiden esikuvansa rohkaisee meitä oikean ja aidon AINOAN TOSI JUMALAN palvontaan. Kristus on meidän Vapahtajamme, kuten hän on ollut myös menneitten aikojen Jumalassa pyhien elämässä.

    Augsburgin tunnustus sanoo:

    XXI Pyhien palvonta

    Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan. Niinpä keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita. Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua, (1 Tim. 2:5) sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme. Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: ”Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne.” (1 Joh. 2:1).

    https://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Pyhienpalvonta

  2. Pyhäinpäivän apokryfitekstissä on ajatus, joka muodostaa ”raamatullisen” perustelun myöhemmälle Paavalin ajan Korintton seurakunnan käytännölle.

    Siellä uskovat olivat huolissaan heille rakkaiden, mutta kastamatta jääneiden edesmenneitten ihmisten tähden. Niin kuin makkabealaiset toimittivat uhrin kuolleiden puolesta, niin nämä korinttolaiset olivat ottaneet kasteen kuolleitten puolesta. Niin kuin makkabealaiset uskoivat toimittamansa sovitusuhrin saavan aikaan näille sodassa kaatuineille pelastuneitten ylösnousemukseen pääsyn, niin nämä pakanoina kuolleitten puolesta toimitettujen kasteiden uskottiin saavan aikaan kääntymyksen Kristuksen uskon osallisuuteen ja näin kastettuina kristityksi tulleina pääsevän ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän osallisuuteen.

    Tämä mainitaan 1. Korinttolaiskirjeen luvussa 15 jakeessa 29:

    Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?

    Kun sitten katsotaan miten apostoli Paavali käyttää tätä Korintton seurakunnassa vallinnutta tapaa hyväkseen luvun 15 sanomassa, niin huomaamme, ettei Paavali suinkaan mitätöi tätä paikallisen seurakunnan uskomusta.

    Päin vastoin!

    Hän vetoaa tähän käytäntöön oman ylösnousemussanomansa puolustuksena.

    Aivan niin kuin 2. Makkabealaiskirja käyttää makkabealaisten tapaa ylösnousemususkon puolustuksena, niin Paavalikin käyttää tuota korinttolaisten tapaa JULISTAMANSA YLÖSNOUSEMUSUSKONSA puolustuksena.

    Näin siis Paavali seuraa 2. Makkabealaiskirjan tulkintaa oman julistuksensa vahvistuksena. Paavali siis kertoo, että meillä on ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä. Luvun 15 alussa oleva todistus Kristuksen ylösnousemuksesta siis on meidänkin ylösnousemuksen perusteena.

    Tämä kuvauksena siitä, miten 2. Makkabealaiskirjan kertoma toimitus on antanut vaikutteita myöhempään kirkolliseen elämään Korintton seurakunnassa.

    Sen sijaan on huomattava, että tuo paikallinen käytäntö ei ole levinnyt yleisempään käyttöön eikä myöskään jatkunut kristikunnan elämässä myöhempiin aikoihin. Tämä on aivan ymmärrettävää ottaen huomioon Paavalin ajan Korinttossa vallitsevan ja myöhempien aikojen kulttuurien väliset erot. Uskon toteutuminenhan on aina sidoksissa kulloiseenkin elämäntilanteeseen ja tämän takia myös kuhunkin kulttuurin tilanteeseen. Todistus Kristuksesta toteutuu eli realisoituu, siis ”tulee lihaksi”, kunkin ajan omassa elämäntodellisuudesaan.

  3. 2. Makkabealaiskirjeen kirjoittajan kommentti kertoo vakaasta uskon toivosta. Tämän elämän jälkeen meitä odottaa uusi elämä Jumalan suurena lahjana:

    Hänellä oli myös mielessään se ihana palkinto, joka odottaa uskossa pois nukkuvia. Miten pyhästi ja hurskaasti hän ajattelikaan!

    Ylösnousemususkosta on minua erityisesti puhutellut virsi ”Tuolla taivaan asunnoissa”, jonka on kirjoittanut Simo Korpela, aikaisempia edeltäjiäni Humppilan kirkkoherrana.

    Mieltäni virkistää Leevi Madetojan sävelmä, joka välittää Korpelan sanoituksen ajatuksen upealla tavalla.

    Tässä yksi äänitys tuosta virrestä:

    https://www.youtube.com/watch?v=WYrm2jbAau8

  4. Aamulla 31.10.2023 heräsimme. Näimme lunta sataneen pihamaalle.

    Jesajan kirjassa puhutaan lumesta sekä Jumalan suuren anteeksiannon että Jumalan sanan voimallisen vaikutuksen ilmaisuna. Jumalan sana saa aikaan sen mitä se lupaa.

    Jesaja:

    1:18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.

    55:10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,

    2. Makkabealaiskirjan kirjoittaja yhdistää syntien anteeksiannon ja sovitusuhrin. Saamme syntimme anteeksi, koska sovitusuhri on annettu.

    Hän halusi, että kuolleet pääsisivät vapaiksi synnistään, ja siksi hän toimitutti sovitusuhrin.

    Tämä sovitusuhrin täyteys on toteutunut koko ihmiskunnalle, kun Vapahtajamme omalla kertakaikkisella uhrillaan sovitti koko maailman synnin.

    Hebrealaiskirje:

    10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

    10:12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,

    10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

    Niinpä saamme rohkeasti elää elämäämme Jumalan suureen armoon ja laupeuteen luottaen. Jumala on meidän turvamme ja häneen saamme luottaa täydestä sydämestämme.

  5. Kävin Someron keskustassa. Sain siellä käydessäni

    Veteraanikalenterin 1024.

    Sen julkaisevat Suomen Sotaveteraaniliitto ry

    ja

    Sotainvalidien Veljesliitto ry yhdessä.

    Tällä kertaa kalenteri on yhteinen. Vielä tänä vuonna 2023 vastaavan kalenterin on julkaissut Sotainvalidien Veljesliitto ry yksinään.

    Olen Sotainvalidien veljespappi. Olen lupautunut toimimaan tässä tehtävässä niin kauan kuin veljesliiton toiminta jatkuu. Sen jälkeen on aika arvioida jatkanko vielä perinnejärjestössä vai siirrynkö jo syrjään.

    Sukupolvien ketjun tarkastelussa huomaamme, että sotiemme ajan sukupolvi on jättänyt meille korvaamattoman aarteen. Meillä on vapaa kotimaa. Siitä saamme olla tuolle sukupolvelle kiitollisia.

    Jumala isänmaatamme siunatkoon!

  6. Kerron pyhäin päivän aiheesta pari tarinaa: 1. Olin vuosia sitten naapuriseurakunnan kirkon jumalanpalveluksessa puhumassa tekstistä, missä ovat Jeesuksen antamat ”autuaan ihmisen” tuntomerkit” eli Matteus 5: 1-12. Jouduin sinne yllättäen, sillä kirkkoherra oli saanut menopassin. Yllättäen sain kuulla yhdeltä saarnaani kuunnelleelta seurakuntalaiselta (postikortilla), että hän ei ollut koskaan kuullut niin selkeää Jumalan Sanan selitystä. Onneksi pojat olivat nauhoittaneet jumalanpalveluksen, joten lupasin lähettää kasetin ihmiselle, joka olisi halunnut kuulla saarnan uudestaan. Vuosien jälkeen opin tuntemaan tuon ihmisen (opettajan) ja meistä tuli ystäviä, joita Jumalan Henki yhdisti/tää. – Mitä oikeaan ystävyyteen tulee, se syntyykin Jumalan Hengen avulla. Välille syntyy luottamus, jota ei kaikkiin ihmisiin saa parhaallakaan yrityksellä. – 2. Opiskeluaikana lähdin pohjoisen junaan, kun sisareni asui Oulusssa. Vastapäätäni istui nuori, komea herra. Me emme puhuneet sanaakaan, mutta minulle syntyi varmuus, että tuo herra oli uskovainen mies. – Ja kuinka ollakaan, kun tulin Rovaniemelle suviseuroihin, sama herra seisoi juhlaportin vieressä ilmeisesti odottamassa jotain veljeä tai sisarta uskon kautta. — Jo kädenpuristuksesta ja silmien katseesta usein saa kokea samaa kuin Elisabet koki, kun Maria, Jeesuksen tuleva äiti tervehti häntä. Jokin suloinen tunne sipaisee sydäntä. ”Mut silmien jos nähdä vaan sait katsehen, se rauhaton ei ollutkaan, vaikk joskus itkuinen. / Nyt kantaneet he ristins on perille jo; jo päättyi aika ahdingon, jo taukos taistelo.”

    • Valma

      Kiitos hyvästä ja sydämellisen syvästä tekstistäsi!

      Tulee hyvä mieli saada tällainen todistus siitä, miten Jumala antaa meille siunauksensa sanansa kautta.

      Kiitos!

  7. Sunnuntain apokryfitekstissä on lohdullinen ajatus:

    Ei Herra erottele ihmisiä köyhän vahingoksi.

    Puhe köyhistä esiintyy monessa yhteydessä rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen aikana.

    Qumranin lähistöllä on tehty arkeologisia löytöjä, jotka valaisevat Jeesuksen ajan juutalaista elämää.

    Tekstien joukossa on myös teksti, jolle englanniksi nimi on 4QInstruction. Siinä tulee esille, että ainakin osa puhuteltavista ovat köyhiä, ” mêbîn ”.
    Siinä aineellisen köyhyyden keskellä annetaan ohjeita, että pitää kaikessa turvautua Jumalaan. Ajallisen köyhyyden jälkeen koittaa Jumalan antamassa tulevaisuudessa ilo enkelien kanssa taivaan yltäkylläisyydessä.

    Vapahtajamme Jeesuksen opetuksessa myös julistetaan, että köyhät ovat autuaita.

    ” 4QInstruction grants that some members of its intended audience arepoor.
    The wisdom text repeatedly reminds the mêbîn that he is “poor” (e.g.,4Q416 2 ii 20; 4Q416 2 iii 2, 8, 12). ”
    sivu 671

    ”His possession of an “inheritance of glory” anticipates the eternal lifehe will enjoy with the angels after death.” sivu 672

    Viite tähän tekstiin

    https://www.academia.edu/382959/Discerning_Trajectories_4QInstruction_and_the_Sapiential_Background_of_the_Sayings_Source_Q?email_work_card=title

    Esittelyä englanniksi https://en.wikipedia.org/wiki/4QInstruction

  8. Tiistaina 31.10.2023 kävin hakemassa tämän vuoden 2023 kristilliseksi kirjaksi valitun piispa Mari Leppäsen kirjoittaman kirjan Kuulun tähän maisemaan: sanoja luottamuksesta. ISBN 978-952-354-823-7 .

    Saman tien aloin lukea. Hyväksi olen todennut.

    Jo aivan alussa kappaleessa Lukijalle tulivat vastaani sanat, jotka liittyvät tässä blogissani esille tuomaan ajatukseen elämästämme sukupolvien jatkusmossa.

    Piispa Mari ilmaisee sen kauniin sanoin:

    ”Vieraassa maisemassa voi tuntea kodikkuutta, tutussa ympäristössä voi kokea vierautta. Molemmissa ovat läsnä elämän erilaiset kerrokset: aiempien sukupolvien jäljet, tämä hetki ja hauraat haaveet tulevasta. Elämän virta kuljettaa meitä eteenpäin, ja sen pyörteissä me etsimme kodin tuntua, yhteyttä itseemme ja toisiin. Yhteyttä johonkin suurempaan.”

  9. Sukupolvien ketjuun kuuluu myös lasten syntymä. Kun olin osallistunut ihmisten häihin, niin sitten yleensä seurasi myös uuden sukupolven syntymä. Pienenä poikana kerran ihmettelin, miten erään naapurin emäntä oli lihonut niin tavattoman nopeasti sen jälkeen, kun hän oli muuttanut naapuriini häiden jälkeen.

    Kotimaa lehdessä kerrotaan puolalaisen kirjallisuuden kääntäjästä Tapani Kärkkäisestä.

    Olen lukenut hänen käännöksiään nobelisti Olga Tokarxzukin teoksiin.

    Otan tähän pienen näytteen Olga Tokarczukin puolankielisen teoksen Prawiek i inne Czasy käännöksestä Alku ja muut ajat.

    Näytteessä Misian enkelin aika -kappaleessa kuvataan Misian kokemuksia synnytyksen hetkellä:

    ”MISIAN SYNNYTTÄESSÄ ENSIMMÄISTÄ lastaan enkeli näytti hänelle Jerusalemin.
    —-
    Joku koputti oveen sisältä päin, ja Misia kysyi hämmästyneenä: ”Kuka siellä?” ”Minä täällä”, ääni vastasi. ”Tule ulos”, Misia sanoi, Silloin Jeesus tuli ulos ja painoi Misian rintaansa vasten. Misia tunsi Jeesuksen palttinakankaisten vaatteiden tuoksun. Hän painoi päänsä pellavaiselle paidalle ja tunsi olevansa tavattoman rakastettu. Jeesus ja koko maailma rakastivat häntä.”
    (sivu 103)

    ISBN 13: 978-951-1-21067-2

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25