Kuinka kauan meitä koetellaan sumealla sanahelinällä (etten sanoisi diibadaaballa) rekisteröidyssä parisuhteessa olevien oikeudesta olla kirkon työssä! Kuopion piispa on Perustan opintopäivillä toisaalta todennut, että Suomen lain mukaan rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla ei ole estettä olla kirkon palvelussuhteessa. Samalla hän on taas kerran muistuttanut, että piispainkokous ei ole ottanut asiaan yhteistä teologista kantaa (puolesta eikä vastaan), vaan ainoastaan todennut kannanotossaan ns. ”selonteossa” vuonna 2010 nykyisen juridisen tilanteen. Piispa katsoo Suomen lähetysseuran ”ylitulkinneen kirkolliskokouksen päätöksiä” perustellessaan samaa sukupuolta olevan parin rekrytoimista lähetystyöhön. Piispa viittaa kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintöön ja piispojen selontekoon, mutta jättää mainitsematta kirkkohallituksen asettaman työryhmän syrjintäkieltoa koskeneen selvityksen vuodelta 2012, jota hän oli mukana laatimassa.
Tilannehan on tämä: luterilaisen kirkon seurakunnissa on työssä henkilöitä, jotka ovat rekisteröineen parisuhteensa. Yhteenkään tällaiseen tapaukseen ei ole puututtu piispan tai tuomiokapitulin toimin (eikä tietenkään olisi voitukaan puuttua!) Parisuhteen rekisteröinti on Suomen lakiin perustuva oikeudellinen järjestely, joka viranomaisen on pakko asianomaisten hakemuksesta tehdä, jos edellytykset rekisteröinnille täyttyvät. Rekisteröity parisuhde ei edes edellytä tiettyä sukupuolista suuntautumista sen osapuolilta. Se, että kirkon toimivaltainen elin (vaikkapa piispainkokous) ei ole ottanut kantaa rekisteröidyssä parisuhteissa olemisen hyväksyttävyyteen, ei oikeuta sanomaan, ettei kirkko niitä hyväksy. Ei siinä ole mitään jännitettä. Toki voi olla erilaisia perusteltuja tai perustelemattomia mielipiteitä siitä, miten asioita haluttaisiin muuttaa, mutta ei se tee asioista kiistanalaista. On siten väärin väittää, että Suomen Lähetysseura olisi ”ylitulkinnut kirkon kantaa” asiassa.
Piispojen tärkeimpänä tehtävänä on ottaa kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kantoja. Jos jokin asia on teologisesti tärkeä, ottakaa hyvät piispainkokouksen naiset ja miehet kanta! Jos (ja niin kauan kun) kantaa ei ole otettu, ei ole kielteistäkään kantaa. Ja silloin voi perustellusti sanoa, että kanta on myönteinen. Ja niin on hyvä.
Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.
2. Kor. 2:17
Jumalan sanaa kylvettäessä ei toimita omien mielihalujen myyjänä, vaan silloin ollaan suuremman asialla. Jumalan sanoissa vallitsee totuuden ja rakkauden tasapaino. Ilman toista ei ole toista. Hebrealaiskirjeessä todetaan, että Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja viiltää halki sielun ja hengen, paljastaa aikeemme ja ajatuksemme. Sanankylvö on aloitettava aina ensin omasta sydämestä ja – kieltämättä – se sattuu. Aikeemme ja ajatuksemme kun eivät ole aina kovin puhtaat. Mutta totuuden rinnalle tulevat Jumalan rakkauden vakuutukset ja anteeksiantamuksen lupaukset. Ne saa omistaa juuri sellaisina kuin ne ovat. Ehdoitta, kokonaan.
Yhä vielä Jeesus lähettää omansa kertomaan evankeliumista ja korjaamaan satoa. Levollisuuden tehtävään tuo se, että hän itse antaa sadolle kasvun ja kypsyyden. Kylväjän tehtävä on vain kylvää säästelemättä ja pitää elämän leipää tarjolla jokaisen nälkäisen syödä.
Juha Vähäsarja, Joka päivä varjelet tieni, Symbolum Oy, 2018.
Pekka Simojoki: Lennä lauluni
https://youtu.be/36KPoWONbeE
Usko siis on mitä hellittämättömintä tähyämistä: se ei katso mihinkään muuhun kuin Kristukseen, synnin ja kuoleman voittajaan ja vanhurskauden, autuuden ja iankaikkisen elämän antajaan. Sen vuoksi Paavali kirjeissään melkein joka lauseessa esittää ja tähdentää Jeesusta Kristusta. Hän esittää hänet sanalla, häntä kun ei voida esittää muulla kuin sanalla, eikä muulla tavalla omistaa kuin (sanaa) uskoen.
Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 289, Arkki-kirja ja Aurinko Kustannus, 2016. WA (Lutherin teosten kriittinen Weimarer Ausgabe-laitos) 40 I, 545.
Vastoinkäymiset saavat jotkut murtumaan ja jotkut toiset murtamaan ennätyksiä.
Adversity causes some men to break; others to break records.
William A. Ward (1921-1994)
Jos ihminen voi kuollessaan jättää lapsilleen innostuksensa, hän on jättänyt heille suunnattoman arvokkaan perinnön.
If parents pass enthusiasm along to their children, they will leave them an estate of incalculable value.
Thomas A. Edison (1847-1931)
Katso, rakas kristitty, Jumala ei ole autuuteen määrännyt mitään vaivalloista, vaan aivan helpon tien; se on niin suora, etteivät hullutkaan voisi siitä eksyä. Se on nimittäin ainoastaan usko ja kaste. Tämä on uusi, ihana ja otollinen armoliitto, joka kuuluu Jumalan suurimpiin hyviin töihin, että Hän näet on meille kurjille madoille määrännyt niin helpon tien iankaikkiseen autuuteen. Mutta koska tämä, nimittäin tuntea olevamme Kristuksessa autuaita ja tietää, mitä autuus on, ja kuinka rikkaita me olemme Jeesuksessa Kristuksessa, on kaikkein korkein taito ja viisaus, joka on kaikilta maailman viisailta syvään salattu, niin neuvon minä teitä totisesti ja ahkerasti sitä oppimaan ja mieleenne painamaan.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 96, SLEY, 1925
Meillä muuten ei ole lupaa koettaa laskea ja ennustaa tarkasti Jeesuksen takaisintulon ajankohtaa. (Ks. Apt. teot 1:7, Matt. 24:36, Mark. 13:32). Mutta valvoa on kuitenkin syytä joka hetki.