Pysyykö tuomiokapitulien linja kaikille samana?

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on jälleen määrännyt yhden pastoreistaan menettämään pappisvirkansa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Pappisviran menettämisen perusteena pastorin toimittamat messut Suomen evankelis-luterilaisen lähetyshiippakunnan seurakunnassa ja kuuluminen Lähetyshiippakunnan pappiskollegioon.

Tuomiokapitulin päätös vastaa aiempaa linjaa ja on perusteluiltaan samankaltainen verrattuna aiempiin lähetyshiippakunnan toimintaan liittyneisiin päätöksiin pappisviran menettämisestä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat antoivat 22.3.2013 hiippakuntiensa papistolle ohjeen, ettei Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ei voi kuulua lähetyshiippakunnan papistoon. Piispojen yhteisen linjauksen mukaan papin toimiminen lähetyshiippakunnan tehtävissä on ilmeisessä ristiriidassa papilta odotettavan lojaalisuuden ja pappislupauksen kanssa. Sittemmin pappisvirkansa menettäneet Lähetyshiippakunnan toimintaan osallistuneet papit ovat näin ollen tietoisesti toimineet vastoin annettua ohjetta ja heidän toimintaansa on arvioitu sen mukaisesti. Satunnainen toiminta lähetyshiippakunnassa ei ole johtanut pappisviran menetykseen ja asiasta on annettu myös varotuksia.

Tuore päätös oli johdonmukainen verrattuna samassa aihepiirissä jo tehtyihin aiempiin päätöksiin. Odotettavissa on että tuomiokapituli myös jatkossa toimii yhtä johdonmukaisesti, vaikka aihepiiri vaihtuisi.

Aiemmin tänä syksynä arkkihiippakunnan tuomiokapituli päätyi antamaan huomautuksen eläkeläisrovastin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Asia koski kirkkojärjestyksen edellytysten vastaista avioliittoon vihkimistä. Virhe ei ollut tahallinen ja asianomainen pappi oli asiasta pahoillaan.

Entäpä jos vastaavaa tapahtuisi tietoisesti tarkoituksena uhmata kirkon järjestystä. Miten tuomiokapituli silloin toimisi? Olisiko ratkaisu sama, jos vihkitoimitus olisi kirkon tunnustuksen vastainen?

Kirkolliskokous käsitteli viime viikolla yleisvaliokunnan mietintöä uudesta avioliittolaista. Mietinnön mukaan samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen olisi vastoin pappisviran velvollisuuksia. Yleisvaliokunnan mukaan tämä seikka on siis selvitetty. Sitä vastoin tulisi selvittää, miten avioliiton pätevyys tulisi arvioitavaksi siinä tapauksessa, että pappi vihkisi samaa sukupuolta olevan parin. Tällöin tulisi myös arvioida, onko virheen tuottamuksellisuudella vaikutusta asiaan.

Kysymys olisi pelkästään hypoteettinen, elleivät eräät kirkkomme papit olisi jo ennen kirkolliskokousta ilmaisseet tahtoaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja täysin riippumatta kirkkomme yhteisestä kannasta. Mikäli näin todella tapahtuu, niin silloin toimiessaan johdonmukaisesti kirkkomme hiippakuntien tuomiokapitulit suhtautuvat asiaan vastaavalla ankaruudella, kuin jo pappisvirkansa menettäneiden teologien toimintaan lähetyshiippakunnassa.

Lähetyshiippakunnassa toimintansa vuoksi pappsvirkansa menettäneet pastorit ovat osanneet ennakoida tuomiokapitulien ratkaisun. Mitään epäselvyyttä ei pitäisi olla myöskään siitä, että kirkon avioliittokäsityksen vastainen vihkitoimitus olisi virkavirhe. Tulevaisuus näyttää, pitääkö tuomiokapitulien linja myös näissä tilanteissa.

  1. On eritäin aiheellista pohtia kirkon linjanvetoja ja niiden tasapuolisuutta kirkon pappeja kohtaan. Jos Raamatun tekstit otetaan pohjaksi, niin syntikäsite, jopa tekee samaa sukupuolta olevan vihkimisen pahemmaksi ja synnin tukemiseksi kuin miespappeuden mukaan toimimisen, jolle puolestaan löytyy pohjaa Raamatun teksteistä.

    Suomen ev.lut. kirkko asettuu päätöksillään selvästi eri linjoille kuin kaksi suurta kristillistä kirkkokuntaa. Miespappeuden tuomitseminen ja vähittäinen ulos ajaminen kirkosta koetaan tuomiona kahden suuren kirkkokunnan vakaalle käsitykselle pappeudesta. Pienempi kirkkokunta potkii isompaa arkaan paikkaan.

    • Huomioksi Ristolle, että Suomen evlut kirkko vihkii edelleen miehiä pappisvirkaan ja säännöllisesti miespuolisen papin toimittamat jumalanpalvelukset ovat sallittuja. Ongelman ydin ei siis ole siinä.

      Hämmentävä tilanne johtuu siitä, etteivät tuomiokapitulimme ole suhtautuneet vastaavalla tiukuudella tilanteisiin, joissa on ilmiselvästi poikettu piispojen yhteisestä esirukousohjeesta.

    • Huomioksi Jukalle, että ongelma on lähtenyt kärjistymään naispappeuden kehittymisen kautta ja vääntynyt lopulta puhtaan miespappeuden käsityksen vastaiseksi täydelliseksi torjunnaksi ev.lut kirkossamme.
      Samassa kehityskulussa naisteologeilta on viety jo lähes kokonaan mahdollisuus toimia lehtorin virassa kirkossamme ja pieni osa on jopa puolipakosta lehtorin virkojen lopettamisen johdosta ja työttömyyttä kärsittyään suostuneet lopulta naispappeuteen. Olen saanut kovin läheltä seurata tällaista kehitystä yli 30 vuotta.

  2. Kirjoittajan mainitsemassa tapauksessa maistraatti vihki pariskunnan uudelleen. Saattaa olla että papin vihkimään homopari joutuisi samaan tilanteeseen. Ensin papille varoitus ja toistuvassa tapauksessa pappisviran menettäminen.

    Maallisella puolella virkamies joka tietoisesti tai tuottamuksellisesti menettelee säännösten vastaisesti, ei selviä seuraamuksista.

    • Juhani Ketomäki

      Mainitsemassani tapauksessa vihkitoimitusta ei uusittu maistraatissa, vaan avioliittorekisteröitiin jo suoritetun vihkitoimituksen perusteella. Menetelytapa virhe ei siis tehnyt vihkitoimituksesta mitätöntä, mutta pappi sai asiasta huomautuksen.

      Tilanteessa, jossa kyse olisi kahden samaa sukupuoltaolevan vihkimisestä, pappi toimisi tietoisesti vastoin virkavelvollisuuksiaan. Papille asiasta koituvaa seurausta tulee arvoida tältä pohjalta.

      Seikkaa, olisiko tilanteessa vihkiparin näkökulmasta oikeustoimesta vaiko valeoikeustoimesta tulee arvioida myös siltä kannalta, millainen ennakkotieto vihkiparilla on ollut tai olisi pitänyt olla.

      Sikäli kun vihkipari ennakolta tietää, että kyseinen pappi rikkoo virkavelvollisuutensa siitä huolimatta valitsee laillisen siviilivihkimiseen sijaan kirkon järjestyksen vastaisen vihkitoimituksen, on vihkipari silloin tietoisesti myötävaikuttanut virheen syntyä. Jatkossa tulee selvittää, miten maistraatit toimivat tämänkaltaisessa tilanteessa.

  3. Erittäin ajankohtainen ja tärkeä aihe. Kirkon tuomiokapitulien toiminnan tasapuolisuus ja sen mukainen uskottavuus tullaan koettelemaan tässä asiassa ehkä useammankin kerran.

    Tuntuu jotenkin ”hullunkuriselta”, että arkkipiispa Mäkinen ei salli arkipyhien siirtoa viikonlopuksi, mutta on sallimassa spnavioliitoon vihkimisen myös pappien toimittamana. Siivilöidäänkö nyt hyttynen ja niellään kameli, Raamatun ilmausta käyttäen?

    • Milloin Kari Mäkinen on ilmoittanut että sallii samaa sukupuoltaolevien parien vihkimisen vastoin kirkon kantaa?

    • Pahoittelen, ilmaisuni oli epätarkka ja huonosti muotoiltu.
      Ei hän ole sitä missään tainnut ääneen ilmoittaa, mutta hän ollut mielipiteillään vaikuttamassa siihen, että laki hyväksyttiin maallisella puolella, joten ei olisi mikään ihme, että hän hyväksyisi myös pappien suorittaman vihkimisen. Vielä hän ei siis ole kertonut näin tekevänsä.

    • Kari Mäkinen ei varsinaisesti ole esittänyt että kirkon tulisi muuttaa avioliittokäsitystään.

      Sellaisen tavoitteen kiisti piispa Irja Askola kirkolliskokouksessa, todeten: ”En siis esitä sitä, että kirkko muuttaisi avioliittokäsityksensä tämän käsittelyn aikana tai tuloksena.”

      Seppo Simola ja hänen ”sankaripappinsa” ovat siis asiassa täysin omillaan.

    • Samoin olen ymmärtänyt kuin Salme, että arkkipiispa on hyvin myönteinen samaa sukupuolta olevien parien vihkimiselle myös kirkossa. Virallisesti ja käytännössä asia suinkaan vielä niin ole eikä hän ole sitä sanonutkaan.

    • Vähemmistöön jäämisen murhetta ei haluta ottaa virallisessa kirkolliskokouksessa kirkon linjan vastaisesti ja vältetään samalla suurempi vastakkainasettelu toistaiseksi.

    • Juuri tässä puheenaolevassa asiassa kirkolliskokouksen voimasuhteet kuitenkin mitatiin ponsiäänestyksessä. Voimasuhteen olivat 77 – 30 yleisvaliokunnan esityksen puolesta.

      Oikeudellinen selvitys kohdistetaan erityisesti siihen, miten avioliiton pätevyys tulisi arvioitavaksi siinä tapauksessa, että pappi vihkisi samaa sukupuolta olevan parin. Tällöin tulisi myös arvioida, onko virheen tuottamuksellisuudella vaikutusta asiaan.

      Seikka onko papilla oikeutta vihkiä samaa sukupuoltaolevia pareja katsottiin jo selvitetyksi.

  4. Kirkko ja Kaupunki lehden päätoimittaja Seppo Simola kirjoittaa pääkirjoituksessaan
    09.11.2015 ”sankaripapeista, jotka haluavat lähteä mittaamaan kirkolliskokouksen kannan pitävyyttä ja kaikesta huolimatta vihkivät homopareja.”
    http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/paakirjoitus-laki-tulee-oletko-valmis

    Simola retoriikka kuulostaa varsin samalta, mitä olemme saaneet lukea viimeaikinan pappisvirkansa menetäneiden toimintaa puolustaneista kirjoituksista. Selkein yhtäläisyys löytyy tahdosta ajaa omaa tavoitetta ja teologista tulkintaa ohi kirkon järjestyksen rikkoen samalla kirkon yhtenäisyyttä.

  5. Jukka Kivimäki. Kiitos tarkennuksesta. Oudoksun maistraatin tulkintaa. Kun avioliittolaki säätää muun ohella että avioliittoon aikovien on oltava yhtä aikaa läsnä ja sitten heiltä kysytään että tahdotko. Vihkijä pitäisi olla pätevä vihkimään. Tulee mieleen että jos on kuulutukset otettu niin silloinhan kuka tahansa voisi vihkiä.

  6. Jukka, teidän lipilaarien on vaikea ymmärtää sitä, että jotkut papit ja seurakuntalaiset palvovat ja kunnioittavat Jumalaa enemmän kuin evl-kirkon piispoja ja kirkolliskokouksia. Lähetyshiippakunnan papit erotetaan siksi, etteivät he palvo evl-kirkon piispoja yli Jumalan.

    En usko, että kukaan evl-kirkon papeista menettäisi pappisoikeuksia lipilaarissa evl-kirkossa, jos he vihkisivät tulevaisuudessa homoja avioliittoon. Mitään syytä siihen ei ole. Riittää kunhan palvoo evl-kirkon piispaa ja vannoo olevan hänelle uskollinen (piispan kaitsennassa) ja yrittää jatkossa noudattaa piispan ohjeita. Ja taitaa olla evl-kirkossa hiippakuntia, joissa ei tarvitsisi edes mennä piispalliseen ”hoitokokoukseen”, vaan kaikki on kunnossa. Aivan varmasti tulevaisuudessa jos homojen avioliitot ovat laillisia, niin kirkolliskokous hyväksyy homojen kirkollisen vihkimisen jonkun vuoden viiveellä. Sitä ennen kirkossa vihitään homoja, vaikka päätöstä ei vielä olisi. Myöhemmin kirkon on hyväksyttävä kirkollisen vihkimisen, koska se on useassa seurakunnassa käytössä.

    Jukka sinulla ja evl-kirkoilla on homo-ongelma. Lähetyshiippakunnassa homoihin suhtaudutaan kuten kaikkiin muihinkin seurakuntalaisiin. Kukaan meistä ei ole synnitön. En usko, että joku homo olisi enemmän syntinen kuin minä itse.

    • Olen avioliitossa vaimoni Päivin kanssa. Sinulla Jukka on ongelma, ei minulla ja vaimollani. En usko, että meillä sinun parisuhdettasi siunattaisi, koska kirjoitat meistä vihamielisesti ja toimit Kristuksen kirkkoa vastaan.

    • Jokaisessa seurakunnassa on paimen, jonka kanssa kannattaa keskustella kaikista elämän asioista joita tulee eteen. Ei ole sellaista sairautta, josta parantumista ei voisi rukoilla. Sielunhoitokeskustelut, rippi ja jos on tulossa tai ollut jokin perhetapahtuma, niin kannattaa olla yhteydessä seurakuntaan.

    • No kerro ihmeessä missä asiassa toimin mielestäsi kirkkoa vastaan? Herran tahtoa vasten toimin toki jatkuvasti.

    • Juha

      Asiaperusteella voit esittää kipeätäkin kritiikkiä, mutta ennen kuin hyökkäät joitakin henkilöitä vastaan, olisi parasta ensin tutustua heihin.

    • Olet oikeassa. Olen oppinut sinut tuntemaan, että sinä vertaa joitain pappeja Lähetyshiippakunnan pappeihin, vaikka hyvin tiedät, että heillä ihan eri lähtökohdat, miten toimivat. Tai kirkon toimintaa tai joidenkin pappien mahdolliseen toimintaan, josta et pidä, niin vertaa sitä Lähetyshiippakuntaan. Tämäkin blogisi on juuri tällainen. Vaikuttaa siltä, että sinulla on vihamielinen käsitys kristittyihin, jotka eivät voi luopua Jumalasta ja Hänen sanastaan. Olen monesti pohtinut mikä on motiivisi hyökätä kristittyjä vastaan.

    • Vaikka periaatteessa Suomen ev.lut.kirkko ei siunaa homopareja, käytännössä näin tapahtuu epävirallisesti ilman seuraamuksia.

    • Herra Heinilä: ”Lähetyshiippakunnassa homoihin suhtaudutaan kuten kaikkiin muihinkin seurakuntalaisiin.”

      Niinkö? En ainakaan minä ollut tietoinen siitä, että Lähetyshiippakunnassa vihitään jo tänä päivänä myös homopareja avioliittoon. Tuntuu kovin edistykselliseltä. Onnitteluni.

    • Heinilä: ”Kimmo, meillä käydään maistraatissa. Ei vihitä avioliittoon sen kummemmin heteroja eikä homoja.”

      Eikö Lähetyshiippakunnan papeilla ole vihkimisoikeutta?

    • Kimmo, ei haittaa. Ei meidän tarvitse tietää niin paljoa kuin teologia tohtorit tietävät. Joskus me opimme toistemme kirjoituksista, vaikka ainakin itselläni joskus omat luulot sumentavat sen mitä voisin joltain oppia.

    • Kimmo vielä, toki saat anteeksi, mutta ei se minua loukkaa yhtään, jos emme ihan kaikkea tiedä. Rauhan tekijöitä Suomi tarvitsee, kun tulee vielä vaikeammat ajat. Kiitos Kimmo!

  7. Juha Heinilä kirjoitti eräälle toiselle: …koska kirjoitat meistä vihamielisesti ja toimit Kristuksen kirkkoa vastaan…

    Haluaisin tietää, missä sijaitsee tämä ”Kristuksen kirkko”, miten sinne rekrytoidaan jäseniä, keitä sinne oikeasti hyväksytään, kun mistään en löydä yhteystietoja. Mikä kirkko sitten on Suomen ev.lut. kirkko, eikö se olekaan Kristuksen kirkko?

    Olisikohan niin että Heinilän ”Kristuksen kirkko” on samanperäinen kuvitelma kuin Narnia tai Liisan ihmemaa minun nuoruudessani tai Gotham City ja Batman lasteni kultaisesssa leikki-iässä?

    Jos jotain Heinilän ”Kristuksen” kirkko-ideologiasta ymmärrän, sinne eivät mahdu syntisäkit, homot ja naispapit, elleivät tee ”parannusta” synneistään, homoudestaan ja naiseudestaan. Ei kuulosta kovinkaan kristusmaiselta.

    • Hannu Kilpeläinen. En osaa vastata sinulle siten, ettet repisi pelihousujasi ja uhkaisit oikeudella tai muuten öykkäröisi. Sinulla ei ole mikään paras ymmärrys, kun et ymmärrä mitä olin juuri edellä kirjoittanut. Et tunne minua, etkä kommenttien perusteella tunne Kristuksen kirkkoa, etkä Kristusta. Kristus on ilman hipsuja. Kumma heppu kun tekee omasta päästä väitteitä ja sitten niitä omia väitteitä analysoi. Ei kannata luulotella. Olen odottanut Attea toiselle nettisivustolle, mutta taitaa olla jälleen nimimerkillä kirjoittavan oikeudet kirjoittaa otettu pois, siltäkin sivustolta.

  8. Jukka Kivimäki. Ei arkkipiispa sitä suoraan ole sanonut. Hän sanoi vajaa tunti avioliittolain muutoksen hyväksymisen jälkeen että kirkon tulee tarkastella avioliittokäsitystään. Hän toki sanoi että se tapahtuu kirkon ehdoilla. Minusta tässä voidaan lukea myönteinen suhtautuminen.

    Hän olisi voinut olla ottamatta kantaa asiaan tai sitten hän olisi voinut sanoa että lainmuutos ei tietenkään vaikuta kirkon käsityksiin avioliitosta. Epäilen että hän itse hankkiutui haastattelua antamaan tai sitten oli etukäteen sovitti että toimittaja ottaa yhteyttä. Kuvaavaa oli että toimittaja ei kysynyt miksi lain hyväksyminen aiheuttaisi mitään muutoksia kirkon avioliittokäsitykseen.

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.