Onko uskonelämäsi keskus syntien voittamisessa ?
Pyritkö enemmän keskittymään uskonelämässä siihen että voittaisit synnit mitä elämässäsi on vai keskitytkö syntien tunnustamiseen?
Uskon että näistä kahdesta vaihtoehdosta löytyy pitkälti kristillisyys mitä maailmalta löytyy tai Suomesta . Ja usein varmaan kaikki kristityt yrittää tulla paremmaksi ihmiseksi ja saada voittoja synnistä , jossakin elämänsä vaiheissa .
Kun pyrimme voittamaan syntimme elämässä niin väistämättä me olemme ajatustemme ja mielemme kanssa , niin että uskonelämme keskittyy itseemme .
Joudumme silloin usein laskemaan rimaa kun näyttää siltä että voittoja ei tule synnistä tai ainakaan tarpeeksi vaan sydän vaatii meiltä enemmän , eikä sydän tunne useinkaan lepoa ja rauhaa .Se kaunis ajatus että nämä muutamat helmasynnit on nyt hyvän kristityn mallista vailla ja kun ne saadaan voitettua niin ihan kelvollinen jopa hyvä kristitty olen . Joskus valo vaan osuu arkaan ja valossa muistuu mieleen että historia ei olekkaan niin ruusuinen eikä edes aika kultaa muistoja kun samat synnit on kulkenut mukana vuosia ja jopa vuosikymmeniä ja musta lista on vain kasvanut . Myös evankeliumi on silloin peitossa , koska olemme keskittyneet oman itsemme kanssa painimaan . Ja tilannetta ei paranna asia jos
Seurakuntayhteys ei tarjoa
Syntientunnustamiselle sijaa
ja jos oppi ei tunnusta ihmisessä asuvaa syntiä .
Silloin ihminen on lain alla enemmän tai vähemmän .
Mutta jos me keskitymme tunnustamaan syntimme
siis toisin sanoen pysymään Kristuksessa niin meidän elämässä on lepoa ja rauhaa,
Koska elämämme ja syntiongelma on saanut
vastauksen . Silloin olemme myös sillä paikalla että tiedostamme synnin olemuksesta sen kauheuden ja itsessämme sen oikein asuvan meissä ja siihen lääke että
vain Kristus voi meitä auttaa
ja alamme janoamaan sitä vapautta ja silloin meillä on oikea tie kohdata syntimme .Ja myös Jumalan mieleistä halua pysyä erossa synnistä paremmin .
Myös se miten ihmisen elämä alkaa näyttäytymään ulospäin , niin usein lain alla elävä ihminen alkaa vaatimaan samoja ponnisteluja muilta ihmisiltä kun itse harjoittaa ja ihminen kasvaa omaan vanhurkauteen , joka suoraan alkaa näkymään tekopyhyytenä ulospäin , omat synnit on peitossa silloin kun toisten synnit näyttäytyvät suurina joskus jopa kadottavina ja oikeustaju on silloin nuhdella toista ja usein itsekkäistä motiiveista . Verraten itseään heikomman veljen edessä .
Kun syntien tunnustamiseen keskittyvä ihminen on niin monesti saanut kokea itsessään sitä synninturmelusta , että jotkut jopa kyllästyvät siihen ja alkavat kuuntelemaan niitä puhujia , jotka lupaavat parempaa ja usein myös kehuvat ja antavat ymmärtää että ihminen voi tulla paremmaksi kun saa voimaa ja henkeä tarpeeksi Jumalalta.
Syntien tunnustaminen vie ihmistä lapseuteen ja nöyryyteen ja oikeaan itsetietoisuuteen . Ja antaa ymmärrystä että jos tahtoo olla vahva niin pitää pystyä olemaan heikko. Mutta armossa saa kasvaa ja huomata että Kristus on tehnyt kaiken puolestani pelastuksen eteen . Silloin myös Jumalan kuva on rakastavampi ja lempeä .
Jeesus kehoitti pysymään hänessä , se on hänen armossa ja anteeksiantamuksessa.
Katse Kristuksessa , joka on tie , totuus ja elämä .
Minun tulis vähetä ja hänen kasvaa . Uskon että syntien tunnustamisen tie vaikka se vie näkemään totuuden meistä itsestämme , niin samalla kirkastuu Jumalan rakkaus ja se suuri armo osaksemme , jota emme osaa ymmärtää miksi se on minua kohdannut , ilman ansioita .
Syntien tunnustaminen on Pyhän Hengen työn seurausta ja siksi tähän tulee liittyä seurakunnan yhteys , että emme tee siitäkin suoritusta ilman Jumalan sanan vaikutusta .
Kristus on voittanut Golgatalla synnin perkeleen ja kuoleman ja tähän voittoon saamme laskea turvamme joka päivä , kun tunnustamme syntimme niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas meitä kohtaan .
Pyritkö voittamaan synnit elämässäsi ?
142 KOMMENTIT
JÄTÄ VASTAUS
Ihmisen hyvyyden mittari on mielestäni raamatun mukaan yhteydessä Jumalaan . Syntiinlankeemus paljasti ihmisen tarpeen kätkeytyä totuudelta , koska tiesi tekevänsä pahaa ja sama jatkuu jokaisessa ihmisessä . Ihmisen syntisyys ei ole ihan yhdessä sanassa eikö room 3 kerro aika perusteellisesti ihmisluonnon sisällön?
Nyt Sami jätät pois syntiinlankeemuksen kun kirjoitat että Jumala ei luo pahaa . Tuli mieleen olisko ordodoksien ollut hyvä traditiossa myös muistaa uskonpuhdistuksen aikoja , katolilaiset kuitenkin myöntää että siinä oli todellista uskonpuhdistusta ja myös vaikutti katolilaisuuteen .
Roomalais-katoliset alottivat oman reformaationsa jo paljon ennen luterilaista uskonpuhdistusta. Syntiinlankeemus heikensi ihmisen tahtoa, ihmistä voisi verrata syntiinlankeemuksen jälkeen särkyneeseen peiliin. Kirkossa peili korjataan, ihmisen luonto kirkastetaan, Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Pahalla ei ole omaa olemusta, ei missään.
Syntiopetus on Pyhästä Jumalasta katsottuna raamatusta , ei siis meidän arvioita . Ihmiselle oli vain yksi joka pystyi saamaan yhteyden ihmiseen oli Jumalan rakkaus . Onko sitten parempi uskoa maailman tavoin että ihminen on pohjimiltaan hyvä vai uskomme raamatun sanaa , joka kirjoitettu Pyhässä Hengessä ja itse Kristuksen sanaa , sillä hän antoi sanat Paavalille . Jumalan pyhyyden edessä ei mikään ole kestävää vaikka se lähtisi kuinka lempeistä ajatuksista lähtevää , jos se ei Jumalasta lähtöisin . Siksi pyhitys on luterilaisuudessa myös Kristuksen aikaansaamaa eikä yhteistyöhanketta meidän syntisen luontomme kanssa vaan Kristus joka asuu meissä niin hän sen työn tekee
Väärin. Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä. Ihminen osallistuu pelastumiseen yhteistyössä Jumalan kanssa. Jos et osallistu olet ulkona, vastustamalla pelastumista.
Jos maailma uskoo, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, he ovat siinä tietysti oikeassa.
Niin tietysti Jumala pelastaa armosta ilman ihmisen tekoja .
Ihminen on myös kuollut Jumalalle , mutta vihollinen myös . Kuollut ei siis ole pohjimiltaan hyvä , ilman Jeesuksen sovitusta tälläinen ihminen joutuu kadotukseen , vaikka olisi maailman silmissä kuinka hyvä tahansa .
Jumala tekee kuolleista eläviä ja ilman Kristusta nämä joutuu kadotukseen . Raamatun mukaan jokainen ihminen tietää Jumalan olemassaolon mutta muuttavat totuuden valheeksi .Eikö Sami ordodoksisuudessa ihminen ole samaa aikaan sekä syntinen ja vanhurskas ?
Timo, kyllä mutta syntinen ja vanhurskaus on sisällöllisesti erilainen kuin luterilaisuudessa.
Timo, miten on joutuuko keskosena kuollut lapsi siis kadotukseen? Lapsihan on sinun mukaan kuollut, eikä pohjimmiltaan hyvä. 😇😇😇
Ortodokseilla on erilainen käsitys armosta. Joten opillista yhteisymmärrystä ei voi syntyä.
Näin se Pekka on, kuten totesit. Islamissa armo on myös ansaittava pyhällä elämällä… Monet Kristitytkin ajattelevat, että Jumala palkitsee ja armahtaa meidät, kun teemme parhaamme… Raamatusta löytyy tosin erilainen kertomus ihmisestä, joka on sisimmästään vääryyttä täynnä… Moni ei tätä tunnusta ja sen mukaan myös elävät ja puhuvat. Armo käy tosiaan oikeuden edellä… Armolla on Lahja luonne, eikä sitä voi ansaita, ei yksin puuhastellen, tai Jumalan kanssa yhdessä. Kirjoitettu on: ”Jumala ei jaa kunniaansa.”
On myös kirjoitettu: ”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.”Mark.7:21-23
Moni ajattelee, ettei tuo koske häntä…
Jokainen ihminen valitsee tahdollaan mitä tekoja hän viljelee. Sydämessä ei asusta vakiona Jeesuksen mainitsemat pahat teot. Jos saatana saa murrettua mielen ja tahdon, ihminen palvelee ruumillaan ja hengellään pahan tarkoitusta.
Totta kai Jumala palkitsee, tekojen mukaan meidät tuomitaan ja niistä saamme palkinnon. Kokoa aarteita taivaaseen. Harjoittaudu hyvissä teoissa. Hyvät teot kuuluvat Jumalan pelastustalouteen. Ei ole kristillisyyttä ilman hyviä tekoja, sellaista Raamattu ei tunne. Pelastus, Jumalan armo ja teot kuuluvat kristittynä olemiseen. Yksin usko ei ketään vanhurskauta, sellaista vanhurskautta Raamattu ei tunne.
Sami, ymmärrän sinut siis näin; Minä edustan oppia, jossa Jumala, Kristuksen Evankeliumin kautta vaikuttaa yksin Armosta kaiken hyvän minun elämässä, pelastuksen, pyhityksen, hyvät teot ja iankaikkisen elämän.
Jumala on siis yksin primus motor (alkuunpanija) minun Hengellisen elämän takana. Itse en siis ole saanut aikaan sitä, että uskon Jumalaan, vaan sen on aikaan saanut Jumalan Pojan Evankeliumi, joka saavutti minutkin n.2000 vuoden takaa. Mitä olen itse saanut tässä Evankeliumin asiassa aikaan? En mitään, sillä usko tulee kuulemisesta, eikä kukaan voi kuulla, jollei ole julistajaa. Näin on siis saamani usko tullut lahjaksi, kuulemani ilmoituksen mukaan, ilman omaa operoimistani. Jumala Lähetti Poikansa maailmaan, ei tekemään omaa tahtoaan, vaan Isän, sillä Isä ja Poika ovat yhtä.
Minun teologiani opettaa siis niin, että Jumalan vaikuttama usko yksin saa aikaan minussa hyviä tekoja, ja lopulta tämä usko myös pelastaa minut kadotukselta ja siltä tuomiolta, joka jokaisen ihmisen kohdalle kerran tulee.
Sinä ilmeisesti edustat maailmassa hyvin tunnettua synergistä syyn ja seurauksen oppia, jossa ihminen Jumalan avulla, omalla tahdollaan ja tekemisillään vaikuttaa omaan pelastukseensa, pyhitykseensä ja hyviin tekoihin, jotka luetaan ihmisen hyväksi. Vanhurskaus, eli Jumalalle kelvollisuus luetaan siis ihmiselle tekojen perusteella, eikä yksin Armosta. Näin sinua tulkitsen…
Luther antoi kerran neuvon, miten evankelisen kristillisyyden erottaa hurmahenkisyydestä: ”Evankelisen kristillisyyden tunnistat särkyneestä sydämestä ja koetellusta uskosta. Jos he sanovat aina vain iloitsevansa, älä usko heitä.”
Fredrik Wislöff, Raitis usko, s. 59, Kirjaneliö, 1977.
Maailma on tosin tähän aikaan niin paha ja vaipunut monenlaisiin synteihin, varsinkin liialliseen ylpeyteen, ettei heille oikeastaan pitäisi saarnata muuta kuin pelkkää ukkosen jyrinää ja salamoita. Mutta koska joka päivä kasvaa uusi maailma, joka niin vähän tietää Kristuksesta, ja koska sitä paitsi on olemassa monta surullista sydäntä, jotka suuresti tarvitsevat lohdullista evankeliumia, niin meidän täytyy profeetta Jesajan kanssa sanoa 62:1, 2: ”Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu. Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi.”
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 116, Evankelisluterilainen Todistajaseura, 1986.
Ukkosen jyrinä ja salamointi on tietysti lain saarnaa.
Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka kallion murtaa? Jer. 23:29
Ismolle, mitä ortodoksisuus ajattelee pelastuksesta, tuossa on tuoretta materiaalia: https://www.youtube.com/watch?v=ZT8R_iWrIWc
Tarkemmin kohdasta klo 1:49:36 eteenpäin.
Niin se mikä resenoi oman elämän kautta raamatun sanan kautta , niin se vie pohjan pois täysin synergismiltä , koska tunnen , tiedän ja historia on näyttäynyt sen että olen usein tahtonut kulkea oman tahdon tietä . Armo on ulkopuolelta Jumalan rakkautta ja Kristus tulee asumaan syntiseen ihmiseen eli ihminen on samaan aikaan kuollut Jumalalle ja Kristuksessa elävä . Kyllä apostolit selvästi opettaa että ihminen on kuolleessa tilassa ilman Jumalaa sillä vain asuvaisen Pyhän Hengen kautta voimme olla yhteydessä Jumalaan .Keskosena kuollut ? En tiedä kenenkään kohdalla mihin hän joutuu mutta Kristuksen ulkopuolella ei pelastusta . Tarkoitatko Sami että keskonen pelastuu ,koska hän on pohjimiltaan hyvä ?
Timo, et tiedä, mihin keskosena kuollut joutuu. Oppisi pohjalta näyttää joutuvan helvettiin. Kannattaa olla rehellinen omassa opin tulkinnassa. Kuunteleppa sinäkin tuo lähetyshiippakunnan entisen papin keskustelu.