Onko uskonelämäsi keskus syntien voittamisessa ?
Pyritkö enemmän keskittymään uskonelämässä siihen että voittaisit synnit mitä elämässäsi on vai keskitytkö syntien tunnustamiseen?
Uskon että näistä kahdesta vaihtoehdosta löytyy pitkälti kristillisyys mitä maailmalta löytyy tai Suomesta . Ja usein varmaan kaikki kristityt yrittää tulla paremmaksi ihmiseksi ja saada voittoja synnistä , jossakin elämänsä vaiheissa .
Kun pyrimme voittamaan syntimme elämässä niin väistämättä me olemme ajatustemme ja mielemme kanssa , niin että uskonelämme keskittyy itseemme .
Joudumme silloin usein laskemaan rimaa kun näyttää siltä että voittoja ei tule synnistä tai ainakaan tarpeeksi vaan sydän vaatii meiltä enemmän , eikä sydän tunne useinkaan lepoa ja rauhaa .Se kaunis ajatus että nämä muutamat helmasynnit on nyt hyvän kristityn mallista vailla ja kun ne saadaan voitettua niin ihan kelvollinen jopa hyvä kristitty olen . Joskus valo vaan osuu arkaan ja valossa muistuu mieleen että historia ei olekkaan niin ruusuinen eikä edes aika kultaa muistoja kun samat synnit on kulkenut mukana vuosia ja jopa vuosikymmeniä ja musta lista on vain kasvanut . Myös evankeliumi on silloin peitossa , koska olemme keskittyneet oman itsemme kanssa painimaan . Ja tilannetta ei paranna asia jos
Seurakuntayhteys ei tarjoa
Syntientunnustamiselle sijaa
ja jos oppi ei tunnusta ihmisessä asuvaa syntiä .
Silloin ihminen on lain alla enemmän tai vähemmän .
Mutta jos me keskitymme tunnustamaan syntimme
siis toisin sanoen pysymään Kristuksessa niin meidän elämässä on lepoa ja rauhaa,
Koska elämämme ja syntiongelma on saanut
vastauksen . Silloin olemme myös sillä paikalla että tiedostamme synnin olemuksesta sen kauheuden ja itsessämme sen oikein asuvan meissä ja siihen lääke että
vain Kristus voi meitä auttaa
ja alamme janoamaan sitä vapautta ja silloin meillä on oikea tie kohdata syntimme .Ja myös Jumalan mieleistä halua pysyä erossa synnistä paremmin .
Myös se miten ihmisen elämä alkaa näyttäytymään ulospäin , niin usein lain alla elävä ihminen alkaa vaatimaan samoja ponnisteluja muilta ihmisiltä kun itse harjoittaa ja ihminen kasvaa omaan vanhurkauteen , joka suoraan alkaa näkymään tekopyhyytenä ulospäin , omat synnit on peitossa silloin kun toisten synnit näyttäytyvät suurina joskus jopa kadottavina ja oikeustaju on silloin nuhdella toista ja usein itsekkäistä motiiveista . Verraten itseään heikomman veljen edessä .
Kun syntien tunnustamiseen keskittyvä ihminen on niin monesti saanut kokea itsessään sitä synninturmelusta , että jotkut jopa kyllästyvät siihen ja alkavat kuuntelemaan niitä puhujia , jotka lupaavat parempaa ja usein myös kehuvat ja antavat ymmärtää että ihminen voi tulla paremmaksi kun saa voimaa ja henkeä tarpeeksi Jumalalta.
Syntien tunnustaminen vie ihmistä lapseuteen ja nöyryyteen ja oikeaan itsetietoisuuteen . Ja antaa ymmärrystä että jos tahtoo olla vahva niin pitää pystyä olemaan heikko. Mutta armossa saa kasvaa ja huomata että Kristus on tehnyt kaiken puolestani pelastuksen eteen . Silloin myös Jumalan kuva on rakastavampi ja lempeä .
Jeesus kehoitti pysymään hänessä , se on hänen armossa ja anteeksiantamuksessa.
Katse Kristuksessa , joka on tie , totuus ja elämä .
Minun tulis vähetä ja hänen kasvaa . Uskon että syntien tunnustamisen tie vaikka se vie näkemään totuuden meistä itsestämme , niin samalla kirkastuu Jumalan rakkaus ja se suuri armo osaksemme , jota emme osaa ymmärtää miksi se on minua kohdannut , ilman ansioita .
Syntien tunnustaminen on Pyhän Hengen työn seurausta ja siksi tähän tulee liittyä seurakunnan yhteys , että emme tee siitäkin suoritusta ilman Jumalan sanan vaikutusta .
Kristus on voittanut Golgatalla synnin perkeleen ja kuoleman ja tähän voittoon saamme laskea turvamme joka päivä , kun tunnustamme syntimme niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas meitä kohtaan .
Pyritkö voittamaan synnit elämässäsi ?
Uskovilla on keskinäinen yhteys Kristuksessa , hänen rakkaudessa ja josta meidät tunnetaan sanan mukaan . Ykseys on saman tunnustuksen sisällä , yksi usko , yksi kaste .
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen alettiin viemään sanomaa siitä mitä tapahtui Golgatalla ja alkuseurakunnassa luettiin myös ylösnousemisen todistajien lista johon Paavali lisäsi itsensä kun oli kohdannut Jeesuksen Damaskosen tiellä ja lisäsi henk todistuksen samaan . Aika usko ja sen perusteet on kristikunnassa määritelty ja ison syy ollut ettei väärää opetusta tule seurakunnan sisälle tai sisällä kasvaisi harhaoppia . Se että kirkkokunta tai seurakunta sanoo että meille ylin auktoriteetti on Junalan sana , raamattu ei ole tarpeeksi seurakunnan opetuksen ohjenuoraksi . Siellä sanassa on kyllä kaikki mutta nähdään miten raamattuun vetoavat ainoana kuitenkin päätyvät erilaisiin tulkintoihin siinä . Rooman keisarien vallan aikana Paavalin ja Pietarin martyyrikuolemien jälkeen kristittyjen järjestelmälliset vainot alkoivat ja pari satavuotta kestänyt kristinuskon tunkeutuminen pakanauskontojen sekaan viimein sen oppi alettiin hahmottamaan mitä se kristinusko on v 325 . Ne 300pappia ja muita jotka olivat laatimassa olivat niitä kidutettuja ja vainottuja .
Eli vielä uskovien kanssa eri kirkkokunnilla ihmisillä on yhteys Kristuksessa ja sitä voi ihan tunteakin . Seurakunta-tasolla oppikysymyksissä on ero . Luterilainen usko yhteydestä Kristukseen on yhteyttä hänen vereen ja ruumiiseen ehtoollisessa . Ja alttariyhteyttä ei ole ole monen kirkkokunnan välillä . Olin kaverin kanssa joskus varmaan yli 20v vuotta sitten ja hän kuului silloin helluntaiseurakuntaan ja olimme sunnuntaina Jumalanpalveluksessa ja minulle ei jaettu siellä ehtoollista . Ei myöskään luterilaisessa seurakunnassa jos ei tunnusta luterilaista uskoa ja ennenkaikkea ei usko että tosi ruumis ja veri annetaan syntiemme anteeksisaamiseksi . Välillä on eri kirkkokunnista ihmisiä meidänkin seurakunnassa ja he joko käyvät alttarilla siunattavina tai istuvat sen ajan penkeissä . En tiedä olenko väärässä mutta on se käsitys että helluntaiteologit hahmottavat omaa tunnustusta enemmän ? Ainakin nettisivujen kautta tulee monen vapauden suuntien seurakuntien sivuilta esille käsitys että pyritään siihen .