Pyhitetty olkoon Sinun nimesi

Tarja

Daavidin ja Salomon aikana oli vain yksi valtio.

Salomonin jälkeen heidän valtakuntansa jakaantui kahtia vuonna 930 eKr., eteläinen jäi Salomonin pojan Rehabeamin hallittavaksi ja pohjoisen hallitsijaksi tulo vallan riistänyt Jerobeam, jonka Salomo oli karkottanut Egyptiin.

Pohjoinen kuningaskunta kukistui 722 – 720 eKr. , kun Assyria valtasi sen.

Eteläinen kuningaskunta kukistui 587/586 eKr., kun Baabel valtasi sen ja tuhosi maan lähes täydellisesti, jolloin Daavidin hallitsijasuku lakkasi.

Jesaja sai kutsumuksen profeetaksi 738 eKr. ja hän toimi profeettana vielä 600 -luvun alkupuolelle asti.

Samassa luvussa 8 mainittu Damaskon hävitys tapahtui 732 eKr. joten ainakin se osa lukua on kirjoitettu 733 eKr.
Se tapahtui Syyro-Aramealaisen sodan aikana, kun Assyrian kuningas Tiglatpileser III teki sotaretken Palestiinaan 734-732 eKr., jolloin hän avasi kauppareitin Assyriasta Välimeren rantaa pitkin aina Gazaan asti.

Joten teksti puhuu siis profeetan julistuksesta tuon sodan aikoihin.

Tarja

Kiitos tästä hyvästä huomiosta.

Vuoden 587/586 tapahtuma täydensi jo edellisten kertojen työtä Juudean väestön pakkosiirtolaisuudesta Baabeliin. Tuon vuoden tapahtumasta jo mainitsin yllä.

Jes. 40: 3 ss viittaaa aikaan joka koittaa silloin, kun Pyhä kansa palaa Baabelista takaisin Juudeaan.

Tämä 40:3 – on antanut sanonnallisen pohjan esille nostamallesi 57:14 tekstillle, joka ei varsinaisesti viittaa mihinkaan kansan siirtymään, vaan puhuu kansan valmistautumisesta kohtaamaan Jumalansa ja valmistautumiseen Jumalan erityiseen lähestymiseen kansansa luo. Tämä eskatologinen eli tulevan täyttymyksen ajan koitto esiintyy myös Markuksen evankeliumissa 1:3.

Tässä tuo Jes 40 luku on nähtävissä.

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=jes&luku=40

Tässä Markuksen evankeliumin alkujakeet, missä tien valmistus sovitetaan Johannes Kastajaan.

Markuksen evankeliumi:

1:1 Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku.
1:2 Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: ”Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinun tiesi.”
1:3 ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'”,
1:4 niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.
—- jne

Olen aina sanonut, että ehtoollinen on itseasiassa rangaistus, koska myös Ilmestyskirjassa sanotaan:
” Verta te saitte juodaksenne ja sen te olette ansainneet.” ikäänkuin moittivaan sävyyn.

Tarja

Nuo kohdat puhuvat eri asioista ja niiden tähtäyspiste on aivan eri tasolla liikkuvia.

Jesajan kirjan luvussa 49 jakeet 7-26 puhuvat siitä, miten Jumala tuo israelilaiset takaisin kaukaisista maista. Jumala tpanee kansat kantamaan heitä kuin pikkulapsia takaisin kotimaahansa.

Ne taas jotka yrittävät vastustaa tätä, kokevat viinikuurnan viinirypäleitten murskaantumiseen verrattavan hävityksen. Tämä Orientin tyyliä seuraava kielikuva esiintyy muinaisissa kiilakirjoituksissa jo Amarna -kirjeissä 1400 eKr..

Johanneksen evankeliumin kertomuksessa Jeesuksen puheesta puolestaan kuvataan Jeesuksen oppia Herran Pyhästä -Ehtoollisesta. Pyhän aterian liturgiassa on piirteitä vanhasta juutalaisesta pääsiäisliturgiasta sekä perjantai-iltaisin laulettavasta sapattiaterian liturgiasta. Näissä kummassakin tapauksessa leipä ja viini kuuluvat liturgisesti laulettuun juhla-ateriaan. Viini ei siis enää kuvaa viinin murskaamia rypäleitä, vaan viinintuotannon lopputulosta, parhaisiin juhlahetkiin valmistettu parasta mahdollista viiniä.

Pääsiäisateriassa uhrilammas metkitsi Jumalan tekemää liittoa kansansa kanssa, jonka Hän voimallisesti toteutti vapauttamalla kansansa Egyptin orjuudesta. Tämän vapautuksen uutena ulottuvuuden laajentumana on se että Jeesus Golgatan ristillä uhrasi itsensä kertakaikkisena ja täydellisenä pääsiäislampaana, niin että tämän uhrin anti riittää kaikkien kansojen kaikkien ihmisten syntien sovittamiseksi. Näin pyhän kansan käsite laajentui koko ihmiskuntaa koskevaksi.

Tarja

Ilmestyskirjan tuo mainitsemasi kohta puhuu samaa kieltä kuin esille nostamasi Jesajan kirjan. Siinä kerrotaan rangaistuksesta niille, jotka ovat Jumalan kansaa eli kirkkoa vainonneet.

Ilmestyskirja:

16:6 Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille juoda; sen he ovat ansainneet.”

Saman linjan mukainen ajatus on myös jakeessa

19:17 Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ”Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle

Mutta sen sijaan tuon iloa ja riemua täynnä olevan Jumalan kansan eli kirkon juhla-aterian linja esiintyy esimerkiksi jakeissa

Ilmestyskirja:

3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

19:9 Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.”

Tarja

1) Kristinusko on noussut juutalaiselta maaperältä. Siksi Vanhan testamentin perintö on myös kirkon perintö.

2) Vanha testamentti oli Jeesuksen ja apostolien ainoa Raamattu sekä myös vanhan kirkon pääasiallisin, miltei ainoa Raamattu pari kolme vuosisataa. Vasta vähitellen Uuden testamentin kirjoitukset tulivat tunnetuiksi kristittyjen keskuudessa.

Yhä edelleen Vanha testamentti kuuluu Raamattuu täysipainoisena Jumalan sanana. Valtaosassa kristikuntaa Deuterokanoniset eli Apokryfiset kirjat kuuluvat Vanhaan testamenttiin. Myös meidän kirkkomme Pyhän Raamatun kokoelmaan.

3) Pakanakansojen hyökkäys Jumalan kansaa vastaan Vanhan testamentin aikana on luonteeltaan samaan linjaan kuuluva kuin kirkon ulkopuolisten voimien hyökkäykset kristikuntaa vastaan. Raja ei siis ole kansallisten rajojen mukaan vaan Jumalan ilmoituksen kansan ja sen ulkopuolisten välisestä rajasta.

4) Jeesuksessa pyhän kansan yhteyteen kutsutaan kaikkia ihmisiä maan päällä. Tämä on yksi osaa hänen sovintotyötään jonka osallisuuteen kuuluu koko maailman kaikki kansat. Näin koko ihmiskunta on kutsuttu rauhaan ja sovintoon, jonka perusteena on toisaalta Aadamin perintöä oleva yhteenkuuluvuus yhteisistä sukujuuurista alkaen ja toisaalta Jeesuksen tuoma koko maailman vanhurskauttaminen Golgatan ristin uhrin välitykellä.

5) Olen jo edellisessä kommentissani todennut, että kansojen tuomion julistuksen veren vuodatuksella ja Jeesuksen sovintoveren vuodattamisen välillä on ratkaiseva ero. Niitä ei missään vaiheessa voi panna samalle viivalle.

Kansojen tuomion ”vihan viini” on lähtökohtaisesti yksi monista kuvista täydellisestä murskaamisesta. Luonteeltaan tämä on samassa sarjassa liikkuvaa kuin viime TV uutisissa kuvatut pommitusten jäljeltä olevat raunioiuneet talot.

Sen sijaan Kristuksen sovintokuoleman tuoman armon vastaanottamisen viini on Jumalan liiton viini ja se julistaa sitä, että ristiinnaulittu Jeesus on pyrän aterian vietossa itse läsnä hän antaa oman sovintyönsä veren lahjoittaman armon ja anteeksiantamuksen omilleen, kun hän ehtoollisen leivässä antaa oman ruumiinsa ja ehtoollisen viinissä antaa oman verensä, elikä hän antaa koko täytetyn sovintotyön täyteyden kokonaisuudessaan pyhän liiton aterian nautimisessa.

Ehtoollisen vietossa on kysymys saman Jumalan antaman liiton läsnäolosta tässä ja nyt pyhässä liturgiassa kuin aikoinaan oli Liiton kirjan ilmoittamisen yhteydessä Siinain vuoren luona. Silloinkin pyhä ateria oli liiton merkkinä.

2.Mooseksen kirja:

24:8 Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ”Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella.”

Tarja

1) Ilmestyskirjan ilmaukset sekä 6:16 että 19:17 sisältää muinaiselle Orientille hyvin tunnusomaisen kuvauken taistelujen voittamisesta. Noista kerskuttiin sekä ennen taistelua omaa uhoa kohottamaan että voiton suuruutta kuvaamaan sanomalla että vastustajssta tehdään tai on tehty metsän petojen ja taivaan petolintujen ruokaa. Näiden kuvien sanoma siis kertoo että voitettuja vihollisia ei haudattu vaan niiden annettiin jäädä luonnon petojen raadeltaviksi ja syötäviksi.
Tähän linjaan kuuluu mm Goljatin pöyhkeät sanat Daavidille.

1.Samuelin kirja:

17:44 Sitten filistealainen sanoi Daavidille: ”Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.”

2) Tästä sitten nuo ilmaukset kasvoivat edelleen niin että ensivaikutelma on kuin voittaja söisi tapettujen lihaa tai joisi kaatuneitten verta. Tämä on tyylikeino sanoa että voitto on ylivoimainen j täydellinen. Voitto vihallisesta on täydellinen.

3) Tästä edelleen ajatus siirtyy seuraavaan asteeseen, eli siihen että ne jotka ovat vainonneet Jumalan kansaa ovat tehneet sen niin perusteellisesti että se on ikäänkuin täysi verilöyly pyhää kansaa kohtaan. Kun sitten joissakin Raamatun kohdissa todetaan että nämä väkivaltaiset Jumalan kansan vainoajat saavat rangaisttuksensa niin silloin kysymys on siitä, että näin tuo sortajien vallan kukistuminen on Jumalan tuomion julki tuloa.

Mainitsemasi Hesekielin kirjan kohta kuuluu yhtenä monista tätä linjaa kuvaavista teksteistä.

Tarja

1) Jo Vanhassa testamentissa on ilmauksia, jotka ennakoivat kolminaisuusoppia. Kerran pidin viikon aikana erään seminaarin Raamatun kolmesta ensi jakeesta ja avasin niitä vanhan juutalaisen rabbinistisen materiaalin ja menetelmän pohjalta. Näin saatoin tuon viikon aikana omistaa yhden päivän Isälle Jumalalle ja yhden päivän Messiaalle, Kristukselle, Jumalan Pojalle ja yhden päivän Pyhälle Hengelle.
Joten kristinusko ei suinkaan ole vääristellyt Jumala-käsitystä, vaan tuonut esille, kuka meidän Jumalamme on.

2) Vuorisaarna on todellakin kokoelma Jeesuksen opetuksia. Mutta kuten mainitset viittauksistasi Vanhaan testamenttiin, niin huomaat ettei meidän Vapahtajamme suinkaan lähtenyt pois Vanhan testamentin opetuksista, vaan toi esille niiden opetuksen olemuksen, Esimerkiksi yhdestä ainoasta Vuorisaarnan jakeesta eräs tuttavani, jonka raakaversion väitöskirjaansa varten opponoin Åbo Academin tutkijaseminaarissa kijoitti nelisen sataa sivua missä hän lähti erittäin laajasta Vanhan testamentin aineistosta, tullen Qumranin teksteihin jne. Sitten hän seminaarin jälkeen vielä viimeisteli työtään ja sai hyvän tuloksen.

Tämänkin tutkimuksen käsittelemien lukemattomien taustalla olevien tekstien lukuisuus osoittaa miten juutalaisen yhteisön suuresti kunnioittamaen David Flusserin lausunto Jeesuksesta on oikea, kun hän sanoo Jeesuksen olleen oman aikansa oppineimman miehen.

3) Orientaalinen kielenkäyttö on värikkäämpää kuin meidän suomalaisten. Kun yhteen aikaan olin paljon somalien seurassa niin heidänkin keskuudessaan oli monesti monia väritkäitä ilmuksia, joita kukaan ei tarkoittnut kirjaimelliseksi vaan ikäänkuin puheen höysteeksi. Esim. eräskin sanoi kerran, että hän otta iholtaan palan nahkaa ja kirjoittaa siihen rakkaalleen viestin että hän rakastaa tätä. Tuolla hän ei tarkoittanut että hän tekisi noin vaan että hänen rakkautensa koski koko hänen olemustaan.

Niinpä Vuorisaarnan puhe silmien repimisestä kuuluu samaan luokkaan kuin aikoinaan kouluttajana asevelvollisuusaikana kerran sanoi että jos joku tekee sitä ja sitä, niin sitten tämä ”hirtetään aamunkoitteessa”. Kukaan ei syyttänyt häntä raakuudesta vaan kaikki ymmärsivät hänen tarkoittaneen että puhuttu asia oli tiukasti kiellettyä.

Tarja

Veden muuttuminen viiniksi on kasvanut aivan puhtaasti juutalaisesta perinteestä.

Mooseksen ajan tiedustelijain käynti luvatussa maassa toi tietoon, että maa oli yltäkylläinen. Sama teema yltäkylläisyydestä johti sitten moniinkin kuvauksiin tulevasta onnesta ja runsaudesta. Tämä sitten keskittyi lupaukseen Messiaan ajasta. Näin vähitellen tuli yleiseksi odotus, että Messiaan aikana tulee esille viinin yltäkylläinen runsaus.

Tämä lupaus toteutui Kaanaan häissä ja näin myös Jeesuksen oppilaat välittömästi osasivat yhdistää tämän merkiksi Messiaan ajan koittamiselle.

Viinin runsauden sanoma siis oli se, että Messiaan aika on juuri nyt saapunut kohdalle.

Huomaapa, mikä osuus naisella oli tähän Jeesuksen ensimmäiseen ihmeeseen. Maria antoi vihjeen hääväen auttamiseen ja Jeesus toteutti tämän äitinsä esittämän toivomuksen.

Tarja

1) Kahden erilaisen kieliopillisen ”suvun” olemassaolo on kieliopin laatijoille ollut lähetökohta. Sen sijaan nimitykset feminiininen ja maskuliininen ovat vain ilmausta siitä että motoja on kahta eri laatua. Ei enempää. Sitten kielen kehityksen kannalta on jossain vaiheessa tullut sellainen jakautuminen että useammat naista tarkoittavat sanat ovat kasaantuneet toiselle muodolle, jota tämän perusteella on alettu nimitää feminiiniksi, ja useampi miespuolista kuvaava sana on kasaantunut toiseksi, jota on alettu nimittää maskuliiniksi.

Kieliopillinen suku ei kuitenkaan ole määräävä niin että voitaisiin sanoa että viisaus on feminiini siksi että se olisi jotenkin sukupuolisesti määriytynyt. Heprean sana viisaus on ḥåḵ-māh, חָכְמָה , on kieliopillisesti feminiininen sana,

Verrataanpa sanaa henki. Vanhan testamentin alkukielellä epreaksi sana ר֣וּחַ , rū-aḥ , on feminiininen sana, Uuden testamentin alkukielellä kreikaksi πνεῦμα, ατος, τό, pneûma, sana on neutri ja maailman suurimman kirkon katolisten teologian perustekstissä Valgatassa se on latinaksi, spiritus, se on maskuliinissa.

2) Herran pyhä ehtoollinen on olemukseltaan Jumalan läsnäolon ateria. Jeesus tulee meidän luoksemme niin syvällisesti, että me ehtoollisen leivässä syömme hänen ruumiinsa ja viinissä juomme hänen verensä. Kysymyksessä on reaalinen Jumalan kohtaaminen, Jeesuksesta osalliseksi pääseminen.

Ehtoollisen olemus liikkuu siis aivan eri tasolla kuin kysymys viisaudesta ja sen luonteesta.

Toki on huomattava että aito, todellinen viisaus on Jumalan lahja ja sellaisena siis nimenomaan viisaus on Jumalan työtä ja näin siis voidaan todeta että myös herran pyhä ehtoollinen on nimenomaan

v i i s a u d e s t a

osalliseksi pääsemistä, koska aito Jumalan pelko on todellisen viisauden alku ja perusta.

Sananlaskut:

1:7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

9:10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. –

Tarja

!) Juutalaiset joutuivat zarahustralaisten kanssa tekemisiin vasta persialaiskaudella, kun Kyyros valloitti Baabelin.

Tulella rangaistus oli juutalauudessa tunnettu aihe jo kertomuksessa Sodaoman ja Gomorran tuomiosta.

2) Juutalainen ja kristillinen oppi on luonteeltaan täysin erilainen ja eri lähtökohdista nouseva kuiin intialaisperäisten uskontojen sielynvaellus- tai reinkarnaatiooppi.

Juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä tulevasta maailmasta ei tulla takaisin, vaan Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu ja joka merkitsee ianaikkista onnea ja autuutta Jumalan antamassa tulevassa maailmassa, uudistuneessa paratiisissa, täyttymyksen ikuisuudessa.

Maailmankuva siis on lineaarinen, yhteen suuntaan eteenpäin menevä.

Intialaisessa syklisen maailmankuvan mukaisessa opissa kaikki kiertäää kehää ja ”paratiisimaisen onnen tilasta” pitää jälleen palata takaisin syntymien kiertoon ja jossain vaiheessa voi joutua käymään ”kaikkein helvetillisimmät vaivat” ennen kuin taas pääsee eteenpäin nousemaan parempaa kohti. jne loputon ketju.

Nämä opit ovat perusteissaan täysin eri tavoin maailmaa tarkastelevia.

3) Golgata sanalla ei ole mitään tekemistä intialaisten Krishnan ympärille luotujen kertomusten kanssa.

Kreikan Γολγοθᾶ, Golgotha on peräisin heprean sanasta gulgoläth, גֻּלְגֹּלֶת , jonka merkityksen tavanomaisena teloituspaikkana evankeliumien käännös ”pääkallopaikka” hyvin tuo esille.

Tarja

1) Intialaisperäisten uskomusten parissa esiintyväin oppien Chakrat tai tsakrat, sanskritiksi tšakraṃ, चक्रं, pyörä, sykli jne,

ovat aivan eri perua olevia sanoja kuin

kristillisen perinteen mukainen sana sakramentti, joka on peräisin latinan sanasta

sacramentum ja joka arkikielessä tarkoittaa mysteeriä ja uskonnollisessa käytössä pyhää toimitusta missä näkyvään aineeseen sisältyy syvä Jumalan todellisuuden osallisuus. Näin näkymätön suuren Jumalan mysteeri tulee näkyväksi ja koettavaksi konkreettisessa aineessa.

2) Pelkkä numero ei ole peruste Jumalan olemuksen kuvaamiseen, vaan numerot ovat vain jo itsessään Jumalan omasta olemiuksestaan ilmoittaman todellisuuden hahmottaminen mm numerollisesti niin että kolmiyhteinen Jumala on numerisesti yksi, mutta hän on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa.

Platonin oppi kolmesta kohdasta on jo lähtökohdissaan täysin eri tasolla liikkuva kysymyksenasettelu. Näillä ei ole mitään kosketuskohtaa elävän Jumalan olemuksen kanssa. Niin kysymyksenasettelun taso kuin näiden numeroiden ilmaisema todellisuus liikkuvat aivan eri puolilla käsitteiden avaruutta.

Tarja

No eiväthän nuo lauseet liitykään toisiinsa vaan puhuvat aivan eri asioista. Ero on jopa suurempi kuin puheet auton moottorin öljystä ja paistinpannulla käytettävästä ruokaöljystä. Eihän näitäkään pidä sekottaa toisiinsa.

Tarja

En ymmärrä miksi – vertauta käyttääkseni – yrität tehdä

pesäeroa männyn taimen ja isoksi kasvaneen hongan välille

ikään kuin kyseessä olisi eri puulaji.

Perinteen jatkuminen Abrahamista ja toisista patriarkoista eteenpäin Mooseksen ja Joosuan aikaan ja siitä edelleen profeettojen aikaan ja edelleen aikansa oppineimman juutalaisen Jeesuksen aikaan ja siitä edelleen apostolien ja kirkkoisien aikaan ja niin edelleen vanhalta- ja keskiajalta aina nykyaikaan asti on johdonmukaista ja jatkumo on aukoton aivan kuin pienestä muutaman sentin puuntaimesta voi kasvaa hyvinkin suuri puu. Esimerkiksi Kamerunissa korkeimpien puiden keskikorkeus on noin 55 metrin tienoilla sikäläisissä savannin metsissä, ja nuokin ovat aluksi olleet vain muutaman sentin pituisia taimia.

Mielestäni kaikki yritykset tehdä tähän perinteen jatkumoon katkos ovat keinotekoisia.

Tarja

Yhden päivän käytin heprealaisen alkutekstin ensimmäisen sanan selittämiseen.

Sana bə·rê·šîṯ , בְּרֵאשִׁ֖ית , sisältää preposition bə joka voidaan kääntää eri vastinein eri yhteyksissä ja sitten sanan rê·šîṯ , joka eri yhteyksissä vähän eri tavoin vokalisoiden voi merkitä alkua, ensimmäistä jne ja tästä johdannaisena ensi satoa, sisarussarjan esikoista jne Juutataisessa yhteisössä esikoinen oli myös sisarustensa hallitsija ja näiden joutuessa vaikeuksiin se, jonka tehtävänä oli auttaa nuorempia sisaruksiaan, josta syystä hänen perintöosansa oli kaksi kertaa suurempi kuin muiden sisarusten.

Näin tästä esikois ja hallitsija -ajatuksesta nousi sitten Messias -ajatus, Jumalan valtakunnan hallitsija.

Tässä tuon ajatuksenjuoksun muutamia kiinnekohtia. Näin tuo Raamatun ensimmäinen sana voidaan ymmärtää myös että Isä Jumala loi koko maailman Messiaassa. Ja koska Jeesus on Jumallan lupausten täyttymys, niin hän on tosi Messias, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on kaikkivaltias. Hän on Jumala. Ja koska Jumala on yksi niin päädymme kolminaisuusopin määritelmään että Jumala on yksi ja hän on ilmoittanut itsensä kolmena eri persoonana.

Tuo Messiaassa eli Kristuksessa luomisen ajatus tuodaan esille myös Nikean tunnustuksessa, jossa Jeesuksesta sanotaan

ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, —-

Tässä on yhden päivän aikana huomattavasti perusteellisemmin käsitellyn opetuksen anti lyhesti tiivistettynä.

Isästä Jumalasta Luojana puhuin yhden päivän luoda -sanan perusteella.

Pyhän Hengen liike vesipilvien mukana oli yhden päivän aiheena.

Kunakin päivänä menin läpi koko Raamatun aineksesta näyttävimpiä kohtia, ja näytin miten nämä nousevat Raamatun ensimmäisten sanojen pohjalta ja kuinka näiden tulkintojen ketju on muodostunut jne.

Tarja

Kyllä elämän äidissä on kysymys niin juutalaisten kuin kristittyjenkin yhteisestä perinnoöstä.

Raamatun Eeva on kyllä kerrottu jo Raamatun kolmannessa luvussa.

Hepreaksi sana חַוָּה , ḥawwāh, Elämän äiti,

Latinaksi Heva , josta sitten on eri kieliin hioutunut erilaisia muotoja mm norjan Eva ja englannin Eve ja venäjän Jeva, Ева.