Kuka on sinun paras ystäväsi? Voisiko hän olla nimetön, anonyymi? Ei kovin looginen käytäntö maailmassa, jossa kaikille on tapana antaa erisnimi. Kotieläimillä on omat nimensä. Maailmassa ei liene yhtään nimetöntä paikkakuntaa, järveä tai merta – jopa taivaankappaleille annetaan erisnimet sitä mukaa kun niitä löydetään.
Tällaisen taipumuksen nimeämiseen olemme saaneet Luojaltamme, ”joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.”(Jes40:26)
Mutta mikä on sitten tämän Luojamme oma nimi? Se ei liene ihan vähäpätöinen, koska Kaikkivaltiaan Poika Jeesus kävi täällä maapallolla opettamassa: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.”(Mat6:9)
Jeesuksen ajan Raamatussa Isän erisnimi oli tuhansia kertoja, tosin lausumistapaa ei varmuudella tunneta. Suomalainen nykykäännös(KR92) paljastaa Jumalan erisnimen maltillisesti vain muutaman kerran. Esimerkiksi näin: ”Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”(2.Mo3:15) Kansainvälisessä käytössä tunnetumpi muoto on Jehova, jonka englantilaista muotoa Jehovah käytetään useissa merkittävissä käännöksissä.(KingJames, American Standard,DarbyBible jne)
On tunnettu tosiasia, että pakkosiirtolaisuuden jälkeisen hengellisen alamäen myötä Jumalan omaisuuskansa käytti erisnimeä Jehova vuosi vuodelta yhä vähemmän. Tämä johtui mitä ilmeisimmin toisen käskyn(Jumalan nimen turhaan lausumiskielto) taikauskoisesta tulkinnasta. Näin Kaikkivaltiaan siitä määräyksestä, että ”sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen” luovuttiin lähes tykkänään.
Jeesuksen tullessa maan päälle tilanne oli ajautunut siihen, että Kaikkivaltiaasta ei enää juurikaan käytetty Jumalan itse itselleen antamaa erisnimeä Jehova. Talmud tietää kertoa, että vain ylimmäinen pappi lausui erisnimen suurena sovituspäivänä ja Aaronin siunaukseen se sisältyi. Tosin ”se lausuttiin aivan hiljaa ja kuulumattomasti”, kertoo Prof Jussi Aro kirjassaan ”Aabrahamin perilliset”(s.64)
Jeeuksella oli siis paljon työsarkaa Isänsä erisnimikampanjassa, ja tuskin fariseukset tätäkään Jeesuksen opetusta ilman hampaiden kiristelyä kuuntelivat. Mutta Vapahtajamme onnistui ainakin ensimmäisten seuraajiensa suhteen, koska hän saattoi sanoa: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.”(Joh17:6) Olisi aika vaikeaa pyhittää jokin nimi, jos ei tunne edes sitä, mistä nimestä on kysymys!
Me Jehovan todistajat haluamme tässäkin asiassa astella pitkin Jeesuksen antamia askelmerkkejä: Teemme tunnetuksi Jeesuksen Isän erisnimeä Jehova. Mutta miksi muut eivät tähän ole ryhtyneet? Vai ovatko sittenkin jossakin määrin?
Minulla on tuttava, joka on ollut ulkomailla evankelioimassa erään muun uskonnollisen liikkeen lukuun. Netissä satuin kohtaamaan hänen radiohaastattelunsa, jonka lopuksi kuultiin Herran siunaus eksoottisella ulkomaan kielellä, josta ymmärsin vain sanan ”Jegova” tai jotakin sinne päin. Tietenkin tiedustelin, ”onko nyt sitten niin, että tuolla ulkomailla kyllä käytät Jumalan erisnimeä Jehova paikallisesti lausuen, mutta Suomen rajojen sisäpuolella käytäntö muuttuu?” ”Toki käytän tuossa maassa, koska sikäläisessä Raamatussa Jumalan erisnimi esiintyy”, kuului vastaus. Tuossa maassa on valtava määrä erinimisiä jumalia, jolloin kukaan ei voi opettaa Raamatun Jumalan olevan vailla erisnimeä.
Miksi sinä käytät tai et käytä Jumalan erinimeä joko muodossa Jehova tai Jahve? Onko väärin se, että me Jeesuksen kanssa haluamme tuon nimen tehdä tunnetuksi kautta maapallon?
Hiljaista on kommentiointipuolella. Tabun alueella ollaan.
Tästäpä saa aasinsillan yhteen kotomaassamme olevaan tabuun, nimittäin Ilmavoimien hakaristilippuun:
https://www.flickr.com/photos/ajvanne/5238624825/
No, historiallinen tosiasiahan on, että hakaristi otettiin Suomessa lentojoukkojen tunnukseksi jo 1918, eli ennen kuin Saksassa oli mitään natsitoimintaa.
Sitten kun Natsi-Saksa hävisi sodan, niin Suomessakin piti maalata piiloon hakaristit, jotka olisivat olleet liian näkyvissä, elikkä lähinnä kai sotilaslentokoneiden ja panssarivaunujen kyljistä.
Omasta mielestäni tuo hakaristien poisto jäi sikäli vähän kesken kun se kerran tuossa Ilmavoimien lipussa edelleen komeilee.
Tietenkin hakaristeja olisi turhaa ja mahdotonta alkaa poistamaan maassamme kaikkialta, koska niitä näkee esim. vanhojen rakennusten ornamenttikuvioissa. Ennen Saksan natsitouhujahan hakaristi oli täällä länsimaissa täysin neutraali ja harmiton symboli, kuten vaikka hannunvaakuna, neliapila tai pataässän merkki tänään.
Mutta tuosta Ilmavoimien lipusta on omasta mielestäni sen verran suora historiallinen asiayhteys Natsi-Saksaan, että ei ole hyvä että siinä on se hakaristi.
Miten niin yhteys Natsi-Saksaan? Suomeenhan tunnus tuli Ruotsista. Ensimmäisen kerran tunnus oli kreivi Eric von Rosenin lahjoittaman Morane-Saulnierin siivissä (1918). Tunnus oli peräisin Intian matkoilta ja päätyi sitä kautta kyseisen suvun vaakunaan jo kauan ennen Saksan tapahtumia. Hitler puolestaan suunnitteli Natsi-Saksan hakaristilipun, joten yhteys ei ole perusteltavissa eri hakaristien välillä. Voitto, siksi ihmettelenkin viittaamaasi yhteyttä.
Mika Turunen: Miten niin yhteys Natsi-Saksaan?
Siten niin että Suomi oli Natsi-Saksan ”aseveli”. Sitä tarkoitin ”yhteydellä”.
Siis rautalangasta väännettynä: Suomi otti käyttöönsä viattoman symbolin mutta sitten Suomen ”kaveri” omi sen käyttöönsä ja tahrasi sen touhuillansa vereen siten, että maailmalla, ja varsinkin täällä Euroopassa, symboli liitetään aina Natsien touhuihin.
Sodan jälkeen Suomi joutui ottamaan sotakaluston kyljistä hakaristit pois koska hakaristi-natseista oli irtisanouduttava. Homma jäi mielestäni jotenkin puolitiehen kun symboli edelleen komeilee yksi puolustusvoimien yksikkö
Käsilaukkujen valmistaja Zaraa syytettiin antisemitismistä kun se laittoi käsilaukkuunsa hindulaisen hakaristin, jolla ei ole mitään historiallista yhteyttä natseihin. Tai jos on, niin se yhteys on jo äärimmäisen kaukaa haettu. Jos syytös Zaraa kohtaan oli oikeutettu, niin eikö siis Suomen Ilmavoimia pitäisi syyttää antisemitismistä vielä suuremmalla syyllä? Ilmavoimat kun olivat vieläpä yhdessä vaiheessa natsien ”aseveljiä”?
No, antisemitismi-syytös Zaraa kohtaan saati Ilmavoimia kohtaan ei luultavasti ole oikeutettu, mutta menepä selittelemään sitä tuolla keski- ja etelä-euroopassa.
ihmettelenkin viittaamaasi yhteyttä.
No, minä puolestani ihmettelen että näin päivänselvää asiaa joutuu selittämään rautalangasta vääntäen.
Siitä, että olisiko loputkin hakaristit poistettava ilmavoimiemme tunnuksista, ei tietysti liene mitään Ainoaa Oikeaa mielipidettä. Omasta mielestäni olisi, edellämainitsemine perusteluin.
”…symboli edelleen komeilee yksi puolustusvoimien yksikkö”
piti siis kuuluman tietysti
”…symboli edelleen komeilee yhden Puolustusvoimien yksikön lipussa.”
Isä meidän, joka olet taivaissa pyhitetty olkoon sinun nimesi ..opetti Jeesus rukoilemaan.
Isä antaa lapsillensa parhaita lahjoja ja Pyhän Hengen, jotka sitä häneltä anovat opetti Jeesus.
Minulla on Pyhä Jumala, joka kuullee lapsensa äänen, kun huudan Abba Isä rakas.
Minusta tuntuu pahalta, jos lapseni huutaa minua etunimeltä puhumattakaan sukunimeltä. Olenko Jumalan kaltainen?
Jeesus tuntee ”lampaansa” äänen ja Isä lapsensa.
Mitä on Jumalan nimen turhaan lausuminen?
Kiitos kommentistasi, Risto.
On varmasti Raamatun mukaista puhutella Kaikkivaltiasta myös ”Taivaan Isäksi”. Näen asian Raamatusta tällä kohden sinun laillasi.
Mutta ajattelehan miten kiusallista olisi olla käyttämättä rakkaan Vapahtajamme erisnimeä Jeesus? Puhuisimme ”vain” Jumalan Pojasta. Kun esitämme Isä-Jehovalle pyyntöjä, teemme sen epäilemättä myös Jeesuksen erisnimeä käyttäen. Näinhän meitä opetetaan: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.”(Joh16:23).
Miksi me jatkaisimme juutalaista rappiotraditiota ja jättäisimme kaikkein suurimman nimen Jehova/Jahve pois sanavarastostamme? Varsinkin kun tiedämme, miten suuria asioita alkuperäinen heprealainen konsonanttijoukko sisältää.
Huomaa, että kolmas käsky kieltää Jumalan erisnimen ”turhaan lausumisen”, ei suinkaan sen käyttöä. ”Turhaan lausumisen” jäljille voi päästä esimerkiksi tarkastelemalla alkuperäistä hepreankielistä sanaa shav’.(=turhaan)
Strongin sanakirja antaa sille sellaisia merkityksiä kuten ”emptiness, vanity ja falsehood”. Merkityksenä mainitaan myös ”worthlessness”, mikä antaa ymmärtää, ettei Jumalan erisnimeä Jehova saa laittaa ”arvottomaan käyttöön”.
Millaisena sinä näet Jumalan erisnimen turhan lausumisen, joko muodossa Jehova tai Jahve?
Koen vertauksenomaisesti lausuttuna, että Jeesuksen kautta meille aukeaa yhteys Jumalaan eli Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. Jeesus on kuin muuntaja, joka muuntaa Pyhän Jumalan suunnattoman suurjännitevoiman ja kirkkauden meille sopivaksi ja voimme hänen kauttaan päästä yhteyteen äärettömän suureen ja Pyhään Jumalaan.
Jeesus on tie Jumalan tykö ja siksi Jeesus nimessä on meillä yhteys Pyhään Jumalaan, koska Isä ja Poika ovat yhtä, kuten sähkölinjassa korkeajänniteverkko ja muuntaja ja sen jälkeinen verkko, johon me voimme liittyä pienuutemme johdosta.
Olen ymmärtänyt, että Jumala on Jehova tai Jahve, myös ”Kaiken Isä” tai Luoja ovat yhden ja saman Jumala merkityksen esiintymää, Jeesus käyttää itsestään ilmaisua ”Minä Olen”, jonka tähden Juutalaiset saivat hepulin, juuri edellä kuvaamistasi seikoista johtuen ja sanoivat Jeesuksen tekevän itsestään Jumalan.
Jumalan nimen turhaan lausuminen liittyy myös kirouksiin ja vannomisiin Jumalan nimessä, jota voidaan pitää turhaan lausumisena.
Ismo
”Jumalan nimen turhaan lausuminen liittyy myös kirouksiin”
Eikös esim. Jumal’auta ole pikemminkin rukous kuin kirous?
Ensin Ismolle:
On mieltä lämmittävää, että sinäkin tunnustat Kaikkivaltiaan erisnimen Jehova(tai Jahve). Kaikki Raamattuun uskovat eivät tätä allekirijoita, mikä tietysti herättää kysymyksiä.
No, niitähän minä olen tähän keskusteluun heittämässä.
Otit esille sen Johanneksen 8. luvussa kerrotun episodiin, jossa Jeesusta vasustavat juutalaiset menettivät malttinsa – jälleen kerran. Paitsi sapatin rikkomisesta,paastoamattomuudesta ja käsien pesemättömyydesä, he tuossa tilanteessa keksivät syyttää Jeesusta Isänsä veroiseksi tekeytymisestä.
No, mehän tiedämme, että jokainen syytös noissa tilanteissa oli totaalisen väärä. Isäänsä Jehovaahan Vapahtajamme oli täällä kirkastamassa, ihan jokaisella askeleellaan.(Joh17:4)
Ja Kimmolle:
Tuossa mainitsemassasi hokemassa, jossa Jumalaa avuksi huudetaan, on vahva sivumaku. Se ei liene milloinkaan aito avunpyyntö?
Ja siksi toiseksi, eihän siinä lausuta Jumalan erisnimeäkään. Huudahdus kun ei kerro edes isosta alkukirjaimesta eli erisnimen tavoin käytettävästä yleisnimestä.
”Ja siksi toiseksi, eihän siinä lausuta Jumalan erisnimeäkään. Huudahdus kun ei kerro edes isosta alkukirjaimesta eli erisnimen tavoin käytettävästä yleisnimestä.”
Kyllä se muille kuin jehovantodistajille on rukous pikemmin kuin kirous. Kristittyjen Jumalan nimi on Jumala (versaalilla alkukirjaimella), muitten uskontojen jumalat kirjoitetaan suomenkielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaan gemenalla alkaen.
No ellei se ole mielestäsi rukous eipä taida olla sinun perusteillasi sitten kirouskaan, vaikka Ismo siihen viitanneekin puhuessaan kirouksesta.
Jos Jeesuksen isä on/oli nimeltään Jehova, ja äiti Neitsyt Maria, niin minkä nimisiä mahtoivat olla Jehovan isä ja äiti? siis jos Jehova loi Marian kanssa yhteistyössä Jeesuksen, kuka tai mikä sitten loi Jehovan?
Ei kai vain ihminen?
”Tosin ei vielä liene selvinnyt
sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu,”
(Aaro Hellaakoski, Hengen manaus -46)
Esitit Kimmo todella perimmäisen kysymyksen: ”Kuka tai mikä sitten loi Jehovan”
Vastaus on vain kovin lyhyt: ”Ei kukaan.”
Raamattu kertoo Jehovan ikuisesta olemassaolosta esimerkiksi seuraavaa:”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut”.(Ilm4:11). Vain Jehovasta Raamattu käyttää nimitystä ”Ikiaikainen”(Dan7:9), mikä sisältää ajatuksen Hänen aluttomuudestaan.
Eikös ole Kimmo ihan johdonmukaista päätellä, että jotakin on aina ollut olemassa materiaa tai energiaa? Miksei sitten Joku?
Jeesuksen olemassolo ei suinkaan alkanut Marian kohdusta. Isänsä ”luomisensa esikoisena”San8:22) eli ensimmäisenä poikana hän oli elänyt taivaassa jo vuosimiljardien ajan. Oliko tämä sinulle uusi tieto?
”Eikös ole Kimmo ihan johdonmukaista päätellä, että jotakin on aina ollut olemassa materiaa tai energiaa? Miksei sitten Joku?”
Ellei evoluutioteoria ole jumaluskovaisten mielestä totta, siitä syystä, että tyhjästä ei voi syntyä elämää, niin miten joku tyhjästä syntynyt jumalolento sitten voisi olla totta?
Ihmisellä on isot aivot ja rajaton mielikuvitus. Sen avulla Jumalan luominen on ollut jo aikojen alussa ”piece of cake”.
”Isänsä “luomisensa esikoisena”San8:22) eli ensimmäisenä poikana hän oli elänyt taivaassa jo vuosimiljardien ajan.”
Kukahan mahtoi sitten olla vuosimiljardeja sitten sen Jeesuksen äiti? Oliko Jehovalla muitakin poikia jos Jeesus oli ensimmäinen?
Tietääkseni ainakin katolilaiset palvovat Neitsyt Mariaa Jeesuksen äitinä. Tiedä hänestä sitten pitäneekö paikkansa?
Esitit Kimmo kysymyksen, että ”Miten joku tyhjästä syntynyt jumalolento sitten voisi olla totta?”
Eivät jumalolennot sen kummemmin kuin muukaan tyhjästä synny. Jotakin on täytynyt aina olla olemassa. Ja Raamattu sanoo, että Hänen Nimensä on Jehova.
Toinen erinomainen kysymyksesi on ”Oliko Jehovalla muitakin poikia jos Jeesus oli ensimmäinen?”
Raamattu antaa kysymykseesi myönteisen vastauksen. Jehovalla on henkipoikia taivaassa varovasen arvion mukaan ainakin sata miljoonaa. Jeesus on kuitenkin ainoa, jonka Jehova on itse tehnyt. Muut on sitten Pojan tekemänä saaneet olemassaolonsa, eli ”kaikki on luotu hänen kauttansa”.(Kol1:16)
Ja vielä Kimmolle:
On totta, että jotkut palvovat Mariaa Jumalan äitinä, Jeesuksen maanpäälliseen äiteyteen viitaten. Raamattu ei tietenkään tuollaiseen palvontaan aihetta anna, Marian palvonnan juuret ovat ihan toisenlaisissa maaperissä.
Jassåå, on se hyvä, että tuli tämä Jumalan syntymäkin nyt kerralla selväksi.
Olisikohan siltä Jumalalta, Jehovalta, Jahvelta tai mikä Hänen nimensä nyt sitten onkaan liikaa pyydetty, että avaisi vaikka taivaallisen nettisivuston tai hankkisi edes Twitter-tilin, jotta jutustelu Hänen kanssaan ja tiedonsaanti Hänestä olisi vähän päivitetympää kuin ikivanhan Raamatun ”totuus”. Voihan olla, että koko Telluksen sakki alkaisi vaikka uskoa Häneen.
Miksi ihmeessähän leikkii luotujensa kanssa kuurupiiloa jos kerran on olemassa?
Rauli kirjoitit edellä muista Jumalan pojista: ”Muut on sitten Pojan tekemänä saaneet olemassaolonsa, eli “kaikki on luotu hänen kauttansa”.(Kol1:16)”
Onko siis Jeesuksen kautta saanut syntynyt veljeys hänessä ja samassa Hengessä kuin hän. Uudestisyntyneinä Sanan ja Hengen kautta olemme veljiä ja yhteydessä toisiimme. Jeesus kutsui seuraajiaan mm. veljiksi. Onko Jumalan Pojan kautta syntyneet veljet Jumalan poikia. Veljiä ovat ne, jotka tekevät Hänen tahtonsa mukaan. Tässä mielessä Jeesukseen uskovat ovat Jumalan poikia eli Jeesuksen veljiä Pyhässä Hengessä ja Jeesuspuuhun oksastettuja. Runko kasvattaa oksia ja oksat kuuluvat runkoon liittyneinä olennaisina osina.
Mielenkiintoinen kysymysnäkökulma sinulta: Koska Jumalan kaikki henkipojat ovat saman Isän lapsina veljiä, niin liittyvätkö myös pyhästä hengestä maapallolla siinneet ihmisluomukset samaan veljesjoukkoon?
Jos yhteiseen Isään halutaan vedota, lienee niin, että Jehovan kaikki ihmisluomukset ja henkipojat taivaassa ovat veljeksiä. Kyse taitaakin olla enemmän terminologinen.
Taitaa olla Raamatussa yleisesti ottaen niin, että maapallolla eläviä kutsutaan Jumalan lapsiksi,ja taivaassa on sitten niitä Jumalan poikia. Tosin ensimmäisestä ihmisestäkin käytetään Raamatussa nimitystä ”Jumalan poika”(Lu3:38)
Heprealaiskirjeen 2. luvussa on eräs Jeesuksen veljeyden kriteeri. Jeesukseen rooliin pyhittäjänä viitaten todetaan: ”Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen.”(jae11)
Kun siis Jehova Jumala synnyttää ihmisiä taivastulevaisuuteen, he ovat jo täällä maapallolla ”saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ’Abba! Isä!'”(Ro8:15)
Jokainen lapsi on ainakin jossakin vaiheessa ylpeä omasta isästään. Niin kai mekin Risto tuosta taivaallisesta elämänantajastamme? Siksi ainakin minä yhdyn täysin prpfeetta Jesajan henkeytettyihin sanoihin: ”Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.”
Olet kai Risto samassa ajatusssuunnassa kanssani tältä osin?
Sinä Kimmo kaipasit nykyaikaista viestintää Jehova Jumalalta vanhan Raamatun lisukkeeksi. Et paljon paremmin olisi kaipaustasi voinut sanoiksi pukea, sellainen tiedotuspläjäys on jo olemassa.
Kuten jo tuossa alustuksessani totesin, Jeesus kertoi Isänsä nimestä ja kaikesta siihen liittyvästä kovasti pienille joukoille ja kovin suppealla alueella. Hän sanoi kuitenkin seuraajistaan: ”Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh5:12)
Nyt tuo informaatiokampanja on laajentunut todella valtaviin mittoihin. Varsinaisesti taivaassa rekisteröidyn nettisivun puuttuessa voisit joskus kokeilla osoitetta http://www.jw.org ja huomata, että Raamatun sisällön informaatiossa löytyy sekä pituutta että leveyttä. Pian jo tuhannella kielellä. ja Jumalan erisnimi Jehova aina vain kirkastuu saatavan tiedon myötä.
Jotkut tietysti jäävät tuolle mainitsemallesi kuurupiiloasteelle -omasta tahdostaan ja ylhäältä tulvivasta tiedosta huolimatta. Yksi hieno ominaisuus Jehovalla kun on juuri tuo vapaa valinta. Kaikilla Telluksen asukkailla se valinta on tarjolla, mutta kaikesta päätellen useimmat haluavat päättää askelistaan ihan itse. Harmin paikka, on minun henkilökohtainen mielipiteeni.
”Nyt tuo informaatiokampanja on laajentunut todella valtaviin mittoihin. Varsinaisesti taivaassa rekisteröidyn nettisivun puuttuessa voisit joskus kokeilla osoitetta http://www.jw.org ja huomata, että Raamatun sisällön informaatiossa löytyy sekä pituutta että leveyttä. Pian jo tuhannella kielellä. ja Jumalan erisnimi Jehova aina vain kirkastuu saatavan tiedon myötä.”
Kommentistani kävi mielestäni varsin hyvin selväksi, etten kaivannut ikivanhaa Raamatun sanomaa nettiversiona, vaan tämän päivän tasolle päivitettyä tuoretta tietoa Jumalan touhuista ja kuulumisista. Miten kukaan tai mikään niin fiksu olento kuin mitä Jumalan väitetään olevan, voi kuvitella, että lähes kivikautinen Raamattu vastaisi nykyihmisen tiedon tasoa ja loisi uskottavuutta Hänen olemassaololleen? Viime vierailustaankin taitaa olla jo pari tuhatta vuotta.
Onhan joulupukillakin jo omat nettisivut, miksei sitten Jumalalla?
Siihen,että JHVH-kirjainsarja ei saanut ääneen lausau on mielstäni neljä syytä: 1) Se ei ollut ylipätään lausuttavissa,koska siihen ei alunperin ole edes kuulunut mitään lausumisen mahdollistavia vokaaleja 3) se on myös numerosaarja 1 0, 5, 6, 5, jonka rituaalinen ääneelausuminen olisi outua 4) Kirjiamet ovat luonteeltaan niin sukupuolisiai,että niitä ei häveliäisyyssyistä ole lausuttu ääneen. Katso heprealaisen Jod’n ja Heen kuvia ja merkityksiä.
Mielenkiintoisia näkökulmia sinulla jälleen. Kiitos niistä.
Mitkä ovat perusteesi tuohon kohtaan yksi?
Siteeraan erästä täysin päinvastaista näkemystä. Sen esittäjä oli kohtuullisen hyvin perillä noista Jumalan erisnimeen liittyvistä filologisista ongelmista palveltuaan seemiläisten kielten professorina vuosien ajan. Vanhan Testamentin käännösyksikköä hän päälliköi, kun edettiin kohti käännöstä KR92.
Näin professori Jussi Aro teoksessaan ”Aabrahamin perilliset”(1970):
”Aikaisemmin, maanpaon edellisinä aikoina, se varmaan yleisemmin lausuttiin ääneen, ja vanhimpina aikoina vielä estottomammin, kuten useat Jeho- tai -jahu-elementein muodostetut erisnimet osoittavat.”(sivu64)
Panen edellisen vielä oikoluettuna,kun taas kerrran kirjoitin liian nopeasti:Siihen, että JHVH-kirjainsarjaa ei saanut ääneen lausua on mielestäni neljä syytä: 1) Se ei ollut ylipätään lausuttavissa, koska siihen ei alunperin ole edes kuulunut mitään lausumisen mahdollistavia vokaaleja 3) se on myös numerosarja 1 0, 5, 6, 5, jonka rituaalinen ääneenlausuminen olisi outoa 4) Kirjiamet ovat luonteeltaan niin sukupuolisii,että niitä ei häveliäisyyssyistä ole lausuttu ääneen. Katso heprealaisen Jod’n ja Heen kuvia ja merkityksiä.
Aro spekuloi ja sanoo ’varmaan’ . Se että heprealaiset ovat sijoittaneet JHVH:n väliin myöhemmin adonaj-sanasta otetut vokaalit, osoittaa että ko. vokaalit eivät edusta mitään aitoa alkuperäistä ääntämistä vaan viittaavat sanaa Herra Adonaj ja myös sen lukuarvoon 65 joka vastaa myös sanan hekal eli palatsi lukuarvoa ja 6, 5 ovat samat kuin JHVH:n V ja H eli 6 ja 5 Vokaalit eivät siis ole alkuperäiset vaan tietyssä erityisessä tarkoituksessa valitut.
Kukaan ei voi sanoa tarkasti, missä määrin Jeesuksen päivinä Jumalan erisnimeä käytettiin ja mikä oli sen tarkka lausumismuoto. Aikamoinen on kuitenkin se väitteesi, ettei sitä olisi koskaan lausuttu ääneen. Professori Aron ohella voisi aiheesta vyörryttää melkoisesti todistusaineistoa.
Mutta mitkä ovat sinun perusteesi sille, että ”siihen ei alunperin ole edes kuulunut mitään lausumisen mahdollistavia vokaaleja?” En liene ainoa uppiniskainen, jota erilaiset numerosarjat eivät tässä asiayhteydessä vakuuta.
Mitkä ovat täsmälleen oikeat vokaalit, se ei liene tässä nyt se oleellisin kysymys. Varsinkaan kun kukaan ei oikeata vastausta meille ole todistettavasti kertomassa.
Rauli Toivonen ei näköjään vielä tiedä että tämä Seppo Heinolan numerologia on täysin tuulesta temmattu eikä perustu mihinkään. Sen avulla hän todistelee mitä tahansa. Keskustelu on siis täysin mahdotonta.
Väite siitä että koska hepreassa ei kirjoiteta vokaaleja jotain nimeä ei voitaisi lausua, on hassu.
Eikö Jumalan nimen pyhittäminen – varaaminen vain Hänen itsensä käyttöön – toteutuisi parhaiten, jos me ihmiset unohtaisimme sen kokonaan?
Kiitos Martti. Toit hyvin mielenkiintoisen aspektin tähän keskusteluun. Onhan nimittäin totta se, että pyhittämisen perusmerkitys on ”erilleen asettaminen”. Strongin sanakirja kertookin verbin erääksi merkitykseksi ”to separate from profane things and dedicate to God”.
Jumalan erisnimi on siis ”asetettu erilleen” maallisesta käytöstä ja siten omistettu Jumalalle. Mutta merkitseekö se sitä, ettemme me ihmiset sitä saisi käyttää?
Siteerasin tässä keskustelussa jo pariinkin otteeseen suomalaisen asiantuntijan professori Jussi Aron teosta. Arkistossani olevassa muutaman sivun valokopiossa hän kovasti on sitä mieltä, että juutalainen taikauskonomainen käsitys vierotti juutalaisen kansan Jumalan erisnimen Jehova/Jahve käytöstä. Pyhittäminen ei koskaan merkinnyt omaisuuskansalle jonkin käyttämättömyyttä.
Lain alaisuudessa pyhitettiin monenlaista: eläimiä, ajanjaksoja – jopa maaomaisuutta ”asetttiin erilleen” (3.Mo27:16-19). Sellaisten pyhitettyjen käytöstä säädeltiin hyvinkin tarkasti.
Raamatun uudemmalla puolella kehotetaan myös pyhittämiseen – siis muunkin kuin Jumalan erisnimen. Käyttämättömyyteen ei tietenkään viitata. ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne”, opettaa Pietarinkirje(1.Piet3:15) Asiayhteys osoittaa, että kaikki Jeesukseen liittyvä Raamatun totuus täytyy olla aktiivisessa käytössä. Jeesuksen pyhittäminen ei merkinnyt Vapahtajamme sivuun siirtämistä.
Raamattu kyllä sitten kertoo, että Jehova tulee kyllä itsekin ottamaan osaa nimensä pyhittämiseen, ja ratkaisevalla tavalla: ”Minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni, annan kaikkien kansojen tuntea, kuka minä olen. Ne tietävät silloin, että minä olen Herra.”(Hes38:23)
Ne käännökset, jotka kunnioittavat alkutekstissä olevaa Jumalan erisnimeä kääntävät tietysti jakeen tarkasti. Esimerkiksi Young’s literal, American Standard Version ja Darbyn käännös, joka olkoon esimerkkinä Jumalan erisnimen oikeasta käytöstä käännöksiä laadittaessa: ”And I will magnify myself, and sanctify myself, and I will be known in the eyes of many nations, and they shall know that I am Jehovah.”
Onko se Hänen nimensä pyhittämistä, että sen eräästä versiosta tehdään yhden uskontokunnan tavaramerkki? Pienella kirjoitettuna jehova tarkoittaa yleiskielessä joko juuri Jehovan todistajaa tai yleisemmin uskontoa liian tungettelevasti tyrkyttävää maallikkoa.
Kysyt, että ”Onko se Hänen nimensä pyhittämistä, että sen eräästä versiosta tehdään yhden uskontokunnan tavaramerkki?”
Mielestäni on. Tosin ajatuksen voisi formuloida paremminkin.
Muinoin Israelin kansa tunnettiin Jumalastaan Jehovasta(tai Jahvesta). Jesajan 43:10 sanookin: ”Minun todistajani, sanoo Herra(alkutekstissä Jehova), olette te — Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni — ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.” Juutalaisen kansan ”tavaramerkki” oli Jumalan erisnimi JHVH, eikös vain?
Kun kristillinen seurakunta ensimmäisenä helluntaina syntyi, oli Jehovan aika ottaa uusi kansa kantamaan hänen pyhää nimeään. Näin tilanteesta kertoo Apostolien teot: ”Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.”(Apt15:14KR38) Jatkojakeet kertovat sitten ”Daavidin sortuneen majan” kunnostamisesta, mikä tapahtui Jeesuksen Kristuksen ja apostolien hyvässä ohjauksessa.
Me Jehovan todistajat olemme jopa hyvin ylpeitä siitä, että saamme nykyään ”tavaramerkin” tavoin kantaa Kaikkivaltiaan pyhää nimeä Jehova.
Erisnimeä Jehova väheksyvä käyttö pienellä alkukirjaimella taas kuuluu siihen käytöskategoriaan, johon puuttumiseen ei minulla riitä riittävän pitkää tikkua.
”Juutalaisen kansan ’tavaramerkki’ oli Jumalan erisnimi JHVH, eikös vain?” Ei ole. Kansan nimi on, kuten tiedät, Israel. Nimen lopussa oleva El tarkoittaa Jumalaa.
Voisiko mielestäsi asian ilmaista seuraavalla tavalla:
Jumalan edellisen omaisuuskansan erisnimi oli Israel. Israelin kansan ”tavaramerkkinä” ympäröiville kansoille oli sitten heidän Jumalansa. Se ei ollut Baal,Astarte tai jokin muu ympäröivistä jumalina pidetyistä vaan Kaikkivaltias Jehova Jumala.
Aika monissa taisteluissa kävi alueella selväksi ero Jumalan ja jumalien välillä. Tavaramerkillä oli laatutakuu.
Lienemme nyt tästä yhtä mieltä, vai?
En mielelläni käytä Jumalan yhteydessä tuollaisia vähittäiskaupan termejä kuin tavaramerkki tai laatutakuu.