Mies oli syntyperäinen juutalainen. Hän ajatteli omasta uskonnollisesta ja etnisestä taustastaan ilmeisen yltiöpositiivisesti. Kenties ajatuskulku meni näin: ”Me olemme olleet pitkälti toista tuhatta vuotta olleet virallisesti Jumalan omaisuuskansa, kyllä juutalaisuuden täytyy olla edelleen jotakin aivan erityistä Jumalan edessä.”
Kaikkivaltias palautti apostoli Pietarin maan pinnalle, jolloin apostoli nöyrästi totesi: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.”(Apt10:34,35)
Aabrahamille annetun lupauksen jälkiseurauksena solmittiin Israelin ja Jehovan välille Mooseksen välittämä lakiliitto kaikkine sääntöineen ja lakeineen. Eikä niitä pykäliä ollut ihan vähän. Miksi tuollainen kenties jopa taakaksi koettu säädöskokoelma Jehovan Jumalalta, joka painottaa meille kristityille vapautta? ”Mikä sitten on lain tarkoitus”, kysytään Raamatussakin.
Ja vastaus menee näin: ”Näin laki oli meidän valvojamme(”kasvattajamme”KR38) Kristuksen tuloon asti…Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.”(Kol3:24,25). Kristityn ei siis tarvitse noudattaa Mooseksen lakia, galatalaisia Paavali jopa joutui toppuuttelemaan sellaisesta opetuksesta seurakunnassa. Kristus on lain loppu ja hänen uhrinsa oli kertakaikkisena riittävä.
Voimme edelleen lukea Isosta Kirjasta, että Kristus välitti uuden ja kaikissa suhteissa paremman liiton (Hepr8:6). Uusi liitto astui vanhan liiton tilalle. Mutta kuka on Jumalan kanssa tämän uuden liiton osapuolena? Kirjaimellinen Israel edelleen?
Galatalaiskirjeessä puhutaan mielenkiintoisella tavalla kahdesta ”Jerusalemista”. ”Nykyinen Jerusalem lapsineen elää orjuudessa”, todetaan. Ja sitten on olemassa toisenlainen Israelin pääkaupunkisovellus: ”Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.”(Gal6:25,26)
Ja meidän aikanamme voimme todeta, että nyky-Jerusalemin elävän myös melkoisen väkivallan keskellä. Turvajärjestelyt ovat pakon sanelemana tiukat ja valtion budjetista puolustusmenot haukkaavat leijonan osan. Sellaiset ovat pelisäännöt tässä maailmassa alueella nimeltä Lähi-Itä.
Roomalaiskirjeessä kerrotaan, että Jehova Jumala antoi kirjaimellisille juutalaisille paalupaikan tilanteessa, jossa alettiin koota toisenlaista ”Israelia”. Näin Raamattu kirjaimelliseen Israeliin kohdistuneesta taivaallisesta huomiosta: ”Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa.”. Jatkossa sitten osoitetaan, että Paavali kuului niiden harvalukuisten joukkoon, jotka vanhaliittolaisista uuteen siirrettiin: ”Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut.”(Ro11:2,5)
Jeesus tuli Jumalan omaisuuskansan pariin ja pyrki johdattamaan kirjaimellista Israelia kansana kohti uutta liittoa. Vapahtajamme joutui kuitenkin toteamaan: ” Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.”(Mat23:37) Vain siis jäännös halusi.
Kaikkivaltiaalla oli kuitenkin ratkaisu tilanteessa, tottakai. Kun ei kerta omaisuuskansalle kelvannut, otetaan ”israelilaisia” sitten muualta. Raamattu opettaakin, että ”eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin” ja että ” oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti… Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. (Ro9:6;2;28,29)
Kirjaimellisen Israelin tilalle tuli siis ”Jumalan Israel”(Gal6:16) Tämän Jumalan hienon ratkaisun tuloksena kaikki Raamatun vanhemmassa osassa ennustetut toteutuvat. Eivät kirjaimellisessa vaan ”taivaallisen Jerusalemin” ja ”ylhäällä olevan Jerusalemin” välityksellä(Gal6:25,26;Ilm21:2) Siis kaikki se ihana paratiisillinen ihanuus maapallolla, Jumalan alkuperäinen tarkoitus.
Raamattu opettaa edelleen, että myös ”sen tapahduttua koko Israel on pelastuva”. Jotkut odottavat joukkokääntymystä kirjaimellisten juutalaisten parissa. Roomalaiskirje kuitenkin sanoo jotakin toista siitä, mitä merkitsee ilmaus ”sen tapahduttua”: ”kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen”.(Ro11:25,26)
Kyse ei ole siis joukkokääntymyksestä vaan siitä, että Romalaiskirjeen mainitsemia ”pakanaoksia” on puussa riittävä määrä.
Pietarin kirjeessäkin kerrotaan ”Jumalan Israelista” sekoittamatta sitä kirjaimelliseen Israeliin. Näin Pietari ensimmäisen vuosisadan kristityille: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa”.
On olemassa myös paljon muita raamatunkohtia, joiden perusteella Kristuksen kanssa taivaalliseen perintöön oikeutetut kristityt muodostavat sen Israelin, joka on Jeesuksen välittämänä Jehovan kanssa uudessa liitossa. Kenties tästä aiheesta syntyvä keskustelu menee myös niihin.
Mistä sitten sain tällaisen aiheen? Viikko sitten lauantaina keskustelin pitkään erään hyvän tuttavani kanssa, jälleen kerran. Rakentavassa keskustelussa keskustelukumppanimme(Olin liikkeellä vaimoni kanssa) totesi: ”sinun ajatuksesi ovat juuri niitä, joita meidän kirkkomme liberaaliteologit esittävät”. Oli piristävä kokemus päästä vaihteeksi samaan veneeseen liberaaliteologien kanssa.
Tiesin kyllä, että entinen alueemme piispa Wille Riekkinen kouluvierailullaan siteerasi juuri tuota Pietarinkirjeen kohtaa. On kunnia olla tässä asiassa samoilla linjoilla sellaisen miehen kanssa, jota kovasti arvostan. Muutama henkilökohtainen tapaaminen on arvostukseni rakentanut, vaikka en suinkaan piispa Riekkisen kaikkia tulkintoja Raamatusta allekirjoita. Hänen retoriikkansa livenä on aivan mahtavan hyvää savolaista ”sananrieskoo”.
Olisiko täällä ketään sellaisia ”Isralin ystäviä” tai muita esille ottamastani aiheesta kiinnostuneita?Esimerkiksi sellaisia, jotka toisivat Israel-Jumalan omaisuuskansa tematiikkaan omia näkemyksiään? Miksi monet tekevät tarmokkaasti lähetystyötä juutalaisten parissa? Onko sellaiseen jotakin syytä, jos juutalaiset kumminkin joskus joukkona kääntyvät Kristuksen puoleen? Keskustelu aiheesta on avattu.
P.S. Tavallisesti olen näin lauantaisin tapaamassa ihmisiä livenä heidän pihoissaan, ovillaan ja joskus olohuoneenkin sohvalla. Nyt olen Hämeessä, kesäpaikassamme keräilemässä syksyn satoa. Ja kun vielä kotirouvani lähti paikalliselle kirpputorille (hyvin) ohut setelinippu kourassaan, mikäs tässä oli minun kirjoitella. Ai niin, pitääkin mennä tässä pyykki ripustamaan narulle.
”Tavallisesti olen näin lauantaisin tapaamassa ihmisiä livenä heidän pihoissaan, ovillaan ja joskus olohuoneenkin sohvalla. ”
Kristus vapautti Jehovan todistajien orjuuttavasta todistamisesta, ovityöstä, kokouksissa istumisista ja vartiotornin oppimateriaalin jakamisesta.
Kristittyjen ei tarvitse käydä pakonomaisesti ovilla kuten islamissa naiset joutuvat pukeutumaan burkaan. Aidan tällä puolen on Rauli vapautta. Voi elää niin kuin opettaa.
Kiitos Sami kommentistasi.
Olisin kovasti kiinnostunut ennen muuta siitä, mitä sinä ajattelet tuosta Israel-asiasta?
Ajattelen niin, että ”Israel” Raamatun merkityksessä on hengellinen yksikkö ja nykyinen valtiollinen Israel ei ansaitse (eikä tarvitse) tulla määritellyksi minkään erillisen hengellisen filtterin kautta. Se on valtio valtioiden joukossa. Jos sitä (tai sen asukkaita toisissa valtioissa) kohdellaan huonosti, siihen tulee puuttua. Jos se kohtelee toisia valtioita (tai sisällään olevia toisten kansallisuuksien asukkaita), siihenkin tulee puuttua. Mikään vääryys ei muutu oikeudeksi siksi, että Israel tekee sen eikä mikään oikeus muutu vääryydeksi siksi, että sitä vaaditaan Israelilta.
Jos lukee Raamattua, niin huomaa, ettei Jumala suinkaan pidä Israelia edes VT:n teksteissä lellikkilapsenaan, vaan moittii sitä jatkuvasti sääntöjen rikkomisesta. Joillain ihmisillä on vain joku minun ymmärrykseni ylitse käyvä tarve osoittaa uskovaisuuttaan puolustelemalla ja selittelemällä nyky-Israelin politiikkaa.
En tiedä, uskallanko sanoa tästä enempää. Tämä menee monilla niin syvälle sielun sisimpään, että tiedän jo tästäkin saavani niskaani sitä, mille hepreassa on sana ’khara’…
No, omalta puoleltani en heitä sitä ”kharaa” Eliaksen niskaan, vaan liityn mielihyvin hänen raittiisiin näkemyksiinsä.
Monien Israel-ystävyysjärjestöjen ongelma on siinä, että niiden teologiassa sekoittuvat Israel Jumalan kansana (so. kaikki juutalaiset) ja Israel poliittisena käsitteenä (so. demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sitoutuneena valtiona).
Kaikki Israelin valtion poliittiset päätökset ja teot selkä juutalaisten edesottamukset ovat ”siunattuja” vain siksi, että taustalla nähdään ”Jumalan Israel”. Äärimmilleen vietynä Israelin armeijan pommit ovat ”siunattuja” ja kaikkien muiden maiden pommit jotain muuta.
Toisella äärilaidalla ovat ne, jotka sotkevat samat käsitteet ja pitävät kaikkia juutalaisia syyllisinä Israelin valtion tekemisiin / politiikkaan tai lähtökohtaisesti suhtautuvat Israelin valtion toimintaan ja juutalaisten edesottamuksiin antisemitistisesti.
Jos Israelin valtio on sitoutunut demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, sen edesottamuksia pitää arvioida samoilla kriteereillä kuin muidenkin samoihin periaatteisiin sitoutuneiden valtioiden edesottamuksia. Muuten toimitaan epäoikeudenmukaisesti, epäraamatullisesti ja epäkristillisesti.
Johtopäätös: juutalaiset eivät ole onnistuneet luomaan tähän maailmaan yhtään oikeudenmukaisempaa ja ihmisoikeuksia paremmin toteuttavaa valtiota kuin mitkään muutkaan kansat. Siksi myös juutalaiset tarvitsevat evankeliumia.
Kiitos Jouni. Tuon oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteuttamisen puutteen mittana ollen monet kristillisetkin maat tosin kaipaavat evankeliumia…
Kylläpäs me nyt olemme samaa mieltä asioista, Elias ja Jouni. Ja hienoa, että menitte suoraan asiaan, jopa niihin monille arkoihin kohtiin. ”Sielun sisin” on varmasti niitä herkimpiä kohtia meissä, kuten Elias tuossa toteekin.
Jounin kommentti on minulle hyvin tuttu, vaikka ilmeisesti olen kuullut siitä muita versioita. Olisikohan jollakin selitys, edes Raamatun liepeiltä, sille, että ”Israelin armeijan pommit ovat ¨’siunattuja’ ja kaikkien muiden maiden pommit jotain muuta”.
Olen sitä mieltä, että kun ihmishenkiä nykymekkaloissa tuhotaan, siunaukset ovat varsin kaukana. Toinen juttu on sitten se, että sellaisilla keinoillahan nykymaailma pyörii. ”Siksi myös juutalaiset tarvitsevat evankeliumia”.
Nimen omaan tuota Israelin pommien ”siunauksellisuutta” en pysty ymmärtämään ”Israelin Ystävien” ajattelussa. Odotan mielenkiinnolla heidenä kommenttejaan aiheesta.
Rauli Toivonen: ”Miksi monet tekevät tarmokkaasti lähetystyötä juutalaisten parissa? Onko sellaiseen jotakin syytä, jos juutalaiset kumminkin joskus joukkona kääntyvät Kristuksen puoleen?”
Ensinnäkin, kiitos Rauli Toivoselle hyvästä blogista ja keskustelun avauksesta. Oli todella virkistävää lukea sekä syvällistä teologista pohdiskelua ja raamattueksegeesiä yhdistettynä arjen leppoisaan olemiseen!
Raulin johtopäätös esille otetuista raamatunkohdista oli kuitenkin tyypillisen korvausteologinen: ”Kristuksen kanssa taivaalliseen perintöön oikeutetut kristityt muodostavat sen Israelin, joka on Jeesuksen välittämänä Jehovan kanssa uudessa liitossa”.
Tämän johtopäätöksen voi tehdä, jos sivuuttaa Paavalin teologian keskeisen motiivin: ”Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä” (Rm 9:3).
Paavalilla ei ollut mitään suurempaa motiivia toimintaansa ja lähetystyöhön kuin oman kansansa, Israelin, kääntyminen Kristuksen puoleen ja hänen seuraajikseen kuten Paavali itsekin oli. Hän oli jopa valmis vaihtamaan osia epäuskoisten heimolaistensa kanssa: jos Jumala suostuisi jättämään Paavalin kadotukseen ja pelastaisi sen sijaan uppiniskaiset israelilaiset, hän olisi siihen epäoikeudenmukaiseen, mutta Paavalin puolelta rakkaudelliseen vaihtokauppaan valmis.
Paavalin johtopäätös ei kuitenkaan ollut korvausteologinen, vaikka suurin osa Israelista hylkäsikin evankeliumin Kristuksesta: ”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat” (Rm 10:1). Paavalin mukaan luonnollisen Israelin pelastus on sidoksissa toivoon, jolloin johtopäätös voi olla niinkin rohkea, että ”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut” (Rm 11:2).
Luonnollisen Israelin pelastus (kuten kaikkien meidän muidenkin) on sidoksissa kahteen asiaan:
1) Jumalan tekemään valintaan ja kutsuun, joita hän ei kadu, vaikka Israel onkin ollut uppiniskainen kansa (mikä kansa ei olisi ollut?): ”Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua” (Rm 11:29)
2) Jumalan tekemään uuteen liittoon Jeesuksessa, jonka tähden Israelin (ja kaikkien muidenkin) synnit annetaan anteeksi: ”Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä” (Rm 11:27).
Lopuksi vastaukseni Raulin kysymykseen: siksi teemme lähetystyötä juutalaisten (ja kaikkien muiden kansojen) keskuudessa, koska Jumala lupaukset ja hänen antamansa kutsu ovat yhä voimassa eikä Jumala ole peruuttanut myöskään uutta liittoaan, jonka hän on tehnyt Kristuksen täydellisessä uhrissa Golgatan ristillä ja hänen voittoisassa ylösnousemuksessaan.
Lyhyesti: teemme lähetystyötä kaikkien kansojen – myös juutalaisten – keskuudessa evankeliumin tähden. Se on yhä voimassa.
Kiitos Jouni kommentistasi, juuri tuonkaltaisia plogissani perääkuulutin. Lisää kuitenkin kaipailen.
Tuon termin ”korvausteologia” kuulin viikko sitten ensimmäistä kertaa. Kuvaava termi tässä Israel-kysymyksessä – ja heti se sai minusta kannattajan.
Kirjoitit Paavalin toivoneen oman kansansa kääntyvän Kristusta kohden. Totta, mutta olihan tuohon aikaan jo Cornelius ja muut ympärileikkaamattomat uuteen liittoon hyväksyttyjä. Ei kai Paavali halunnut mitenkään kehityskulkua taaksepäin viedä? Lakiliitto ja juutalaisten erityisasema kun olivat menneen talven lumia.
Paavali oli kyllä vahvasti heimoveljiensä asialla. Hän kertoi ”rukoilevansa Jumalaa, että he pelastuisivat”. Mutta samalla hän varsin pessimistisesti toteaa: ”Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys.”(Ro10:1,2) No, niinhän se puuttui Paavaliltakin silloin Saulus Tarsolaisena.
Viittasit Roomalaiskirjeen 11. lukuun ja siihen, että “Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltä käsin on valinnut”. Jatkossa Paavali viittaa siihen ”jäännökseen”, johon hän itse sekä monet muut varhaiskristityt kuuluivat. Kansana Israel oli kuitenkin menettänyt etulyöntiasemansa, vai mitä ajattelet?
Onko tänä päivänä etnisellä juutalaisella mitään etua meihin suomalaisiin perusjuntteihin verrattuna? Siis Jumalan silmissä Raamatun mukaan?
Sinun näkemyksesi mukaan ”Luonnollisen Israelin pelastus (kuten kaikkien meidän muidenkin) on sidoksissa kahteen asiaan.” Kohdasta 2 ymmärrykseni on ok: ”Jumalan tekemä uusi liitto Jeesuksessa” on tietenkin meidän ainoa toivomme. Mutta mitä tarkoitat kohdalla 1? Miten meidän pelastuksemme on riippuvainen ”Jumalan tekemästä valinnasta ja kutsusta, joita hän ei kadu”?
Kätkeytyykö totemukseesi jotakin, joka sittenkin ykyään nostaa Israelin muiden kansakuntien yläpuolelle?
Olen käymissäni lukuisissa keskusteluissa, erityisesti helluntailaisten ja joidenkin kirkkouskovaisten kanssa saanut kuulla, miten aikanaan Israelin kimppuun käydään. Asiaa on perusteltu Raamatun ennustuksella ennustus, jonka mukaan ”Kun aika on täysi, sinä tulet sodan jäljiltä rakennettuun maahan, jonka asukkaat ovat palanneet monien kansojen keskeltä. Sinä tulet Israelin vuorille, jotka ovat pitkään olleet autioina mutta ovat saaneet väkensä takaisin kansojen keskeltä. Kaikki asuvat siellä turvallisin mielin. Silloin tulet sinä, hyökkäät kuin rajuilma, pilven lailla sinä peität koko maan. Sinä hyökkäät kaikkine joukkoinesi, ja sinun kanssasi on monia kansoja….Sinä hyökkäät minun kansaani Israelia vastaan ja peität pilven lailla koko maan.”(Hes38:8,9,16)
Toimisiko tämän ennustuksen täyttymyksessä sinun käsityksesi mukaan nyt jonkinasteinen ”korvausteoria” vai käydäänkö tämän maailmanajan viimeinen kahakka kirjaimellisesti tuolla Lähi-Idässä?
Kuten sinä ja muut ovat toivoneet, olisi mielenkiintoista kuunnella myös todellisen Israel-ystävän pohdintaa asiasta. Vaikka emmehän mekään mitään Israelin vihollisia ole.
Rauli Toivonen: ”Kansana Israel oli kuitenkin menettänyt etulyöntiasemansa, vai mitä ajattelet? Onko tänä päivänä etnisellä juutalaisella mitään etua meihin suomalaisiin perusjuntteihin verrattuna? Siis Jumalan silmissä Raamatun mukaan?”
Ei Israel ole menettänyt mitään siitä erityisasemastaan, joka sillä on ollut Jumalan valitsemana kansana, kuten jo aiemmin viittasin Paavalin tekstiin: “Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua” (Rm 11:29. Jumala kutsuu yhä omaa kansaansa Messiaan Jeesuksen tuntemiseen ja hänen seuraajikseen.
Mikä on etnisen juutalaisen etu meihin suomalaisiin nähden, kysyt. Se, että juutalainen kuuluu luonnostaan yhä siihen porukkaan, johon me emme luonnostamme kuulu: Jumalan itselleen valitsemaan kansaan (5 Ms 7:6-8).
Jeesuksessa nämä raja-aidat ja etusijat kuitenkin katoavat: ”Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua” (Rm 11:17-18).
Paavalin teologian ydin ei ole korvausteologiassa, vaan täydentämisteologiassa: meidät ”villistä oliivipuusta” otetut oksat (pakanakansat) liitetään kasteen ja uskon kautta ”jaloon oliivipuuhun” eli oksistoon ja runkoon, jonka Jeesukseen uskovat juutalaiset jo muodostavat. Yhdessä olemme ”uusi Israel”, joka ei korvaa vanhaa Israelia, vaan täydentää sen.
Meidän on muistettava, että näemme tästä hybridi-oliivipuusta vain rungon ja oksat. Jo vuosisatojen ajan tuo oksisto on pörhistynyt pakanakansoista liitetyistä oksista. Se voi olla hämäävä ”taittovirhe” silmillemme.
Kuitenkin Paavali muistuttaa, että sekä runko että oksat saavat ravintonsa meille näkymättömistä juurista. Siellä ovat kaikki Jumalan antamat lupaukset omalle kansalleen. Näitä lupauksia hän ei ole perunut.
Koskeeko tämä kaikkia syntyperäisiä juutalaisia yksilöinä? Kyllä koskee, mitä tulee Jumalan antamaan kutsuun ja lupauksiin. Sen sijaan ne realisoituvat vain niiden juutalaisten (ja muiden kansojen edustajien) kohdalla, jotka ottavat ne kasteen ja uskon kautta vastaan.
Näin minä sen näen: en korvausteologisesti, vaan täydennysteologisesti.
Jouni
Sinun kirjoituksesi jälkeen en olekaan niin varma siitä, olenko ihan puhdasoppinen ”korvausteologian” kannattaja. Tuolla sinun ”täydennysteologiallasi” kun on myös puolensa. Kuulen tuosta nimikkeestä nyt ihan ensimmäistä kertaa.
Onpas tämä vaikeaa tämä asemointi näissä asioissa, kun ei oikein terminologiaa hallitse. Ja oikeastaan en ihan tarkkaan tiedä, onko meillä tästä juutalaisten asemasta kovinkaan erilaiset käsitykset.
Kiinnitit huomiota Mooseksen kirjan mainintaan siitä, että Israel otettiin Kaikkivaltiaan omaisuuskansaksi. Viittasit kohtaan, jossa todistetaan, että ”Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen”(5. Mo7:6). Niin teki.
Tuohon valintaan liittyi myös lupaus ja ehto: ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani…teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.(2.Mo19:5,6)
Näyttää siltä, että tuota ehtoa kirjaimellinen Israel ei täyttänyt. Kansana hylkäsi Messiaan, vaikka jäännös Jeesuksen mukaan lähtikin. Ja niinpä Pietarinkirjeessä sanotaankin kaikista kansoista peräisn oleville kristityille: ”te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa”(1.Piet2:9). Siis ne, jotka ”ovat Kristuksen omia ja sillä perusteella ”Abrahamin jälkeläisiä”(Kol3:29).
Kiinnitit huomiota myös Roomalaiskirjeen oliivipuukuvaukseen ja luonnonvastaiseen oksastukseen epäjaloilla oksilla. Sanot tämän oksastuksen tuloksesta, että ”yhdessä olemme “uusi Israel”, joka ei korvaa vanhaa Israelia, vaan täydentää sen.”
Voi olla, että olen aivan samaa mieltä. Jos nimittäin käyttämäsi ilmaus ”uusi Israel” on Raamatun lehdillä muodossa ”Jumalan Israel”?
Ensimmäiset oksat otettiin puuhun kirjaimellisten juutalaisten keskuudesta, kaikki Jeesuksen apostolithan olivat ympärileikattuja miehiä. Oksastuskuvauksessa tuodaan esille se mielenkintoinen tapahtumainkulku, että ”juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon” ja että ”Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia”. Eikö tämä viittaa siihen, että Abrahamin sukujuuret eivät nyt sinänsä pelastusta takaa?
Jaan edelleen käsityksesi siitä, että pelastukseen liittyvät Raamatun lupaukset ”realisoituvat vain niiden juutalaisten (ja muiden kansojen edustajien) kohdalla, jotka ottavat ne kasteen ja uskon kautta vastaan”.
Mutta: Eikö aiemmin todetusta seuraa mielenkiintoinen johtopäätös. Nykyään, toisin kuin kristillisyyden alkaessa, ei ole siis mitään varsinaista hyötyä pelastumisen kannalta siitä, että kuuluu sukuun, jonka juuret ovat entisen Kaikkivaltiaan omaisuuskansan hävinneissä sukuluetteloissa?
Ymmärsin, että sinunkin mielestäsi Jumalan vaatimukset ovat ihan samat nykyisin kaikkiin rotuihin kuuluville. Eli kuten Pietari aikanaan huomasi: ”Jumala ei ole puolueellinen”.
Vaikka tuossa edellä kohdistin kysymyksiä Jounille, kaikkien muidenkin pohdinnat aiheesta ovat ainakin minun toivomuslistallani.
Rauli kyselit; ” Miten meidän pelastuksemme on riippuvainen ”Jumalan tekemästä valinnasta ja kutsusta, joita hän ei kadu”?
Valinta ja predestinaatio on vaikeita asioita joista josta Martti Luther on kirjoittanut kirjan ( Sidottu ratkaisuvalta) kirja voi olla samalla ahdistava ja vapauttava.
Lyhyesti historia on Jumalan valintojen historiaa. Hän valitsi Israelin, eivätkä hänen lupauksensa ole Israelille rauenneet. Pelastushistoria ei ole ihmisten valintoja – seuraan tai en seuraa Jumalaa – vaan nimenomaan Jumalan valintojen historiaa ( Rm 8:29-30). Jeesus itse puhui samasta asiasta, ” te ette valinneet minua, vaan minä teidät”.
On armoa, kun Jumala on armollinen ja oikea päätös, kun Hän paaduttaa.” Vastakkain eivät siis ole Jumalan oikeudenmukaisuus tai epäoikeudenmukaisuus, väärämielisyys, vaan oikeudenmukaisuus ja armo. Paavali haluaa nimenomaan korostaa sitä, että Jumala on armosta valinnut pakanat. Samoin kun hän armosta valitsi Israelin.
Jumala ei ole siis hylännyt Israelia, olihan Paavalinkin juutalainen, Paavali torjuu siis tämän ajatuksen ( Rm 11:1-15).
Tuossa ensimmäisessä kommentissa yritin sanoa, että kun puhut vapaudesta laista, samalla oma järjestönne pakottaa ja ahdistaa ihmiset ovityöhön. Sillä kerätään pisteitä tulevaan elämään. Miten te olette vapautuneet laista jos itse luotte omia lakeja?
Toiseksi puhuit myöhemmin sodasta. Nyt tekisi mieli kysyä laista enemmänkin. Jos laki sanoo, että älä tapa, niin miksi käskyä olla syömättä simpukoita ym ei tarvitse noudattaa? ( 3 Ms. 11:7-12) vai noudattavatko Jehovan todistajat tätä? Miten siis olette ratkaisseet käsky älä tapa ( ette saa osallistua aseelliseen toimeen) ja simpukoiden kieltosyönnin? Jos kuitenkin olet vapaa laista, kuten kirjoitit ” Kristityn ei siis tarvitse noudattaa Mooseksen lakia” ( Toivonen).
Sami, sinun kommenttisi ovat tervetulleita. Varsinkin ne, jotka liittyvät Israelin erikoisasemaan. Ovityömme tuskin siihen liittyy millään muotoa, sen esille ottaminen oli minulta vain tämän keskustelun taustoitusta.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ”Hän valitsi Israelin, eivätkä hänen lupauksensa ole Israelille rauenneet.” Tämä ”korvausteologinen”(maiskuttelen edelleen tätä hienoa termiä) ajatteluni menee nyt niin, että lupauksen pitävät, mutta lupausten kohde ei ole alkuperäisessä kuosissa.
Seuraavassa ote siitä, miten Raamatun mukaan Abrahamin jälkeläiseksi voi tulla. Ja tietysti ilman, että Kaikkivaltiaan tarkoituksiin ja lupauksiin tulee lommoja. Esimerkki tulee kohdasta, jonka alkua Jouni tuossa siteerasikin. Paavali ilmaisi syvän huolensa syntyperäisten juutalaisten asemasta Jumalan silmissä.
” Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: ”Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset”(Ro 9:6-8)
Toisaalla Raamattu kertoo, millainen on peruste sille, että on tullut ”Abrahamin jälkeläiseksi” (=”Abrahamin siemen”KR38)
”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu(Gal3:26-29).
Siis: Kristukselle kuuluvat Jumalan lapset ovat perineet sen, mitä Abrahamille luvattiin. Ja niitä siunauksia ei ole kovin vähän Raamatun vanhemmassa osassa.
Herää kysymys: Jääkö sitten mitään siunauksia niille, jotka ovat juutalaisia vain ja ainoastaan geeniperimältään? Kuka haluaa vastata?
Minustakin Israelin toimintaa tulee arvioida samoin kuin muidenkin valtioiden. Israelilla on myös o ikeus puolustautua. Aina kun Gazasta pommitetasn Israelia, siitä ei uutisoida. Kun Israel sitten iskee takaisin, heti on suuret otsikot. Israel on myös ainoa valtio jonka olemassa olon oikeus kyseenalaistetaan.
Kiitos, että kiinnitit Juhani huomion myös nyky-Israelin julkisuuskuvaan. Sellainen riippuu ihan siitä, mitkä uutisvälineet otetaan käyttöön. Objektiivisuutta tuskin saadaan näkyviin.
Olen kuunnellut usein sekä Israelissa lukuisia kertoja ”pyhiinvaelluksia” tehneitä että Lähi-Idässä rauhaa turvanneita. Heidän jutuistaan en voi oikein uskoa, että ovat samoilla seuduilla vierailleet. On sen verran erilaiset käsitykset miehillä asioiden kulusta olleet. Minä yritän ponnistella sellaisissa tilanteissa vain puolueettomana kuuntelijana.
Juuri tuosta syystä en uskalla seurata Israel-uutisointia. Heti, kun sieltä jotain kerrotaan, tulee jostain joku toinen taho, joka kertoo, että on kerrottu väärin ja totuutta vääristelty.
Sodan ensimmäinen uhri on aina totuus.
”Aina kun Gazasta pommitetasn Israelia, siitä ei uutisoida.” Toki uutisoidaan. Miten muuten sinäkään siitä tietäisit? Tärkeää on verrata myös iskujen aikaansaamia tuhoja. Millaista jälkeä ne tekevät rakennuksiin ja montako kuolee ja vammautuu?
Jotta keskustelussamme säilyisi ryhti, yritän kanavoida tähän tuolla jo aiemmin esille ottamani Israel-pähkinän.
Esimerkiksi Hesekielin 38. luvussa kerrotaan lopun ajan hyökkäyksestä Israelin vuorille ja Ilmestyksen 16:16 puhuu Megiddon vuoresta(Harmageddon) maan kuninkaiden taistelutantereena. Onko mielestäsi syytä olettaa, että Israelilla on nykyisen maailmanajan lopussa maana ja kansana ratkaiseva rooli?
Olisi mukava kuulla kommentti sellaiselta, joka uskoo asian noin olevan.
Tervetulleita ovat myös niiden ajatukset, jotka jakavat kanssani sen käsityksen, että Raamattu kuvaa Lähi-Itään liittyvällä terminologialla jotakin paljon globaalimpaa?
”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Ap.teot. 2:36
Geneettinen Israel ja hengellinen Israel ovat eri asioita ja niitä ei saa sekoittaa. Jumala on valinnut yhden kansan, jonka kautta on myös Juutalaiset ja heidän kauttaan Kristus, he ovat siis rakastettuja isen tähden, mutta kuten tällä on jo ansiokkaasti kirjoitettu korvausteoriasta ja että sille ei löydy Raamatusta perusteita. Pakanat eivät siis ole korvanneet Juutalasia Jumalan kansana, vaan pelastus on Juutalaisista.
Joh.4:22 Myös Paavalin Roomalaiskirje 9 kertoo meille hyvin selvästi, että vanhempi on palveleva nuorempaa. Ja sanoohan Paavali myös:
”Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen.
Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! Room.11:11-12 (koko luku on syytä lukea)
Onkin sanottava, että Juutalaisen kansan kautta Jumala osoittaa lopulta koko maailmalle Sanansa todeksi.
Ei ole sattumaa, että Juutalaiset ovat kerääntyneet asumaan Israelia, se on liian absurdia, sillä eihän mikään kansa ole pysynyt maailman alusta asti, joka on hajotettu niin monesti kuin akanat tuuleen ja jälleen he ovat palanneet yhteen. Juutalaiset ovat viikuna puu, josta Jeesus puhuu Luuk 21. ja meille kristityille myös tärkeä ajanmerkki. Israelin valtion syntyminen 1948 on merkittävä tapahtuma eskatologiassa. Myös se, että Jeesus kirosi hedelmättömän viikunapuun on merkittävää. Viikunapuu on juuri Juutalaisten symboli. Viinipuu taas on Israel, joka on Jumalan maailmaan istuttama viinitarha.
Kiitos sinulle Ismo siitä, että toit keskusteluumme mukaan sen näkemyksen, johon olen usein törmännyt. Siis, että Israel on edelleen Kaikkivaltiaan silmäterä, jota Hän kansana ohjaa kohti messiaanista tulevaisuutta. Ja äärimmilleen vietynä kaikenlainen Israelin toimien kauhistelu on suoranaista Jumalaa vastaan nousemista. Sinä Ismo, et varmaankaan ole ihan noin railakkaasti liputtamassa Israelin puolesta?
Tähän heti, jotta ei vain syntyisi väärää käsitystä: Minulla ei ole yhtään mitään Israelia vastaan, olen puolueeton. Juutalaiset ovat eteviä ihmisiä, jotka menestyvät erinomaisesti tässä kilpailua täynnä olevassa maailmassa.
Aika monet ajatuksesi allekirjoitan täysin määrin. Ja kuten huomasit, minä käännyin notkeasti korvausteologian kannattajasta täydennysteologian riveihin. Jouni opasti ja minä seurasin.
”Jumala on valinnut yhden kansan, jonka kautta on myös juutalaiset ja heidän kauttaan Kristus, he ovat siis rakastettuja isien tähden”, on Raamatusta poimittuna ajatuksenasi aivan ok. Mutta siitä olen vahvasti eri mieltä, että ”juutalaisen kansan kautta Jumala osoittaa lopulta koko maailmalle Sanansa todeksi”.
Otit esille osoituksena kirjaimellisen Israelin merkityksestä viikunapuu-kuvauksen, jonka Kristus esitti lopun aikojen havainnollisuudesta.
Matteuksen mukaan Vapahtajamme sanoi: ”Ottakaa oppia vertauskuvasta, jonka viikunapuu tarjoaa: kun sen oksa virkoaa ja alkaa tulla lehteen, te tiedätte, että kesä on lähellä”Mat24:32). Ja tämän viikunapuun lehteen puhkeamisen sinä Ismo monien muiden tavoin yhdistät Israelin valtion syntyyn 1940-luvulla.
Oletko huomannut mielenkiintoisen eron Luukkaan ja Matteuksen muistiinmerkinnöissä? Luukkaan mukaan kun Jeesus opasti: ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa jne.”(Lu21:29)
Johtopäätös, jonka ainakin minä vedän Jeesuksen opetuksesta on selvä: Jeesus esitti paikallisesta kasvista vain sen piirteen, että lehtien puhkeaminen on varma ja havaittava merkki kesän tulosta. Kaikki puut kelpaavat tästä esimerkeiksi, sanoi siis Jeesus. Jos viikunapuu olisi Israel, mitä symboloisivat ne muut puut, joita pitäisi tarkkailla?
On totta, että Israel on toiminut varsin tarmokkaana valtiona keräten juutalaisia siirtolaisia eri puolilta maailmaa. Menestystä on ollut, vastustuksesta huolimatta. Mutta onko tämä tapahtunut Jehova Jumalan ohjauksessa, se on sitten toinen kysymys. Minusta vastaus on siis kielteinen.
Hesekiel kuvaa tuota manitsemaasi muuttoaaltoa seuraavasti: ”Kun aika on täysi, sinä tulet sodan jäljiltä rakennettuun maahan, jonka asukkaat ovat palanneet monien kansojen keskeltä. Sinä tulet Israelin vuorille, jotka ovat pitkään olleet autioina mutta ovat saaneet väkensä takaisin kansojen keskeltä.(Hes38:8)”
Tähän asti kaikki täsmää Lahi-Idässä olevaan kansallisvaltioon. Mutta entä miten jatko soveltuu nyky-Isrealiin:
”Kaikki asuvat siellä turvallisin mielin.”(Jakeen loppuosa)
Edelleen kirjaimelliseen Israeliin on varsin mahdotonta sovittaa Jumalan kansan vieläkin yksityiskohtaisempaa kuvausta: ’Minä hyökkään suojattomaan maahan, käyn ahdistamaan sen asukkaita, jotka elävät rauhassa ja turvallisin mielin eivätkä suojaa itseään ympärysmuureilla, eivät portein eivätkä salvoin.(jae 11)”
Onko mielestäsi kirjaimellinen Israel ”suojaton maa”, joka ”ei suojaa itseään ympärysmuureilla”?
Siis: Olisiko sittenkin hyökkäyksen kohteena se Israel, josta Roomalaiskirjeen oksastuskuvaus kokonaisuutena kertoi, siis se Jumalan Israel? Puu, jonka ensimmäiset oksat olivat ympärileikattuja ja sen jälkeen oksissa on sitten ollut monenlaista rodullista vaihtelua? Juuret ovat kuitenkin Kaikkivaltiaan ravitsevassa mullassa.
Olen valmis ajattelemaan, että tämän Kristuksen veljien joukon välityksellä tapahtuu se, mihin Hesekielin kirja niin kovin monta kertaa viittaa: ” Minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni, annan kaikkien kansojen tuntea, kuka minä olen. Ne tietävät silloin, että minä olen Herra(alkutekstissä Jehova/Jahve)”(Hes38:23).
Myös kansojen historia on Jumalan käsissä, näin voi nähdä hengellisen ulottuvuuden myös Israelin kohtaloissa. Mielestäni on kristitylle kohtalokasta ajautua sellaiselle kannalle, että kansojen paljous on sattumaa ja kansat vain oman kätensä varassa.
Ateistiset kansat ovat kautta historian hajonneet kuin akanat tuuleen. Maailmassa on menossa tämän maailman ”ruhtinaan” viimeisiä kouristuksia, kun hän yrittää saattaa kaikki maailman kansat yhteen sekoittamalla heidät suureen ”Baabeliin”… Maailma yrittää elää kuin Jumalaa ei olisikaan ja kaikkialla on kasvamassa sellainen koulutus ja kulttuurinen suuntaus, missä Luojan olemus kielletään sellaisena, kuin Raamattu Hänet ilmoittaa. On olemassa hengellinen ja lihallinen todellisuus, toinen on syntynyt lihasta ja toinen on Hengestä. Me jotka uskomme, näemme lupauksen kaupungin, jossa vanhurskaus asuu, jonka valmistajana on Jumala, sitä me odotamme.
Kun opetus lapset sanoivat: ”Näytä meille Isä, niin me uskomme” ja Jeesus sanoi, ”joka on nähnyt minut on nähnyt Isän.”
”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?”
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.”
Filippus sanoi hänelle: ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme”.
Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’?
Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Joh.14:1-11
Ja jatkaa: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.
Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.
Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: ”Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?”
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Joh.14:12-24
On olemassa maailma, joka ei pidä Jumalan käskyä, joka on uskon laki: ”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” 1.Joh.3.23
Ja on olemassa maailma, joka elää tästä Jumalan laista. Ja vielä lohdutuksen sana heille Pietarilta:
”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.
Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;
mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.
Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?
Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”
Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on. 1.Piet.4:12-19
Kommettisi oli pitkä ja sisälsi hienoja raamatunjakeita. Mutta valitettavan kauas ne ainakin minut ohjasivat tästä Israel-teemasta. Siksi vain tuohon alkuosaan kommenttia.
Uskot monien muiden tavoin, että ”kansojen historia on Jumalan käsissä”, mistä tietysti seuraa se, että myös Lähi-Idän tykitykset puolin ja toisin on Kaikkivaltiaan kaitsennan tulosta.
Mutta mitä tällainen ympärillämme oleva maailma kertoo kaitsijastaan? Onko kaitsija maailmansa näköinen? Miten nykykaitsennassa näkyisi Jumalan pääominaisuus, rakkaus?
Raamattu paljastaa, että tällä maailmalla ja sen kansoilla on sananmukaisesti ikioma takapiru: ”koko maailma on Pahan vallassa”(1.Joh5:19). Muistat varmaankin, että myös Jeesus puhui ”tämän maailman ruhtinaasta”? Eikä se ollut hänen Isänsä.
Oletko tullut verranneeksi nyky-Israelin vaellusta sen kansan matkantekoon, josta Raamatun vanhempi osa kertoo? Olisiko tuntomerkkien perusteella pääteltävissä, että joudumme odottamaan nykyisen Jerusalemin asemasta ”lupauksen kaupunkia, jossa vanhurskaus asuu, jonka valmistajana on Jumala”. Sitä sinä kerrot sellaista odottavasi – ja minä myös.