Antipasto
Aivan aluksi sanon, etten ole mikään Pride-vastustaja. En katso Prideä niinkään ideologian esiin nostamisena, vaan vähemmistöihin kuuluvien ihmisten tulemisena näkyväksi. En pidä edes sitä pahana, jos kirkko on siellä jollain tavalla läsnä. Kirkko ei voi tietenkään tukea sellaista, joka sotii sen omaa arvopohjaa vastaan, mutta sen ei pidä kulkea ihmisen ohi eikä kääntää hänelle selkäänsä. Jos joku kirkon virkamies eksyy vähän rajan toiselle puolelle, se ei ole mikään syy erota kirkosta.
Olen kyllä itsekin päättänyt erota kirkosta – kuolemassa. Kun viimeisen kerran vedän henkeä ja saattohoitaja sulkee silmäluomeni, silloin on koittanut aika jättää kirkko.
Tunnistammeko ristiriidan? Raamatun ja tradition kannalta kirkon pitäisi pysytellä kaukana sateenkaariaatteesta. Etsivän lähimmäisenrakkauden näkökulmasta taas sen pitäisi olla läsnä juuri siellä, missä on vihattuja ja syrjittyjä ihmisiä. Siksi keskustelu koskee olennaisesti sitä, mikä kirkko on. Se on myös Jeesus-keskustelua. Opin suhteen hän oli tinkimätön parannussaarnaaja. Toisaalta hän loukkasi ihmisten moraalisia sovinnaistunteita aterioimalla syntisten kanssa. Meidän kiusauksenamme on tinkiä jommastakummasta.
Joko taituroimme opillisesti, mutta emme koskaan laskeudu sanomaan lämmintä sanaa ja näkemään epätäydellistä maailmaa. Tai unohdamme totuuden peruskallion, jonka varassa uskaltaa myös sanoa tarvittaessa ein.
Mutta varsinainen asiani koskee Helsingin seurakuntayhtymän viestinnässä vastaan tullutta kuvaa, jossa Kristus Pantokrator –ikoni oli väritetty sateenkaarisymboliksi. Kristuksen sädekehä oli sateenkaarisoitu ja hänen vasemmassa kädessään olevan Sanan tilalle oli laitettu sateenkaarisydän. Pride-viikon kunniaksi.
Primo piatto
Aloitetaanpa kulttuurihistorialla. Ei ikonia saa tärvellä.
Länsimaiseen mielipidevaikuttamiseen on vakiintunut tapa laittaa tunnetut taideteokset julistamaan uudelleen. Nykyisen somekulttuurin meemien tekeminen on tuonut aiemmin pop-taiteen ja mainostajien käyttämän välineen kaikkien ulottuville. Michelangelo mainostaa nyt kännyköitä ja Leonardo hammastahnaa. Poliittiset julistajat ja aatteelliset somettajat anastavat taideteoksen ulkoisen muodon ja täyttävät sen omalla sanomallaan. Taiteilijan oma intentio tyhjennetään, teokselta riistetään sen sielu.
Ikoni on enemmän kuin pelkkä taideteos. Ikoni on kuva, joka tuo todeksi alkukuvan, kuten Basileos Suuri on määritellyt. Ikoni on pyhä, sakramentaalinen, mykistävä ja julistava. Se ei puhuttele vain katsojansa esteettistä silmää vaan hänen henkeään.
Kristus Pantokrator on yksi maailman tunnetuimpia ikoneita. Eikä turhaan. Se on hengellisesti vaikuttava. Se tuo Kristuksen läsnä olevaksi väkevämmin kuin huono saarna tai pinnallinen gospelviisu tai hiljaisuuden retriitin iltanuotio. Pantokratorin vanhin versio tunnetaan Siinain Pyhän Katariinan luostarista 500-luvulta. Istanbulissa sijaitsevan Hagia Sofian seinällä se säilyi koskemattomana myös 500 vuotta kestäneen moskeijavaiheen ajan. Kommunistivallan aikana Kristus Pantokratoria ei tuunattu uudelleen sosialistisen aatteen tunnuksin, vaan se pysyi lukuisissa Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kirkossa sellaisenaan kunniapaikalla.
Jos joku on sitä mieltä, että Jeesus Kristuskin haluaa osallistua Helsingin Pride-spektaakkeliin, hän voisi vähintään piirtää julisteeseensa oman Jeesuksensa.
Mutta tämäkään ei ole varsinainen asiani, eikä vielä riittävä bloggaamisen aihe.
Secondo piatto
Kirjoitin kymmenkunta vuotta sitten Kotimaa-lehdelle pakinan, jossa Suomen luterilainen kirkko piispoineen ja muine julkkiksineen oli sijoitettu Muumilaaksoon. Ei mitään kuolematonta huumoria, mutta ihan pikkusievä hassuttelu. Sitä ei julkaistu, ja olin ratkaisusta itsekin samaa mieltä. Emme halunneet, että Oy Moomin Characters Ltd:n lakimies ottaa yhteyttä hahmojen luvattomasta käytöstä.
Muumipeikko valvoo oikeuksiaan tiukasti. Kuka valvoisi Jeesuksen oikeuksia?
Enkä tarkoita vain kuvan käyttöoikeuksia, vaan Herraa itseään. Aatteen palossa ja uusien tuulien huminassa on kiusaus vetää Jumalakin puolelleen. Jeesus täällä kanssamme kulkee, hyvän asian puolesta. Jotain käyttöä hänellekin.
Hohenzollernin ruhtinassuku otti 1700-luvulla tunnuslauseekseen Gott mit uns (Jumala on kanssamme). Sieltä se periytyi Preussin armeijalle, Saksan keisarikunnalle ja lopulta toisen maailmansodan Wehrmachtille. Periaate on jatkanut elämäänsä aatevirtausten kannattajissa ja maailmanmuuttajissa. Sillä jos Jeesus rehataan mukaan sissiliikkeeseen , ristiretkelle tai Pride-kulkueeseen, mitä muutakaan se on kuin Gott mit uns?
Aatteissa itsessään ei yleensä ole mitään vikaa. Itsekin kannatan esimerkiksi luonnonsuojelua ja ilmastoasiaa koko sydämestäni, mutten silti haluaisi piirtää Jeesuksen päähän nuolikolmiota eli kierrätyssymbolia. En nähdä hänen yllään sirppiä ja vasaraa, Suomen leijonaa, Che Guevara-tyylittelyä, sateenkaarivärejä, Daavidin tähteä, Tähtilippua.
Herra ja hänen nimensä ja kuvansa olkoon pyhitetty. Se tarkoittaa säästetty hänen omaan käyttöönsä.
Ihmisoikeustaistelu on kannatettava asia. Ihmisten poliittiseen todellisuuteen kuuluu myös oikeuksien säätely. Missä näiden rajat kulkevat, on ihmisten yhteisen tahdon etsintää; järjen, tunteen ja tahdon maailmaa. Luoja on antanut ihmiskunnalle edellytykset rakentaa oikeudenmukaisia yhteiskuntia, mitä nyt synti jossain määrin turmelee parhaita pyrkimyksiämme. Aatteiden taistelussa pitäisi pärjätä omillaan.
Niinpä vaaleissa voi äänestää, lakeja laatia, oikeutta jakaa ja tarvittaessa tehdä vaikka vallankumouksen ilman Jeesustakin. Vain miehen ja naisen oikeuteen rajoittuvaa avioliittoa voi puolustaa ilman rukouskampanjaa tai sonnustautua Pride-marssille jättäen uskonnolliset tunnukset kotiin. Tämä koskee myös luonnonsuojelua. On raamatullista pitää luomakunnasta hyvää huolta, mutta ei Jeesusta pidä vetää mukaan muuttamaan kaivoslakia, vastustamaan ydinvoimaa tai turkistarhausta tai syömään kasvisruokaa.
Jokainen, joka valjastaa Jeesuksen vankkureittensa vetojuhdaksi, riistää palan Hänen omalta sanomaltaan. Jos maalaa ikonissa kuvattuun kirjaan sateenkaarisydämen, joutuu ensin pyyhkimään sen tieltä Sanan pois.
Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta, sanoi Jeesus. Kylläpäs on, huutaa ideologisoitunut kristinusko vastaan.
Dolce
Olen jo aiemmin ottanut kantaa siihen, että herätyskristillisyys on vaivihkaa ohentumassa konservatiiviseksi ideologiaksi. Siitä seurasi jonkin verran vuoropuhelua, mutta emme ymmärtäneet toisiamme.
Hyvä ja selkeä blogi, joka toi hyvin ilmi monia hienoja ajatuksia. Alla kuitenkin pari kommenttia.
(1) ”Etsivän lähimmäisenrakkauden näkökulmasta taas sen pitäisi olla läsnä juuri siellä, missä on vihattuja ja syrjittyjä ihmisiä.” Pieni oikaisu: pride-väki ja ideologia on valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kyse ei enää ole siis syrjinnästä tms., mukana oli valtaapitävää eliittiä pääministeristä piispoihin. Syrjintäpuheet voisi jo vähitellen lopettaa.
(2) Pride- ei ylpeys-aate on läpeensä antikristillistä. Se tekee peruspaheesta eli ylpeydestä hyveen. Ikonien pilkkaaminen tietysti sopii hyvin tähän kokonaiskuvaan.
(3) Suomen ev.lut yhteisön (”kirkon”) osallistuminen pride tapahtumiin on osa sekularismin harhaoppia, joka on levinnyt kaikkiin kirkkokuntiin. Blogistin toteamus ”Kun viimeisen kerran vedän henkeä ja saattohoitaja sulkee silmäluomeni, silloin on koittanut aika jättää kirkko.” on ehkä osoitus tästä. Eivät kristityt kuolleessaan jätä kirkkoa vaan siirtyvä taistelevasta seurakunnasta riemuitsevaan seurakuntaan. Näin ainakin ennen on ajateltu.
(4) ”Ihmisoikeudet” on käsitteenä venytetty ja epämääräinen, niihin tuntuu monien mielestä kuuluvan mm. syntymättömien lapsien surmaaminen ja lapsikauppa (=sijaissynnytys) jne. Olen samaa mieltä blogistin kanssa että ” On raamatullista pitää luomakunnasta hyvää huolta, mutta ei Jeesusta pidä vetää mukaan muuttamaan kaivoslakia, vastustamaan ydinvoimaa tai turkistarhausta tai syömään kasvisruokaa.” Paitsi että, kasvisruokaa pitää syödä paastopäivinä siitä sen enempää kiihkoilematta.
Jari Haukka. ”Pride- ei ylpeys-aate on läpeensä antikristillistä. Se tekee peruspaheesta eli ylpeydestä hyveen”.
Aivan, minulle on näistä Prideistä välittnyt sama käsitys kuin Rion karnevaaleista. Riossa kai vielä kuitenkin naiset ovat naisia ja niehet miehiä?
Pridessä naiseksi pukeutuneet miehet keikistelevöt peppujaan keikutellen ja oikealle ja vasemmalle flirttaillen. Idea on kuitenkin sama.
En näe näissä pepunkeikuttajissa mitään avun tarpeessa olevia lähimmäisiä joita pitäisi jotenkin auttaa enkä varsinkaan tahtoisi että omat pyhäkouluikäiset lapsenlapseni joutuisivat tällaisten kanssa tekemisiin.
Antti Hämäläinen kerroppa mikä erottaa sinut näistä antikristillisistä pride aatteen ihmisistä, siis kun heissä on täysin samalta perustukselta olevia eli luterilaisia kastettuja konfirmoituja ja turvaavat täysin samaan armoon kuin sinä, miten olet saanut sen ”oikean uskon” ja kuinka nuo toiset eivät?
Pasanen. ”Antti Hämäläinen kerroppa mikä erottaa sinut näistä antikristillisistä pride aatteen ihmisistä”.
Se erottaa minut heistä etten osallistu ko. paraatiin.
Antti Hämäläinen miksi sitten tuomitset toisten teot, kuinka olet tuomarin viran saanut?
Pasanen. ”Antti Hämäläinen miksi sitten tuomitset toisten teot”,
Minulla ei ole mitään tuomarin virkaa. Raamatussa tuomitaan homoseksin harjoittaminen aj siihen houkutteleminen . Ei tämä toteamiseen tarvita muuta kuin sisälukutaitoa.
Se mitä toivon lapsenlapsilleni on tietysti minun asiani, ja ratkaisu on pitää heidät poissa sieltä mikä minusta on vahingollista.
Prideen eivät ole tervetulleita ne vähemmistöihin kuuluvat, joilla on ”väärät mielipiteet”. Tämä siis asianosaisten oma kokemus.
Oikeasti, yleinen (harha)luulo tuntuu olevan, että kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ovat Pridesta ihan fiiliksissä ja innoissaan.
https://mustaorkidea.blogspot.com/2016/06/gay-pride-ja-pervot.html
https://mustaorkidea.blogspot.com/2016/07/miksi-en-pida-gay-pridesta-osa-2.html
https://mustaorkidea.blogspot.com/2017/07/gay-pride-on-enemman-hanurista-kuin.html
Iltalehdestä luin Pride-viikolla, että pride-kulkueita on tärkeää järjestää, koska homoseksuaaleja oli vastikään joutunut pahoinpitelyn kohteeksi.
Tämä on tietenkin huolestuttavaaja väärin. Mutta ihan rehellisesti olen sitä mieltä, että Pride-tapahtuma, ja varsinkaan kulkue, jossa Suomessakin näkee vaikka minkälaista outoa sakkia, ei vähennä ennakkoluuloja vaan lisää niitä. Siis niiden osalta, jotka eivät ole vahvasti sen puolella tai muutenkaan erityisen kiinnostuneita.
Tapahtuma voisi olla ihan ok juttu. Mutta ei tällaisena.
https://mvlehti.net/2018/06/25/helsinki-pride-2018-koko-perheen-kanssa-pervoilemaan/
> Se tekee peruspaheesta eli ylpeydestä hyveen.
Jari Haukka voisi vielä tarkistaa Pride-tapahtumaan liittyvät faktat ennen tällaisia aivopieruja.
Hyvä Mikko N,
Luultavasti pride-aatteen kannattajat pitävät ylpeyttä (engl. pride) hyvänä, koska ovat ottaneet sen aatteensa nimeksi. Ehkä esität omat faktasi, se edistää keskustelu paremmin kuin nimittely.
Yleisesti ottaen pride tarkoittaa filosofiaa, jonka mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ei tarvitse hävetä kuulumistaan näihin vähemmistöihin. Filosofia on syntynyt vastavoimana ajattelulle, että näihin vähemmistöihin kuuluminen on häpeällistä tai että näiden ihmisten pitäisi hävetä seksuaalisuuttaan tai kokemusta sukupuolestaan.
Pride-liike ei ole julistamassa että ylpeys tai ylpeily sinänsä ovat hyve. Tältä osin listauksesi toinen kohta ymmärtää asian kokolailla väärin, joko vahingossa tai tahallisesti.
Pride on myöskin uskonnoista riippumaton. Se ei vastusta eikä kannata mitään yksittäistä uskontoa tai uskonnottomuutta. Kyse ei ole antikristillisestä filosofiasta kuten väität. Joidenkin pride-tapahtumien yhteydessä on järjestetty sateenkaarimessuja, mutta siitäkään en vetäisi johtopäätöstä, että pride on vain kristityille järjestetty tapahtuma.
Liike puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläistä asemaa yhteiskunnassa ja tämän tavoitteen taakse ihmiset voivat tulla ja tulevat uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.
Hyvä Mikko N,
Sanoilla on tietty merkitys, eikä sitä voida yhtäkkiä poistaa selityksillä. Jos pride-liike olisi halunnut korostaa nöyryyttä, joka on kristillinen hyve, niin varmaankin nimeksi olisi otettu humility-liike.
Pride-liike on ehkä uskonnoista riippumaton, mutta silti selvästi antikristillinen, ihmisen oman tahdon jumalan asemaan korottava liike.
Mutta tästä minun puolestani: Ugh.
Kuten sanoin, sinä takerrut yksittäiseen sanaan ja rupeat vetämään sen suomennoksesta sellaisia johtopäätöksiä, joita pride-liikkeen filosofia ei tue.
Minusta tuo on halpahintaista vääristelyä, mutta kukin taaplatkoon tyylillään. Minuun tuollainen teennäinen faktoihin perustumaton argumentaatio ei tee vaikutusta.
Pride ei tässä yhteydessä ole nöyryyttä (humility) vastaan, vaan nöyryyttämistä ja häpäisemistä, häpeää (shame) vastaan.
Entä kun hallitsija määrää kaikkien on käännyttävä samaan uuteen oikeaan uskoon, siis on pakko eikä toisuskoisia suvaita maan sisällä kuoleman tai karkoituksen uhalla.
Mitä edellä olevasta ”oikeasta uskosta” pitää ajatella, kenen asiaa se ajaa? Kuka on valjastanut kenet ja tekemään kenen tahtoa?
Hyvä kirjoitus jälleen. Olen samaa mieltä. Samaa mieltä myös tuosta lopputoteumasta, mikä on surullista. Muutenkin eri kannoilla olevat tuntuvat kaivautuvan tahtoen ja tahtomattaan kauemmassa toisistaan ”omiin poteroihinsa”.
Tässä asiassa olen samaa mieltä. Minusta siis hyvät herätysliikkeet ovat vaarassa ajautua ”lihoihin”. Sikäli kun näin on, kinastelu näistä avioliitto ym. näkemyksistä on vain yksi alue missä niin tapahatuu.
En tiedä muista, mutta Hengen uudistus kirkossa-liikkeessä on ehkä ollut sama policy tässä avioliittokiista-asiassa kuin Kansan Raamattuseurassa. Siis ollaan vältelty sekaantumasta riitelyyn asian tiimoilta. Näinhän voi tehdä, mutta toisaalta tuntuu kummalliselta, jos. ko asiasta ei sitten sanota melkein mitään.
Kansanlähetyksellä on aivan varmasti kutsumus puolustaa Raamatun arvovaltaa monin tavoin. Ongelmana siellä on minusta se, että liian monet ovat ajautuneet lain alle ajat sitten.
Antti Hämäläinen sanot ettei sinulla ole ”tuomarin virkaa” mutta silti kerrot syvällä rinta äänellä mitä saa tehdä ja mitä?
Jeesus ei tullut tuomitsemaan vaan pelastamaan, miten tuon pelastuksen saa?
Siis luterilaiset lähtevät kaikki samalta pelstuksen perustaltaan, kasteesta, niin kuinka jokut pysyvät sillä ja taasen toiset eivät? Miksi sinä teet oikein ja toiset eivät, miksi sinä et ole ”antikritillinen” ja toiset taasen ovat? KAIKKI samalta perustalta, kasvaako sama puu erilaisia hedelmiä?
Pasanen. ”Siis luterilaiset lähtevät kaikki samalta pelstuksen perustaltaan, kasteesta, niin kuinka jokut pysyvät sillä ja taasen toiset eivät?
Minä en tiedä vastausta tähän. Itse pysyn uskossa koska etsin ja seuraan Jumalan johdatusta.
Samasta syystä Hän on siunannut minua monin tavoin.
Aiheellinen kirjoitus Teemulta. Taannoin joku asetteli Jeesukselle myös feministin viittaa, eikä ymmärtänyt, että feminismi on vain käänteistä sovinismia.
On hyvä, että ollaan heikkojen ja sairaiden asialla, mutta samalla on hyvä muistaa myös oma heikkous ja raadollisuus. Ihmisarvojen puolustaminen toisia halveksimalla ei oikein ole uskottavaa, eikä kaiken salliva suvaitsevaisuus ole lopulta muuta kuin välinpitämättömyyttä.
Jumalan edessä kaikki ovat alasti ilman etuliitteitä.
Suurella kiinnostuksella luen blogejasi Teemu. Suhtautumisesi ajan ilmiöihin on hyvin tasapainoinen. Minuakin moitit joskus siitä, että maalaan liian isolla pensselillä. Sitä en silloin vielä oikein oivaltanut. Ehkäpä siinä oma pimeäpisteeni tuli esiin. Kiitos siitä paljastuksesta.
Blogisi nostaa esiin rajalinjan vetämisen merkityksen ja sen milloin rajan vetäminen on luvallista ja milloin ei. Koko elämämme on täynnä valintatilanteita. Olisikohan 1kor 15: 3: sta sellaiseksi, joka perusteella voimme arvioida ilmiöitä ja opetuksia? Jopa koko Raamattua ja tunnustustamme. Olisikohan siinä sellainen peili, josta peilaamalla voimme turvallisesti luoda omia kannanottojamme ajan ilmiöihin. Eli ollaanko tuota evankeliumin sanomaa tuomassa esiin, vai turhentamassa.
1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2 ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.
3 Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
Erittäin hyvin argumentoitu kirjoitus blogistilta. Jäin miettimään tuota ”kuka valvoisiJeesuksen oikeuksia”. Niitä on himputin vaikea valvoa tai puolustaa. Saa helposti syytteen tuomaroinnista ja ”oikean uskon” ajamisesta.
Blogin aiheesta eli Jeesuksen käyttämisestä erilaisiin tarkoituksiin tulee mieleen, hieman kepeällä huumorilla varustettuna, toimittaja Reetta Rädyn kommentti hieman ennen eduskuntavaaleja:
”Pääsiäisenä Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Huhtikuussa aasit ratsastavat Jeesuksella eduskuntaan.”
Nieeminen. ”“Pääsiäisenä Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Huhtikuussa aasit ratsastavat Jeesuksella eduskuntaan.”
Kristillisdemokraattien kansanedustajat, joihin tässä ehkä viitataan, ovat kyllä selkeästi uskovia, ja samalla oikein miellyttäviä ja kohteliaita ihmisiä. Ei useimpien älyn lahjoisskaan ole mitään toivomisen varaa. Reetta Rädystä en muuten tiedä mitään. Onko hän jonkun paikallislehden pakinoitsijaa?
“Pääsiäisenä Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Huhtikuussa aasit ratsastavat Jeesuksella eduskuntaan.”
-Tuo on sovellus, ei siis Rädyn oma keksimä juttu. Siis mukaelma siitä, että vankilassa vangit esittävät tulleensa uskoon. ”Aasit ratsastavat Jeesuksella.”
Ei muutenkaan tainnut juuri liittyä aiheeseen.
> Kristillisdemokraattien kansanedustajat, joihin tässä ehkä viitataan
Taisi osoittaa sanansa Laura Huhtasaarelle.
Räty on Helsingin Sanomien entinen toimituspäällikkö. Enemmän tietoa löytänet googlesta.
Nieminen. ”Taisi osoittaa sanansa Laura Huhtasaarelle”.
Ei kai vaan hänelle, kun puhui monikossa.
No Hesarista saa lukea aika paljon tyhmyyksiä muutenkin. Se oli parempi lehti muutama vuosikymmentä sitten. Silloin kulttuuritoimituksessa oli selkärankaa ja kriitikotkin enimmäkseen osaavia.
Hesarissahan ei koskaan julkaista myönteisiä artikkeleita kristinuskosta/opista.
Olen samaa mieltä että monen lehden toimituksessa ei juuri ole teologian osaamista. Politiikan, talouden ja urheilun saralla mediataloilta löytyy aiheeseen paremmin perehtynyt toimitus.
Uskallan silti epäillä ettei kovin moni haluaisi, että sanomalehdet alkaisivat julkaisemaan uskonopillisia kirjoituksia. Se helposti koettaisiin ulkopuolisena kirkon asioihin puuttumisena.
Nieminen. ”Uskallan silti epäillä ettei kovin moni haluaisi, että sanomalehdet alkaisivat julkaisemaan uskonopillisia kirjoituksia”.
Mitä hesariin tulee ongelma on juuri siinä, että siellä kyllä aina pääsiäisen ja joskus jouluninntienoilla julkaistaa jonkun liberaaliteologin kristinuskon perustoja nakertava ”tieteellinen” sepustus. Uskolle myönteistä artikkelia en siellä ole koskaan nähnyt.
Sama policy mitä esim. abortteihin tulee. Aborteista saa kirjoittaa vain myönteisesti jos mielii saada näkemyksensä julkaistua edes Mielipide-sivulla.
Hesari oli ennen melkein hyvä lehti. Nykyään se on populistinen.
Kiitos blogista. Teemu kirjoittaa hyvin ja asiaa kuten aina. Muutama sananen. Mielestäni pride-marssien yms. alkuperäinen idea oli hyvä. Ihmiset, jotka olivat saaneet monin tavoin eri aikoina painaa päänsä maahan oman sukupuolisen tai seksuaalisen identiteettinsä tähden saattoivat tulla esiin, nostaa päänsä ylös ja lakata häpeämästä tai kokemasta syyllisyyttä. Nykyiset pride-marssit ovat pikemminkin surkuhupaisia. Jotenkin kutkuttaa pakostakin nauruhermoja, kun pääministeri, ministereitä, piispoja, valtion virastoja, suuryrityksiä, taiteilijoita, tiedemiehiä jne. marssii karnevaalikulkueessa. Surullista on se, että mikäli sinä tai yhteisösi ottavat kielteisen kannan pride-marsseihin, ovat seuraukset sen mukaiset. Sorrettujen vähemmistöjen kulkueista on tullut ideologiaa marxilaisessa, hegemoniaan pyrkivässä mielessä.
Jeesus-parka on vedetty puolustamaan tai edustamaan viimeisten vuosikymmenten aikana jos jotakin, kaikkea mahdollista. Jos herätyskristillisyys onkin ohentumassa konservatiiviseksi ideologiaksi (tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa, nyt ideologia ymmärrettynä poliittisena näkökulmana todellisuuteen), mitä pitäisi sanoa kirkkomme liberaalimmasta puolesta? Se taisi kuihtua etiikaksi, hyvin ohueksi sellaiseksi, jo aikapäiviä sitten.
> Surullista on se, että mikäli sinä tai yhteisösi ottavat kielteisen kannan pride-marsseihin, ovat seuraukset sen mukaiset.
Nämä ovat aina vähän sellaisia kysymyksiä, joissa rajanveto siihen, mikä on sosiaalisesti sallittu mielipide, on hankalaa.
Jos joku kertoo mielipiteenään, että tummaihoiset ihmiset ovat valkoihoisia ihmisiä tyhmempiä tai laiskempia, siitä yleensä tulee seuraamuksia. Taisipa joku audikauppias saada kenkää myös naisia halventavista puheistaan jokunen vuosi sitten.
Kysymys kai kuuluu, nauttiiko ihmisen seksuaalisuus samanlaista suojaa kuin ihonväri ja sukupuoli vai saako esimerkiksi homoseksuaaleista (ihmisjoukkona) vapaasti esittää negatiivisia näkemyksiä ja olettaa, ettei niitä paheksuttaisi.
Teemu Kakkurilta painavaa asiaa. Olen aina vierastanut Jeesuksen laittamista ideologisten vankkureiden vetojuhdaksi. Tämä koskee niin kirkkoa kuin herätysliikkeitä, jotka käyvät kilpaa siitä, kenen vankkureita Jeesus on valjastettu vetämään. Muiden uskovien vankkureita vetää ihmisvoima 🙂
Mutta mitä tulee Prideen, niin apostoli koetti olla kaikille kaikkea:
”kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia”
Miksi apostoli koetti pelastaa edes muutamia. Tavoite ei ollut nykymaailman mittapuulla korkealla. Mistä oli tarkoitus pelastaa? Menikö työ hukkaan, koska kukaan ei pelastunut pelastuksella, josta apostolit kirjoittivat?
Tuomaala. “kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia”
Ongelma tässä Pride-hurmoksessa on,että kirkon viestintä epäonnistui täydellisesti.
Kenenkään pelastus ei tässä tullut mieleen, vaan se, että piispat ja kirkko olivat tukemassa seksuaalivähemmistöjen oikeutta ”elämätapaansa”. Tämä näyttäytyi siis ihmisoikeusasiana eikä pelastusasiana. Eli vinoon mentiin ja nolossti.