Kaikkien kristittyjen tiet vievät viikon päästä Etelä-Koreaan. Yllättävänä pyhiinvaelluskohteena on satamakaupunki Busan. Luterilaiset, ortodoksit, anglikaanit, protestantit ja monien pienempien kirkkojen edustajat yhteensä 345:stä kirkosta viettävät kaksi viikkoa yhdessä.
He lukevat Raamattua, rukoilevat ja laulavat. He käyvät keskusteluja rauhasta, ihmisoikeuksista, vähemmistöistä, Jumalasta, etelän, idän sekä lännen eroista. Ehkä kiistelevät uskostaan, pappeudesta, naisista tai seksuaalivähemmistöistä – tai ehkä vaan kaipaavat onnea, rakkautta ja toivoa. Unelmia. Ja tietysti myös tuunaavat organisaatiotaan ja valitsevat uusia painopisteitä ja johtajia.
Kirkkojen maailmanneuvosto perustettiin vuonna 1948 eli toisen maailmansodan jälkeen. Se syntyi vaalimaan rauhaa, yhteisymmärrystä ja solidaarisuutta kirkkojen välillä. Nykyään sillä on kirkkojäseniä 110 maassa. Ne edustavat yli 500 miljoonaa kristittyä.
Yksi on tosin joukosta poissa: roomalaiskatolinen kirkko, joka ei ole jäsen, vaikka se onkin mukana yhteistyöryhmissä.
Suomen luterilaisesta kirkosta on mukana neljä virallista edustajaa: piispa Simo Peura, saamelaistyön pastori Erva Niittyvuopio (alkuperäiskansojen edustaja), professori Hanna Ojanen ja teologian opiskelija, nuorisoedustaja Marjut Mulari.
Lisäksi meitä muita luterilaisia on median, asiantuntijan ja neuvonantajan tehtävissä kymmenkunta. Omat edustajansa kokouksessa on lisäksi Suomen ortodoksisella kirkolla, Suomen Ekumeenisella Neuvostolla, Suomen Lähetysseuralla, Kirkon Ulkomaanavulla ja NNKY:llä. Mukana on myös suomalaisia stuertteja.
Jaamme asiaa ja matkakuvia tässä yhteisessä blogissa. Kymmenkunta meistä on luvannut kirjoittaa, joten uusia tunnelmia tulee pari kertaa päivässä.
Eli ensi viikolla sitten lisää..
Silminnäkijänä matkalla mukana Iiris Kivimäki, Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotuspäällikkö
