Minulta on kysytty, miten Raamatun pohjalta voi päätyä kannattamaan kahden miehen tai kahden naisen välistä avioliittoa ja sen kirkollista vihkimistä. Mikään perustelu ei vakuuta kaikkia ihmisiä, ei tämäkään.
Erilaiset vihki- ja siunaustoimet eivät yleensä perustu Raamatussa olevaan selkeään käskyyn. Ne perustuvat siihen, että erilaisissa taitekohdissa ihmiset haluavat kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää häneltä siunausta ja varjelusta. Ne poikkeavat tässä kasteesta ja ehtoollisesta, joista on nimenomainen Jeesuksen sana. Asetussanojen puute ei ole siunauksen tai vihkimisen este. Tästä ei seuraa, että Raamatun pohjalta voitaisiin tai pitäisi siunata mitä hyvänsä.
Keskustelussa on toistuvasti ollut esille luomiskertomus: Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja siunasi heidät. Kertomus voidaan tulkita ahtaasti ja yksilökeskeisesti: Jumala loi ihmisen heteroseksuaaliseksi mieheksi ja heteroseksuaaliseksi naiseksi ja siunasi heidän kahden liiton. Kertomus voidaan tulkita väljemmin niin, että mies ja nainen sisältävät myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Ahtaan ja väljän tulkinnan eron tulee ymmärrettäväksi, jos ajattelemme vaikkapa intersukupuolista ihmistä, joka ei ole täysin mies eikä nainen. Edelleen siunaus voidaan ymmärtää yksilökeskeisyyden sijaan kollektiivisesti yhteisöä koskevaksi. Siis esimerkiksi lapseton täti, setä tai eno voi olla osallinen siunauksesta, kun hän hoitaa veljen tai sisaren lapsia. Ahdas ja yksilökeskeinen tulkinta nostaa ihmisyyden normiksi heteroseksuaalin hedelmällisen miehen ja heteroseksuaalin hedelmällisen naisen. Väljä tulkinta sukupuolista ja kollektiivinen tulkinta siunauksesta antavat täyden ihmisyyden myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ja lapsettomille. Kysymys ei ole siitä, kumpi on oikea tulkinta, vaan kumman tulkinnan me itse kukin valitsemme.
Edelleen keskustelussa on viitattu 3. Mooseksen kirjan kieltoon maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan. Tämä voidaan tulkita ikuiseksi kielloksi kaikille homoseksuaaleille suhteille. Silloin kuitenkin vähätellään sitä eroa, joka oli muinaisen Lähi-idän kulttuurilla ja omallamme. Silloin miehen makaaminen niin kuin naisen kanssa maataan oli miehen häpäisemistä ja yhteisön silmissä törkeä rikos. Tänä päivänä kahden toisistaan välittävän ihmisen sitoutuminen on suomalaisen yhteiskunnan hyväksymä ja yleisesti myönteisenä pidetty asia. Voi ajatella, että miehen makaamiskielto on Jumalan sana, mutta eri tilanteessa kuin missä elämme.
Toisaalta luterilaisuudessa on aina tehty ero Raamatun pysyvän totuuden ja aikaan sidotun aineksen välillä. Tätä eroa ei ole tehty Raamatun sanamuodon perusteella. Siksi tulkinta, että miehen makaamiskielto kuuluu Raamatun aikaansa sidottuun, on täysin asiallinen ratkaisu.
Paavali kirjoittaa: Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. (Rm 1:26b-27a) Monet homoseksuaalit ovat kokeneet, että tämä kohta ei koske heitä, koska he eivät ole koskaan vaihtaneet seksuaalisuuttaan toiseksi. Ne, jotka haluavat argumentoida tällä kohdalla homo- ja lesbosuhteita vastaan joko ohittavat koko asian merkityksettömänä tai väittävät kaikkien ihmisten olevan pohjimmiltaan heteroita.
Tässäkin kohdassa voidaan tehdä ero Raamatun pysyvän totuuden ja aikaan sidotun aineksen välillä. Siksi tulkinta, että Paavali toistaan oman aikansa juutalaisen näkemyksen, joka kuuluu Raamatun aikaansa sidottuun, on täysin asiallinen ratkaisu.
Toinen Paavalin kohta, johon vedotaan ovat 1 Kor. 6:9 paheluettelossa esiintyvät sanat arsonokoites ja malakoi. Kummankaan sanan merkitys ei ole yksiselitteinen. Sana arsenokoites esiintyy ensimmäisen kerran kreikan kirjallisuudessa Paavalilla ja sen myöhemmät esiintymiset riippuvat tästä kohdasta. Täyttä varmuutta ei ole, mutta paras arvaus on, että sana tarkoittaako homoseksuaalia prostituoitua. Malakos merkitsee pehmeää ja viitannee naismaiseen mieheen. Näiden tulkitseminen tarkoittamaan kaikkia homoseksuaaleja on tekstin ylitulkintaa; siitä voi keskustella, kuinka paljon ylitulkintaa.
Tämänkin kohdan voidaan katsoa heijastavan Paavalin aikaansa sidottuja käsityksiä. Lisäksi on syytä huomata, että Paavali ei kummassakaan kohdassa ota kantaa homoseksuaalisiin suhteisiin vaan argumentoidessaan ihan toisesta asiasta tulee sanoneeksi jotakin (kielteistä) tästäkin asiasta.
Yhteenvetona kohdista, joiden perusteella on katsottu, että Raamattu estää vihkimästä kahta miestä tai kahta naista keskenään avioliitto, voi todeta seuraavaa. Raamattua voidaan tulkita niin, että kahta miestä tai kahta naista ei voi vihkiä avioliittoon. Mutta hyvin perustein voidaan argumentoida, että kohdat eivät puhu samasta asiasta kuin me 21. vuosisadalla. Toisaalta voidaan argumentoida, että kohdat heijastavat oman aikansa käsityksiä, eivätkä ole normatiivisia nyky-kirkolle. Itse en näe, että uskollisuus Raamatulle estäisi vihkimästä kahta miestä tai kahta naista avioliittoon.
Jeesuksen eettisen opetuksesta nostan kaksi, minulle keskeistä, lausumaa. Ensimmäinen kuuluu: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. (Mt 7:12) Tulkitsen tätä niin, että kun itse tahdon omalle parisuhteelleni yhteisön tunnustuksen, minun tulee antaa sama tunnustus myös lähimmäiseni parisuhteelle.
Jeesus kulki edelleen ja meni sen seudun synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät häneltä: ”Saako sapattina parantaa?” Jeesus vastasi heille: ”Jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös! Ja onhan ihminen paljon arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää.” Sitten hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin käsi. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. (Mt 12: 9-14). Tulkitsen tämän niin, että Jeesuksen julistuksessa ihmisestä välittäminen menee lain kirjaimen yli. Paavali kirjoittaakin: Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. (2 Kor 3:6b).
Heikki perustelee kantaansa samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen muun muassa sillä, että tietyt asiaan liittyvät kohdat Raamatussa eivät puhu ”samasta asiasta kuin me 21 vuosisadalla.” En nyt ota jyrkkää kantaa puheena olevaan asiaan suuntaan tai toiseen, silti ainakin kaksi asiaa johtuu mieleen:
1) Kristilliset kirkot ovat olleet kaikkialla ja aina (ts. kaksituhatta vuotta) yksimielisiä siitä, että avioliiton muodostavat yksi mies ja yksi nainen.
2. On aika yksioikoista väittää, että Paavalin tietyt näkemykset ovat aikasidonnaisia, oman aikansa kulttuuriin sidottuja. Yhtä hyvin, parempinkin perustein voi Paavalin opetusta pitää pikemminkin radikaalina ja keskeisiltä osin Paavalin oman ajan kulttuurille vieraana.
Jos kirkot ovat olleet melkein meidän päiviimme asti yksimielisiä jostain niin tarkoittaako tämä sitä, että niiden pitäisi olla jatkossakin yksimielisiä? Jos kirkot ovat meidän päiviimme asti suositelleet esim. lasten ruumiillista kuristusta hyvänä kasvatuskeinona niin onko ihan pakko suositella sitä edelleen tai hyväksyä se? Katolinen kirkko, joka pyrkii erityisellä tavalla kunnioittamaan perinteitä, näyttää näin tekevän, mutta olisiko mahdollista myös poiketa joistain perinteistä, esimerkiksi nykyisen tutkimustiedon ja kriittisen eettisen harkinnan valossa?
http://yle.fi/uutiset/paavi_hyvaksyy_lasten_ruumiillisen_kurittamisen/7786173
Perin outoa myös on jos kriittisen eettisen harkinnan valossa voi kyseenalaistaa kirkkojen perinteisiä näkemyksiä koskien lapsia, orjia, palvelijoita, naisia jne. jne., mutta joku ihmisryhmä rajataan eettisen harkinnan ulkopuolelle (seksuaalivähemmistöt).
Homokseksuaaleja on aivan varmasti syrjitty ja kohdeltu kaltoin, ja siitä on syytäkin ollut myös evankelilais-luterilaisen kirkon tehdä parannusta. Sen sijaan se, että kirkko vihkii avioliittoon ainoastaan eri sukupuolta olevia ei ole syrjintää vaan perustuu Raamattuun: ”Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.”(1 Moos 2:24). Tämän Jeesus ja apostolit sittemmin vahvistavat: Matt 19:5, Mark 10:7, Ef 5:31.
En tiedä mitä sanoa sellaisesta eksegeesistä, jonka mukaan uskollisuus Raamatulle sallii samaa sukupuolta olevien vihkimisen.
Sarin lukemisen ymmärtämisessä taitaa olla hienoisia ongelmia. Ovatko kaikki kirkot aina ja kaikkialla viimeiset 2000-vuotta pitäneet opissaan lasten ruumiillista kuritusta hyvänä kasvatuskeinona? Eivät ole.
Satuin juuri äsken lukemaan erään kirkkomme ison herätysliikkeen historiaa reilun sadan vuoden takaa, ja siinä todettiin, kuinka erään 1900-luvun alun yleisen kokouksen pöytäkirjassa muun lasten ruumiillisesta kasvatuksesta käytettiin hyvin kielteisiä puheenvuoroja.
Kari-Matti,
Miksi sanot että kirkko on kohdellut homoseksuaaleja kaltoin (ennen)? Eikö kirkko ole ollut uskollinen Raamatulle, pitäessään homoseksuaalisuutta ehdottomasti syntinä ja Jumalan tahdon vastaisena, ja tukiessaan myös maallista lainsäädäntöä jossa homoseksuaalisuutta on (perinteisesti, meidän päiviimme asti) pidetty rikoksena, saastaisuutena ja luonnottomuutena?
Sari,
Esittämäsi kysymys on hyvä. Kyllä, kirkko on mielestäni ollut väärässä kun esimerkiksi itsepintaisesti käytti 1960- ja 1970-luvuilla asiantuntijanaan Asser Stenbäckiä, joka taas vielä silloinkin halusi paitsi pitää homoseksuaalisuuden harjoittamisen kriminalisoinnin piirissä, myös muutoinkin pitä sitä sairautena ja luonnottomuutena.
”Kaltoin kohteluna” tarkoitan esimerkiksi sitä, kun vanhankirkon nuorisotyöntekijä erotettiin v. 1976, kun tämä kertoi olevansa homoseksuaali. Sellaista kirkon tulisi pyytää anteeksi.
Sen sijaan pointtini on siinä, että mikäli halutaan olla lainkaan uskollisia Raamatulle, on kirkon mielestäni mahdoton vihkiä eri sukupuolta olevia pareja. Halutaanko olla Raamatulle uskollisia on sitten toinen kysymys. Ymmärrän erittäin hyvin, että kirkollisesta, ja ylipäänsä kristillisestä kaitsennasta irtautuva yhteiskunta hyväksyy samansukupuolisten avioliitot. Sen sijaan kirkon tulisi mielestäni vihkiä ainoastaan eri sukupuolta olevia.
Onko sukupuolia enemmän kuin kaksi. Ei ole. Tätä tosiseikkaa ei poista se, että esimerkiksi Suomessa syntyy vuosittain joitakin vauvoja, joiden sukupuolen määrittely ei ole mahdollista. Sellainen tiedekäsitys (sosiaalinen konstruktionismi), jossa kaikki luokitukset ja kategoriat halutaan poistaa, on onneksi väistymässä.
Onko homoseksuaalinen taipumus syntiä? Ei ole. Sen sijaan Raamatun mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on, mutta ei mielestäni sen ”kummempi synti” kuin ahneuskaan (ts. kapitalismi yhteiskuntamuotona) tms.
Sanot, että homoseksuaalisuus ei ole taipumuksena synti mutta sen harjoittaminen on synti. Se ei ole kuitenkaan sen suurempi synti kuin muutkaan synnit, esim. ahneus. Jos ymmärrän oikein niin homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei ole sen suurempi synti kuin ahnehtimisen, valehtelemisen, epärehellisyyden jne. syntien harjoittaminen?
Miten sinun mielestäsi kirkon pitäisi suhtautua esimerkiksi työntekijöihinsä ja jäseniinsä, jotka eivät ainoastaan ole taipumuksensa puolesta syntisiä (esim. taipuvaisia epärehellisyyteen, valehteluun, ahneuteen, homoseksuaalisuuteen jne.), vaan myös harjoittavat tätä syntiä käytännössä, tietoisesti, ilman katumusta ja yritystä parannuksentekoon, eli valehtelevat, varastavat, ahnehtivat, ovat parisuhteessa samasukupuolisen kumppanin kanssa jne. ilman pyrkimystä muutokseen ja katumukseen?
Ymmärtääkseni kysyt Sari, miten mielestäni kirkon tulisi toimia esimerkiksi homoseksuaalisuutta avoimesti ja ilman katumusta/yritystä parannuksentekoon harjoittavien työntekijöidensä/jäsentensä suhteen suhteen. Rajaan vastaukseni pappeihin,.
Minusta kirkon papin tulisi olla paitsi elämäntavoiltaan nuhteeton, myös naimaton tai kristillisessä avioliitossa elävä mies.
Raamattu tuomitsee selkein sanoin köyhien sortamisen, VT:n profeetat eivät aika ajoin muusta puhukaan – ei homoseksuaalisuuden harjoittamista ”syntinä” pidä nostaa mielestäni mihinkään erityiseen tikunnokkaan ja tekopyhästi ja kuorossa alkaa sitä tuomita, kun useimmiten oma pesä (ahneuden, valehtelun, himoitsemisen, huorintekemisen, omavanhurskauden , vilpillisen mielen, vallanhalun jne. suhteen) on kaikkea muuta kuin puhdas.
Tarkoitan sanoa lähinnä kahta asiaa:
1. Kirkon ei tule vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
2. Vaikka mielestäni homous ei ole mikään erityinen ”synti” tai pahe, niin en myöskään kannata sellaista homonormatiivista tai sukupuoletonta yhteiskuntaa, mikä nyt alkaa olla hegemonistisessa asemassa.
Sari R-L: ”Miten sinun mielestäsi kirkon pitäisi suhtautua esimerkiksi työntekijöihinsä ja jäseniinsä, jotka eivät ainoastaan ole taipumuksensa puolesta syntisiä (esim. taipuvaisia epärehellisyyteen, valehteluun, ahneuteen, homoseksuaalisuuteen jne.), vaan myös harjoittavat tätä syntiä käytännössä, tietoisesti, ilman katumusta ja yritystä parannuksentekoon, eli valehtelevat, varastavat, ahnehtivat, ovat parisuhteessa samasukupuolisen kumppanin kanssa jne. ilman pyrkimystä muutokseen ja katumukseen?”
Vaikken olekaan Kari-Matti, voinen omasta puolestani todeta, että tällaisissa tapauksissa on aina kristityllä – ja varsinkin kirkon työntekijällä – itsellään peiliin katsomisen paikka ja sen lisäksi tällaisen käyttäytymisen rajoja etsitään työyhteisössä yhdessä sovittujen pelisääntöjen puitteissa.
Täydellistä ja synnitöntä maailmaa emme voi rakentaa, mutta rakastavassa yhteisössä on tilaa niillekin, jotka kompuroivat syntiensä kanssa. Myös sen kanssa, etteivät aina edes yritä parannuksen tekoa. Kirkko / seurakunta ei ole tuomioistuin, vaan ”syntisten sairaala”, jossa Kristus ylilääkärinä hoitaa meitä ”taudista” riippumatta. Mutta on seurakunnassakin rakkauden ohella rajat.
Työyhteisössä ristiriitatilanteita helpottaa se, että siellä yleensä on yhdessä sovittu niistä toimenpiteistä, joita tällainen yleistä pahennusta ja häiriötä aiheuttava käytös seurakunnassa aiheuttaa. Sitten esimiehet hoitavat tätä parhaan ymmärryksensä ja kykynsä mukaisesti. Pappien osalta työsuhteen jatkosta päättää tuomiokapituli, muiden työntekijöiden osalta kirkko- / seurakuntaneuvosto.
Ihmisen perinpohjaiseen muuttumiseen ja synnittömäksi tulemiseen en tässä epätäydellisessä maailmassa usko. Lopullista parantumista ja eheytymistä on tiedossa vasta ylösnousemuksen päivänä (enkä nyt viittaa mihinkään yksittäiseen taipumukseen tai synnin harjoittamiseen).
Sari R-L: ”Jos kirkot ovat olleet melkein meidän päiviimme asti yksimielisiä jostain niin tarkoittaako tämä sitä, että niiden pitäisi olla jatkossakin yksimielisiä?”
Tässä on tyypillinen argumentaatiovirhe, jossa yksittäisestä tapauksesta (epämääräisesti ilmaistuna ”jostain”) koetetaan johtaa yleispäteviä periaatteita.
Sarikin tietää, että näin ei voida missään toimia. Ei kirkossakaan.
Kun kyse on ”rakkauden koriin” (eli muuttuvaan etiikkaan) kuuluvista asioista, ne ovat harkinnanvaraisia ja kultturisidonnaisia. Tällaisia asioita ovat mm. lasten kasvatukseen, naisen asemaan ja avioeroon liittyvät kysymykset.
Kun kyse on ”uskon koriin” (eli muuttumattomaan oppiin) kuuluista asioista, ne uskotaan eikä niitä muuteta (ellei haluta perustaa uutta uskonyhteisöä). Tällaisia asioita ovat mm. Jumala-uskoon, ihmisarvoon ja avioliiton perusteisiin liittyvät kysymykset.
Jouni T.,
sanot että ”avioliiton perusteet” eivät kuulu muuttuvan etiikan eli ”rakkauden koriin” vaan muuttumattomien asioiden eli ”uskon koriin”.
Mitä sitten ovat ne ”avioliiton perusteet” joita ei voi muuttaa? Mitkä asiat ovat sellaisia jotka sijoitetaan ”perusteiden” kategoriaan, sellaisten asioiden joukkoon, joita ei saa arvioida lähimmäisenrakkauden valossa – ja jotka ovat siis eettisen arvioinnin ulottumattomissa?
Naisten alamaisuus aviomiehelleen oli pitkään tässä kategoriassa.
Tosiasia on kuitenkin se, että monia avioliittoon liittyviä asioita, joita on pitkään pidetty ehdottoman muuttumattomina, on kuitenkin muutettu. Esimerkkeinä mm. vaimojen alamaisuus ja avioeroon, uudelleen avioitumiseen jne. liittyvät seikat.
Kirkot ovat kyenneet tähänkin asti arvioimaan kriittisesti ”muuttumattomia” asioitaan, silloin kun se on rohjennut tarkastella niitä lähimmäisenrakkauden valossa. Kriittinen itsetutkiskelu on usein ollut kirkoille vaivalloista, koska niiden on hyvin vaikeaa myöntää erehtyneensä ja olleensa väärässä. Kirkoilla on kuitenkin edelleen mahdollisuus itsereflektioon; nyt on käsillä kriittinen itsetutkiskelu koskien seksuaalivähemmistöjä.
Jounin muutoin hyviin kommentteihin lisäisin sen verran, että rakkauden korista löytyy myös muuttumatonta. Pysyvää etiikassa ovat lain toisen taulun käskyt 4 -10. Niiden olemus on epäilemättä heteronormatiivinen.
Tulisi siis muistaa, ainakin mikäli on paitsi Lutheriin, myös hänen tulkitsijaansa Tuomo Mannermaahan uskominen, niin ”rakkauden korista” ja etiikan alueelta löytyy myös muuttumatonta .
Rakkauden ja uskon korit ovat lipilaarien luomuksia, joilla voivat vesittää Jumalan tahdon. Jumalan sana ja sen oikea ymmärrys on sama aina ja ijankaikkisesti. Lipilaarit jotka rakastavat omaa mestarointia jakaen asioita eri koreihin ja esiintyvät Jumalaa viisaampana ovat eksyksissä.
Sari R-L: ”Mitä sitten ovat ne “avioliiton perusteet” joita ei voi muuttaa?”
Muuttumatonta avioliitossa on Jumalan luomisjärjestys ja -asetus: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne” (Gen 1:27-28). Ja lisäksi tämä: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (Gen 2:24).
Nämä luomisjärjestykseen kuuluvat asiat Jeesus vahvisti: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?” Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt 19:4-6).
Muuttumatonta Raamatun mukaan avioliiton perustana on miehen ja naisen välinen liitto. Avioliitto ei siis voi olla sukupuolineutraali – tasa-arvoinen ja syrjimätön kylläkin.
Itse tulkitsen tuon Jeesuksen sanan ”minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” koskemaan myös tätä luomisjärjestystä. Kun Jumala on yhdistänyt miehen ja naisen ja tarkoittanut avioliiton tähän suhteeseen, sitä suhdetta älköön ihminen erottako ja muuttako sukupuolineutraaliksi.
Kuvittelen saavani Raamatun omista teksteistä ja sen intentioista enemmän tukea tälle tulkinnalle kuin Heikki Leppä (tai sinä) omille sukupuolineutraaleille tulkinnoille..
Vai mitä itse arvelet?
Sari R-L: ”Tosiasia on kuitenkin se, että monia avioliittoon liittyviä asioita, joita on pitkään pidetty ehdottoman muuttumattomina, on kuitenkin muutettu. Esimerkkeinä mm. vaimojen alamaisuus ja avioeroon, uudelleen avioitumiseen jne. liittyvät seikat”.
Kuten hyvin tiedät, tosiasioista ei voi johtaa arvoja.
Tiedämme hyvin senkin, ettei kirkko ole ollut erehtymätön eettisissä kysymyksissä. Myös uskon ja rakkauden ”korit” on autuaasti sekoitettu keskenään tai suhtauduttu niihin välinpitämättömästi.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kirkko erehtyy ilman muuta myös avioliiton perusteisiin liittyvissä kysymyksissä, kuten siinä, ettei avioliitto voi määritelmällisesti olla sukupuolineutraali.
Avioliitossa voidaan toimia epäeettisesti ja alistavasti, mutta se ei parane sillä, että koko avioliittokäsite muutetaan sukupuolineutraaliksi.
Heikki Leppä: ”Ahdas ja yksilökeskeinen tulkinta nostaa ihmisyyden normiksi heteroseksuaalin hedelmällisen miehen ja heteroseksuaalin hedelmällisen naisen”.
Voi olla että tämä kuvaamasi asiantila on ”ahdasta” ja ”yksilökeskeistä” raamatuntulkintaa, mutta kirkon opetus (ja ns. luonnonoikeudellinen periaate) lähtee siitä, että tämä miehen ja naisen heteroseksuaalisuus on vain välttämättömyys ihmissuvun olemassaololle.
Normit ovat ihmisten luomia, suvun jatkuminen ja siihen tähtäävä seksuaalisuus ovat Jumalan (evoluutiossa) luomia ja Hänen erityisellä tavalla siunaamiaan. Tämä oli myös Vapahtajamme vahvistama asiantila.
Muuten Heikin edustama eksegeesi ei tuonut esiin mitään yllättävää tai uutta. Raamattuargumentaation lähtökohtahan on tietysti ilmoituskäsitys, johon nojaamme. Jos Jumalalla on jokin muuttumaton tahto ihmisen jatkuvasti muuttuvan seksuaalisen identifikaation suhteen, hän on sen jo ammoin ilmoittanut – tai jättänyt sen meidän päätettäväksemme.
Turtiainen: ”suvun jatkuminen ja siihen tähtäävä seksuaalisuus”
Suvun jatkuminen ja siihen tähtäävä – kuten ei minkään muunkaan sorttinen – seksuaalisuus eivät ole riippuvaisia avioliitosta, eikä avioliitto suvun jatkumisesta ja siihen liittyvästä – eikä muunkaan sorttisesta – seksuaalisuudesta.
Kimmo, avioliitto ei tietenkään ole itsessään edellytys ihmissuvun jatkumiselle, mutta heteroseksuaalisuus on.
Jouni, kirjoitat: ’Normit ovat ihmisten luomia, suvun jatkuminen ja siihen tähtäävä seksuaalisuus ovat Jumalan (evoluutiossa) luomia ja Hänen erityisellä tavalla siunaamiaan. Tämä oli myös Vapahtajamme vahvistama asiantila.’
Ei tässä kukaan halua sorkkia biologiaa. Hedelmöitykseen tarvitaan siittiö- ja munasolu ja kaikki tietävät, mikä on luomumenetelmä niiden saattamiseksi yhteen. Mutta tästä ei seuraa, että meidän pitäisi arvostaa miehen ja naisen liittoa eri lailla kuin kahden miehen tai kahden naisen liittoa.
Kiitos Heikille kirjoituksesta.
”Kertomus voidaan tulkita väljemmin niin, että mies ja nainen sisältävät myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. ” miksi raja vedetään aina tähän? Miksi tätä ei voi laajentaa moniaviosuhteisiin tai suhteisiin eläimiin. Miten Heikki vetää rajan vain tähän? Onko kysymys Heikin kuvaamasta ahtaasta tulkinnasta.
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. (Mt 7:12) Tulkitsen tätä niin, että kun itse tahdon omalle parisuhteelleni yhteisön tunnustuksen, minun tulee antaa sama tunnustus myös lähimmäiseni parisuhteelle.” Ihmisoikeuksiin ja uskonnolliseen vakaumukseen kuulee homoliittojen vastustaminen. Tämä on suuri oikeus joka jokaisella on. Tätä oikeutta on puolustettava.
”Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. (Rm 1:26b-27a)” Tässä kohtaa vaihtaminen on tapahtunut Aadamissa ja Eevassa. He ovat vaihtaneet ja olemme tuosta vaihdosta osallisia. Kääntäen, osa homoseksuaaleista ovat vaihtaneet homoseksuaalisuuden heteroseksuaalisuuteen. Joka ei ole luonnonvastaista.
”Toisaalta luterilaisuudessa on aina tehty ero Raamatun pysyvän totuuden ja aikaan sidotun aineksen välillä. Tätä eroa ei ole tehty Raamatun sanamuodon perusteella. ”
Homoseksuaalisuus ei ole aikaan sidottua, siksi Raamattu sitä vastustaakin.
Kirkko ei ole moniääninen vaan yksiääninen.
Käsittääkseni Asser Stenbäckin aikana lääketiede oli sillä kannalla että homoseksuaalisuus on sairaus. Käsitys on muuttunut vasta myöhemmin. Tuskin aikakaudelta löytyy lääkäriä joka julkisesti olisi ollut eri mieltä.
Suurimmaksi osaksi varmastikin totta, mikä kertoo aika paljon myös yleisemminkin psykiatriasta ”tieteenalana.” Stenbäckhän suositteli myös homojen kastrointia.
Kyllä psykiatria on aivan pätevä tieteenala. Sen tutkimusmenetelmät perustuvat yleisesti (luonnon)tieteellisesti hyväksyttäviin metodeihin ja paradigmaan.
Kuten kaikissa tieteenaloissa, tutkimustulosten johtopäätösten tekemisessä vaikuttavat tutkijoiden arvomaailma ja käsitys oikeasta ja väärästä.
Asser Stenbäck oli aikansa ja sen ajan tieteellisen paradigmansa lapsi. Hänen ehdotuksensa homoseksuaalien kastroimisesta heijastelee enemmän tuon ajan yleistä lääketieteellistä ”eheytysnäkemystä” kuin hänen itse keksimäänsä homoseksuaalisuuden ”parannuskeinoa”.
Jouni,
olen saanut sen käsityksen että myös sinä kannata homojen ”eheytymistä” , ainakin siinä mielessä, että jos homot haluavat parisuhteen ja perheen niin heidän tulisi mennä heteroseksuaaliseen avioliittoon. Vai olenko väärässä?
Pidät nähdäkseni homoseksuaalisuuden toteuttamista syntinä.
Jos et kannata eheytystä (esim. eheytysterapiaan hakeutumista) niin miten sinun mielestäsi sellaisen kristityn homoseksuaalin tulee toimia, joka haluaa seksuaalisuhteen ja elää parisuhteessa rakastamansa kumppanin kanssa, mutta joka haluaa myös noudattaa Jumalan tahtoa?
Turtiainen: ”Kyllä psykiatria on aivan pätevä tieteenala. Sen tutkimusmenetelmät perustuvat yleisesti (luonnon)tieteellisesti hyväksyttäviin metodeihin ja paradigmaan.”
Juu, olen samaa mieltä. Näin on. Samaa ei voi sanoa teologiasta.
”Pidät nähdäkseni homoseksuaalisuuden toteuttamista syntinä.” Sari R-L
Tarkkaan ottaen se on syntiä Raamatun ilmoituksen mukaan. Jos Raamatun ilmoituksen mukaan seksuaalinen kanssakäyminen on sallittua vain avioliitossa ja avioliitto on Raamatun ilmoituksen mukaan yhden miehen ja yhden naisen solmima liitto, niin on aivan loogista, että kaikki muut (esiaviolliset, syrjähypyt avioliitossa jne, ) ovat syntiä.
Vai miten sinä Sari asian päättelet?
Kirkon pitäis johdonmukaisuuden nimisä kieltäytyä vihkimästä paria, jonka voi aiheelisesti epäillä harjoitavan avioliitossaan esim. ylensyönnin eli ahneuden syntiä!
Tässä argumentaation ongelmana, että oletetaan avioliitolle olevan joitakin muita edellytyksiä kuin se, että avioliittoon aikovat ovat täysi-ikäiset ja muutenkin avioliiton laillisuusehdot täyttävät mies ja nainen.
Muuta johdonmukaisuutta ei kirkolliseen avioliittoon vihkimisessä tarvitse olla.
Sen sijaan kristillisen ihanteen mukaiseen elämään on paljon sellaista, johon harva meistä yltää (minä en ainakaan).
Onneksemme Jumalan tuomio on tekojemme mukaan (jottei kukaan pääsisi teoillaan kerskumaan), mutta pelastuksemme perustuu Jumalan armoon Kristuksessa.
Onneksi ensi vuonna voimaan tulevassa avioliittolaissa on otettu huomioon myös homoseksuaaliset lähimmäiset. Valitettavasti tämä nökökulma puuttuu sinun ajattelustasi.
Sari R-L: ”Onneksi ensi vuonna voimaan tulevassa avioliittolaissa on otettu huomioon myös homoseksuaaliset lähimmäiset. Valitettavasti tämä nökökulma puuttuu sinun ajattelustasi.”
Kuten olen jo aiemminkin todennut, nykyisen avioliittolain mukaan kenenkään seksuaalinen / sukupuolinen suuntautuminen ei ole este avioliton solmimiselle. Nykyinen avioliittolaki on siis tasa-arvoinen ja syrjimätön.
Avioliitto on (kirkon opetuksessa) jo määritelmällisesti miehen ja naisen välinen asia. Se ei voi olla sukupuolineutraali.
Mikäli homoseksuaalit haluavat elää parisuhteessa, he voivat tehdä sen ilman avioliittoakin. Niinhän monet heteroseksuaalitkin ovat ratkaisseet parisuhteensa järjestelyt.
Miksi minulla (tai jollain muulla kirkkoherralla) olisi jotain sellaista vastaan? Kirkon työntekijäksikin voidaan kutsua homoseksuaali, joka elää parisuhteessa – kunhan hän vain opettaa avioliitosta, kuten kirkkokin opettaa.
Kirkon opetuksen kannalta ihanteena pidän luonnollisesti sitä, että homoseksuaali kristitty pidättäytyisi samansukupuolisesta parisuhteesta, mutten ole niin naiivi, että kuvittelisin sellaisen olevan kategorisesti mahdollista. Mihinkään ”eheytykseenkään” en usko (paitsi ylösnousemuksen päivänä).
Ja sitä paitsi (paavi Fransiskuksen sanoin) : mikä minä olen heitä tuomitsemaan?
Avioliitosta opetan kuitenkin niin kuin kirkkommekin opettaa. Siihen on minulla erinomaiset raamattu- ja oppiperusteet. Saanko kirkon pappina pitää niistä kiinni?
Miksei Heikki Lepän piispa puutuu julkiseen Raamatun vastaiseen kirjoitteluun? Selvää väärän opin levittämistä.
Ensinnäkin keskustelu Raamatun tulkinnasta ei ole Raamatun vastaista. Keskusteluun kuuluu normaalisti erilaisia mielipiteitä. Jos on eri mieltä voi esittää oman mielipiteensä ja perustella, miksi se on parempi kuin toisen mielipide.
Toiseksi piispa hyvin harvoin puuttuu mihinkään pappien tekemisiin oma-aloitteisesti. Yleensä joku kantelee kapituliin, ja kapituli tutkii sitten kantelun. Ja päättää sen mukaan mitä tutkimuksessa ilmenee.
Kolmanneksi keskustelun vaientaminen sanktioilla uhaten on diktaattorien tapa toimia. Suomen kirkossa kukaan piispa ei ole niin tyhmä, että lähtisi sille tielle.
Tässäpä ei ole kysymys mielipiteistä, eikä työnantajasi kanta asiaan ole ollenkaan epäselvä. Pelkästään laatimasi otsikko on käsitteenä tuntematon kirkossa ja itsessään väärää oppia. Papin tulisi mielestäni ymmärtää mikä on avioliitto, kun ei ymmärrä, tulisi työnjohdon opastaa.
Vanhassa sadussakin tulkittiin, että keisarilla on uudet vaatteet. Tässä blogissa tosiaan tulkinnoissa löytyy. Kehäpäätelmässä valitaan ensin lopputulos ja sitten ryhdytään tulkitsemaan sitä kohti.
Voin hyvin uskoa, etteivät piispat puutu juuri mihinkään. Tarvetta kyllä olisi (ollut jo aikaa). Puuttuvat he kyllä jonkin sirpaleryhmän sakramentteihin, ilmastonmuutokseen, ajallisiin hallintokysymyksiin, joihin on syytäkin puuttua, mutta hipihiljaa ollaan – ainakin niin hiljaa etten itse ole kuullut- kun julkisyntejä juntataan kirkon alttareille.
Työnantajan kanta? Eipä ole tullut piispainkokoukselta vielä ohjetta, joten ei se kanta ole kaikilta osin selvä. Toiseksi ihmisellä on oikeus vaikuttaa oman kirkkonsa kannanmuodostukseen eri tavoin.
Ja kolmanneksi toivon näkeväni sen päivän, kun Suomen kirkko seuraa tässä asiassa skandinaavisia sisarkirkkojamme, joilla on sama oppiperusta kuin meilläkin. Että se siitä harhaopista.
Homoseksuaalisuuden rangaistavuutta poistettaessa lausuntonsa antoi myös Helsingin hovioikeus. Hovioikeudenneuvos Paavo Hiltunen vastusti lainmuutosta mikä ei liene kenellekään yllätys. Eikä vastustaminen muutenkaan siihen aikaan niin tavatonta ollut. Tänään ei kukaan vaadi rangaistavuuden palauttamista.
Lääketieteestä en osaa sanoa muuta kuin sen että homoseksuaalisuus taitaa olla ainoa ilmiö josta ei saa vapaasti enää keskustella. Tarkoitan tässä nyt lähinnä syitä. Ainoa poliittisesti korrekti mielipide on se että ilmiö on synnynnäinen.
”Ainoa poliittisesti korrekti mielipide on se että ilmiö on synnynnäinen.”
Ja myös tieteellisesti sekä korreksti että oikea:
TIEDE JA YMPÄRISTÖ
|
SEKSUAALISET VÄHEMMISTÖT
Geneettinen analyysi, jossa tutkittiin 409 paria homoveljeksiä, todistaa tieteellisesti, että ihmiset syntyvät homoiksi.
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 8- ja Xq28-kromosomit vaikuttavat miesten seksuaaliseen suuntautumiseen.
–Tämä tutkimus iskee taas yhden naulan arkkuun teorialle, että homous olisi valittu elämäntyyli, neurologi Simon LeVay kommentoi New Scientist -lehdessä.
Tutkimus julkaistiin Psychological Medicine –lehdessä.
Yritin sanoa että tieteessä mikä tahansa asia on lupa kyseenalaistaa. Mainitsemasi neurologin lausunto on hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitin. En siis väitä että hän on väärässä mutta tieteessä tavataan sanoa: tämänhetkisen tiedon mukaan on niin ja niin.
Psykiatri Jorma Palo kirjoitti aikanaan Huutomerkki-kirjassa että vankilassa miehestä voi tulla homo koska siellä ei voi harjoittaa seksiä naisen kanssa. Tämä on selvä viettelyteoria. Nykyään kukaan ei uskaltaisi sanoa näin.
Kukan ei ’tule’ homoksi missään vaiheessa eikä mistään syystä. Kukin o n synnynäisesti sitä mitä on. Vankiloissa on kyse milloin on ja jos on seksuaalisesta substituutiosta.
Heinolan tietämys tässä(kin) tapauksessa on varsin yksipuolinen. Muun muassa Setassa on ollut vahvaa kannatusta näkemykselle, että homous ei ole ”synnynnäinen” ominaisuus, esim. Olli Ståhlströmin väitöskirja.
Tod.näk. asia on niiin, että homoseksuaalinen taipumus muodostuu eri yksilöillä eri tavoin. Toisilla painottuvat geneettiset tekijät, toisilla karkeasti sanoen kaikki se, mitä luetaan ”ympäristöön.” Lisäksi tulisi muistaa, että molemmat em tekijät myös muovaavat ja ehdollistavat toisiaan, ja kuten sanottu: eri yksilöillä eri tavoin.
”Heinolan tietämys tässä(kin) tapauksessa on varsin yksipuolinen. Muun muassa Setassa on ollut vahvaa kannatusta näkemykselle, että homous ei ole “synnynnäinen” ominaisuus, esim. Olli Ståhlströmin väitöskirja.”
Nuo käsitykset ovat jo vanhentuneita tuohon uusinpaan kattavaan amerikalaistutkimukseen nähden! Pitänee toistaa TIEDE JA YMPÄRISTÖ
|
SEKSUAALISET VÄHEMMISTÖT
Geneettinen analyysi, jossa tutkittiin 409 paria homoveljeksiä, todistaa tieteellisesti, että ihmiset syntyvät homoiksi.
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 8- ja Xq28-kromosomit vaikuttavat miesten seksuaaliseen suuntautumiseen.
–Tämä tutkimus iskee taas yhden naulan arkkuun teorialle, että homous olisi valittu elämäntyyli, neurologi Simon LeVay kommentoi New Scientist -lehdessä.
Tutkimus julkaistiin Psychological Medicine –lehdessä.
Seppo hyvä, ei yhdellä käyttäytymisgenetiikan tutkimuksella (eikä sen akuankka-uutisoinnilla)mitään todisteta. Eikä etenkään silloin kun väitetään löytyneen jokin ”homogeeni” tai ”-kromosomi.”
Se mitä käyttäytymisgenetiikka on kiistatta todistanut on se, että kaikella käyttäytymisellä on geneettinen perusta, mutta samaan hengenvetoon korostetaan, että kasvuympäristö jne. ehdollistaat geneettisia ominaisuuksia, ja toisinpäin.
Laaksonen, ko tutkimus täyttää tietelliset kriteerit ja sitä ei ole kumottu. Eikä se ole ainoa tutkimus joka on antanut saman tuloksen. On olemassa mm. ruotsalaistutkimus ja italaistutkimus/Padovan yliopisto.
Etkä sinä voi tiedettä a’priori määräillä sanoen, että jos tulos on geeneihin tai kromosomeihin perustuva se ei voi olla totta.
Mielenkiintoista, että Heikki Lepän mukaan jokseenkin kaikki Raamatun kohdat, missä puhutaan homoseksuaalisista suhteita kielteisesti ovat aikasidonnaisia.
Jos näin on/olisi niin itse kukin voisi poimia Raamatusta kohtia, jotka ovat ristiriidassa oman käytöksen kanssa ja ilmoittaa, että nehän ovat aikasidonnaisia eivätkä näin ollen enää voimassa.
Etkö itsekin tee niin?