Lapsuuden kodissani oli juhlavan iso kirja, jonka selässä oli teksti Perheraamattu. Lapsena sen viivapiirroskuvitus pelotti. Kirja herätti kunnioitusta ja tuntui jotenkin salaperäiseltä. Nyt kirja on omassa kirjahyllyssäni. Se kantaa mukanaan sukupolvien perintöä, vaikka emme Raamattua juuri siitä niteestä lue.
Sen jälkeen Raamatun tekstit on käännetty uudelleen suomeksi. Graafiselta asultaan raamattuja on monenlaisia, mutta ei enää sen vanhan perheraamatun tapaan kuvitettuja. Nyt Raamattua voi lukea myös tietoverkon kautta ja etsiä sen sanoja ja lauseita hakutoiminnoilla. Raamatun tekstejä voi tilata vaikka omaan taskuun puhelimella.
En ole lukenut Raamattua systemaattisesti, mutta joitakin kohtia kyllä useasti. Kirkossa olen kuullut sen jakeita kolmen vuoden jaksoissa ja niitä selitettävän. Aina silloin tällöin luen myös aihetta käsitteleviä kirjoja, yleistajuisia kun en ole teologi.
Monista raamatunlauseista on tullut hengellisenä ohjenuorana suosittuja, mutta paljon on kielessämme Raamatusta nousevia yleiskielen sanoja ja sanontoja. Liekö se ainakin osaksi Aleksis Kiven ansiota, hän kun käytti niitä paljon pääteoksissaan sekä oikeassa että joskus hieman alkuperäisestä poikkeavassa merkityksessä.
Raamattu kertoo ihmisestä, Jumalasta ja heidän suhteestaan. Joku poimii sieltä yksittäisiä jakeita, toinen etsii elämän kokonaisselitystä. Se ei aukene kerralla eikä helposti, mutta palkitsee lukijansa.
Raamatun vanhimmat tekstit on kirjoitettu noin 3000 vuotta sitten. Kunakin aikana on Raamattua tulkittava ja sen kieltä tehtävä ymmärrettäväksi. Kielemme, sanastomme ja tietomme ovat toiset kuin kirjan syntyaikoina. Se edellyttää Raamatun syntyhistorian ja sen ajan yhteiskunnan tutkimista. Uskomme kohde on Jumala, ei traditio.
Useimmat meistä muistavat jonkun itselle tärkeän lauseen Raamatusta. Isäni kuolinilmoitukseen valitsimme säkeen psalmista 90: ”Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.”
– Lahdessa ja Jyväskylässä on näinä päivinä kysytty, ”Puhutko raamattua”? Vastaus on, että puhumme aivan arkikielessä ehkä tietämättämme raamattua. Se tarkoittaa, että monet sanonnat ovat sieltä, Raamatusta peräisin. Lahdessa pidetään viikonloppuna Pipliaseuran kumppaniensa kanssa järjestämät raamattupäivät.
Raamattua on myös aina tulkittu monin tavoin ja sen syntyä selitetty.
Mm näiltä pohjin:
Gnostilaisen Seuran seuraava yleisöluento on tiistaina 7.5. klo 18 Tieteiden talolla, luentosali 505 (hissillä 5. krs), Kirkkokatu 6, Helsinki.
Pentti Tuominen luennoi aiheesta: ”Muinaiset mysteerikultit ja gnostilaiset riitit – salatun viisauden matka muinaisuudesta meidän päiviimme.”
Raamattua on myös kunnioitettu. Aiemmin ehkä enemmän kuin nykypäivinä. Muutama vuosikymmen sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että kaikille näkyvässä TV-ohjelmassa joku heittää Raamatun lattialle. Onko tällaisen salliminen tulosta yleisestä maallistumisesta?
Kirja kirjojen joukossa. Ei sen enempää, eikä vähempää.
Uskaltaisitko Kimmo W. laukaista saman Koraanista islamilaisella sivustolla?
@ Reima Jokinen
Miksi pitäisi? Eikös täällä ole nyt puhe Raamatusta? Ja miksen muka uskaltaisi, meillähän on täällä Suomessa uskonnon-, mielipiteen- ja sananvapaus, ellet ole sattunut tietämään. Pitäisikö täällä pelätä jotain??? Ja jos pitäisi, niin mitä?
Kiitos Markulle. Tervetuloa Lahteen Suomen Pipliaseuran ja lahtelaisten seurakuntien järjestämille Raamattupäiville 3.-5.5. Siellä voit päästä jyvälle Raamatusta.
[…] Raamattu – Kotimaa24Lapsuuden kodissani oli juhlavan iso kirja, jonka selässä oli teksti Perheraamattu. Lapsena sen viivapiirroskuvitus pelotti. Kirja herätti kunnioitusta ja tuntui …Katso lisää sivuilla […]