Trenton konsiili(1545-1563) opetti, että totuus sisältyy ”kirjoitettuihin kirjoihin (Raamattuun) ja kirjoittamattomiin traditioihin”. Reformaatio taas arvosteli myöhempiä perinteitä ”ihmissäädöksinä” ja piti kaikessa traditiossa ratkaisevan ohjeellisena sitä apostolista traditiota, joka sisältyy Raamattuun. Tunnus ”yksin Raamattu” (lat. sola Scriptura) ei siten merkinnyt tradition hylkäämistä, vaan oikean tradition korostamista vääriä traditioita vastaan ja sen asettamista myöhempien traditioiden yläpuolelle. ”Reformaatio ei ole kapinaa aitoa traditiota vastaan, vaan vastalause niille inhimillisille traditioille kirkossa, jotka väärentävät Kristuksen evankeliumin” (Luterilaisen Maailmanliiton III yleiskokous, Minneapolis 1957). ”Siksi voimme sanoa, että elämme kristittyinä evankeliumin Traditiosta, josta todistaa Raamattu ja joka on välittynyt kirkossa ja kirkon toimesta Pyhän Hengen voiman avulla” (IV Faith and Order -maailmankonferenssi, Montreal 1963). ”Pyhien isien lausunnot todistavat tämän tradition elävöittävästä läsnäolosta, jonka rikkaudet virtaavat uskovan ja rukoilevan kirkon käytäntöön ja elämään. Tämän tradition välityksellä kirkko on tullut tuntemaan pyhien kirjojen koko kaanonin. Sen kautta myös itse pyhät kirjoitukset käsitetään yhä syvemmin ja ne saadaan jatkuvasti vaikuttamaan. Näin Jumala, joka muinoin on puhunut, on keskeytyksettä vuoropuhelussa rakkaan Poikansa morsiamen kanssa, ja Pyhä Henki, jonka kautta evankeliumin elävä ääni kaikuu kirkossa ja sen kautta maailmassa, johtaa uskovat koko totuuteen ja antaa Jumalan sanan runsaasti asua heissä(Kol 3:16)” (Vatikaanin II konsiili 1962-1965, Dei Verbum 8).
Riitta ja Seppo A. Teinonen: Ajasta ylösnousemukseen.
Kirjaneliö 1975. s. 277
Aamen , juuri näin! Väärin ymmärrettynä Lutherilaisuus on samaa, kuin Amerikkalaiset vapaat suunnat, jotka eivät yhdy yhteiseen Kristilliseen tunnustukseen.
Kirkko on yhteinen Apostolinen seurakunta, jolla on yhteinen usko.
Kiitos Ismo vahvistuksesta
sekä kommentista. Teinoset sen hyvin sanoiksi pukevat.
Teinosen lausuma on sikäli epätarkka, että yksin Raamattu tuli määrääväksi prinsiipiksi juuri uskonpuhdistuksessa. Tämä oli lutherin idea ja tämä johti yhtenäisen kirkon tradition hylkäämiseen. Raamatun tulkinnasta tuli induvidualistinen, siksi luterilaisia eri kirkkoja ja tunnustuskuntia syntyy ja he syyttävät toinen toisiaa.
Jos uskon puhdistus olisi sanonut, että he hylkäävät kirkollisen tradition tämä olisi johtanut joukko pidätyksiin välittömästi. Uskonpuhdistuksen palaamme isiin lause on poliittinen kikka, jolla konstruktio saatiin näyttämään uskottavalta. He todella itse uskoivat palaavansa oikeaan traditioon. Näinhän myös helluntailaiset uskovat. Onko se totta, onkin sitten toinen asia.
Sami,
apostolinen traditio ja sen edustajat valitsivat Raamatun kaanonin ja juuri tähän traditioon luterilaisuus pohjaa. Teinoset ovat oikeassa.
Mikko, olet informoitu väärin.
Sami,
pitää olla varuillaan ettei ole informoitu oikein väärin.
Veli todistaa väkevästi🙂
Sami,
🙂
se on hyvä, kun kyseenalaistat auktoriteetteja. Niin isät, myös Luther, kuin paavi kuin tunnustuskirjatkin, ovat kaikki alisteisia Jumalan sanalle.
Mikko, tässä taas toistat kirjallisen tradition ylivertaisuuden. Kirkossa ei ole ikinä opettu näin. Se on uskonpuhdistuksen keksintö.
Sami,
jos katsot Raamatun vanhan ja uuden liiton pyhiä niin kyllä he kirjoituksiin perustivat toivonsa. Sikälikin Teinoset ovat oikeassa.
Mikko, Vt ja Ut kirjoitukset ovat syntyneet paljon myöhemmin. Sen sijaan suullinen traditio on paljon vanhempi. Kirjoituksia ei yksinkertaisesti ollut.
Sami,
yhtenäinen kirkko ”hajosi” jo ennen uskonpuhdistusta.
Linkitän tähän mainion tätäkin asiaa koskevan tekstin.
https://www.kotimaa.fi/blogit/kirkko-on-yksi-kaikkina-aikoina/
Mikko, siksi sitä ei kutsutakkaan yhtenäiseksi kirkoksi. Yhtenäinen kirkko on ihan eri asia.
Sami,
kukaan ei varmaankaan halua, että kirkko ”hajoaa”…paitsi vanha vihtahousu. Olemmeko me rakentajia vai hajottajia?
Wilhelm Löhen mukaan kirkko on yksi kaikkina aikoina. Meidän kilvoittelumme on pysyä siinä hänen mukaansa.
Mikko, Löhen kirkkokäsitys on abstrakti, kuin avaruudessa leijuva epämääräinen sumupilvi. Tämä on tyypillistä uskonpuhdistukselle, ei oikein tiedetä mikä on kirkko kun on itse perustettu ns. ”kirkko”.
Sami,
Minulle Raamattu on rakkain kirja ja Jumalan ilmoitussana. Olen kristitty ja kuulun kirkkoon. Kirkkoni peruskivi on itse Jeesus Kristus. Siihen kuuluvat myös profeetat ja apostolit, sekä menneiden aikojen pyhät.
Mitä sinä minulta vielä ”vaadit”?
”Mitä sinä minulta vielä ”vaadit”?
Nonniin, että silleen 🥱🥱🥱
Sami,
niin, mikä on agendasi?
Toisessa blogissani kysyin tunnustuskuntaasi ja pyysin sinua avaamaan kysymystesi taustalla olevia ajatuksia. Et kuitenkaan keskustelemaan alkanut. Tulee sellainen olo, että ”jankkaat” kysymyksilläsi alkamatta kuitenkaan avoimeen keskusteluun, joka eroa suorittamastasi jatkuvasta ”kuulustelusta”.
Mikko, minä kysyi sinulta usesmpaan kertaan. Sinulta ei tullut mitään vastausta. Silloin on vaikea keskustella.
Sami,
tuo ei ole totta. Vastasin sinulle moneen kertaan useisiin kysymyksiisi. Sinä et ole vastannut yhteenkään.
Mikko, tuo on sinun näkemys asiasta, ja se on ihan ok.