Keskellä kesää Suomen luonto kukkii. Kamerunissa näkee kukkia ympäri vuoden. Kuva otettu 25.7.2006.
Juhannuksen jälkeiselle sunnuntaille on annettu kaksikin Vanhan testamentin tekstiä. Käsittelen niistä jälkimmäistä, Danielin kirjasta otettua lukukappaletta.
Sunnuntai 23.06.2019
2. sunnuntai helluntaista
Katoavat ja katoamattomat aarteet
1. lukukappale: Dan. 5:1-9, 13-17, 25-30
Nebukadressar II hallitsi Babyloniassa vuosina 604-562 eKr. Hänen aikanaan Jerusalemin temppelistä vietiin kahteenkin kertaan iso määrä kallisarvoisia aarteita, vuosina 597 ja 587 eKr.
Orientissa vallinneen tavan mukaisesti ne vietiin Babyloniassa sikäläisten temppelien aarrekammioihin. Temppelit olivat tuon ajan valtioiden keskuspankkeja, varojen ja arvoesineiden hallinnon ja hoidon keskuksia.
Juutalaisten uskonnon erityispiirteen takia sijoituspaikka oli ongelmallinen. Temppelit olivat pakanajumalille omistettuja. Tämän mukaisesti myös sinne säilytykseen viety esine samalla pyhitettiin temppelissä palvottavalle jumalalle. Tämä oli teologinen ongelma, mutta sille ei voitu tehdä mitään, koska voittaja saneli ehdot yksipuolisesti.
Babylonian viimeinen hallitsija oli Nabunaid vuosina 555-539 eKr. Hän oleskeli pitkiä aikoja pääkaupungin ulkopuolella, joilloin hänen poikansa hoiti hallintoa. Vuonna 539 eKr Babylonin valtasi kuningas Kyyros, Persian hallitsija vuosina 550-529 eKr.
Tähän vallan siirtymisen kauteen sijoittuu lukukappaleemme kuvaus Belsassarin pidoista. Pitojen järjestäminen on kaikkina aikoina kuulunut hallitusten toimintaan. Väki on saatava kokoon ja yhteishenkeä on vahvistettava, jotta myös työtä tehdessä väki toimii yhtenä joukkona ja työtehtävissäkin ryhmähenki on kokoava.
Pyhien esineiden häpäisy on Jumalan häpäisyä
Belsassarin pitoden kuluessa kuitenkin tapahtui sellaista, mikä loukkasi pyhän kensan pyhimpiä arvoja. Jerusalemin temppelin jumalanpalveluksiin pyhitettyjä esineitä tuotiin Baabelin temppien varastoista pitojen käyttöön.
Uskonnon kannalta ongelmallista oli, että tuohon aikaan ei järjestetty yksiäkään isompia pitoja niin sanotusti profaaneina juhlina, vaan joka kerta niissä oli osana ohjelmaa joko kuninkaan tai kulloisenkin järjestävän pyhäkön pakanajumalan palvonta.
Näin elävälle Jumalalle pyhitetyt ruoka- ja juoma-astiat joutuivat pakanjumalien ylistyksen käyttöön. Tämä oli mitä suurinta Jumalan häväistystä.
Herra Jumala on ainoa elävä ja voimallinen Jumala
Danielin kirjan suurena kantavana teemana on mitä suurin voimien mittely pakanajumalien ja elävän Jumalan välillä. Danielin kirja kuvaa mitä erilaisimmin tapahtumin, miten meidän Jumalamme, elävä ja todellinen Jumala, on voimallisempi kuin kaikki pakanajumalat yhteensä.
Vaikka uskovat joutuvatkin kokemaan vastuksia ja vainoa, jopa marttyyrikuoleman saakka, niin Jumala on vahvempi ja Hän voittaa. Mitä suurimpienkin ahdistusten keskellä on pantava luottamus häneen. Tämä uskon uskallus luo voittavan rohkeuden. Jumalan kansa menee eteenpäin silloinkin, kun yli kaikkien ihmisvoimien ulottuvat vallat ja voimat yrittävät estää Jumalan kansaa elämään elämäänsä Jumalan turvissa.
Kertomukseen sisältyvä kuvaus salaperäisestä kirjoituksesta on tuon ajan tyylin mukaista ja sen sanoma on selkeä: Jumala on ainoa elävä Jumala. Hän johtaa kansojen historiaa. Hänen nimensä on pyhä. Mikä hänelle on pyhitetty, olkoompa sitten kansa, yksityinen ihminen tai pyhään käyttöön vihitty esine, tämä älköön millään muotoa joutuko pakanavaltojen käyttöön.
Jumalan pyhään käyttöön, hänen nimelleen omistettuja esineitä, älköön luovutettako pakanajumalien palvelukseen.
Ylitse kaikkien vastuksienkin,
Jumala johtaa kansaansa.
Hänen väkevät käsivartensa kantavat meitä,
avointa, rohkeaa ja toivoa täynnä olevaa tulevaiuutta kohti.
Vastukset sortuvat ja raukeavat maahan,
mutta Jumalan sana pysyy voimassa
ja saa aikaan sen mitä varten se on lähetettykin:
Jumalan valtakunta on ikuinen,
koska turvamme on ikiaikojen Jumala.
’Sunnuntain aihetta esittelee ja tekstit näyttää seuraava sivusto
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20190623&fbclid=IwAR1nqnAXwQthrk1jGpwJa_EAUaJCHdI3Ye6S7wZwo7Jjwfs8CATGkPSuxlQ
Kiitos hyvästä blogista, Matias. Blogiasi on aina ilo lukea. Hyvää Juhannusta!
Itselleni tämä tuttu Raamatun kohta puhuu nyt niin, että Jumala on se, joka toimii ja vaikuttaa kaiken aikaa kaikessa ja kaikissa.
Itse asiassa Raamattu sanoo, että Jumala toimii niinkuin tahtoo ja paaduttaa kenet hän tahtoo.
Se, että Belsassar järjesti pidot, ja että hänen päähänsä tuli ajatus haetuttaa Jerusalemin temppelistä tuodut pyhät astiat juhliinsa, sillä oli syynsä.
Jumala salli saatanan yllyttää hänet tähän tekoon, toteuttaakseen oman suunnitelmansa.
Hän oli nähnyt kuninkaan sisimmässä olevan ylpeyden ja nöyryyden puutteen ja epäjumalien palvonnan ja päättänyt rangaista häntä ja antaa valtakunnan muiden haltuun.
Danielin kautta Hän näytti kuka on se oikea Jumala, joka nostaa kuninkaat valtaan ja jonka vallassa on kansakuntien kohtalo ja joka maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
Mitenä tätä voidaan soveltaa meidän aikaamme.
Ihminen, joka kuitenkin pysyy perusluonteineen samana kuin aina ennenkin, helposti halveksuu Jumalaa eikä ota häntä huomioon todellisena tekijänä ja kuvittelee voivansa tehdä niin ilman rangaistusta.
Me olemme nähneet ja kuulleet viime päivinä, miten Suomen ev.lut kirkko on tällä Belsassarin tiellä. Se tietämättään palvoo epäjumalia.
Nöyryys Jumalaa ja Hänen tahtoaan kohtaan on vaihtunut ylpeyteen(Pride).
Raamattu ei olekaan enää Jumalan sana. Sitä voidaan mielivaltaisesti tulkita.
On tapahtunut sisäinen lankeemus, jota aina seuraa ulkoinen lankeemus ja juuri sitä saamme olla todistamassa.
Lankeemuksesta on tie eteenpäin, jos tunnustetaan se ja hylätään vääryys, mutta jos ei edes tunnisteta lankeemusta, miten se voidaan tunnustaa ja tehdä parannus.
Belsassarille ei annettu aikaa tällaiseen, yhtä myöhäistä se voi olla kirkossa, jos edelleen astelellaan kohti pimeämpää ja hedelmättömämpää tulevaisuutta.
Niinpä, jos papit eivät pidä Sanaa Pyhänä, niin miten seurakunta voisi seurata heitä?
He lähtevät etsimään Leipää sieltä mistä sitä saa. Jumala kyllä ruokkii karitsansa, mutta paimenet jätetään ruokkimatta.
”Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan”. 4.Moos.20:12