Iltapäivälehdet eivät yleensä kiinnitä paljonkaan huomiota hengellisiin kesätapahtumiin. Jehovan todistajien aluekonventti näyttää tänä vuonna olevan poikkeus: Uskontojen Uhrien Tuki ry:n vankasti tukema iltalehtiuutisointi paljastaa, että Raamatun tapahtumien filmatisoinnissa on nyt sitten aivan liikaa väkivaltaa. (Uutinen ja filmin youtubetus löytyvät osoitteesta: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016052521622385_uu.shtml)
En voi ottaa kantaa tähän väkivaltaväitteeseen ainakaan nyt, koska katselen ensimmäistä kertaa kuningas Hiskian aikaista sodankäyntiä suurelta screeniltä vasta tulevana viikonloppuna. Iltalehden ”elokuva-arvostelu” onkin vain ponnahduslauta varsinaiselle aiheelleni, jossa esitän seuraavia kysymyksiä keskustelun siemeneksi: Onko Raamattu todella niin väkivaltainen kirja kuin usein väitetään? Millaista on Raamatun väkivalta verrattuna ihmisen yleisesti harrastamaan? Saako lapsille kertoa, että kyllä se Raamatun Jumala hävittää pahat ja pahuuden?
Miltähän mahtaisi näyttää Nooan ajan vedenpaisumuksen filmatisointi? Raamatun mukaan silloin tuhottiin ainakin 99,99% maapallon väestöstä. Ja syynä oli nimenomaan väkivalta: ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa”(1.Mo6:13).
Kun Israelin kansa pääsi Joosuan johdolla luvattuun maahansa, rauhaisa rinnakkaisolo entisten asukkaiden kanssa ei tullut lainkaan kyseeseen. Noiden kansojen kulttuuri kun oli aivan liian väkivaltainen, joten: ”Heille annettiin käsky: ”Menkää Gileadin Jabesiin ja surmatkaa sen asukkaat, myös naiset ja lapset.”(Tuom21:10)
Myös yksittäisissä tilanteissa Kaikkivaltias saattoi ottaa takaisin elämänlahjan sen holtittomalta käyttäjältä. Esimerkiksi Aaronin tottelemattomat pojat surmattiin oman, Jumalalle uskollisen isän silmien edessä(3.Mo10:2) Aaron ei purnannut, koska tiesi, että oikeus toteutui.
Kaikissa edellä poimituissa raamatullisissa surmaamistilanteissa on sama käsikirjoitus:
1) Kaikkivaltias yksin päättää kuolemantuomiosta.
2) Kuolemantuomio kohdistuu vain ja ainoastaan niihin, joiden elämäntavat ovat menneet riittävän pitkälle Luojan tahdosta.
3) Koskaan ei yksityisellä Jumalan palvelijalla ole ollut oikeutta päättää itsenäisesti elämästä ja kuolemasta, olipa kanssaihminen sitten kuinka ikävä ihminen tahansa.
Vaikka Jehova toisinaan laittoi ihmisten elämälle ennenaikaisen päätepisteen Raamatun vanhempaa osaa kirjoitettaessa, sanotaan, että ”hän vihaa sitä, joka rakastaa vääryyttä.”(Ps11:5) Tässä ja 1.Mo6:13:ssa käytetyn sanan ”chamac” perusmerkitys on ”väkivalta”, kuten useat englanninkieliset käännökset psalmijakeen kääntävätkin.
Vapahtajamme Jeesus Kristus asetti sitten kristityille väkivallan suhteen totaalikiellon, ei yksin eikä porukassa. Miekkaan tarttuminen merkitsi nyt askelta miekkaan hukkumiselle, eikä vihollisen rakastaminen ja hänen puolestaan rukoileminen tietenkään sovellu silloin kun toiselta aiotaan henki riistää. (Mat5:44;2.Ko10:3,4)
Jumalan Poika kyllä sitten itse toimii taivaallisena sotapäällikkönä, enkeliarmeijoiden komentajana ja puhdistaa maapallon kaikenlaisesta väkivallasta. Näin Raamatun viimeisessä kirjassa Jeesuksen toiminnasta: ”Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin(Ilm19:15) Tämän invaasion seuraus on se, että ”kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään”(Jes65:25)
Olen sitä mieltä, että Raamatun väkivaltalogiikka on oikein hyvin perusteltu. Maapallollamme on tätä nykyä paljonkin osia, joissa silmitön väkivalta on karannut niin pitkälle, ettei tavallisilla ihmisillä ole muuta keinoa kuin paeta. Yli 60 miljoonaa pakolaista varmasti taputtaa ajatukselle väkivaltaisen maailman lopusta. Mutta entä sinä? Annatko myös sinä täyden tukesi sille väkivallan juuriaan myöten poistavalle voimatoimelle, jonka seurauksena Kaikkivaltiaan tahto tapahtuu ”myös maan päällä niin kuin taivaassa”?
Oli väkivalta raamatullista tai ei, väkivalta on väkivaltaa, ja on aina arvioitava tarkasti, millaista materiaalia voidaan esittää laajassa yleisötilaisuudessa, jossa on läsnä myös paljon lapsia. Raamattu ei voi olla perustelu sille, että lapsille voidaan esittää mitä halutaan.
Sotaelokuvaa lapsille vahingollisempana pitäisin niitä elokuvia, joissa hekumoidaan lopun ajoilla. Niitä, joissa Jehovan todistajat piileskelevät kellareissa muuta maailmaa, ja joissa viranomainen suhtautuu Jehovan todistajiin vihamielisesti ja tunkeutuu kellareihin. Näissä elokuvissa kellareissa on mukana myös lapsia, jolloin lapset osaavat samaistua niihin täydellisesti.
Sotaelokuvia vahingollisempia nämä ovat siksi, että ne esitetään Jehovan todistajille ja läsnä oleville lapsille _todellisina_ lähitulevaisuuden tapahtumina. Tapahtumina, joihin läsnäolevat lapset tulevat olemaan niin ikään osallisina, ja (Jehovan todistajien näkemyksen mukaan) todennäköisesti vieläpä melko pian. Tällaisilla skenaarioilla hekumointi on lapselle äärimmäisen ahdistavaa. Lapsen mieli ei ole millään tavalla valmis käsittelemään tällaisia skenaarioita (jos kohta aikuisenkaan).
Kirjoitit:
”Kaikissa edellä poimituissa raamatullisissa surmaamistilanteissa on sama käsikirjoitus:
1) Kaikkivaltias yksin päättää kuolemantuomiosta.
2) Kuolemantuomio kohdistuu vain ja ainoastaan niihin, joiden elämäntavat ovat menneet riittävän pitkälle Luojan tahdosta.”
Kohta kaksihan ei pidä paikkaansa. Vedenpaisumuksessa tapettiin vauvat, sylilapset, lapset, nuoret ja kaikki muutkin syyntakeettomat, kyselemättä.
Kiitos kommentistasi. On mukava, että keskusteluun tulee uusia näköaloja.
Koska otsikko nyt kuitenkin on ”Raamattu ja väkivalta”, jätän kommentoimatta Jehovan todistajien laajan videotarjonnan osoitteessa www. jw.org. Itse kukin voi sieltä käydä katsomassa ja – sen jälkeen ”hekumoimassa”- kuten tekstissäsi asian toistuvasti ja hauskasti ilmaiset.
Tuossa Sepon kanssa jo keskustelimme siitä, miksi ääritapauksissa Jehova hävitti kokonaiset kansat, ihan sylilapsia ja sikiöitä myöden. ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa”, kuului Kaikkivaltiaan toimintasuunnitelma jo ennen pelastavan arkin rakennusprojektia.
Kaikissa tilanteissa Raamattu ei kerro tarkkoja detaljitietoja Jumalan menettelyistä. Meidän uteliaisuutemme ei näissä poikkeustilanteissa saa täydellistä vastausta. Toisia sellainen risoo aika lailla, ja Luojaa syytellään sitten oikein olan takaa. Me, jotka tunnemme Raamatun Jumalan Jehovan olemme hiukan harkitsevampia emmekä tee aivan kevyin eväin johtopäätöksiä paljon meitä viisaammasta. Luotamme nimittäin lujasti siihen, että Kaikkivaltias toimii ja on aina toiminut täydellisten oikeusperiaatteiden mukaisesti.
Lienet kanssani samaa mieltä siitä, että meidän oikeustajumme -sinun ja minun- saa helposti kallistumia ympäröivän maailman mukana.
“Kristityt nousivat aseellisesti vastustamaan natseja.”
Rauli kirjoitit,
Koska? Kuinka suurin joukoin? Oliko kyse vain yksittäisistä, suurin osa “kristityistä” kun sanoi “Heil” Hitleriin pelastajana viitaten. Oliko Hitlerin joukoissa yhtäkään sellaista, jotka olisivat ottaneet askeltakaan Kristuksen jalanjäljissä?
Epäilen vahvasti, ettei ollut.
Historian tuntemus auttaa tässä. Mainitsen nyt vaikka Bonhoeffer Dietrich, joka virsi löytyy virsikirjasta nro 600. Hän oli pappi joka vastusti ja osallistui pommiattentaatiin Hitleriä vastaan. Lukuisia pappeja lähetettiin keskitysleirille koska he eivät hyväksyneet Hitlerin toimia.
Sellainen historian tulkinta jossa mutkat vedetään suoriksi ei vastaa todellisuutta.
Olen kuullut paljon myönteistä Bonhoefferista. Taisi olla kovin vähän niitä ”kristittyjä”, jotka eivät Hitleriltä pelastusta odotelleet? Kun vähän mutkia taas suoriksi vetelen.
Sitä kuitenkin vähän ihmettelen, että miksi hän sitten pommin kanssa laillista esivaltaa vastaan nousi. Olisikohan Vapahtajamme vastaavassa tilanteessa pommimieheksi ryhtynyt? Ei varmasti, vai mitä ajattelet sinä?
Jeesus muistaakseni käytti ruoskaa ajaessaan temppelistä myyjiä ulos.
Demonista esivaltaa joka on menettänyt suhteellisuudentajun tulee vastustaa. Jeesuskin varmasti vastustaisi aj pommittaisi kuten saksan monet kristityt. Se on raamatullista.
Muistat aivan oikein. Näin Raamattu kertoo Jeesuksen reippaista otteista temppelissä: ”Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä.”(Joh2:15)
Vedät sitten tästä tapahtumasta sellaisen johtopäätöksen, että Jeesus kannustaa toiminnallaan aktiiviseen ”demonisen esivallan” vastustamiseen. Jopa pommin heitto on mielestäsi ”raamatullista”. Tietysti minua kiinnostaa se, miten rajaat tuon ”demonisen esivallan” tavanomaisesta?
Jeesuksen maan päällä ollessa oli Mooseksen välityksellä solmittu lakiliitto voimassa. Kansa oli rappeutuneen uskonnollisen johdon myötä luopunut Jehova Jumalan oikeasta palvonnasta. Johannes Kastaja saarnasi heille katumusta, minkä jälkeen Messias tuli ”kuin kanaemo kokoamaan poikaset siipiensä suojaan”.(Mat23:37)
Jeesus toimi temppelissä Isänsä antamin valtuuksin ja kohdisti toimenpiteensä omaisuuskansan uskonnollista ydintä, temppeliä, ja siellä harjoitettua räikeyttä vastaan. Kuten voit Raamatusta lukea, Jeesus ei käynyt kauppiaiden kimppuun. Hyökkäys kohdistui ainoastaan ja vain aineelliseen. Näin Raamattu kertoo tilanteesta: ”Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: ’Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut'”.(Joh2:17)
Esivalta Jeesuksen aikana koostui ensinnäkin sanhedrinista, juutalaisten ylimmästä tuomioistumesta, jolla oli myös lainsäädäntövaltaa. Sitten oli tietysti Rooman hallinto, jonka piirteitä Raamattu myös valottaa. Näitä instansseja vastaan Vapahtajamme ei koskaan pullikoinut vaan kertoi ”keisarille kuuluvasta” ”Jumalalle kuuluvan” ohella(Lu20:25)
Ei sen Jeesuksen ruoska mistöään ’nuoranpätkistä’ oltu tehty. Tämä on vain asian vestittämisen pyrkivää väärää käännöstä. Skoihion oli terävistä kaisloista tehty ruoska, samoista kaisloista tehtiin, mm. laivojen ankkuriköysiä. Jos saat sellaisen ruoskanpään silmääsi se on näkö pois tai jos kaulavaltimoosi se on henki pois!
Hyökkäys kohdistui ainoastaan ja vain aineelliseen.
Ja kailella kunnialla: höpönhöpön, mihin aineellisten päytienkaatamiseen ruoskaa olisi tarvittu? Hän ajoi ihmiset pois ruoskan voimin ja sadat kauppiaat eivät pelkästä ’narukimpun’ esitelystä olisi edes hievahtaneet, kenties tikahtunet kylläkin nauruun…
Huomaatko Seppo kahdessa toteamuksessasi pienoisen ristiriidan: ”Ei sen Jeesuksen ruoska mistään ‘nuoranpätkistä’ oltu tehty. ” ja ”Skoihion oli terävistä kaisloista tehty ruoska, samoista kaisloista tehtiin mm. laivojen ankkuriköysiä.”(totta: esim Apt 27:32)
Olisiko oikein siis sanoa, että ruoska oli tehty köydenpätkistä? Sitten vain käymme inttämään, mikä on rajapaksuus köyden ja narun välillä? (Englantilaiset käännökset käyttävät rope-sanan ohella ilmausta cord, joka voidaan kääntää sekä köydeksi, naruksi että nuoraksi.)
No leikki leikkinä, Jeesuksen ruoskamateriaali ei ole tietenkään keskustelumme otsikon kannalta olennainen asia. Pointti on siinä, kohdistiko Jeesus ruoskansa kauppiaisiin, jotka temppelissä kyseenalaisia liiketoimiaan harjoittivat.
Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen opastaneen kauppiaita suusanallisesti: Kyyhkysten myyjille hän sanoi: ”Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!”(Joh2:16) Mikään Raamatussa ei osoita, että Jeesus olisi ruoskallaan kauppiaisiin ja rahanvaihtajiin kajonnut. Spekulointi on sitten taas asia erikseen.
Ruoskalla sai mainiosti karjaeläimet vauhkoontumaan, minkä seurauksena kauppiaat kiltisti säntäsivät rahanalaisen katraansa perään. Oiva taktiikka Rauhanruhtinaalta, eikö vain
Jos kauppiaista joku sitten tikahtui nauruun, se tuskin oli Kristuksen vika.
Fyysisen väkivallan miestä Jeesuksesta ei maan päällä käynnin aikana saa millään keinolla Raamattua käyttäen. Taivaallisena kuninkaana on sitten ihan eri meininki ”maan kuninkaita” kohtaan.(Ilm19)
Rauli, olennaista ei ole sanojen naru ja köysi lähtökohtien olemuksellinen ero van se mielikuva minkä käännökselukija sanasta naru tai sanasta köysi saa: naru tuo mieleen lasten hyppynarun taikauppiaan pakettinarun. Eli kääntäjän ilmiselvä tarkoitus on hävittää fakta siitä, että skoihion ruoska ei ollut mikään vappuhuiska.
Kun otta huomioon, miten laaja temppelipiha oli ja paljonko siellä oli kauppiata on aivan selvä ,ettei Jeesus siellä vain ’reippasti’ toiminut vaan tod. näk. järjesti väkivaltaisen mellakan yhdessä isohkon joukon kanssa ’kaikkia’ – siis myös kauppiaita- vastaan. Luepatutkija Joel Charmichaelin asiaa koskeva selostus hänen kirjastaan: The Death of Jesus (Macmillan, 1963)
Olen samaa mieltä joistakin suomalaiskääntäjien selkeistä kämmeistä, jotka ovat tietenkin opintuulien ohjaamia. Jehova/Jahve-nimen lähes totaalipuuttuminen heprealaista tekstiä käännettäessä on tietysti se kaikkein kohtalokkain.
Tuo naru, nuora jne on ainakin sanakirjatarkkuudella aivan moitteetonta käännöstä Jeesuksen ”väkivaltaisuutta” pohtiessamme. Toistan: Mikään Raamatun kertomassa ole tekemässä Jeesuksesta väkivallan miestä, Rauhanruhtinaana hänet ennustuksissa oikein erityisesti mainittaankin.
Jostakin poimiasi ajatukset siitä, että ”Jeesus järjesti väkivaltaisen mellakan yhdessä isohkon joukon kanssa” kuuluu mielestäni jatkumona teksteihin ”Sepon spekulaatiot”. Näin höpö-höpö-Toivoseksi leimattuna(en ota vakavissaan) uskallan tullaisen kommentin esittää. Ja tuntematta minkäänlaista vastenmielisyyttä sinun luovaa ajatteluasi kohtaan.
Raamatun ymmärtämisessä itsenäinen luova ajattelu voi tuottaa tepposia. Kirjaa kun ei ole sellaiseen käyttöön suunniteltu.
Jos asiat etenevät suunnitelmieni mukaan, olen reilun viikon kuluttua seuraamassa sanomaasi, jossa toistuu repliikki Hojohojo tai jotakin sinne päin. Ja ilmeisesti kaukana tästä väkivalta-aiheestamme.
Yhden asian muistaminen tuos vanhan maailman tuhosta (kertomus vedenpaisumuksessa ja Noan perhekunna pelastumisesta)
Kun Jumala päätti hukuttaa maailman, niin Jumala teki luomalleen ihmiselle mitä Hän tahtoi. Onko Jumalan tahto siis paha, kun Hän ”putsasi” pöydän? Inhimillisesti ajatellen voimme arvostella Jumalan Tuomioita, mutta Uskon kautta taas nähdä Jumalan valmistavan omaa kansaansa.
On hyvä pitää mielessä Herran kuritus, sillä se ole koskaan kivaa, mutta lopulta sen hedelmänä on vanhurskaus. Jos asetumme Jumalan paikalle ja olemme viisaudessamme asettamassa Jumalaa viralta, niin olemme jo alkutekijöissä menneet metsään.
Jumala tekee Luomakunnalleen mitä tahtoo ja olemme osa sitä, me olemme Jumalan tekoja ja vaellamme Hänen luomakunnassa, Hänen tahdostaan. Tämä on se todellisuus, minkä Raamattu selkeästi kuvaa kaikilla sivuilla. Vai olemmeko kuin Job, joka kapinoi Jumalaa vastaan?
”Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä, joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?
Sillä hän sanoo: ’Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi’.
Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.
Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.
Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?
Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.”
Jon 34: 7-16 (koko luku on Elihun nuhde Jobille)
Rauli viittasit perusteluissasi Jeesuksen sanaan Lk. 20:25 joka löytyy myös Matteukselta.
Aseista kieltäytymistä tai sotaa ei voi perustella tällä kohdalla. Muutama ajatus ja vastaan nyt pitkästi ( anteeksi jo etukäteen)
Roomalainen hopeakolikko denaari oli raha johon keisari Tiberius oli lyönyt kuvansa ja nimensä. Nimi saattoi olla latinaksi: TIBERIUS CEASAR DIVI AUGUSTI FILUS AUGUSTUS. Keisari Tiberiuksen jumalallisen Augustuksen/palvottavan palvottava poika. Denaarin käyttö liike-elämässä merkitsi keisarin jumalallisuuden tunnustamista. Israelin Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen mutta ottanut juuri Israelin ja sen kansalaiset nimiinsä. Antakoon siis kummallekin tekijälle takaisin hänen kuvansa ja omaisuutensa.
Denaarin käyttö Roomaan menevän veron maksamiseen ei ole rikos ensimmäistä käskyä vastaan, vaan päinvastoin moisen epäjumalankuvalla ja rienaavalla tekstillä varustetun rahan säilyttäminen Pyhällä maalla ja kukkarossa voi sitä ollakin. Muistamme, että Pietari ei löytänyt kalansuusta Roomalaisia denareita- vaan STATER vähemmän rienaavan tyroslaisen rahan.
Jeesusta ei siis voinut väittää Keisarin palvojaksi eikä Israelin teokratian kieltäjäksi.
Jotkut juutalaiset olivat niin puhdasoppisia, etteivät suostuneet edes katsomaan saati koskemaan rahaa johon oli lyöty kuva ihmiskasvoista. Miksi? Siksi, että he olisivat rikkoneet toista käskyä joka kielsi: ” Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä mikä on vesissä maan alla” ( 2. Ms. 20: 4).
Jeesus ei välttämättä itse ajatellut niin – rahalla oli hänelle ylipäänsä kovin vähän merkitystä – mutta hän on saattanut suunnata sanansa kyselijöiden joukossa oleville fariseuksille. Roomalaiset rahat eivät sopineet sellaisten ihmisten käyttöön, jotka yrittivät pikkutarkasti noudattaa Jumalan lakia, joten ne oli parasta antaa takaisin sinne, mihin ne kuuluivat. Jos keisari vaati, niin saakoon omansa. Jumalan lait eivät koskeneet sellaista pakanavaltakunnan rahojen käyttöä.
Jeesus kääntää rahan sijasta keskustelun toisaalle, oman toimintansa keskeiseen aiheeseen. Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsimisen. Tärkeintä on se, että Jumalakin saan sen mikä hänelle kuuluu, so. ihmisen kokonaan. Onhan ihminen Jumalan kuva. Raha, jossa on keisarin kuva ja nimi osoittaa pelkällä olemassaolollaan, että rahanhimo on epäjumalanpalvelusta. Jeesus ei siis jakanut ihmiselämää kahtia, hengelliseen ja maalliseen alueeseen. Jumala hallitsee kaikkea elämää, vaikka hän onkin antanut esivallalle omat tehtävät.
Luterilainen yhteiskuntaoppi perustuu Lutherin kehittämälle kahden vallintavallan eli kahden regimentin opille. Sen mukaan Jumala hallitsee maalimaa vasemmalla kädellään maallisella puolella ja oikealla kädellään hengellisellä puolella. Lutherin mukaan koko luomakunta on lahjoittavan rakkauden järjestys. Hänen mukaansa Jumala lahjoittaa itsensä rakkautena. Hänen olemuksellinen tekonsa on hyvän lahjoittaminen. Molempien regimenttien tarkoitus on rakkauden lahjoittaminen.
Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksinomaan armosta uskon kautta. Tämähän on meidän tuntema kiteytys Lutherin uudistuksellisesta löydöstä. Sen sijaan vähemmän muistettua on, että kahden hallintavallan oppi perustuu Lutherin käsitykseen ihmisen vanhurskauttamisesta. Kun ihminen pelastuu vain armosta uskon perusteella, ei teoilla ole pelastuksessa merkitystä. Jumala vanhurskautta jumalattoman ja kadotetun ihmisen. Rakkauden teot kuuluvat maalliseen puoleen. Verot ovat tarpeen, koska ne mahdollistavat lähimmäisen rakastamisen. Tästä on ajateltu johtuvan sen, että hyvinvointivaltio on kehittynyt pisimmälle niissä maissa, joissa luterilaisuus on vallitseva. Jumalan maallisen hallinnan toteutumisessa verot ovat siis tärkeä asia. Niiden kautta toteutuu Jumalan lahjoittama rakkaus.
Tarkoittaako tämä, että meidän on aina ja kaikissa olosuhteissa mukisematta hyväksyttävä verojen maksaminen. Ei suinkaan. Maallisen regimentin tarkoitus on se, että Jumalan rakkaus toteutuu maailmassa. Jos veroja käytetään tämän tarkoituksen vastaisesti, meillä jokaisella yksilönä ja yhdessä kirkkona on velvollisuus nousta kaikin mahdollisin keinoin tällaista väärinkäyttöä vastaan. Silloin tulee käyttöön Raamatun ohje: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.” ( Mt. 10:16).
Verot ovat siis tärkeä asia, evankeliumissa Jeesus osoitti, etteivät ne ole evankeliumin valtakunnassa, siis hengellisessä regimentissä tärkeä asia. Jumalan valtakunnassa kaikki on vapaata ja lahjaa. Vapahtajamme Jeesus Kristus on itse maksanut meistä hinnan, sovittaessaan syntimme ja vuodattaessaan oman verensä ristin puulla. Ihmiselämän kannalta on tärkeitä, että hän löytää rauhan Jumalan kanssa, että hänen omatuntonsa on vapaa ja täyttyy Jumalan antamasta ilosta.
Valtiollista ja kirkollista aluetta ei voida periaatteessa erottaa toisistaan. Ihmisen on yhä uudestaan Jumalan edessä ratkaistava, missä hän seloottien tavoin vastustaa valtiota, missä saddukeusten tavoin toimii sen mukana tai fariseusten tavoin kieltäytyy kummastakin ja miten hänen on täytettävä Jumalan erityisesti hänelle antama palvelutehtävä. Jatkuvasti tulee esiin uusia kysymyksiä siitä, mikä on Jumalan tahto. Ihmiseltä ei oteta pois hänen vastuutaan. Vaan hänet haastetaan vastaamaan, miettimään ja pohtimaan miten parhaiten palvelen Jumalaa ja lähimmäistäni. Kirkolle ja kristitylle ihmiselle Jumala on antanut kartan miten maastossa suunnistamme. Raamatusta kirkon omasta arvopohjasta on haettu vastauksia, opastusta ja toivoa vaikeissa yhteiskunnallisissa ja elämään liittyvissä kysymyksissä. On muistettu Psalmin sanat: ” Sinun sanasi on minun jalkainlamppu” valo minun tielläni.
Teit seuraavanlaisen johtopäätöksen: ”Tarkoittaako tämä, että meidän on aina ja kaikissa olosuhteissa mukisematta hyväksyttävä verojen maksaminen. Ei suinkaan.”
Jeesukselle esitettiin tuo sama kysymys verojen maksusta: ”Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?”(Lu20:22)
Jeesus näyttää olevan kanssasi eri mieltä. Vero kuuluu aina keisarille: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu”. Ja aivan kuten totesit, rahassa ollut kuva viittasi Tiberiukseen, joka oli tunnettu sotaisista taipumuksistaan. Oli melkoisen demoninen hallitsija kaikilla mittareilla mitattuna, kaukana Raamatun Jumalan palvelijasta.
Eikö Jeesuksen lausunto osoita, että kristityn tule verot maksaa millaiselle hallinnolla tahansa? On ”keisarin” oma asia, mihin verorahansa sitten laittaa.
Jehovan todistajat noudattavat Jeesuksen ohjeistusta veron tunnollisesta maksamisesta kaikenlasille ihmishallitsijoille, aikanaan myös Hitlerin hallinnolle. Natsilippujen heilutukseen tai väkivaltaan siviilihallinnossa tai sotarintmalla ei sitten kyllä menty. Eikös ollutkin varsin raamatullista, näin jälkikäteenkin arvioituna?
Jeesus sanoi myös, että on jotakin, joka on vain ”Jumalalle kuuluvaa”. Meillä tunnetusti nykyään on tasan yksi henkiriepu käytössä. Kuuluuko elämämme Jumalalle vai voiko veremme uhrata jonkin hallinon tai maa-alueen puolesta? Olisin kiitollinen, jos vielä perustelisit Raamatulla vastauksen.
Jatkan vielä kitettyttänä;
– Kristityt ovat joutuneet vaikeisiin tilanteisiin kautta olemassaolonsa. Israelin kansa on tästä typos jossa kirkko näkyy pienoiskoossa.
– Kristityt joutuvat ratkaisemaan vaikeita kysymyksiä erilaisissa konteksteissa ja ratkaisut voivat olla erilaisia ja yhtä oikeita samanaikaisesti.
– Sinun esittämä mallitus on liian kapealainen ja ei tee oikeutta Raamatun teksteille.
– Jehovan todistajien tulkinta on liian kapealainen vastaamaan monimuotoisiin ongelmiin.
Rauli,
Saako kristitty ihminen mennä armeijaan tai osallistua sotaan? Sitähän Rauli oikeastaan kysyit. Monet loukkaantuvat siihen, että ”kirkko siunaa aseet” ja katsovat sen loukkaavan Jumalan tahtoa. Moni nuori kristitty hakeutuu siviilipalvelukseen kunnioittaakseen kaikissa tilanteissa käskyä ”Älä tapa”.
Jumalan säätämys on, että esivallalla on oikeus ”kantaa miekkaa”. Kristitty ei siis tee tämän raamatunkohdan mukaan väärin ryhtyessään joko poliisiksi tai sotilaaksi. Hän toimii esivallan ja Jumalan palvelijana. Me emme saa yksityisinä kristittyinä pidättää tai pamputtaa ketään tai uhata ketään aseella. Sen sijaan esivallan edustajina meillä on tähän valtuudet. Näin Jumala on tahtonut, jotta helvetti ei pääsisi irralleen maan päällä. Siksi poikamme tekevät aivan oikein suorittaessaan asepalveluksen. Jokainen seuratkoon omaatuntoaan, mutta pyrkiköön myös sitomaan tuntonsa Jumalan sanaan. Se on varmaa, ettei kristitty saa koskaan toivoa sotaa, vaan hänen tulee rukoilla rauhaa.
Pitääkö verot maksaa?
Omassa maassamme emme joudu ylitsepääsemättömien ongelmien eteen ollessamme kuuliaisia valtiovallalle. Tiedämme kuitenkin, että tällaisiakin maita on olemassa. Jossakin kuten Albaniassa oli vielä vastikään kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä kastaa lapsia tai antaa heille kristillistä kasvatusta. Toisaalla esivalta harjoittaa veristä tyranniaa ja vainoja. Kiinassa vaaditaan sikiödiagnostiikan avulla estämään vammaisten lasten syntymä. Emme tiedä, mitä näiden ongelmien kanssa tulisi tehdä. Joka tapauksessa me rukoilemme rauhaa ja turvallisia oloja koko maailmaan. Tiedämme myös, että jumalaton esivalta vetää päälleen Jumalan vihan: ei hän salli palvelijoidensa tehdä vääryyttä iankaikkisesti. Kristitty miettii kuitenkin moneen kertaan ennen kuin tarttuu aseeseen. Jumalan sanan varoitus on selvä.
Kristityn ihmisen asia on maksaa ärsyttävätkin verot ja noudattaa epäoikeudenmukaisiltakin tuntuvia lakeja. Näin tehdessämme me osoitamme, että pidämme esivaltaa Jumalan palvelijana. Sen ei tarvitse ansaita meiltä kuuliaisuutta. Me olemme kuuliaisia, koska Jumala niin sanassaan käskee. Vain siellä, missä esivalta poikkeaa Jumalan sanasta, me toimimme vastoin viranomaisten määräyksiä. Jokainen tutkikoon omassatunnossaan, miten toimia.
Sekä Albaniassa että Kiinassa Jehovan todistajat maksavat tunnollisesti veronsa. Onko se mielestäsi syntiä? Eikö Kristus juuri niin käskenytkin tehdä eikä ryhtyä valikoimaan sitä esivaltaa, jolle vero kannattaa maksaa.
Taitaisi veronmaksu jäädä kristityltä varsin vähiin, jos sovellettaisiin Johanneksen kirjeen lausuntoa maailman hallinnasta: ”koko maailma on Pahan vallassa.”(1.Joh5:19)
Toteat Sami, että ”Jumalan säätämys on, että esivallalla on oikeus “kantaa miekkaa”.” Tästä ei kuitenkaan seuraa se, että kristityllä on tuo sama oikeus automaattisesti. Miekka toki tarkoittaa tässä yhteydessä muutakin kuin tappovälinettä, eikös vain?
Et kai vain laita yhtäläisyysmerkkiä lain salliman ja kristitylle sallitun välille?
Vielä eräs konkreettinen esimerkki verojen maksusta;
Eräs ystäväni oli perustamassa erääseen euroopan maanhan yritystä. Hän palkkasi lakimiehen selvittämään verotus käytäntöä. Tuossa maassa, jos kaikkia lakeja olisi noudatettu, yrittäjä olisi joutunut maksamaan tuloista 130% veroa. Eli rehellinen yritystoiminta oli kannattamatonta. Pitikikö siis kaikkia veroja Rauli maksaa?
Kyllä kaikki verot pitää maksaa, jos Jeesuksen askeleissa haluaa kulkea.
Yrityksen perustamiseen ei Raamattu sanallakaan kristittyä velvoita- noilla ehdoilla se olisi sitä paitsi erinomaisen tyhmääkin.
Samille kiitos Luherilaisen regimenttiopin valaisusta. Samin kanssa muutenkin samoilla linjoilla. On aina ja kaikkialla pyrittävä rauhaan kaikkien kanssa, ilman väkivaltaa, mutta on olemassa myös Jumala joka kostaa väkivallan ja rikoksen. Olisi tekopyhää väittää, että maallinen hallitus voi käyttää lain ja rangaistuksen toimeenpanijana vain ei Kristittyjä, koska Kristityt eivät voi toimia armejassa tai poliiseina.
Laki ja järjestys vaatii joskus kovia otteita, että lasten ja naisten elämä turvataan ja puolustetaan jopa asein sitä rauhaa, jonka ihminen tarvitsee elämän ylläpitämiseksi. Tämä on absurdia, mutta näin sen on Jumala viisaudessaan nähnyt hyväksi, kunnes väkivalta ja ryöstö loppuu kokonaan. Kaikella on aikansa.
”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
(Saarnaaja 3)