Edellisessä kirjoituksessani (täällä) aloitimme pohdiskelun Raamatun suhtautumista homoseksuaalisuuteen. Ensin totesimme, että homoseksuaalisuudessa on kyse romanttisesta kiinnostuksesta kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä. Tämän jälkeen nautimme yhdessä alkupaloiksi hieman Sodomaa ja pääruoaksi Roomalaiskirjettä. Lopuksi päädyimme kiinnostavaan havaintoon.
Sodoman joukkoraiskausta tai Roomalaiskirjeessä kuvattua pakanajumalien palvontaorgiaa ei voi vakavalla naamalla rinnastaa romanttiseen kiinnostukseen kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välillä.
Ajattelin, että tällä kertaa etsisimme Paavalin mielipidettä homoista paneutumalla hänen kirjeisiinsä apostoli Timoteukselle sekä Korintin seurakunnalle. Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle on hyvin samankaltainen lista kuin Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kuudennessa luvussa, jossa sanotaan seuraavaa.
Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole miesten kanssa makaavat miehet.
Jos nojaamme koko maailmankatsomuksemme tuohon vuoden 1992 suomennokseen, kuulostaahan tuo aika homolta. Mutta onko se sitä? Saadaksemme vastauksen, joudumme menemään tekstin alkulähteille eli tutkikaamme seuraavaksi, mitä alkukielinen teksti tosiasiassa sanoo.
’Miesten kanssa makaavat miehet’ on kummassakin edellä mainitussa Raamatun kirjassa suomennos muinaiskreikan sanasta arsenokoites. Sana ei esiinny nykyisessä kreikankielessä ja valitettavasti sanan alkuperäinen merkitys ei ole myöskään säilynyt jälkipolville. Emme siis täsmälleen tiedä, mitä kirjoittaja on halunnut sanoa.
Arsenokoites on yhdyssana, joka muodostuu miestä tarkoittavasta sanasta arsen ja sänkyä tarkoittavasta sanasta koites. Voidaan olettaa, että sänkyä on käytetty myös tarkoittamaan seksiä (kukas nyt sängyssä nukkuisi). Tästä on todisteena englanninkielen yhdyntää tarkoittava sana coitus. Kirjaimellinen käännös olisi lähinnä ’mies, joka harrastaa seksiä useissa vuoteissa’ joskin yhdyssanojen kääntäminen sana kerrallaan on ongelmallista. Vai onko butterfly jonkun mielestä voikärpänen.
Raamatussa sanaa arsenokoites käytetään vain kaksi kertaa, juurikin näissä kirjeissä, joita nyt tutkimme, ja kummassakin se on osana pidempää listaa ilman minkäänlaista kontekstia, josta sanan merkityksen voisi päätellä. Siksi meidän tarvitsee katsoa, miten sanaa on käytetty muussa samalta ajalta peräisin olevassa kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Sana ei ole yleinen, mutta joitain esimerkkejä onneksi löytyy ja niiden avulla voimme ymmärtää Paavalin tarkoitusperiä.
Toisen vuosisadan kreikkalainen valtiomies Aristides käyttää sanaa arsenokoites kuvatessaan miten Zeus raiskasi nuoren pojan, Ganymeden (latinaksi Catamitus). Tästä on johdettu englanninkielen sana catamite, joka viittaa pederastisessa suhteessa elävään nuoreen poikaan.
Sibyllan oraakkelit sekä Uuden Testamentin apokryfisistä kirjoista Johanneksen Teot puolestaan käyttää sanaa arsenokoites kuvatessaan seksuaalista hyväksikäyttöä, johon liittyy kaupallisia tarkoitusperiä. Kyse oli siis prostituutiosta.
Muun aikakauden kirjallisuuden valossa sanan arsenokoites suomentaminen tarkoittamaan homoseksuaalisuutta ei ole perusteltua ja vaikuttaa lähinnä käännösvirheeltä.
Luther käänsi sanan arsenokoites vuoden 1545 saksankielisessä käännöksessä sanaksi Knabenschänder, jossa Knaben tarkoittaa lasta tai nuorta poikaa. Lutherin mukaan Paavali puhuu siis lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pedofiliasta. Giovanni Deodati päätyi muuten samaan johtopäätökseen italiankielisessa käännöksessään vuodelta 1649. Ja jos katsotaan Agricolan käännöstä, jokainen voi päätellä, puhuuko Paavali homoista vai pedofiileistä.
Eikä ne iotca Piltien cansa macauat pidhe Jumalan waldakunda perimen.
Mitä pidemmälle lähtee penkomaan sanan arsenokoites käyttöä ja käännöksiä, sitä erikoisemmalta tuntuu sanan tulkitseminen yhteisymmärrykseen perustuvaksi romanttiseksi kiinnostukseksi kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä.
Kun joku seuraavan kerran kysyy, mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisuudesta, siihen on helppo ja yksinkertainen vastaus: Raamattu ei puhu mitään romanttisesta rakkaudesta kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välillä. Joonatanin ja Daavidin ystävyys on lähimpänä homoseksuaalisuutta, mihin Raamatussa viitataan.
Raamatun tulkitseminen homofobiseksi kirjaksi on yhtä kaukaa haettua kuin epäilisi Jumalan olevan rasisti.
Jatkat blogissasi edellisen kirjoituksesi teemaa, joten on syytä todeta, että emme voi kokonaisuutta tarkastellessamme sivuuttaa Roomalaiskirjen jaetta 1:18. Jae toimii ikään kuin johdantona kokonaisuudelle, joka alkaa seuraavasta jakeesta 1:20 ja jatkuu jakeeseen 2:16 saakka. Jakeita 1:26 – 27 tulee sitten tulkita osana tätä kokonaisuutta.
Tuomitseeko Paavali tekstissä luonnonvastaisen sukupuoliyhteyden? Ei tuomitse ja kehottaa muitakin välttämään tuomiota. Tuomitseminen tulee jättää yksin Jumalalle. Asian voi toki tulkita niinkin, että Paavalin mukaan Jumala on jo tuomionsa antanut. Viittaan jakeen 1:26 ensimmäiseen virkkeeseen. Töllöin jakeen toinen virke ja jae 1:27 ovat tarkempaa selostusta tästä tuomiosta.
Edellä kirjoittamani on syytä ottaa huomion tarkastellessa 1 Kor 6:9 merkitystä. Lisäksi on syytä huomata Room. 13:13-14 sekä 1 Koe 5:1-13. Samaan kokonaisuuteen löytyy myös 1 Tim 1:9-10.
On oikeastaan väärin kysyä tulkitseeko teksti viitatut asiat taikka homoseksuaalisuuden. Oikeampaa olisi kysyä lupaako teksti taikka jokin muu kohta Raamatussa homoseksuaalisuudelle siunauksen? Sellaista siunausta ei Raamatusta löydy.
Jos palataan hetkeksi edellisen blogikirjoitukseni maailmaan, voisin kopioida wikipediasta esimerkin antiikin kreikan jumalien palvontamenoista:
Mainadit olivat kreikkalaisessa mytologiassa naispuolisia viininjumala Dionysoksen seuraajia, joita myöhemmin roomalaisessa mytologiassa nimitettiin bakkanteiksi vastaavan roomalaisen Bacchus-jumalan mukaan. Heidät tunnettiin villeinä, raivoisina naisina, joille oli turha yrittää puhua järkeä. Dionysos-myytti inspiroi naisia hurmiolliseen vimmaan, jossa he purkivat mielihalunsa ylenpalttiseen määrään väkivaltaa, verenvuodatusta, sukupuoliakteja, juopumusta ja vahingontekoja. Mainadit kuvataan usein seppelöityinä viinilehvillä, peurannahkaan pukeutuneena, Thyrsos-sauva kädessään ja tanssimassa hillittömästi.
Tuo on vain yksi esimerkki, mutta jos antiikin ajan epäjumalien palvonta näyttäytyy Paavalille tuossa muodossa ja jos Paavalin kirjoituksia lukee tässä valossa, se mielestäni antaa kirjoituksille sisältöä nähdä tekstit aikakauden kulttuurillisessa kontekstissa.
Näen riskinä sen, että helposti luemme Raamatun tekstejä tämän päivän kontekstissa, jolloin ne helposti saavat uuden merkityksen vain siitä syystä, että maailma on 2000 vuodessa muuttunut niin paljon.
Kysyt lupaako Raamattu homoseksuaalisuudelle siunauksen. Vastaan, etten ole kirjoituksissani vielä niin pitkällä. Olen matkallani vasta siinä kohdassa, jossa homoseksuaalisuus ei Raamatun tekstien valossa ole yksikäsittäisesti väärin tai tuomittavaa vaan Raamatun tekstit voidaan nähdä erilaisessa valossa eri lukijoiden toimesta, kuten kirkossa tänäpäivänä huomataan.
En pyri käännyttämään ketään tai edes väittämään, että Raamattua eri tavalla tulkitsevat olisivat väärässä. Pikemminkin haluan auttaa ihmisiä ymmärtämään, että homoseksuaalisuuden hyväksyvät kristityt voivat ammentaa vakaumuksensa Raamatusta ilman, että Raamatun sanaa pitäisi jotenkin vesittää tai yliviivata sieltä tekstipätkiä.
(Keskustelun seuraamisen helpottamiseksi poistettu edelliseen kirjoitukseen liittyvää kommentointia, jossa ei ollut uutta asiasisältöä.)
Haluaisin esittää keskustelijoille yhden ajatuksen pohdittavaksi.
Yleinen moraalitaju länsimaissa hyväksyy samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Kansanäänestyksissä Irlannissa ja Australiassa enemmistö on asettunut tukemaan tasa-arvoista avioliittolakia. Samoin kansalliset parlamentit Länsi-Euroopassa ovat parin vuosikymmenen aikana muuttaneet avioliittolain samaa sukupuolta olevien liitot salliviksi. Käytän näitä vain tässä esimerkkinä siitä, että länsimaissa homosuhteet hyväksytään sekulaarissa kontekstissa eikä niitä nähdä sen kummempina kuin heterosuhteitakaan.
Jos leikitään ajatuksella, että minua pätevämpi joukko eksegeetikkoja pystyisi osoittamaan, että Raamatussa homosuhteita ei tuomita, vähentäisikö se Raamatun arvovaltaa vai lisäisikö se sitä?
Mietin lähinnä sitä, että onko se Raamatun arvovallalle hyvä asia, jos kirjasta pystyy omaksumaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan sellaisia asenteita , jotka eivät ole yleisen oikeustajun mukaisia?
Kysyt Jusu, että ”onko se Raamatun arvovallalle hyvä asia, jos kirjasta pystyy omaksumaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan sellaisia asenteita , jotka eivät ole yleisen oikeustajun mukaisia.”
Varmasti aika monen mielissä yleisen oikeustajun vastaisuus nakertaa Raamatun arvovaltaa. Voi johtua kyllä ihan Raamatun tuntemuksen puutteesta. Kirjan lehdiltä kun voi poimia Jeesuksen perusolettamuksen: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.”(Joh18:36) Tämän maailman mittapuut enempää kuin oikeustajukaan eivät aina ole Raamatun kanssa synkronissa.
Raamattu muotoilee yleisen mielipiteen ja Jumalan tahdon välisen kuilun esimerkiksi siten, että ”tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta.”(1.Ko3:19) Kun liikutaan siis Jeesuksen jalanjäljissä, ei kuljeta ”mainstreamia” pitkin. Raamattu kutsuu polkua jopa kapeanlaiseksi ja harvojen käyttämäksi.
Länsimaisessa yhteiskunnassa on yleinen moraalitaju hyväksynyt seksuaalivähemmistöille yhä tasa-arvoisemman aseman. Demokratia on puhunut asiallista kieltä ihmisten enemmistön näkemysten mukaan. Ei Raamatun perusteellakaan homoseksuaaleista vihan tai syrjinnän kohteita saa, vaikka sellaisen elämäntavan valinta näyttääkin selkeästi olevan Jumalan tahdon vastaista.
Jos toteutuisi se, että ”sinua pätevämpi joukko eksegeetikkoja pystyisi osoittamaan, että Raamatussa homosuhteita ei tuomita”, joutuisin arvioimaan näkemystäni uudelleen. Sinun kirjoitukseesi käyttämät kolme päivää ei siihen riittäisi. Toistaiseksi kurssin muutokseen en ole nähnyt aihetta.
Tuntuu Jusu muuten aivan mahtavalta, että voin sinun kanssasi ja myös muiden kanssa tällä kertaa pohtia asioita ilman, että mennään henkilökohtaisuuksiin tai sanotaan, että sellaisia ne ovat nuo …
Hyviä ja keskeisiä kysymyksiä. Maallisten yhteiskuntien kannat aina 1970-luvulle oli hyvin tuomitseva homoseksuaalisuuden suhteen.On maailman ihme että asenteet ovat näin lyhyessä ajassa muuttuneet päinvastaisiksi.
Kaikki kunnia Focaultille mutta kyllä homoseksuaalisuus ilmiönä erillään heterorakkaudesta tunnettiin jo hyvin kaus historiassa taaksepäin siitä puhuttiin vain eri termein. Aleksanteri Suuren suuri rakkaus oli Hephastion jonka kuolema järkytti Aleksanteria niin että hän menetti otteen elämäänsä ja ryyppäsi itsensä hengiltä kuumesairauden avustamana.
. Spartta loi homoseksi yhteiskunnan jossa pojat olivat ensin menttori suhteessa vanhempaan mieheen ja sitten mieheksi tultuaan valitsivat itselleen ”homofiilin” ystävän . Vaikka he avioituivat ja hankkivat lapsia niin meihet viettivät miehuusiän pääasiassa kasarmeissa ystäviensä kanssa.
Ateenassa oli vanhemmilla miehillä ja nuorilla mentorisuhde joka yleensä tajuttiin ilman muuta myöskin seksuaalisesti värittyneeksi. Periklestä ihmeteltiin koska hän oli niin yksipiirteisesti hetero ja eli rakkaussuhteessa korkean luokan hetairan kanssa.
Theban kuuluisa Pyhä Falangi koostui homoseksuaaleista pareista.
Termi homofiili tulee kaukaa antiikista. Historia kirjat ovt täynnä vaasimaalauksia miesten keskeisestä seksiakteista niinkuin roomalaiset freskotkin . Saphon runous tunnettiin ja ymmärrettiin lebolaiseksi rakkaudeksi erillään heterorakkaudesta. Platonin teos Pidot ovat homorakkauden ylistys. Siinä läsnäolijat kiihottuvat katsellessaan sisarusparin (!)taiteellista pariutumista ja Sokrates muistelee kaihoisesti aikaisempaa suhdetaan myöskin läsnäolevan Alkibiadekseen.
Keskiaikana homoseksin yleisnimi oli sodomia , termi jota käytettiin viellä 1900-luvulle saakka. Useamman maan lakien mukaan sodomiasta kiinnijoutuneet olivat kuolemanrangaistuksen alaisia aina 1800 luvulle asti. Ranskan vallankumous oli myös homoseksuaalisten vapaus sota. Siitä lähtien homoseksuaalisuudella Ranskassa on ollut verraten suojattu elämisen mahdollisuus vastakohtana anglosaksisiin maihin.
Katoliset kirkot ovat kautta aikojen olleet suojapaikkoja homoseksuaallisille. Tästä on paljon kirjallisia todistuksia, tosin negatiivisessa muodossa tuomitsevasti. Mutta sekä papiston että munkki- ja nunnakuntien sisällä oli hyvin selvästi tiedostettuja homoseksuaalisia alakultuureja jotka tekivät heille mahdolliseksi elää yhteiskuntaelämää.
Rauli Toivonen: ”tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta.”(1.Ko3:19)
Tällaisten yksittäisten Raamatun lainausten käyttö on aina vähän ongelmallista. Kuka tahansa voisi edellä olevaa lausetta käyttäen valikoida uskonnollisen vakaumuksen joka on yleisen oikeustajun vastainen ja käyttää Raamattua kumileimasimena osoittamaa omaa oikeassaoloaan.
Näkisin, että tuo ei ole mikään iskulause vaan sekin pitäisi lukea siinä kontekstissa jossa se on kirjoitettu.
Luterilaisessa kirkossa on tyypillisesti ajateltu, ettei kirkolla ole eettisissä kysymyksissä mitään sellaista ylivertaista tietoa, mitä ei jokaisella ihmisellä olisi omantunnon pohjalta. Kirkko näkee omantunnon Jumalalta saatuna lahjana, jonka toimivuus ei ole kiinni siitä onko henkilö esimerkiksi kristitty vai ateisti.
Väittäisin, että luterilaisesta viitekehyksestä yleisen oikeustajun luomat yhteiskunnalliset muutokset erilaisten vähemmistöryhmien aseman kehittämiseksi ovat Jumalan hyvän luomistyön tulosta.
Olet aivan oikeassa siinä, että irrallisten jakeiden käyttö on ongelmallista. Tuolla Korinttilaiskirjeen sitaatillahan voisi vaikkapa tiedettä pitää yksikäsitteisenä ”hulluutena”!
Tarkoitin tuolla kieltämättä ylilöysällä sitaatillani vain sitä, etteivät ihmisviisauden tuotokset, yleinen mielipide siinä mukana, ole aina Kaikkivaltiaan mieleen. Kristitty on tässä yhteiskunnassa aina hiukan erikoinen, vaikka ”keisarin” säädöksiä pyrkiikin noudattamaan.
Luterilaisten ajattelun ymmärrän olevan juuri sellaista kuin sinä kuvailit. Sen kirkkoon kuuluvat voinevat vahvistaa.
Kovin moni suomalainen tuskin ajattelee Raamatulla olevan arvovaltaa, sillä teos on useimmille yhdentekevä. Kirkolla luullakseni on vielä monien mielestä arvovaltaa, ja sitä kautta kenties Raamatullakin.
Eiköhän vastaus riipu näkökulmasta. Kirkon ”virallinen” kanta on nyt, että homoseksuaalisuus on synti, eikä homoja ole tarpeen kohdella kirkossa yhdenvertaisina. Jos kirkko pitää tämän kannan, sen ja Raamatun arvostus suuren yleisön silmissä varmasti vähenee merkittävästi.
Jonkin verran on myös niitä, joiden mielestä Raamattu tuomitsee homostelijat helvettiin. Heille Raamatun arvovalta lienee ehdoton ja täydellinen, eikä käsitystä varmaan muuttaisi kirkon opin säätäminen. He kaiketi kyllä pitäisivät homomyönteistä eksegeettistä päättelyä harhaoppina.
Pitää heti vähän pehmentää. Eihän kirkon kanta ilmeisesti ole, että homoseksuaalisuus olisi synti. Niin vain annetaan kautta rantain ymmärtää, esimerkiksi nihkeilemällä avioliittoasian kanssa.
Risto Korhonen: ”Eihän kirkon kanta ilmeisesti ole, että homoseksuaalisuus olisi synti.”
Jos lukee piispainkokousten materiaalia viimevuosilta, aiheesta tunnutaan sanovan vain, että asia jakaa kristikuntaa, kirkossa on kumpaakin kantaa edustavia ihmisiä ja että molemmille pitää antaa tilaa. Homoseksuaalisuuden tai homosuhteiden syntisyyteen ei oteta kantaa.
Tai no sen verran otetaan kantaa, että rippikouluissa on nykyisin kiellettyä opettaa homoseksuaalisuuden tai homosuhteiden olevan syntiä. Viimevuosina jokunen pappi on yrittänyt ja yleensä silloin on lähtenyt rippipappi vaihtopenkille. Homosuhteet tuomitseva kanta hyväksytään henkilökohtaisena vakaumuksena, mutta sen julistamista ei hyväksytä joka paikassa, mikä on merkittävä muutos asenteissa verrattuna 20 vuoden takaiseen tilanteeseen.
No mitä sitten tulee kirkon avioliittokantaan, kirkon johdossa sitä näkee puolustettavan nimenomaan avioliittoteologialla, jossa avioliitto olisi määritelmällisesti miehen ja naisen välinen. Tottakai moni asiaa vastustaa myös siksi, että henkilökohtaisesti pitää homosuhteita syntinä, mutta avioliiton määritelmään liittyvän kirkollisen argumentaation keihäänkärkenä tätä argumenttia ei juurikaan näe.
Merkillepantavaa on muuten se, että kaikki Oulun piispanvaalin ehdokkaat joko kannattavat samaa sukupuolta olevien vihkimistä tai ovat valmiita etsimään sellaista kompromissia, jolla halukkaat papit saisivat asiassa omantunnonvapauden vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
Jusu kirjoitti: ”Luterilaisessa kirkossa on tyypillisesti ajateltu, ettei kirkolla ole eettisissä kysymyksissä mitään sellaista ylivertaista tietoa, mitä ei jokaisella ihmisellä olisi omantunnon pohjalta. Kirkko näkee omantunnon Jumalalta saatuna lahjana, jonka toimivuus ei ole kiinni siitä onko henkilö esimerkiksi kristitty vai ateisti.”
Tyypillisesti ajateltu? En tiedä mistä tälläinen näkemys on napattu, mutta tämä ei tietysti pidä paikkaansa. Luterilainen etiikka liittyy tietysti paljon laajempaa käsitteistöön kuin vain omatunto tai yleiset moraalikoodit tai vaihtuvat sekulaarit arvot. Luterilaisen kirkon tunnustupykälästä näkyy jo tämä formulointi.
Homokysymyksessä kirkko kulkee näin vastavirtaan, muutenhan kirkko vihkisi jo homoja. Joissakin maissa näin on käynyt mutta ne ovat kuitenkin kokonaisuudessa marginaalissa.
Paajanen: ”En tiedä mistä tälläinen näkemys on napattu, mutta tämä ei tietysti pidä paikkaansa.”
Tämähän kuullostaa ihan vihreiden lainsäädäntösihteeriltä. ”Yhtään en tiedä ketä ollaan palauttamassa ja minne mutta periaatteessa vastustan asiaa.”
Googletan sulle vielä piispainkokouksen materiaalin, jossa kirkon etiikkaa on selitetty. Teen sen myöhemmin. Nyt on liian kaunis päivä.
Alkupaloiksi voit lukea kirkon omilta sivuilta kirkon ajattelua moraalista ja siitä kuinka moraalitaju ei ole rajoitettu vain kristittyihin:
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Luonnollinen%20moraalilaki
Jusu: ”Arsenokoites on yhdyssana, joka muodostuu miestä tarkoittavasta sanasta arsen ja sänkyä tarkoittavasta sanasta koites.”
Mikä yhdistää Septuagintan ja Ut:n arsenokoites’in? Jae jota olen ihmetellyt, koska se on outo ja viittaa homoseksuaalisuuteen, ainakin monen tähän blogiin kirjoittaneen mielestä. Kun kerran heille riittää samassa vuoteessa makaavat miehet, niin siinä lisää:
”Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä YHDELLÄ vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.” (Luuk.17:34)
Alistaja jätetään, uhri korjataan talteen. Näyttäisi siltä, että Jeesuksen kuvaama alistussuhde on ollut niin tavanomainen, että siihen on pitänyt ottaa erikseen kantaa, kuten Paavalin.
Luuk.17:34 sopii täydellisesti Martti Nissisen käsitykseen Vt:n ja Ut:n homoudesta.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/martti-nissinen-homoudesta-puhuttaessa-unohtuu-usein-vastuullinen-raamatuntulkinta/
Nissistä tukee niin Luther kuin Tapio Tuomaala, joka on kääntänyt arsenokoites’in miestenturmelijoiksi Korinttolaiskirjeessä. Miestenturemelijoita he ovatkin, jotka alistavat toisen miehen. Jeesuksen ja Paavalin mukaan heillä ei näyttäisi olevan asiaa taivasten valtakuntaan.
On tämä ollut melkoista vääntöä, mutta nyt katson laittaneeni viimeisen palan omaan palapeliini tässä asiassa. Matka on ollut antoisa, sillä se on avannut muitakin asioita.
Kysyt Tapio, että ”Mikä yhdistää Septuagintan ja Ut:n arsenokoites’in?” Perusteena ei suinkaan ole ainoastaan ja vain ”samassa vuoteessa makaavat miehet”.
Molemmissa siteeramissani Mooseksen kirjan kohdissa ”mies ja sänky” yhdistelmä esiintyy erityisen moitittavassa tilanteessa: ”Se on kauhistuttava teko” ja ”Ovat itse ansainneet kuolemansa”, sanoo Raamatun teksti.(3.Mo18:22;20:13)
Kun Paavali käyttää yhdyssanaa “arsenokoites” , kyseessä on myös jotakin moitittavaa. Ja se, mistä on kyse, ilmenee aiemmasta Raamatusta – Septuagintan tekstistä.
Kun Jeesus puhuu samassa sängyssä olevista, toinen heistä välttää kuoleman. Kuten varmaan Tapio itsekin ymmärrät, kyseessä on Jeesuksen kuvaus kahtiajaosta tietyssä tulevaisuuden tilanteessa. Seksuaalisuuden ilmentämisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
”Seksuaalisuuden ilmentämisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.”
Rerro, mistä tiedät, ettei miehillä samassa sängyssä ole mitään seksuaalista tekemistä keskenään, mutta arsenokoites .sanassa on, kun se on yhdyssana. Delfoin oraakkeli tuskin pystyi omana aikanaan moiseen tiedon julkituomiseen, mutta mikään ei ole mahdotonta niille, jotka tahtovat tuomita kanssaihmisiä ideologiastaan käsin.
”Kuten varmaan Tapio itsekin ymmärrät, kyseessä on Jeesuksen kuvaus kahtiajaosta tietyssä tulevaisuuden tilanteessa.”
Eikö tämä ole itsestään selvyys?
Minulle riittää keskustelu homoudesta. Tyhjäksi kalutusta luusta ei pysty saamaan irti enempää.
Kiitos keskustelusta! Ja kiitos Jusulle, kun jaksaa kärsivällisesti ja asiallisesti vastailla.
Mikäli blogikirjoituksessani oli mielestäsi asiavirheitä, olisin kokenut mielekkäämmäksi että olisit nostanut ne perustellusti esille. Siten aiheesta oltaisiin voitu keskustella.
Tuollainen ’en tykkää – keksinpä tyhmän vitsin’ tyylinen kommentointi ei tuota lisäarvoa.