Pysyykö tuomiokapitulien linja kaikille samana?

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on jälleen määrännyt yhden pastoreistaan menettämään pappisvirkansa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Pappisviran menettämisen perusteena pastorin toimittamat messut Suomen evankelis-luterilaisen lähetyshiippakunnan seurakunnassa ja kuuluminen Lähetyshiippakunnan pappiskollegioon.

Tuomiokapitulin päätös vastaa aiempaa linjaa ja on perusteluiltaan samankaltainen verrattuna aiempiin lähetyshiippakunnan toimintaan liittyneisiin päätöksiin pappisviran menettämisestä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat antoivat 22.3.2013 hiippakuntiensa papistolle ohjeen, ettei Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ei voi kuulua lähetyshiippakunnan papistoon. Piispojen yhteisen linjauksen mukaan papin toimiminen lähetyshiippakunnan tehtävissä on ilmeisessä ristiriidassa papilta odotettavan lojaalisuuden ja pappislupauksen kanssa. Sittemmin pappisvirkansa menettäneet Lähetyshiippakunnan toimintaan osallistuneet papit ovat näin ollen tietoisesti toimineet vastoin annettua ohjetta ja heidän toimintaansa on arvioitu sen mukaisesti. Satunnainen toiminta lähetyshiippakunnassa ei ole johtanut pappisviran menetykseen ja asiasta on annettu myös varotuksia.

Tuore päätös oli johdonmukainen verrattuna samassa aihepiirissä jo tehtyihin aiempiin päätöksiin. Odotettavissa on että tuomiokapituli myös jatkossa toimii yhtä johdonmukaisesti, vaikka aihepiiri vaihtuisi.

Aiemmin tänä syksynä arkkihiippakunnan tuomiokapituli päätyi antamaan huomautuksen eläkeläisrovastin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Asia koski kirkkojärjestyksen edellytysten vastaista avioliittoon vihkimistä. Virhe ei ollut tahallinen ja asianomainen pappi oli asiasta pahoillaan.

Entäpä jos vastaavaa tapahtuisi tietoisesti tarkoituksena uhmata kirkon järjestystä. Miten tuomiokapituli silloin toimisi? Olisiko ratkaisu sama, jos vihkitoimitus olisi kirkon tunnustuksen vastainen?

Kirkolliskokous käsitteli viime viikolla yleisvaliokunnan mietintöä uudesta avioliittolaista. Mietinnön mukaan samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen olisi vastoin pappisviran velvollisuuksia. Yleisvaliokunnan mukaan tämä seikka on siis selvitetty. Sitä vastoin tulisi selvittää, miten avioliiton pätevyys tulisi arvioitavaksi siinä tapauksessa, että pappi vihkisi samaa sukupuolta olevan parin. Tällöin tulisi myös arvioida, onko virheen tuottamuksellisuudella vaikutusta asiaan.

Kysymys olisi pelkästään hypoteettinen, elleivät eräät kirkkomme papit olisi jo ennen kirkolliskokousta ilmaisseet tahtoaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja täysin riippumatta kirkkomme yhteisestä kannasta. Mikäli näin todella tapahtuu, niin silloin toimiessaan johdonmukaisesti kirkkomme hiippakuntien tuomiokapitulit suhtautuvat asiaan vastaavalla ankaruudella, kuin jo pappisvirkansa menettäneiden teologien toimintaan lähetyshiippakunnassa.

Lähetyshiippakunnassa toimintansa vuoksi pappsvirkansa menettäneet pastorit ovat osanneet ennakoida tuomiokapitulien ratkaisun. Mitään epäselvyyttä ei pitäisi olla myöskään siitä, että kirkon avioliittokäsityksen vastainen vihkitoimitus olisi virkavirhe. Tulevaisuus näyttää, pitääkö tuomiokapitulien linja myös näissä tilanteissa.