Kuka on sinun paras ystäväsi? Voisiko hän olla nimetön, anonyymi? Ei kovin looginen käytäntö maailmassa, jossa kaikille on tapana antaa erisnimi. Kotieläimillä on omat nimensä. Maailmassa ei liene yhtään nimetöntä paikkakuntaa, järveä tai merta – jopa taivaankappaleille annetaan erisnimet sitä mukaa kun niitä löydetään.
Tällaisen taipumuksen nimeämiseen olemme saaneet Luojaltamme, ”joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.”(Jes40:26)
Mutta mikä on sitten tämän Luojamme oma nimi? Se ei liene ihan vähäpätöinen, koska Kaikkivaltiaan Poika Jeesus kävi täällä maapallolla opettamassa: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.”(Mat6:9)
Jeesuksen ajan Raamatussa Isän erisnimi oli tuhansia kertoja, tosin lausumistapaa ei varmuudella tunneta. Suomalainen nykykäännös(KR92) paljastaa Jumalan erisnimen maltillisesti vain muutaman kerran. Esimerkiksi näin: ”Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”(2.Mo3:15) Kansainvälisessä käytössä tunnetumpi muoto on Jehova, jonka englantilaista muotoa Jehovah käytetään useissa merkittävissä käännöksissä.(KingJames, American Standard,DarbyBible jne)
On tunnettu tosiasia, että pakkosiirtolaisuuden jälkeisen hengellisen alamäen myötä Jumalan omaisuuskansa käytti erisnimeä Jehova vuosi vuodelta yhä vähemmän. Tämä johtui mitä ilmeisimmin toisen käskyn(Jumalan nimen turhaan lausumiskielto) taikauskoisesta tulkinnasta. Näin Kaikkivaltiaan siitä määräyksestä, että ”sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen” luovuttiin lähes tykkänään.
Jeesuksen tullessa maan päälle tilanne oli ajautunut siihen, että Kaikkivaltiaasta ei enää juurikaan käytetty Jumalan itse itselleen antamaa erisnimeä Jehova. Talmud tietää kertoa, että vain ylimmäinen pappi lausui erisnimen suurena sovituspäivänä ja Aaronin siunaukseen se sisältyi. Tosin ”se lausuttiin aivan hiljaa ja kuulumattomasti”, kertoo Prof Jussi Aro kirjassaan ”Aabrahamin perilliset”(s.64)
Jeeuksella oli siis paljon työsarkaa Isänsä erisnimikampanjassa, ja tuskin fariseukset tätäkään Jeesuksen opetusta ilman hampaiden kiristelyä kuuntelivat. Mutta Vapahtajamme onnistui ainakin ensimmäisten seuraajiensa suhteen, koska hän saattoi sanoa: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.”(Joh17:6) Olisi aika vaikeaa pyhittää jokin nimi, jos ei tunne edes sitä, mistä nimestä on kysymys!
Me Jehovan todistajat haluamme tässäkin asiassa astella pitkin Jeesuksen antamia askelmerkkejä: Teemme tunnetuksi Jeesuksen Isän erisnimeä Jehova. Mutta miksi muut eivät tähän ole ryhtyneet? Vai ovatko sittenkin jossakin määrin?
Minulla on tuttava, joka on ollut ulkomailla evankelioimassa erään muun uskonnollisen liikkeen lukuun. Netissä satuin kohtaamaan hänen radiohaastattelunsa, jonka lopuksi kuultiin Herran siunaus eksoottisella ulkomaan kielellä, josta ymmärsin vain sanan ”Jegova” tai jotakin sinne päin. Tietenkin tiedustelin, ”onko nyt sitten niin, että tuolla ulkomailla kyllä käytät Jumalan erisnimeä Jehova paikallisesti lausuen, mutta Suomen rajojen sisäpuolella käytäntö muuttuu?” ”Toki käytän tuossa maassa, koska sikäläisessä Raamatussa Jumalan erisnimi esiintyy”, kuului vastaus. Tuossa maassa on valtava määrä erinimisiä jumalia, jolloin kukaan ei voi opettaa Raamatun Jumalan olevan vailla erisnimeä.
Miksi sinä käytät tai et käytä Jumalan erinimeä joko muodossa Jehova tai Jahve? Onko väärin se, että me Jeesuksen kanssa haluamme tuon nimen tehdä tunnetuksi kautta maapallon?
Mielestäni nuo nimien merkitykset ovat mielenkiintoisia, mutta lopulta ei kaiketi ole merkityksellistä mitä nimeä Luojasta käytämme, onhan esim Elohim, myös Allahin alkumuoto (ilah), joka juontaa juurensa samaan Seemiläiseen alkuun.
Onhan kaikissa kielissä olemassa esim. leipää tarkoittava sana, joka kirjoitetaan erilailla, mutta kaikki ymmärtävät sen samoin.
Kaiken alkaja ja ylläpitäjä on minulle se Jumala, jonka Raamatusta löydän ja Jeesus todistaa juuri Hänestä. Onhan meidän jokaisen alku myös näkymättömästi yhteydessä kaiken alkajaan, jos uskomme Raamatun ilmoituksen.
Voin esim. sanoa, että olen ollut olemassa maailman alusta, sillä kuudentena päivänä Jumala loi ihmisen, jonka kopioita me kaikki ihmiset lopulta olemme. Olen siis ollut Adamin kupeessa vertauskuvallisesti. Silloin minutkin on luotu, näin siis itse uskon vakaasti. Hengellisessä ulottuvuudessa voin nähdä koko ihmis-suvun tehdyn yhdestä. Jumalan Pojan kautta? Näin voi ajatella olevan, ainakin uskon kautta tulevan ymmärryksen mukaan.
Kaikella täytyy olla alku, miten ja millä ajalalla se sitten onkaan saanut alkunsa, tämä lienee kaikkien tunnustettava.
Jos olevaisen esille tuloa kutsutaan Luomiseksi, niin sen aikaansaajaa ja ylläpitäjää voidaan kutsua Luojaksi, Kaiken Isäksi tai Jumalaksi, Jahveksi, Jehovaksi, ynm.
Mitä tämä maailman kaikkeus lopulta on? Mikä on ihminen?
http://youtu.be/_IVqMXPFYwI
Ismo: ”Kaikella täytyy olla alku, miten ja millä ajalalla se sitten onkaan saanut alkunsa, tämä lienee kaikkien tunnustettava.”
Niinpä. Loiko Jumala ihmisen, vai ihminen Jumalan? Jos Jumala loi ihmisen, niin kuka tai mikä loi Jumalan. Mistä Se/Hän sai alkunsa?
Minulle riittää usko, että Jumala sai aikaan alkuräjähdyksen.
Niinpä Kimmo asia jää jälleen uskon varaan. Usko hyppää ulos ”kehä päätelmästä” ja ottaa vastaan sen ilmoituksen minkä Jumala itsestään on ilmoittanut. Ei ole mitään muuta merkkiä annettu, kuin Jumalan Pojan Evankeliumi, joka on maailmaan julistettu.
Kohta koko maailman on saanut kuulla Evankeliumin. Sitten tulee loppu.
Onko tuo Evankeliumin ja armon ajan loppu ja Jumala tulee takaisin Voimassaan? En tiedä, mutta odotan Jumalan puuttuvan pian Telluksen elämään.
Jos Jumalasta haluaa jonkin todisteen, niin sitä on mielestäni etsittävä, Juutalaisista, Israelista, joka on laitettu maailmanajan kelloksi ja ennekaikkea Kristuksen seurakunnasta, joka on kestänyt läpi kaikkien aikojen vahvistuen ja kirkastuen päivä päivältä.
Kun sekulaari maailma tulee pian julistamaa Jumalan kuolleeksi ja lailla kieltää Jumalasta opettamisen (antikristillinen aika), niin silloin ilmestyy laiton ihminen, joka julistaa itse olevansa jumala. Tämä henki vaikuttaa jo hyvin voimakkaasti länsimaissa. Samaan aikaa Kristuksen seurakunta tulee kirkastetuksi maailmassa, kun pimeys lisääntyy, samalla valkeus loistaa pimeyden keskellä.
Kun Kristus tuli maailmaan, päättyi yksi aika ja alkoi toinen, tuo, toinen jonka päättyminen on ilmeisen pian edessä. Koska? Jumala yksin tietää, mutta tulemuksensa merkkejä alkaa olemaan jo ”ilmassa”, niistä voi jokainen itse lukea Raamatusta.
Kun viikunapuu kuivui, alkoi pakanoiden aika. Kun viikunapuu alkaa jälleen kukkia, niin te tiedätte, että kesä on pian lähellä.
Ismo: ”mutta tulemuksensa merkkejä alkaa olemaan jo “ilmassa”, niistä voi jokainen itse lukea Raamatusta.”
Noita maailmanlopun merkkejä on ollut jatkuvasti ja vähän väliä jo parin tuhannen vuoden ajan. Eikä ole maailma siitä sen paremmaksi tai huonommaksi muuttunut, saatikka sitten loppunut. Nytkö sitten ovat ne oikeat lopun ajan merkit ilmassa?
Ans kattoo nyt.
kimmo wallentin :”Eikä ole maailma siitä sen paremmaksi tai huonommaksi muuttunut.”
Ai eikö ole, vaikka olemme viime vuosadalla saaneet YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen ja mm. siihen perustuvan kansainvälisen oikeuden Haagin ym. sopimuksineen?
Taidat olla samaa mieltä kuin Neuvosto-Venäjän edustuston päällikkö Tšernyh, joka 1922 kieltäytyi ehdotuksesta jättää silloin esillä ollut Itä-Karjalan kysymys kansainväisen oikeuden ratkaistavaksi, koska ”neuvostohallitus ei tulisi hyväksymään mitään puolueetonta komissiota, koska Neuvosto-Venäjään nähden ei ole olemassa mitään puolueetonta kansainvälistä orgaania, sellainen ei ole edes Haagin tuomioistuin”. Epäilen, että samaa mieltä nykyisten sotadoktriiniensa mukaisesti on myös Venäjän federaatio.
”Rauli Toivonen ei näköjään vielä tiedä että tämä Seppo Heinolan numerologia on täysin tuulesta temmattu eikä perustu mihinkään.”
Ketomäki on tässä tietämätön tai ’stubeeraa’ vahingossa tai tahallaan. JHVH:N ja ADONAJ:n numerot perustuvat täsmälleen siihen, mitä esim. Encyklopedia Judaica gematriasta eli heprean kirjain/numero vastaavuuksita sanoo.
Kimmo, ne merkit on sellaisia, mitkä sopii nykyiseen menoon hyvin, kannattaa lukea Raamattua, niin sieltä ne kyllä selviää. Paljon on merkkejä joita ei halauaisi nähdä, mutta minkäs teet.
Onhan nykyinen tietokone ja matkustelu lentämällä vasta viimeisten aikojen tapahtumia. Ei Raamatussa sanota, että tietokoneet tullee ensin ja sen jälkeen Jumala tulee takaisin maanpäälle, mutta empä noita sen enempää availe, katsot itse, niin ymmärrät kyllä fiksuna miehenä, jos haluat..
Keskustelu on tähän mennessä kulkenut ihan juohevasti, kiitos siitä. Erilaisia mielipiteitä on esitetty Jumalan erisnimen käytöstä ja jopa omia nettisivujakin on Kaikkivaltiaalta toivottu.
Nyt kun kuitenkin meillä virallisena tiedotteena on tuo Raamattu, haluaisin herättää kaikille suomalaiseen käännökseen liittyvän kysymyksen.
Käännöstyössä on tietääkseni se yleisperiaate, että erisnimiä ei käännetä. Niitä kyllä tulee muokata kohdekielelle ominaiseen kieliasuun. Näin suomalaisissa käännöksissä esimerkiksi Jumalan Pojan erisnimi Jeesus on yhtä vokaalia lyhyempi kuin englantilaissa käännöksissä, mutta molemmat ilmaisevat asian riittävän selkeästi.
Mutta minkä ihmeen takia Kaikkivaltiaan erisnimi esiintyy KR92:ssa vain muutaman kerran muodossa Jahve? Miksi on tuhansia kertoja tehty kielenkääntämisessä täysin oudolta vaikuttava ratkaisu? Ja kun sitten vielä kaikki epäjumalien nimet on jätetty kääntämättä, Baalit ja muut. Logiikka hoi!
Asiantuntemuksen puutteesta ei voi olla kyse, käännöksen kieliasiantuntija Jussi Aro esimerkiksi tuo kirjoituksissaan selkeästi esille sen, että Jumalalla on erisnimi.
Otan vertailun yhteen tunnetuimmista englantilaisista käännöksistä. Onko tämä rehellistä käännöstyötä? Mitä te muut ajattelette?
”Vielä he tietävät, että sinä olet Herra, ainoa Jumala, maailman valtias!”(Ps83:18KR92)
”That men may know that thou, whose name alone is JEHOVAH, art the most high over all the earth.”(KingJames)
Tapa kääntää Jahve Herraksi näyttää hyvin vanhalta. Septuaginta käyttää tuossa psalmin jakeessa sanaa ’κυριος’.
Olet oikeassa, osittain. Septuagintan uusimmat versiot todella jättävät pois tetragrammin.
Palanen Septuagintaa, luettelonimeltään Papyrus Fouad 266, sisältää katkelmia 5. Mooseksen kirjasta. Tutkijat ovat löydöksen ajoittaneet 1. vuosisadalle eaa. Ja tuossa dokumentissa Jumalan erisnimi on kauniisti omalla paikallaan. Ilmeisesti s virheellinen herrallakorvaaminen alkoi verraten myöhään Septuagintan versioissa.
Vironkielinen kirkollinen käännös lienee meidän päivinämme sitten viimeisin, jossa vähemmän valantehneen kielenkääntäjän temppuilua on toteutettu. Kirjahyllyssäni oleva, Mikkelissä painettu Finnish Bible Society:n valmistama teos sisältää tuhansia kertoja erisnimen Jehoova, mutta kuulemani mukaan se on uudesta käännöksestä tarpeettomana pois karsittu. Miksiköhän? Miksi edelleen orjaillan muinaisten töppäysten tahdissa?
Mielenkiintoista ettei Jeesus kertaakaan käytä Jumalastaan nimitystä Herra tai Jahve tai Jehova!
Sen sijaan Hän näyttää hyväksyvan sen, että Häntä itseään nimitetään Herraksi.
Jeesus ja monet muut Raamatun henkilöt siteerasivat suoraan oman aikansa Raamatun tekstejä. Noissa teksteissä lienee kaikkien asiantuntijoiden käsityksen mukaan ollut tetragrammi heprealaisin konsonantein. Tämänhän ns. Kuolleen Meren löydökset yksikäsitteisesti todistavat.
Olisin taipuvainen ajattelemaan, ettei Jeesus enempää kuin kukaan muukaan Jehovan 1. vuosisadan palvelijoista olisi langennut juutalaisten taikauskoiseen käytäntöön olla lausumatta Jumalan erisnimeä. Sanoihan Jeesus nimenomaan tulleensa tekemään sen tunnetuksi ja kirkastamaan Isänsä nimen.
On tietysti helppo väittää mitä vain Jeesuksen puheiden foneettisista yksityiskohdista, koska meillä ei ole nauhotteita tuolta ajalta,
Sanaa herra käytti sitten Saarakin miehestään, muttei puolisoaan jumaloinut sanan varsinaisessa merkityksessä. Jeesuksen herruus on sitten kyllä huomattavasti ylempää laatua.
Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi ja käyttää Vanhaa testamenttia lainatessaan sen kreikankielistä käännöstä. Mikäli alkukristityt olisivat nähneet tetragrammin merkittäväksi asiaksi, he olisivat voineet ottaa sen käyttöön.
Jeesuksen äidinkieli oli heprea, kuten yleensäkin palestiinassa asuvien juutalaisten. Kun Jeesus synagogassa siteerasi Jesajan tekstejä, se epäilemättä tapahtui hepreankielistä Raamattua lukemalla. Ja sehän Jeesuksen päivinä sisälsi tetragrammin. Tästä ei liene epäselvyyttä.
Olet oikeassa. siinä, että Raamatun kreikkalaisen osan hepreankieliset sitaatit ovat peräisin Septuagintasta. Tämäkin lienee kiistattomasti kaikkien tunnustama tosiasia.
Mutta kuten tuossa jo aiemmin viittasin, vanhemmissa kreikannoksissa tetragrammi oli paikallaan, vaikka se sitten tipautettiinkin uudemmista pois. Puhun nyt suulla suuremmalla. https://en.wikipedia.org/wiki/George_Howard_(Hebraist)
Professori George Howard kirjoittaa: ”Meillä on esikristilliseltä ajalta kolme eri jäljennöstä kreikkalaisesta Septuaginta-Raamatusta, eikä Tetragrammia ole niissä käännetty kertaakaan sanalla kyrios eikä muutenkaan. Voimme sanoa nyt lähes varmasti, että juutalaisilla oli tapana kirjoittaa Jumalan nimi ennen Uuden testamentin aikaa, sen aikana ja sen jälkeen – – suoraan Raamatun kreikkalaiseen tekstiin.” (Biblical Archaeology Review.)
Samainen professori kertoo tutkimuksistaan osoitteessa https://www.jstor.org/stable/3265328?seq=1#page_scan_tab_contents
Ilmaiseksi kirjautumalla voi lukea mielenkiintoista artikkelia tetragrammin käytöstä. Tietääkseni kyseinen professori ei ole Jehovan todistajia, vaikka antaakin tutkimustietoa tuosta Jumalan erisnimestä.
Jos Uuden testamentin kristilliset kirjoittajat siis olisivat halunneet käyttää tetragrammaa Jumalan nimenä, heillä olisi ollut sille valmis malli. Onko yhtään esimerkkiä ensimmäisen vuosisadan kristillisestä tekstistä, jossa se olisi ilmennyt?
Olemme siirtyneet nyt ilmeisen spekuloinnin alueelle, kun keskustelemme UT:n alkuperäisten kirjoittajien kynänjäljistä. Niistähän ei tunnetusti ole yhtäkään meille alkuperäisenä säilynyt.
Kannatan sitä teoriamallia, jonka mukaan Jumalan erisnimi katosi UT:n teksteistä samaa tahtia kuin Raamatun vanhemmaltakin puolelta. Tästä on jt-kirjallisuudessa tutkimusreferaatteja ja myös tuo jo aiemmin esille ottamani professori esittää samansuuntaisia aihetodisteita.
Ymmärrän toki oikein hyvin senkin ajatusmallin, että koska UT:n varhaisissa jäljennöksissä ei Tetragrammia ole toistaiseksi löytynyt, se jätetään huomiotta. Teknisesti täysin ymmärrettävää.
Kun meidän käännöksemme käyttää Jehova-nimeä Raamatun uudemmallakin puolella, se tekee tietenkin kielenkääntämisen kannalta virheen. Mutta koska Jumalan anonyymiksi heittäytymiselle ei ole muuta syytä Raamatun osien välillä kuin tuo jutalainen taikauskonomainen käsitys, on asiallisesti oikein käyttää erisnimeä vastoin UT:n käsikirjoituslöydöksiä. Kahdesta vaihtoehdosta valitaan kuitenkin se parempi.
Eräs toinen amerikkalaisprofessori toteaa Raamatun kääntämistä käsittelevässä kirjassaan varsin tasapuolisesti jokseenkin tähän tapaan: ”Siinä missä monet kääntäjät ovat tehneet virheen kääntämällä erisnimen, UM-käännös laittaa erisnimen virheellisesti sellaisiin paikkoihin, joissa sitä ei käännettävässä teksissä ole.”
Jeesus kutsui Jumalaa Isäksi ja neuvoi meitäkin niin tekemään.
”Jeesus kutsui Jumalaa Isäksi ja neuvoi meitäkin niin tekemään.”
Tästä Kaikkivaltiaan puhuttelutavasta olen täysin samaa mieltä. Noinhan se mallirukouskin alkaa.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan.” Onko Jumalan oikealla nimittämisellä niin olennaista merkitystä. Hänen tahtonsa toteuttaminen on olennaisempaa ja kristittyinä turvaudumme viime kädessä Hänen armoonsa.
Ymmärrän oikein hyvin kysymyksesi ”Onko Jumalan oikealla nimittämisellä niin olennaista merkitystä.?” Tällaisessa keskustelussa yksi asia nousee helposti ylitse muiden, ja jopa asioiden tärkeysjärjestys hämärtyy.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ”Hänen tahtonsa toteuttaminen on olennaisempaa”, ja siihen toki liittyy sitten paljon muutakin kuin erisnimen tunteminen ja sen käyttäminen.
Lauseesi ”Kristittyinä turvaudumme viime kädessä Hänen armoonsa”, saa myös ehdottoman aameneni. Teoillamme emme pääsylippua lunasta enempää taivaan iloihin kuin paratiisin ikuiseen onneen. Kyllähän Jeesuksen Golgatalla antama uhri on kaiken nimikeskustelun yläpuolella, joskin Jumalan nimen pyhittämiseen lujasti sidoksissa.
Arkielämän live-keskusteluissa otan erittäin harkitsevasti esille nimen Jehova, jos tiedän, että niska alkaa tuon erisnimen ääneen lausumisen myötä punertumaan. Miksi ärsyttää ihmisiä asialla, joka heille on opetettu toisin.
Sinun niskastasi olen varma, ettei se meidän jutustelumme aikana ole väriä vaihtanut. Lienenkö jopa oikeassa?
Lapsena opin kutsumaan Jumalaa näinkin: ’Tate Kalunga, Omuwa Omunambili’. Voit miettiä, mitä kieltä tuo on. Jumala kuuli ja kuulee. Ihmiset tekevät asiasta ongelman.
Tähän vielä keskustelun jatkoksi eräs hupaisa tapaus, joka kertoo siitä, miten tunteenomaisesti Jumalan erisnimeen Suomessa suhtaudutaan.
Kuhmoisten 200 vuotta vanhan kirkon korjaus- ja entistystöiden yhteydessä joskus1990-luvun alussa vanhaa maalia poistettaessa tuli keskeltä alttariseinää alttarin yläpuolelta esiin selvin, isokokoisin kirjaimin kirjoitettuna sana Jehova.
Kuhmoisten Sanomat kirjoitti, että tämän ”pientä hämmennystä aiheuttaneen sanan ja noin kuukausi sitten paljastuneen suuren seinämaalauksen” kohtaloa on ”mietitty seurakunnan sisällä suuntaan ja toiseen ja asian ratkaisu on päätetty viedä kirkkovaltuustoon”.
Maalausta tutkimassa käynyt Keski-Suomen museon intendentti Janne Vilkuna ”hivenen hämmästelee jahkailua päätöksen kanssa; hänen mukaansa löytö on niin arvokas että se pitäisi ilman muuta entisöidä ammattitaidolla”, kertoi lehti edelleen.
Miten myöhemmin kokoontunut kirkkovaltuusto menetteli tämän löydön suhteen? Se päätti yksimielisesti peittää seinämaalauksen paneelilla ja näin saattaa myös maalauksen alta paljastuneen, hämmennystä herättäneen Jumalan nimen peittoon.
Joku koiranleuka – todennäköisesti meidän jt-joukoista – päätteli tästä toimenpiteestä, että Kuhmoisissa oli myös Jeesuksen mallirukousta peukaloitu. Sen yksi pyyntö esiintyy nyt muodossa ”peitetty olkoon sinun nimesi”:
Jeesusta kutsuttiin kyriokseksi, joka oli myös vaimonsa raskaaksi saattaneen miehen nimitys. (vrt. baal) Sanan kyrious etymologinen tausta on tässä mielessä erityisen mielenkiintoinen, khri, kyr
Johovantositajat ovat aika nuori lahko. Heidän liikkeensä tie ei ole ruusuinen vaan he ovat pienen historiansa ladelleet vääriä profetioita. Nyt kirjoittaja kysyy vakavasti käytämmekö sanaa Jehova vai mitä. Tämä on sama kun gnostikko kyselisi mitä mieltä olette meidän Jeesuksesta. Onko tarkoitus aloittaa keskustelu vai markkonoida Jehovan todistajia.
Jeesus on ihan hyvä nimi sitä me voimme lausua ja huutaa avuksi. Rukoilla ja palvoa. Se yksin jo riittää.
Lisää tietoa Jumalan nimestä:
https://jumalannimi.wordpress.com